mikä murre lähinpänä ruotsinkieltä

Kyllä se suomenruotsi ehkä jotenkin lähimmäksi ruotsin kieltä menee, vaikka niin paljon suomea onkin. Ruotsin kieltähän se ei ole, mutta Suomen murteista lähimpänä sitä.

Kyllä se suomenruotsi ehkä jotenkin lähimmäksi ruotsin kieltä menee, vaikka niin paljon suomea onkin. Ruotsin kieltähän se ei ole, mutta Suomen murteista lähimpänä sitä.

Olen kuullut kun moni puhuu kauniista ilmasta täällä. Onpa klara päivä. eli buukkaa väliin ruotsinkielisen sanan.

Ai paljon tuntuu olevan ruotsinkielen sanoja myös noissa Torniojokivarren murteissa, joista jotakuta kai meänkieleksikin kutsutaan. (Vai puhutaanko "virallista" meän kieltä vain Ruotsin puolella?).

Niissä murteissa myös kielen nuotti on hyvin ruotsilta kuulostava.

Jussi kirjoitti:

Ai paljon tuntuu olevan ruotsinkielen sanoja myös noissa Torniojokivarren murteissa, joista jotakuta kai meänkieleksikin kutsutaan. (Vai puhutaanko "virallista" meän kieltä vain Ruotsin puolella?).

Niissä murteissa myös kielen nuotti on hyvin ruotsilta kuulostava.

Lue lisää

..meän kieli lasketaan kieleksi vain Ruotsissa, Suomessa Tornionseudulla puhuttu kieli on toki hyvin lähellä meää, mutta Suomessa se lasketaan "vain" murteeksi.

Kuten joku tuolla aikaisemmin mainitsi, niin minäkin uskoisin että eniten ruotsia on lainattu eteläpohjanmaalla. Tosin nykyään ei läheskään aina tule ajatelleeksi miten paljon itse kukin meistä käyttää ruotsinkielisiä lainasanoja (joista hyvin monet ovat nykyisin ihan kirjakielisiä sanoja).
Kerran saunassa koitettiin (silloin 5-vuotiaan) ruotsinkielisen tytärpuoleni kanssa testata asiaa. Hän sanoi sanan ruotsiksi ja lähes jokaiseen sanaan keksin saman yleisesti suomessa käytössä olevan ruotsinkielestä tulleen suomenkieleksi laskettavan sanan (toisinaan kirjakielisen ja toisinaan ihan yleisessä puhekielessä olevan).

Minuakin häiritsee kun suomenruotsalaiset tunkevat suomenkielisiä sanoja niin runsaasti joukkoon, mutta onko meillä suomenkielisillä muka asian suhteen valittamista? Jokainen saa päissään miettiä paljonko suomenkieliset tunkevat vieraskielisiä sanoja jokapäiväiseen puheeseensa.

Olen myös kuullut sellaisen väittämän, että suomenruotsi (lukuunottamatta näitä kivoja lainoja) olisi lähempänä alkuperäistä ruotsia. No tämä on väite, jonka todenperäisyyttä en ikinä ole tarkastanut. Toki jos joku tietää asiasta enemmän muutakin kuin mutua niin saapi ilomielin kertoa.

Ja sokerina pohjalla: Ruotsissa puhutun ruotsin nuotti on todellakin varsin uusi puhetyyli Ruotsinmaalla, vasta viime vuosisadalla tullut.

Höpö kirjoitti:

..meän kieli lasketaan kieleksi vain Ruotsissa, Suomessa Tornionseudulla puhuttu kieli on toki hyvin lähellä meää, mutta Suomessa se lasketaan "vain" murteeksi.

Kuten joku tuolla aikaisemmin mainitsi, niin minäkin uskoisin että eniten ruotsia on lainattu eteläpohjanmaalla. Tosin nykyään ei läheskään aina tule ajatelleeksi miten paljon itse kukin meistä käyttää ruotsinkielisiä lainasanoja (joista hyvin monet ovat nykyisin ihan kirjakielisiä sanoja).
Kerran saunassa koitettiin (silloin 5-vuotiaan) ruotsinkielisen tytärpuoleni kanssa testata asiaa. Hän sanoi sanan ruotsiksi ja lähes jokaiseen sanaan keksin saman yleisesti suomessa käytössä olevan ruotsinkielestä tulleen suomenkieleksi laskettavan sanan (toisinaan kirjakielisen ja toisinaan ihan yleisessä puhekielessä olevan).

