on vain ikävä tosiasia että terveydenhuollon resursseista (budjetti, henkilömäärä) menee todella iso osa elintapasairauksien hoitoon:
- Aikuiän diabetes (roskaruoka, ei liikuntaa)
- sydän ja verisuonisairaudet (roskaruoka, viina, ei liikuntaa tarpeeksi)
- alkoholismi
Se on myös totta että on lähes mahdotonta "mitata" luotettavasti kuka syö mitäkin ja liikkuu miten paljon.
Mutta olisi oikeus ja kohtuus että ne ihmiset jotka omilla valinnoillaan rapauttavat terveytensä myös maksavat oman hoitonsa. Maksaako naapurisi autosi jos ruttaat sen puuhun?
Mielestäni tuota asiaa pitäisi lähestyä siten että tarjottaisiin vain porkkanaa, ei keppiä. Ne jotka pitävät terveydestään huolta saisivat alennuksia/veronkevennyksiä. Pidemmällä tähtäimellä niin valtio kuin hekilö itse hyötyisi tuosta.
Kun joku vain keksisi käyttökelposen systeemin miten voisi mitata kuinka kukin huolehtii terveydestään.
Antaa tulla ehdotuksia!
Itse aloitan seuraavalla:
- Kuntotestit. Esim 1-2 kertaa vuodessa voisi käydä jossain kuntotestissä, jos haluaa. Tulosten perusteella voitaisiin määrätä mahdollisia "alennuksia"
tokihan voitaisiin vahtia mitä elintarvikkeita/viinaa/tupakkaa ja miten paljon tietty henkilö ostaa ja sen perusteella tehdä pätöksiä. Mutta ei tuokaan ole vedenpitävä systeemi sekä ei saisi varmaan kannatusta että ihmisten ostoksia seurattaisiin isovelityyliin.
Entä näin päin: Olisi jokin sähköinen "bonuskortti". Ostotapahtuman yhteydessä kassakone laskee vain "terveyspisteitä" ostetuista tuotteista ja laittaa ne sitten ostajan henk. koht. tilille. Siinä ei näkyisi mitä on ostanut.
Toki sitten ne verot. Roskaruualle, tupakalle, viinalle ym. niin suuret verot että niistä aiheutuvat kustannukset saadaan korvattua veroilla.
On huollestuttavaa, että vaikka kuinka rahaa pumpataan terveydenhuoltoon ja henkilökunnan selkänahasta revitään viimeisimmätkin voimavarat, ei resurssit yksinkertaisesti riitä.
- Aikuiän diabetes (roskaruoka, ei liikuntaa)
- sydän ja verisuonisairaudet (roskaruoka, viina, ei liikuntaa tarpeeksi)
- alkoholismi
Se on myös totta että on lähes mahdotonta "mitata" luotettavasti kuka syö mitäkin ja liikkuu miten paljon.
Mutta olisi oikeus ja kohtuus että ne ihmiset jotka omilla valinnoillaan rapauttavat terveytensä myös maksavat oman hoitonsa. Maksaako naapurisi autosi jos ruttaat sen puuhun?
Mielestäni tuota asiaa pitäisi lähestyä siten että tarjottaisiin vain porkkanaa, ei keppiä. Ne jotka pitävät terveydestään huolta saisivat alennuksia/veronkevennyksiä. Pidemmällä tähtäimellä niin valtio kuin hekilö itse hyötyisi tuosta.
Kun joku vain keksisi käyttökelposen systeemin miten voisi mitata kuinka kukin huolehtii terveydestään.
Antaa tulla ehdotuksia!
Itse aloitan seuraavalla:
- Kuntotestit. Esim 1-2 kertaa vuodessa voisi käydä jossain kuntotestissä, jos haluaa. Tulosten perusteella voitaisiin määrätä mahdollisia "alennuksia"
tokihan voitaisiin vahtia mitä elintarvikkeita/viinaa/tupakkaa ja miten paljon tietty henkilö ostaa ja sen perusteella tehdä pätöksiä. Mutta ei tuokaan ole vedenpitävä systeemi sekä ei saisi varmaan kannatusta että ihmisten ostoksia seurattaisiin isovelityyliin.
Entä näin päin: Olisi jokin sähköinen "bonuskortti". Ostotapahtuman yhteydessä kassakone laskee vain "terveyspisteitä" ostetuista tuotteista ja laittaa ne sitten ostajan henk. koht. tilille. Siinä ei näkyisi mitä on ostanut.
Toki sitten ne verot. Roskaruualle, tupakalle, viinalle ym. niin suuret verot että niistä aiheutuvat kustannukset saadaan korvattua veroilla.
On huollestuttavaa, että vaikka kuinka rahaa pumpataan terveydenhuoltoon ja henkilökunnan selkänahasta revitään viimeisimmätkin voimavarat, ei resurssit yksinkertaisesti riitä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jo muinaisia aikoina Valtakunnan liikuntajohtaja Lauri Pihkala ja myöhemmin Valtakunnan Johtaja Pekka Siitoin perään kuulutti toimia ja tekoja liikunnan ja terveellisten elämäntapojen puolesta.
Valitettavasti kapitalistisikojen kanssa kimpassa oleva vasurimedia on painanut nämä ihanteet jonnekin horisontin taa.
Sitten Esko Aho, tyhjäpää-äänestäjien kestosuosikki, kokee vanhan asian uutena ja esittää sen, kuinkas muuten, omana ideanaan.
Esko Aho, joka ei ole edes niin isänmaallinen kuin on nykyinen presidentti, yrittää jälleen edetä kepulikonstein enkä ole kovinkaan varma hänen henkilökohtaisesta panoksesta asian eteen.
Em. Pihkala ja Siitoin saavuttivat korkean iän ja kaikkien isänmaallisten suomalaisten jakamattoman ihailun noudattamalla niitä oppeja joita he opettivat.