Usein näkee keskustelujen sisältävän ehtoja millä ehdoilla niitä taivaspaikkoja uskotaan jaettavan. Pitäs uskoa siihen ja tähän ja tehä niin ja näin jne... Ja raamatun tekstiin nojaten tehdään kymmeniä tuhansia tulkintoja uskontojen oppien tahoilta joilla saat itsees syyttää tai kiittää. Kun vuodesta toiseen seuraa näitä juttuja ja "surffailee" itsensä jonkinlaiseen tasapainoon oman itsensä kanssa jotta ei joutus paniikkiin niin tulee mieleen pakostakin että...
Entäs jos ne taivaspaikat jaetaankin sosiaalisten tekojen ja käyttäytymisen perusteella: eikä sen perusteella mihin ja miten johonkin uskonsuuntaukseen kuulut!
Vai onko rangaistavaa olla sosiaalinen ihminen joka elää tasapainoisesti itsensä ja koko sosiaalisen ympäristönsä sekä luonnon kanssa?
Jotenkin kasvaa voimakas tunne, ettei ole:
/rangaistavaa elää tasapainoisesti itsensä ja toisin uskovien kans moittimatta jotka toisin ajattelee tai syyttämättä heitä heidän asenteistaan sillä voivathan hekin elää sosiaalisesti Jumalalle otollista elämää - eikä ole ollenkaan varmaa että he YKSILÖINÄ jakaisivat Jumalan edessä esimerkiksi kirkon/uskonsuunnan harhaan johdajuuden muulla tavalla kuin vaikenemalla minkä itse kokevat mieleisemmäksi Jumalalle
/en liioin usko, että Jumala ottaa jonkun taivaspaikan pois sen vuoksi, ettei hän elämänsä aikana vilpittömistä yrityksistään huolimatta löytänyt sitä yhtä ja ainoaa oikeaa uskonsuuntausta tunhansien uskonsuuntauksien joukosta
/joskus tuntuu kuin uskonsuuntaukset ovat itsekeskeisesti omahyväisiä ja suorastaan omaa talouttaan ajattelevia mikä ei välttämättä ole sopusoinnussa mutta usein ristiriidassa sosiaalisen ympäristön kannalta katsottuna
Tuota listaa vois jatkaa loputtomiin mutta uskoisin tuon riittävän alkuun osoittamaan tausta-ajatuksen siitä, että mielestäni meillä on oikeus arvostella ja ehkä varovaisesti; jos ei tuomita niin osoittaa kuitenkin asioiden epäsosiaalisuus ILMAN ETTÄ JAAMME TAI VIEMME taivaspaikkoja keneltäkään yksilö tai yhteisönä. Emme tunnusta, ainakaan mielellämme olevamme harhaan johdettuja mutta useimmat tietää kuinka omalla tavallamme elämme yhteisöissä hyvässä uskossa ja samalla kannamme "kortemme kekoon" jossa viljellään Jumalattomuutta Jumalan nimessä. Tuskin on olemassa ensimmäistäkään uskonsuuntausta, seurakuntaa tai muutakaan uskonnollistakaan yhteisöä joka olis täydellisesti Jumalan mieleinen.
Mutta on lukematon määrä kaikessa hiljaisuudessa Jumalalle otollisesti eläviä ihmisiä ja kuka meistä muistaa heitä; Jumalako?
Siis, ei ole ollenkaan varma, että seurakunnissa olisimme vahvempia muuhun kuin jakamaan sen puutteelisuudetkin. Siksi uskoisin että jokaisen joka tahtoo elää sovussa itsensä kanssa on otettava vastuu sekä omista teoistaan ja tekemättä jättämisistään suuremmalla huomiolla eikä piiloutua seurakuntansa taakse hiljaisena hyväksyjänä kun omat ajatukset sotivat seurakunnassa vallitsevia asenteita kohtaan. On uskomattoman paljon asioita missä oma käsityksemme eroaa uskonnollisen johdon käsityksistä ja silloin ei ole oikein ottaa kantaakseen sitä omasta miestämme "syntilastia" koko seurakunnan voimin jos se lasti on vaikka kirkon johdon ja esimerkiksi poliittisen perustein hankittu taakka.
Yksilöinä olemme Jumalan edessä vastuussa emmäkä laumana; vaikkakin harhaan johdettuina!
