Haittaako finnit

ootko syöny roa kuurin? mä ainakin suosittelen kaikille !!

suosittelen kirjoitti:

ootko syöny roa kuurin? mä ainakin suosittelen kaikille !!

Suosittelen että sanot niille tahdittomille sukulaisilles että huolehtivat vain omista asioistaan, tai sitten vastaavasti huomautat heidän kaljamahoistaan, rypyistään, huonoista hampaistaan tms. arasta kohdasta. Herran jumala miten aikuiset ihmiset voi olla ääliöitä. Ei tulis kyllä mieleenkään mennä toisen ulkonäköö arvosteleen, pitäis muistaa ettei kukaan tosiaankaan oo täydellinen.

"Jos sulla ei tätä ongelmaa olisi, niin katsoisit varmaan toista akneongelmaista että hyi kamala". Oon kyllä eri mieltä. Meinaan siihen kiinnittää muissa huomiota, mikä on heikko kohta itsellä. Teininä kiinnitin huomiota tosi paljon muiden ihoon, nyt en edes muista millainen iho kullakin ihmisellä on, enkä kiinnitä huomiota muutamiin finneihin.

Nainen25 kirjoitti:

"Jos sulla ei tätä ongelmaa olisi, niin katsoisit varmaan toista akneongelmaista että hyi kamala". Oon kyllä eri mieltä. Meinaan siihen kiinnittää muissa huomiota, mikä on heikko kohta itsellä. Teininä kiinnitin huomiota tosi paljon muiden ihoon, nyt en edes muista millainen iho kullakin ihmisellä on, enkä kiinnitä huomiota muutamiin finneihin.

Lue lisää

Etkä oo mikään nainen 25. Ethän sä osaa eden lukea. Siis tuo ylempi kirjoitti, että jos hänellä EI olisi akneongelmaa, hän tuskin katselisi aknea omaavia äijiä. -Jos ongelmaa aknesta ei ole, tuskin se silloin on mikään heikkokohta..

Nainen25 kirjoitti:

"Jos sulla ei tätä ongelmaa olisi, niin katsoisit varmaan toista akneongelmaista että hyi kamala". Oon kyllä eri mieltä. Meinaan siihen kiinnittää muissa huomiota, mikä on heikko kohta itsellä. Teininä kiinnitin huomiota tosi paljon muiden ihoon, nyt en edes muista millainen iho kullakin ihmisellä on, enkä kiinnitä huomiota muutamiin finneihin.

Lue lisää

Joo tarkoitin ihan rehellisesti sitä, että (siis olen 27) nythän en kiinnitä huomiota toisten finneihin, vaan sisäiseen ihmiseen. En välitä aknesta. Enkä varmaan välittäisi silloinkaan, jos itsellä ei olisi aikuisiän aknea koskaan ollutkaan. Mutta mietin vaan sitä, että jos mulla ei olis koskaan aikuisiän aknea ollutkaan, niin vaikka olenkin hyvä ihminen niin voin olla myös rehellinen itselleni siinä mielessä, että kaiken todennäköisyyden mukaan ihmettelisin, että miksi toisella on finnejä että miksei se hoida niitä pois. Enhän mä sitä siinä tilanteessa ymmärtäisi, että se on näin hankala ongelma kuin se on. Siinä se ero. Eli luulisin, että ongelma johtuu kuitenkin osittain kyseenomaisen ihmisen puutteellisesta ihonhoidosta tai sisäisestä lääkityksestä tai ravinnetasapainosta, tms... asiaa paremmin tietämättä. Kyllähän tietty siltikin olisin miehen kanssa, jolla on finnejä, jos siihen ihastuisin.