Minuakin häiritsee kun suomenruotsalaiset tunkevat suomenkielisiä sanoja niin runsaasti joukkoon, mutta onko meillä suomenkielisillä muka asian suhteen valittamista? Jokainen saa päissään miettiä paljonko suomenkieliset tunkevat vieraskielisiä sanoja jokapäiväiseen puheeseensa.

Olen myös kuullut sellaisen väittämän, että suomenruotsi (lukuunottamatta näitä kivoja lainoja) olisi lähempänä alkuperäistä ruotsia. No tämä on väite, jonka todenperäisyyttä en ikinä ole tarkastanut. Toki jos joku tietää asiasta enemmän muutakin kuin mutua niin saapi ilomielin kertoa.

Ja sokerina pohjalla: Ruotsissa puhutun ruotsin nuotti on todellakin varsin uusi puhetyyli Ruotsinmaalla, vasta viime vuosisadalla tullut.

Lue lisää

... meän kieli on on vain suomen murre, johon on toki tarttunut paljon ruotsinkielen elementtejä, etupäässä muokattuja sanoja. Suomen "laulamista" ruotsinomaisesti jopa pilkataan "haaparannan murteeksi" Ruotsissakin. Ihan turhaan sekin: eivät sitä puhuvat ole siihen ns. syyllisiä. Monikohan nalkuttaja osaa edes suomea kunnolla?

Ns. haaparannan murretta puhuu lähinnä kaksi ryhmää, noin suurin piirtein: ns. puolikieliset, joilta Ruotsin valtion koululaitos kielsi lapsena äidinkielen puhumisen, ja äidinkieleltään ruotsalaiset, jotka eivät (vielä) ole omaksuneet ihan suomen ääntämistapaa.

Minulle ei vielä ole selvinnyt, mikä järki sisältyy suomen ja "meän kielen" pitämisenä eri kielinä Ruotsissa, valtiopäiväpäätöksellä. Jos puhutaan pakkoruotsista, niin "meän kieli" on surullinen lopputulos.

Toki sillä pastori Pohjonen ja kumppanit saavat mukavasti rahaa Ruotsin valtiolta. Tosin Suomessa, Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa on käännetty jo suosituimmat evankeliumit ja sarjakuvat paikallisille murteille ja slangeille ilman vähemmistökieliasemaakin.

Meän kieli on nähdäkseni kotiseutukulttuuria, joka sattumalta sai vähemmistökielen statuksen Ruotsissa - hyvityksenä historiallisesta sorrosta. Härregu, jos sitä pitäisi alkaa pakollisena oppimaaan koulussa. Erilaisia ns. pidginkieliä kyllä tunnetaan paljonkin, mutta meän kieli on kaukana niistä.

On aivan luonnonollista, että sanat lainautuvat, ihan järkevimmän käyttötarkoituksen mukaan. Tavallisen, varsinkin vähemmän koulutetun ihmisen on aika vaikeaa pitää puoliaan pakkovallan edessä, mihin tyypillisesti kuuluu ihmisen äidinkielen riisto. Mitäs silloin teet, jos meinaat pärjätä ja elossa kitkutella? Ellei nyt sitten heti ammuta kuulaa kalloon. Ruotsi ja Norja haluavat mielellään unohtaa tämän historiansa suomalaisten suhteen. Ja mitäpä sen penkomisesta oikeastaan olisi hyöytyäkään enää?

Suomessa on todella hitosti ruotsalaisia sanoja, joita ei edes ruotsalaisiksi tunnisteta. Niin myös balttilaisia, germaanisia jne. Ruotsissa vielä enemmän saksalaisperäisiä, ja englanninkin sanavarastosta yli 70 % ranskaa/latinaa.

Mitä suomenruotsiin tulee, niin se ei ole sen lähempänä "alkuperäisruotsia" kuin mikään muukaan ruotsi. Suomenruotsin (etenkin eteläisten murteiden ja kirjakielen) ääntämistapa on kyllä saanut selvän vaikutteen suomesta, mutta jostain syystä esim. Gottlannin vanha murre on ihan samanlaista.