Entäs jos ne taivaspaikat jaetaankin sosiaalisten tekojen ja käyttäytymisen perusteella: eikä sen perusteella mihin ja miten johonkin uskonsuuntaukseen kuulut!
Vai onko rangaistavaa olla sosiaalinen ihminen joka elää tasapainoisesti itsensä ja koko sosiaalisen ympäristönsä sekä luonnon kanssa?
Jotenkin kasvaa voimakas tunne, ettei ole:
/rangaistavaa elää tasapainoisesti itsensä ja toisin uskovien kans moittimatta jotka toisin ajattelee tai syyttämättä heitä heidän asenteistaan sillä voivathan hekin elää sosiaalisesti Jumalalle otollista elämää - eikä ole ollenkaan varmaa että he YKSILÖINÄ jakaisivat Jumalan edessä esimerkiksi kirkon/uskonsuunnan harhaan johdajuuden muulla tavalla kuin vaikenemalla minkä itse kokevat mieleisemmäksi Jumalalle
/en liioin usko, että Jumala ottaa jonkun taivaspaikan pois sen vuoksi, ettei hän elämänsä aikana vilpittömistä yrityksistään huolimatta löytänyt sitä yhtä ja ainoaa oikeaa uskonsuuntausta tunhansien uskonsuuntauksien joukosta
/joskus tuntuu kuin uskonsuuntaukset ovat itsekeskeisesti omahyväisiä ja suorastaan omaa talouttaan ajattelevia mikä ei välttämättä ole sopusoinnussa mutta usein ristiriidassa sosiaalisen ympäristön kannalta katsottuna
Tuota listaa vois jatkaa loputtomiin mutta uskoisin tuon riittävän alkuun osoittamaan tausta-ajatuksen siitä, että mielestäni meillä on oikeus arvostella ja ehkä varovaisesti; jos ei tuomita niin osoittaa kuitenkin asioiden epäsosiaalisuus ILMAN ETTÄ JAAMME TAI VIEMME taivaspaikkoja keneltäkään yksilö tai yhteisönä. Emme tunnusta, ainakaan mielellämme olevamme harhaan johdettuja mutta useimmat tietää kuinka omalla tavallamme elämme yhteisöissä hyvässä uskossa ja samalla kannamme "kortemme kekoon" jossa viljellään Jumalattomuutta Jumalan nimessä. Tuskin on olemassa ensimmäistäkään uskonsuuntausta, seurakuntaa tai muutakaan uskonnollistakaan yhteisöä joka olis täydellisesti Jumalan mieleinen.
Mutta on lukematon määrä kaikessa hiljaisuudessa Jumalalle otollisesti eläviä ihmisiä ja kuka meistä muistaa heitä; Jumalako?
Siis, ei ole ollenkaan varma, että seurakunnissa olisimme vahvempia muuhun kuin jakamaan sen puutteelisuudetkin. Siksi uskoisin että jokaisen joka tahtoo elää sovussa itsensä kanssa on otettava vastuu sekä omista teoistaan ja tekemättä jättämisistään suuremmalla huomiolla eikä piiloutua seurakuntansa taakse hiljaisena hyväksyjänä kun omat ajatukset sotivat seurakunnassa vallitsevia asenteita kohtaan. On uskomattoman paljon asioita missä oma käsityksemme eroaa uskonnollisen johdon käsityksistä ja silloin ei ole oikein ottaa kantaakseen sitä omasta miestämme "syntilastia" koko seurakunnan voimin jos se lasti on vaikka kirkon johdon ja esimerkiksi poliittisen perustein hankittu taakka.
Yksilöinä olemme Jumalan edessä vastuussa emmäkä laumana; vaikkakin harhaan johdettuina!
Vastaukset 5
Vanhimmat
voi kukaan ruveta täällä maan päällä jakelemaan. Jumala päättää siitä asiasta. Ainoa mikä on varmaa, on se, että jos joku sellaisen saa, niin hän saa sen armosta ilman omia ansioitaan.
Siis voiko olla kuinka syntinen tahansa niin saa mutta se joka ei kuulu kirkkoon joutuu helvettiin vaikka olis kuinka synnitön?
puhunut. Jumala päättää kuka taivaaseen pääsee.
silloihan ei saa olla lutherilainen
niin kuulu minun puolestani evlut kirkkoon. Kirkkoon kuuluminen ei kuitenkaan ole mikään taivaspaikan tae.