Anteeksi kommentti "hyi kamala" se vaan kuulosti niin huvittavalta... mutta siis tämähän ei ole huvittavaa, ...vai pitäisikö sittenkin ottaa huumorilla> vähentää stressiä > kortisolihormonia > vähentää finnejä:)

Se on todellakin hirveää kun meidän luokkalaiset jotkut heittelee niitä tyhmiä kommenttejaan joka päivä. esim: ´´Pesetsä ikinä tota sun naamaa´´ Kun todellisuudessa uhraan siihen aamuin illoin tuhottomasti aikaa ja levittelen kaiken maailman lääkärin määräämiä voiteita! Niin onhan sekin kauheaa kun heti kun aamulla koulussa kun kaverit tulee lähelle niin katseet on aina heti ekana otsassa ja missä lie!!!

TSEMPPIÄ KAIKILLE IHONHOITOON
JA KIVAA SYKSYÄ! =)

Pystyn samaistumaan täysin teihin! En muista päivää jolloin olisin aamulla voinut nousta sängystä ylös ja lähteä ulos ilman meikkiä. Eikä se meikkikään auta. Pahimpina päivinä minäkin vältän katsekontaksteja ja kotona tulee pysyteltyä sen mitä voi. On se niin väärin.
Sitä kuvittelee, että kun kasvaa niin finnit lähtevät pois. No ei se mene niin. Ja se jos mikä harmittaa.

Täällä kirjoitetut on täysin tuttuja ajatuksia, pelkoja ja tuntemuksia yli 20 vuoden takaa. Pienen omaisuuden maksanut asiointi ihotautilääkärillä tuotti kalliit, voimakkaat linimentit ja peukalonpään kokoiset verenpunaiset tabletit. Näistä ei suurempaa apua, kova kirvely ja heikottava olo vain villiintyvän kasvoruusutarhan lisänä. Monet harrastukset jäi, koulunkäynti oli täysin kasvojen armoilla, mielentila epätoivoinen, luonne muuttui. Akne voi "invalidisoida" ihmisen täysin. Vaikka en pilkkaa joutunut kokemaan, finnit rajoittivat sen verran, että esim. opiskelu jäi haluamaani vähempään,intohimo urheiluunkin jäi. Myös monet ihmiskontaktit katkoin oma-aloitteisesti, sillä käytökseni muuttui sulkeutuneeksi ja luotaantyöntäväksi, jonkinlainen itsesuojeluvaisto oli koko ajan päällä, eikä luonteva käytös enään onnistunut. Saatoin olla myös töykeä, ettei kukaan vaan pääsisi loukkaamaan minua.
Näpyt ja ajokset ovat myös niin kipeitä, että vaivasta kärsivät ajatukset väkisinkin ajautuvat omaan "naamavärkkiinsä", on myös muistettava koko ajan olla koskematta kasvoihinsa vahingossakaan. Näitä aknesääntöjä löytyy tuhansia ja tuhansia, kuten hoitoyrityskonstejakin.
Aikuisiälläkään en ole aknesta täysin päässyt, ajoittain kipeitä valkopäitä ja patteja vieläkin.
Sen takia nytkin surffaan, olen etsimässä tietoa mahdoll. uusista lääkkeistä pirulliseen vaivaan, joka ei täysin ole päästänyt otettaan. Nuorena haaveilin usein olevani iäkkäämpi, ettei näppyjä olisi. Se oli tyhmää toiveilua. Eläkää ja nauttikaa jokaisesta päivästä, näppyjen takia ei kannata jättää mitään mahdollisuuksiaan käyttämättä.

Muuten ihan samanlaisia tuntoja itsellä kuin tolla
"- kyllä " nimimerkillä... Kyllä se hieman helpottaa kun tietää ettei ole yksin, kummallista vaan ettei omasta kaveripiiristä oikein tunnu löytyvän ketään kenellä olisi naama yhtä huonossa kunnossa... Kiroan geeniperimäni muuten tässä kohtaa, koska se on ehkä suurin syy miksi näitä tulee naamaan!!

