No hautajaiset

Onko tällainen omaperäisyys suomalaiselle kekustelukulttuurille tyypillistä? Tai kulttuurin puutteelle?

KUOLLEIDEN HAUTAAMINEN

Jumalan sanassa Raamatussa opetetaan että kuolleet eivät tiedä mitään.
"Elävät tietävät sen että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään. Heidän rakkautensa, vihansa ja kiihkonsa on mennyt." (Saar 9:5-6)
"Kuoltuaan kukaan ei Sinua ylistä, ei kukaan kiitä Sinua tuonelassa. (Ps 6:6)
"Ne jotka syvyyteen joutuvat eivät voi turvautua uskollisuuteesi." (Jes 38:18)

Raamatun kirjoituksissa kuolemaa verrataan uneen vastakohtana ylösnousemukseen heräämiselle. (Joh 11:11-13, 1 Kor 15:12-34, Ilm 20)
Opetukset kuolleiden tietoisesta tilasta ovat saaneet alkunsa kreikkalaisesta filosofiasta ja spiritismistä.

Raamatussa mainitaan hautajaisista jo 1 Moos 23:2-9, kun Aabraham osti hautaluolan vaimonsa Saaran haudaksi. Vainajia surettiin jopa 40 päivää. (1 Moos 50:1-4)
Hautajaiset eivät kuitenkaan olleet kalliita ja loisteliaita.

Vainajan kunniakas hautaaminen oli tärkeä asia. Hautaamatta jättäminen osoitti halveksuntaa.
(1 Sam 17:44) Sukuhaudat olivat tavallisia sekä vanhan- että uuden testamentin aikana.
Lämpimissä maissa, kuten Israelissa vainaja haudattiin jo kuolinpäivänä, tai pian.
Kuollut pestiin, voideltiin ja käärittiin pellavakääreisiin. Hikiliina käärittiin päähän. Jos oli varaa, liinoihin käärittiin myös hajusteita.
Itkijät palkattiin, ja he kulkivat etummaisina hautajaissaattueessa. (Mark 5:38)
Vainajat kannettiin paareilla, ja sureva joukko seurasi jäljessä. Vainaja haudattiin maahan tai kalliosyvennykseen ja raadonsyöjien vuoksi hauta suljettiin tahkon muotoisella kivellä.
Sekä ruumista että hautaa pidettiin saastaisena, ja usein hauta kierrettiin kaukaa.
Uuden testamentin aikana hautoja kalkittiinkin, mikä saattoi johtua että hautaa haluttiin siten puhtaammaksi, ja/tai siten merkittynä hautaa osattiin paremmin varoa. (Matt 23:27)
Suruseremonioita oli erilaisia. (3 Moos 19:28)

Uskovien hautajaiset ovat vähemmän surevia usein, koska uskovien elämää kannustaa toivo, ja varmuus vanhurskaiden ylösnousemuksesta ikuiseen elämään. (1 Tim 4:8) Jeesus Kristus toisen tulemuksensa päivänä herättää kuolleet. (1 Tess 4:13-18) Uskovien hautajaisissa hautajaispuheet ovatkin jopa iloisia. Elämämme täällä on vain väliaikainen, ja koetusaika ihmiselle, jossa kysytään ihmisen omaa tahtoaan haluaako elää uudesti luodussa maassa Jumalan hallintovallassa, vai haluaako seurata maailman syntisiä mielihaluja. (Mark 8:36, Joh 8:12, Kol 2:8, Jaak 4:4, )
Haluaako käyttää Golgatalla annetun Jumalan armotarjouksen Poikansa Jeesuksen Kristuksen uhriveren hyväksemme, (Mark 10:45, Gal 2:20, 2 Tim 2:11-13) vai halveksuuko Jumalan Pojan Golgatan veren? (Hebr 10:29)

On surullista että useimmat hautajaiset joudutaan järjestämään ilman ylösnousemuksen iloista toivoa, ja varmuutta ikuisesta elämästä. (Joh 17:2, Joh 5:24, Joh 3:15-16) Hautajajaiset ovat liian myöhäinen aika havahtua synnin suruun. Raamatun opetuksen mukaan uutta parannuksentekoaikaa ei tule koskaan, mutta Jumala on antanut ihmiselle elämänsä aikana lukuisia tilaisuuksia valita itse ikuisen kohtalonsa ja pelastua, katumalla syntinsä, ja kääntymällä Jumalan rakkauden puoleen uskossa. (Ilm 2:21, Apt 17:30)
Totuuden nimissä tämä kaikki on sanottava, koska ei ole oikein ja totuuden mukaista herättää väärää toivoa, joka johtaisi ihmisiä väärään ja olemattomaan varmuuteen. "Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." (Room 6:23)
Jokainen ihminen nousee joko elämän- tai tuomion ylösnousemukseen sen mukaan mitä on elämänsä aikana tehnyt. (Ilm 20:11-15)

Uskovien hautajaisissa jaetaan surua, mutta esitetään evankeliumin rohkaisevia totuuksia
vanhurskaiden ylösnousemuksesta ja uuden elämän todellisuudesta ja onnesta.
Uskovien hautajaispuheissa todetaan lyhyen elämän katoavaisuus, mutta uuden elämän alkavan Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen yhteydessä ikuisessa onnessa ja kuolemattomuudessa. Uudesti luodussa paratiisimaassa kaikki entinen on mennyt. (Ilm 21:1-8) Pelastetut elävät halki loputtomien ikuisuuksien näkemättä surua, tuskaa, kärsimystä ja kuolemaa ikuisessa onnessa Jeesuksen ja kaikkien historian aikakausien pyhien yhteydessä.

Hautajaisissa monet ihmiset havahtuvat näihin tosiasioihin, ja tekevät parannuksen, ja löytävät elämäänsä toivon ja varmuuden, ja heräävät uskoon Jeesukseen Kristukseen.
(Joh 14:1-3, Apt 16:31, Joh 3:23, 6:69) Monet antavat pelastaa itsensä.