Ahvenanmaalaiset yleensä puhuvat intonaalioltaan vähän suomen- ja rikssvenskan välimuotoa, vähän suomenruotsiin kallistuen. Pääsaaren ulkopuolella kuulee vanhoilta ihmisiltä jo oikeaa murrettakin, hyvin gottlänskan tapaista.

Itäisellä Uudellamaalla on ihan omat murteensa. Pohjanmaan ruotsin murteet ovat oikea kielirikkaus, melkein joka pitäjässä, ellei kylässäkin omansa. Jotkut ovat lähempänä norjaa (nynorskia etenkin) kuin suomen- tai ruotsinruotsin kirjakieltä.

Skånen murretta, ns. skeunskaa, äännetään melkein tanskaksi, mutta se on selvää ruotsia. Sen sijaan joidenkin Länsi-Taalainmaan kylien ja Norjan puolella olevien kylien asukkaat puhuvat samaa kieltä, sanottakoon sitä sitten ruotsiksi tai norjaksi. Samoin ei kielirajaa Ylitornion/Pelhon (oik. Pellon) ja Övertårneån välillä huomaa. Sopii käydä kuuntelemassa! "Poikkinaiminen" on aina tapahtunut suomeksi. Joillain kriteereillä Pajalan ja jopa Kiirunan vanha väki, ja nyttemmin nuori polvi, puhuu puhtaampaa suomea kuin rovanniemeläiset. Vaikkapa Iisalmen murre on kauempana suomen kirjakielestä kuin meän kieli.

MIinun käsittääkseni ... kirjoitti:

... meän kieli on on vain suomen murre, johon on toki tarttunut paljon ruotsinkielen elementtejä, etupäässä muokattuja sanoja. Suomen "laulamista" ruotsinomaisesti jopa pilkataan "haaparannan murteeksi" Ruotsissakin. Ihan turhaan sekin: eivät sitä puhuvat ole siihen ns. syyllisiä. Monikohan nalkuttaja osaa edes suomea kunnolla?

Ns. haaparannan murretta puhuu lähinnä kaksi ryhmää, noin suurin piirtein: ns. puolikieliset, joilta Ruotsin valtion koululaitos kielsi lapsena äidinkielen puhumisen, ja äidinkieleltään ruotsalaiset, jotka eivät (vielä) ole omaksuneet ihan suomen ääntämistapaa.

Minulle ei vielä ole selvinnyt, mikä järki sisältyy suomen ja "meän kielen" pitämisenä eri kielinä Ruotsissa, valtiopäiväpäätöksellä. Jos puhutaan pakkoruotsista, niin "meän kieli" on surullinen lopputulos.

Toki sillä pastori Pohjonen ja kumppanit saavat mukavasti rahaa Ruotsin valtiolta. Tosin Suomessa, Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa on käännetty jo suosituimmat evankeliumit ja sarjakuvat paikallisille murteille ja slangeille ilman vähemmistökieliasemaakin.

Meän kieli on nähdäkseni kotiseutukulttuuria, joka sattumalta sai vähemmistökielen statuksen Ruotsissa - hyvityksenä historiallisesta sorrosta. Härregu, jos sitä pitäisi alkaa pakollisena oppimaaan koulussa. Erilaisia ns. pidginkieliä kyllä tunnetaan paljonkin, mutta meän kieli on kaukana niistä.

On aivan luonnonollista, että sanat lainautuvat, ihan järkevimmän käyttötarkoituksen mukaan. Tavallisen, varsinkin vähemmän koulutetun ihmisen on aika vaikeaa pitää puoliaan pakkovallan edessä, mihin tyypillisesti kuuluu ihmisen äidinkielen riisto. Mitäs silloin teet, jos meinaat pärjätä ja elossa kitkutella? Ellei nyt sitten heti ammuta kuulaa kalloon. Ruotsi ja Norja haluavat mielellään unohtaa tämän historiansa suomalaisten suhteen. Ja mitäpä sen penkomisesta oikeastaan olisi hyöytyäkään enää?