Mutta otsikkoon. Eikö kukaan ole miettinyt että miksei näin vanhaan ja yleiseen vaivaan ole vieläkään keksitty pysyvää, helppoa tai ainakin toimivaa hoitokeinoa...?
Olen miettinyt että toimivan ja pysyvän hoitokeinon keksiminen romahduttaisi suuren luokan bisneksen; melkein jokaiselta valmistajalta, jolla on jotain tekemistä ihon kanssa löytyy jonkin sortin aknesarja (valinnanvapaus ei ole tässä tapauksessa hyvä juttu!). Eli onko lääketeollisuuden etujen mukaista että ihmiset saisivat naamansa kuntoon ja lopettaisivat tuotteiden käytön?

Esim. kuinka moni on saanut naamansa kuntoon clearasililla? Ehkä eniten mainostettu ja yleisimmin tunnettu aknenhoitosarja. Olen kuullut ainoastaan juttuja siitä että clearasil on ärsyttänyt ihoa, pahentanut muttei kertaakaan parantanut tilannetta.

TÄSSÄ KOHTAA MUISTUTAN, ETTÄ KIRJOITAN TÄTÄ AIKA KIELIPOSKELLA ;)

Tätä tuskin kukaan tietää, mutta esitän kuitenkin avoimen kysymyksen: mikä on miljoonien vuosien evoluutiossa aknen tarkoitus ihmisellä? Mikä on aknen funktio? Kärsikö luolamies aknesta? Onko tämä Saatanan tapa osoittaa olemassaolonsa?

Luulen kuitenkin että hirveän moni ylihoitaa ihoaan ja saa sen pois tasapainosta ja kukkimaan entistä pahemmin... ehkä tuotteet on tehty auttamaan, mutta niiden ohjeistuksesta puuttuu monessa tapauksessa maininta että tuotetta pitää käyttää TODELLA vähän tai TODELLA hellävaroen... Monihan varmasti lutraa jos jonkinmoisella kemiallisella coctaililla tai luontaistuotteella aivan liian paljon - taas pahentaen tilannettaan.

Itse lopetin hiljan alkoholia sisältävien puhdistuotteiden käytön ja kaikki litkut mitä levitetään tai millä puhdistetaan pumpulia käyttäen, mutta kuten kaikki täällä tietävät, iho on "hidas", joten vaikutuksia alkaa taas näkyä vasta kuukauden kuluttua :P

Huoh... vuodattaminen auttaa aina, ja on paljon parempi tapa kuin lievittää ahdistusta kuin ranteet-auki-himin-tahtiin-kirjastokortilla-tyyli !


P.S. Parin viikon päästä ensimmäinen NLITE LASER hoito! 200 euroa/1 hoitokerta!!!!!! Melko kallista, mut hei - elämä on!
Onko täällä kuitenkaan ketään, joka olis käynyt samanlaisessa hoidossa ja haluaisi kertoa onko auttanut?

Jaksamista kaikille syksyyn... =]

Itse olen jo 21 ja naaman kukkiminen vaan jatkuu.. Söin edellisenä kesänä Roaccutanin 3kk kuurin, mutta ilmaantui niin pahat sivuoireet, että lopetin kuurin kesken koulun alkaessa. Siis kuurin olisi pitänyt kestää 6kk. Akne oli jo puoli vuotta hieman parempana, mutta kevään alkaessa poskipäät taas täynnä ihonalaisia arpeuttavia finnejä. Ihmissuhteita ei juuri ole vastakkaisen sukupuolen kanssa ollut sen jälkeen kun akneni paheni 17vuotiaana. Joten elämä pilalla aknen vuoksi... Toivoisin, että olisin mennyt heti nuorena poikana ihotautilääkärin pakeille.

elämä pilalla kirjoitti:

Itse olen jo 21 ja naaman kukkiminen vaan jatkuu.. Söin edellisenä kesänä Roaccutanin 3kk kuurin, mutta ilmaantui niin pahat sivuoireet, että lopetin kuurin kesken koulun alkaessa. Siis kuurin olisi pitänyt kestää 6kk. Akne oli jo puoli vuotta hieman parempana, mutta kevään alkaessa poskipäät taas täynnä ihonalaisia arpeuttavia finnejä. Ihmissuhteita ei juuri ole vastakkaisen sukupuolen kanssa ollut sen jälkeen kun akneni paheni 17vuotiaana. Joten elämä pilalla aknen vuoksi... Toivoisin, että olisin mennyt heti nuorena poikana ihotautilääkärin pakeille.

Lue lisää

Mutta hei! mulla akne jo n.7 vuotta. Tosi kamalaa, kun joutuu kesäl kauppaan ja ei voi olla oma ittensä. Kumpa olisin nuorempana saanut enempi tietoa aknesta ja vaarasta saada pysyvät arvet! Nyt toivoisin kaikilta joilla on aknesta johtuvia arpia, niin kaikki kommentit tänne, että mikä laser/TCA kuorinta on auttanut parheiten arpiin!? Kaikki kaipaavat neuvoja AKnearpiin,koska se on NIIN monen vaiva koko Eläm ä n ajan! Pakko miettiä menoa isona johonki laser tai TCA kuorintaan että saan ees osan laiffistani taksa ja itsetuntoni paranisi edes sitten paremmaksi... KIRJOITELKAA!!!!!

Voimaa kaikille! Tiedän hyvin miten paljon tuskaa ulkonäkö ja muut ongelmat voi aiheuttaa. Tässäpä omaa tarinaa, paljon tekstiä, mutta toivottavasti jaksatte lukea ja saatte siitä jotain irti!

Itsellä alkoi akne 14 vuotiaana, olen nyt 18v mies. Aluksi tuli vain valkopäitä, 15-16 vuotiaana alkoi tulla mustapäitä ja tulehtuineita finnejä. Vähän sen jälkeen alkoi kystainen akne, pahimmillaan oli 3-4 paisetta naamassa, jotka eivät onneksi kuitenkaan kovin isoksi kasvaneet. Omassa tapauksessa vuodenaika vaikuttaa hirveästi akneen. Kesäisin tulee lähinnä useita kymmeniä valkopäitä koko kasvojen alueelle, ja silloin tällöin tulehtuneita finnejä. Talvella on sitten oikee finnien kirjo vaihtelevissa määrin, paljon tulehtuneita. Selässä on silloin tällöin muutama finni, joten ongelma on pääosin kasvojen alueella (tietenkin sillä näkyvimmällä paikalla :/). Viime kuussa raahauduin sitten ihotautilääkärille, ja sain Apocyclin antibiootti kuurin. Se auttoi tasoittamaan ihoa paljon, nyt ei tule läheskään yhtä paljon tulehtuneita finnejä, paitsi jokunen poskiin. Poskissa on aika pahat punaiset arvet vanhoista finneistä, ei mitään uurteita kylläkään vaan pelkkiä läiskiä mistä oon kiitollinen. Nyt sitten sain reseptin Roaccutaniin ja tarkoitus on aloittaa ensi viikolla. Toiveet on kovat, mutta pelkään kuollakseni pahenemisvaihetta, koska se tarkoittaa taas suurta tiputusta itsetunnossa.

Noh siinä oli tarinaa aknesta, mutta se ei ole ollut mun ainoa ongelma. Mulla oli myös hörökorvat, mistä kärsin monta vuotta hiljaa. Vältin uimatunteja, uintia yleensäkkin, yritin pitää sivuprofiilia ihmisiin päin, enkä käyttänyt lippistä. Tuohon kun lisätään akneen liittyvät kammot: kirkkaat valot, ylhäältä tulevat valot, kelmeät valot, rasvaisten ruokien välttely (vaikkei ne oikeesti vaikutakkaan hirveesti) ym. niin voi sanoa että aika rajoittunutta alkaa olla elämä. Viimein kerroin vanhemmille tunteista ja pääsin viime vuonna hörökorvaleikkaukseen. Se meni hyvin, mutta jostain ihmeen ja kumman syystä korvat palasi melko paljon pari kuukautta leikkauksen jälkeen. Puoli vuotta myöhemmin menin toiseen leikkaukseen, tällä kertaa puudutuksessa. Puoli vuotta toisen leikkauksen jälkeen on palanneet taas. Ette usko millaista tuskaa se aiheuttaa, leikkaukseen meno vaatii paljon rahaa ja henkistä jaksamista. Aion tehä potilasvahinkoilmoituksen, koska kaksi leikkausta on jo epäonnistunut.