Suomessa on todella hitosti ruotsalaisia sanoja, joita ei edes ruotsalaisiksi tunnisteta. Niin myös balttilaisia, germaanisia jne. Ruotsissa vielä enemmän saksalaisperäisiä, ja englanninkin sanavarastosta yli 70 % ranskaa/latinaa.

Mitä suomenruotsiin tulee, niin se ei ole sen lähempänä "alkuperäisruotsia" kuin mikään muukaan ruotsi. Suomenruotsin (etenkin eteläisten murteiden ja kirjakielen) ääntämistapa on kyllä saanut selvän vaikutteen suomesta, mutta jostain syystä esim. Gottlannin vanha murre on ihan samanlaista.

Ahvenanmaalaiset yleensä puhuvat intonaalioltaan vähän suomen- ja rikssvenskan välimuotoa, vähän suomenruotsiin kallistuen. Pääsaaren ulkopuolella kuulee vanhoilta ihmisiltä jo oikeaa murrettakin, hyvin gottlänskan tapaista.

Itäisellä Uudellamaalla on ihan omat murteensa. Pohjanmaan ruotsin murteet ovat oikea kielirikkaus, melkein joka pitäjässä, ellei kylässäkin omansa. Jotkut ovat lähempänä norjaa (nynorskia etenkin) kuin suomen- tai ruotsinruotsin kirjakieltä.

Skånen murretta, ns. skeunskaa, äännetään melkein tanskaksi, mutta se on selvää ruotsia. Sen sijaan joidenkin Länsi-Taalainmaan kylien ja Norjan puolella olevien kylien asukkaat puhuvat samaa kieltä, sanottakoon sitä sitten ruotsiksi tai norjaksi. Samoin ei kielirajaa Ylitornion/Pelhon (oik. Pellon) ja Övertårneån välillä huomaa. Sopii käydä kuuntelemassa! "Poikkinaiminen" on aina tapahtunut suomeksi. Joillain kriteereillä Pajalan ja jopa Kiirunan vanha väki, ja nyttemmin nuori polvi, puhuu puhtaampaa suomea kuin rovanniemeläiset. Vaikkapa Iisalmen murre on kauempana suomen kirjakielestä kuin meän kieli.

Lue lisää

Ehkä se kirjoittaja, joka sanoi kuulleensa suomenruotsin olevan lähempänä ns. "alkuperäisruotsia" (mitä sekin sitten on), oli kuullut jotakin seuraavantapaista:

Suomen ruotsinkieliset alueethan ovat (koko) ruotsalaisen kielialueen kannalta periferiaa. Jos ajatellaan, että sen keskus olisi jossakin keskisessä Ruotsissa. Periferiat taas usein säilyttävät kielessään sellaisia piirteitä, jotka ova pyyhkiytyneet pois ja korvautuneet uusilla lähempänä innovaatiokeskuksia. Voisi siis ajatella, että suomenruotsissa on säilynyt joitakin arkaistisia piirteitä. Esimerkiksi se, että g on ruotsissa joskus äännetty r:n jälkeen g:nä eikä j:nä näkyy suomenruotsissa paikannimessä Borgå. Sitähän ei lausuta "bori-oo" vaan "borgo".

Pohjoism. kielten lehtorini yliopistossa mainitsi joskus kauan sitten, että kun ruotsinruotsalaisia oli ääntämistestissä käsketty ääntämään tuon kaupungin nimi, suurin osa äänsi sen juuri "bori-oo", 'Linnajoki'. Suomenruotsalaiset taas tietysti tiesivät, että "borgo"han se kyseessä oli.

Valitettavasti parempaa esimerkkiä mulla ei nyt tähän ole. Nykyäänhän tietysti suomenruotsissakin tuo g:n ääntämys on j (muuten kuin Borgå-sanassa).

Muistelen kuitenkin, että suomenruotsi olisi säilyttänyt ruotsinruotsia enemmän arkaistisia piirteitä vanhemmasta ruotsista.

Toisaalta voidaan ajatella, että suomen vaikutus suomessa puhuttavaan ruotsiin on vienyt suomenruotsia kauemmas "alkuperäisruotsista"...