Noh ei lopu ongelmat siihen. Mulla todettiin syväpurenta yläasteella, ja sain sitten raudat ylä- ja alahampaisiin. Lääkäri oli että jaaha, onpas paha juttu, no lyödään raudat kiinni. Järkytyin siitä aika pahasti, koska en osannu oikeesti kuvitella että hampaissa on jotain vikana. Viimeistään siinä vaiheessa huomasin vian kun purin alahampailla yläikeneen, jokainen voi nyt mielessään kuvitella miltä se tuntuu, koettakaa vaikka tökkiä yläikeniä hammastikuilla verille asti. Raudat oli puolitoista vuotta, ja tilanne on siedettävä, mutta lääkärikin sanoi ettei ole parantunut kokonaan. No mulle riittää se ettei tartte purra ikeneen, hampaat on muuten ihan kauniit ja suorat. Rautojen pito huononsi itsetuntoa entisestään, ei kuitenkaan yhtä paljon kuin korvat.

Ja just kun oli yksi ongelma suunnilleen kunnossa, alko TINNITUS. Koettakaa huvikseen teipata kaiutin korvaan viikoksi ja soittaa korkeaa ininää. Sillä viikolla kun tinnitus paheni, en pystyny lähtee kotoa pois, koska olin niin masentunut. Tinnitus jatkuu edelleen, mutta tässä tarinassa oli hyväkin puoli. Tinnitus johtu nimittäin isolta osin kireistä niska- ja leukalihaksista, jotka varmaan johtu sit purennasta. Hieromisella, tietokoneen käytön vähentämisellä, ja liikunnan lisäyksellä tinnitus väheni huomattavasti, nyt ei häiritse enää ja niska ei ole jumissa.

Ei varmaan tartte kertoo et kaikki nää on "hiukan" haitannut elämää. En ole koskaan pystynyt olemaan täysin rennosti ja estoitta, paitsi yksin ja tosi tutussa porukassa. Oon ollu joinakin kausina todella masentunut, tinnituksen alkaessa soittelin kriisilinjoille ja elin käytännössä sohvalla. Mulla on masennus ollut todella vaihtelevaa, yleensä se alkaa sillon kun akne pahenee tai on muuten väsynyt olo. Eniten masentaa talvisin, kun ei pääse tekemään niitä harrastuksia mistä eniten pidän, ja on aivan helvetin pimeää kokoajan. Masennusta en toivo edes pahimmalle viholliselle, olo on nimittäin niin hirveä ettei sitä voi kuvailla. Sekin on ihan totta että sillon näkee kaiken harmaana, en tiiä mistä johtuu, mutta näkö ikäänkuin sumenee. Itsetuhoiset ajatukset on läsnä sillon tällön, mutta uskon että pääsen ongelmista yli, ja että pystyn vielä olemaan tyytyväinen itteeni.

sunnyday92 kirjoitti:

Voimaa kaikille! Tiedän hyvin miten paljon tuskaa ulkonäkö ja muut ongelmat voi aiheuttaa. Tässäpä omaa tarinaa, paljon tekstiä, mutta toivottavasti jaksatte lukea ja saatte siitä jotain irti!

Itsellä alkoi akne 14 vuotiaana, olen nyt 18v mies. Aluksi tuli vain valkopäitä, 15-16 vuotiaana alkoi tulla mustapäitä ja tulehtuineita finnejä. Vähän sen jälkeen alkoi kystainen akne, pahimmillaan oli 3-4 paisetta naamassa, jotka eivät onneksi kuitenkaan kovin isoksi kasvaneet. Omassa tapauksessa vuodenaika vaikuttaa hirveästi akneen. Kesäisin tulee lähinnä useita kymmeniä valkopäitä koko kasvojen alueelle, ja silloin tällöin tulehtuneita finnejä. Talvella on sitten oikee finnien kirjo vaihtelevissa määrin, paljon tulehtuneita. Selässä on silloin tällöin muutama finni, joten ongelma on pääosin kasvojen alueella (tietenkin sillä näkyvimmällä paikalla :/). Viime kuussa raahauduin sitten ihotautilääkärille, ja sain Apocyclin antibiootti kuurin. Se auttoi tasoittamaan ihoa paljon, nyt ei tule läheskään yhtä paljon tulehtuneita finnejä, paitsi jokunen poskiin. Poskissa on aika pahat punaiset arvet vanhoista finneistä, ei mitään uurteita kylläkään vaan pelkkiä läiskiä mistä oon kiitollinen. Nyt sitten sain reseptin Roaccutaniin ja tarkoitus on aloittaa ensi viikolla. Toiveet on kovat, mutta pelkään kuollakseni pahenemisvaihetta, koska se tarkoittaa taas suurta tiputusta itsetunnossa.

Noh siinä oli tarinaa aknesta, mutta se ei ole ollut mun ainoa ongelma. Mulla oli myös hörökorvat, mistä kärsin monta vuotta hiljaa. Vältin uimatunteja, uintia yleensäkkin, yritin pitää sivuprofiilia ihmisiin päin, enkä käyttänyt lippistä. Tuohon kun lisätään akneen liittyvät kammot: kirkkaat valot, ylhäältä tulevat valot, kelmeät valot, rasvaisten ruokien välttely (vaikkei ne oikeesti vaikutakkaan hirveesti) ym. niin voi sanoa että aika rajoittunutta alkaa olla elämä. Viimein kerroin vanhemmille tunteista ja pääsin viime vuonna hörökorvaleikkaukseen. Se meni hyvin, mutta jostain ihmeen ja kumman syystä korvat palasi melko paljon pari kuukautta leikkauksen jälkeen. Puoli vuotta myöhemmin menin toiseen leikkaukseen, tällä kertaa puudutuksessa. Puoli vuotta toisen leikkauksen jälkeen on palanneet taas. Ette usko millaista tuskaa se aiheuttaa, leikkaukseen meno vaatii paljon rahaa ja henkistä jaksamista. Aion tehä potilasvahinkoilmoituksen, koska kaksi leikkausta on jo epäonnistunut.

Noh ei lopu ongelmat siihen. Mulla todettiin syväpurenta yläasteella, ja sain sitten raudat ylä- ja alahampaisiin. Lääkäri oli että jaaha, onpas paha juttu, no lyödään raudat kiinni. Järkytyin siitä aika pahasti, koska en osannu oikeesti kuvitella että hampaissa on jotain vikana. Viimeistään siinä vaiheessa huomasin vian kun purin alahampailla yläikeneen, jokainen voi nyt mielessään kuvitella miltä se tuntuu, koettakaa vaikka tökkiä yläikeniä hammastikuilla verille asti. Raudat oli puolitoista vuotta, ja tilanne on siedettävä, mutta lääkärikin sanoi ettei ole parantunut kokonaan. No mulle riittää se ettei tartte purra ikeneen, hampaat on muuten ihan kauniit ja suorat. Rautojen pito huononsi itsetuntoa entisestään, ei kuitenkaan yhtä paljon kuin korvat.

Ja just kun oli yksi ongelma suunnilleen kunnossa, alko TINNITUS. Koettakaa huvikseen teipata kaiutin korvaan viikoksi ja soittaa korkeaa ininää. Sillä viikolla kun tinnitus paheni, en pystyny lähtee kotoa pois, koska olin niin masentunut. Tinnitus jatkuu edelleen, mutta tässä tarinassa oli hyväkin puoli. Tinnitus johtu nimittäin isolta osin kireistä niska- ja leukalihaksista, jotka varmaan johtu sit purennasta. Hieromisella, tietokoneen käytön vähentämisellä, ja liikunnan lisäyksellä tinnitus väheni huomattavasti, nyt ei häiritse enää ja niska ei ole jumissa.