Ristiriitainen juttu!

ruotsista kirjoitti:

Ehkä se kirjoittaja, joka sanoi kuulleensa suomenruotsin olevan lähempänä ns. "alkuperäisruotsia" (mitä sekin sitten on), oli kuullut jotakin seuraavantapaista:

Suomen ruotsinkieliset alueethan ovat (koko) ruotsalaisen kielialueen kannalta periferiaa. Jos ajatellaan, että sen keskus olisi jossakin keskisessä Ruotsissa. Periferiat taas usein säilyttävät kielessään sellaisia piirteitä, jotka ova pyyhkiytyneet pois ja korvautuneet uusilla lähempänä innovaatiokeskuksia. Voisi siis ajatella, että suomenruotsissa on säilynyt joitakin arkaistisia piirteitä. Esimerkiksi se, että g on ruotsissa joskus äännetty r:n jälkeen g:nä eikä j:nä näkyy suomenruotsissa paikannimessä Borgå. Sitähän ei lausuta "bori-oo" vaan "borgo".

Pohjoism. kielten lehtorini yliopistossa mainitsi joskus kauan sitten, että kun ruotsinruotsalaisia oli ääntämistestissä käsketty ääntämään tuon kaupungin nimi, suurin osa äänsi sen juuri "bori-oo", 'Linnajoki'. Suomenruotsalaiset taas tietysti tiesivät, että "borgo"han se kyseessä oli.

Valitettavasti parempaa esimerkkiä mulla ei nyt tähän ole. Nykyäänhän tietysti suomenruotsissakin tuo g:n ääntämys on j (muuten kuin Borgå-sanassa).

Muistelen kuitenkin, että suomenruotsi olisi säilyttänyt ruotsinruotsia enemmän arkaistisia piirteitä vanhemmasta ruotsista.

Toisaalta voidaan ajatella, että suomen vaikutus suomessa puhuttavaan ruotsiin on vienyt suomenruotsia kauemmas "alkuperäisruotsista"...

Ristiriitainen juttu!

Lue lisää

Eräs islantilainen kertoi minulle, että islanti on kaikkein lähimpänä sitä muinaisskandinaaviskaa, eli periferiassa pienellä väestöllä kieli säilyy muuttumattomampana. Eli varmaan on totta myös suomenruotsalaisten kohdalla.

Höpö kirjoitti:

..meän kieli lasketaan kieleksi vain Ruotsissa, Suomessa Tornionseudulla puhuttu kieli on toki hyvin lähellä meää, mutta Suomessa se lasketaan "vain" murteeksi.

Kuten joku tuolla aikaisemmin mainitsi, niin minäkin uskoisin että eniten ruotsia on lainattu eteläpohjanmaalla. Tosin nykyään ei läheskään aina tule ajatelleeksi miten paljon itse kukin meistä käyttää ruotsinkielisiä lainasanoja (joista hyvin monet ovat nykyisin ihan kirjakielisiä sanoja).
Kerran saunassa koitettiin (silloin 5-vuotiaan) ruotsinkielisen tytärpuoleni kanssa testata asiaa. Hän sanoi sanan ruotsiksi ja lähes jokaiseen sanaan keksin saman yleisesti suomessa käytössä olevan ruotsinkielestä tulleen suomenkieleksi laskettavan sanan (toisinaan kirjakielisen ja toisinaan ihan yleisessä puhekielessä olevan).

Minuakin häiritsee kun suomenruotsalaiset tunkevat suomenkielisiä sanoja niin runsaasti joukkoon, mutta onko meillä suomenkielisillä muka asian suhteen valittamista? Jokainen saa päissään miettiä paljonko suomenkieliset tunkevat vieraskielisiä sanoja jokapäiväiseen puheeseensa.

Olen myös kuullut sellaisen väittämän, että suomenruotsi (lukuunottamatta näitä kivoja lainoja) olisi lähempänä alkuperäistä ruotsia. No tämä on väite, jonka todenperäisyyttä en ikinä ole tarkastanut. Toki jos joku tietää asiasta enemmän muutakin kuin mutua niin saapi ilomielin kertoa.

Ja sokerina pohjalla: Ruotsissa puhutun ruotsin nuotti on todellakin varsin uusi puhetyyli Ruotsinmaalla, vasta viime vuosisadalla tullut.

Lue lisää

hantuuki, nästyyki...no nyt ei sitte muista