Ei varmaan tartte kertoo et kaikki nää on "hiukan" haitannut elämää. En ole koskaan pystynyt olemaan täysin rennosti ja estoitta, paitsi yksin ja tosi tutussa porukassa. Oon ollu joinakin kausina todella masentunut, tinnituksen alkaessa soittelin kriisilinjoille ja elin käytännössä sohvalla. Mulla on masennus ollut todella vaihtelevaa, yleensä se alkaa sillon kun akne pahenee tai on muuten väsynyt olo. Eniten masentaa talvisin, kun ei pääse tekemään niitä harrastuksia mistä eniten pidän, ja on aivan helvetin pimeää kokoajan. Masennusta en toivo edes pahimmalle viholliselle, olo on nimittäin niin hirveä ettei sitä voi kuvailla. Sekin on ihan totta että sillon näkee kaiken harmaana, en tiiä mistä johtuu, mutta näkö ikäänkuin sumenee. Itsetuhoiset ajatukset on läsnä sillon tällön, mutta uskon että pääsen ongelmista yli, ja että pystyn vielä olemaan tyytyväinen itteeni.

Lue lisää

Tässäpä vielä vähän jatkoa edelliseen

Kaikesta huolimatta oon ihan kohtuu tyytyväinen muihin kasvonpiirteisiin, ja loppu ruumiseen yleensäkkin. Kaikki sanoo että olen ihan mukavan näköinen kaveri, mutta ei se kyllä paljon ole omiin tunteisiin auttanut. Kun tulee sellainen tilanne, että tuntee ittensä rumaksi ja että kaikki tuijottaa, ei siinä auta vaikka vieressä kehuisi kaksisataa bikiniasuista missiä. Hakeuduin nyt koululääkärille saamaan apua masennukseen, ja toivon että Roaccutan lopettaa aknen. Kirurgin kanssa on myös tapaaminen ensi viikolla, saa nähdä josko sitä vielä kolmannen kerran käytäisiin leikkauksessa. Kaikista eniten haluan vain olla oma itseni, koska sosiaalisuus ei todellakaan onnistu epävarmana. Mulla on kyllä kavereita ja olen jopa seurustellut muutaman kerran, mutta ne ajoittuu yleensä hyvän olon jaksoille, ja möhlin kaiken kun masennun taas. Onneksi on kavereita joille on voinut puhua ongelmista, ja vanhemmat on todella ihania, tukevat kaikessa ja budjetti järjestyy.

Onpahan tarinaa. Sen verran haluaisin vielä vuodattaa, että minua ärsyttää aivan suunnattomasti sellaiset ihmiset jotka tekevät hirveän numeron pienistä ongelmistaan. Tietenkin tunteet ovat kaikilla aitoja, mutta jos joku masentuu parista mustapäästä nenällä, niin voi että olis hienoa jos saisivat koettaa miltä tuntuu elää 4 vuotta mun ongelmien kanssa. Tän takia on itketty monet, monet kerrat, ja on ollut monen viikon masennusputkia, jolloin masennus korvaa oman persoonan ja mikään ei tunnu hyvältä. Joskus kuulee lähinnä luokan kauniimpien tyttöjen valittelevan omaa "stressiään" ja miten masentuneita ovat kun kampaajan pilasi kampauksen, sillon tekis mieli tunkea se kampaus niiden kurkusta alas.

Joten rakkautta ihmiset, kaikki on samanarvoisia, onpa akne tai ei, tiedän miltä se tuntuu, enkä voi muuta neuvoa kuin että ottakaa yhteys lääkäriin jos ongelma haittaa yhtään elämää. Itse olisin toivonut että joku olisi minua auttanut nuorempana, niin ei olisi niin suurta osaa nuoruudesta mennyt itsesäälissä vellomiseen ja masennukseen. Kouluissa pitäisi opettaa ihosta huolehtimista terveystiedossa, ja tehdä selväksi, että apua on saatavana.