Meillä naisilla on tapanamme valitella sitä, että miehet niin harvoin ilmaisevat tunteitaan siten, että sen huomaisimme...
Sitä onko asia oikeasti niin, en osaa sanoa. Kun mietin omaa tapaani ilmaista välittämistä tai rakastamista ei se läheskään aina ole perinteisten sanojen varassa. On varmaan paljon asioita joita konkreettisesti teemme rakkaudesta.
Olisi mukavaa kuulla, mahdollisimman monta tapaa joita itse kunkin on tullut käytettyä ...
l. Mitkä ovat mielestänne mielikuvituksellisimmat tavat joilla olette ilmaisseet lämpimiä tunteitanne läheisiänne kohtaan?
..entä arkisimmat?
Ja koetteko ilmaisussanne tulleenne kuulluksi?
Sitä onko asia oikeasti niin, en osaa sanoa. Kun mietin omaa tapaani ilmaista välittämistä tai rakastamista ei se läheskään aina ole perinteisten sanojen varassa. On varmaan paljon asioita joita konkreettisesti teemme rakkaudesta.
Olisi mukavaa kuulla, mahdollisimman monta tapaa joita itse kunkin on tullut käytettyä ...
l. Mitkä ovat mielestänne mielikuvituksellisimmat tavat joilla olette ilmaisseet lämpimiä tunteitanne läheisiänne kohtaan?
..entä arkisimmat?
Ja koetteko ilmaisussanne tulleenne kuulluksi?
Vastaukset 28
Vanhimmat
... tapoja. Killin kans vaikka , että rakentaa sen kans majan puuhun ja saalistaa sieltä yhdessä piekkareilla räksiä. Murkkumölperi on taas mahdollista viedä olkapäällä saunasta pihalle ja heittää laiturilta järveen. Vanhemmilleni päivittäinen soittelu tai poikkeaminen tuntuu olevan todella tärkeää, miks en sitä siis tekisi koska välitän.
Naiselle...noo, jos vaikka siirtää hiuksia hiukka sivuun ja puraisee hellästi korvasta.
Ja muistaa ehdottomasti röyhtäistä päälle.
... tommonen röyhtäily nyt sitten kivaa?! Onks se tosissaan niin, että miehistä on kotoista (tai peräti rakkauden elekieltä), että kun istutaan pöntöllä, niin pidetään vessan ovi auki, jotta rakas puoliso ehtii varmasti nauttia kaikista haju- ja ääniefekteistä. Tai pierastaan ensi töikseen, kun astutaan ovesta sisään.
...saattaa olla myös sellaiset selitykset, että veskissä on vaan niin karmee dunkkis, että siellä ei kertakaikkiaan voi elää jos ei avaa ovea.
Ja ajattele kärsimys hissiä naapurin kanssa odotellessa, sitten hissimatka, jokainen lihas jännittyneenä. Ovi, avain ei meinaa sopia, aukeaa vihdoin. Nopeasti sisään ja ovi kiinni. Ja sitten!
No, nyt kun on päästy varsinaiseen asiaan, niin uskallan kysyä alan ammattilaiselta seuraava. Mitä teen, kun maha ei toimi. Pikkumassuni on kuin ilmapallo. Olenkin joutunut koko päivän kulkemaan pyjamassa (meillä kello on kohta puoli viisi iltapäivällä), kun farkut eivät mene jalkaan. Mikä neuvoksi?
Kyllä sitä Allisonin pikkumasua nyt tarttis ehdottomasti päästä pikkusen hieromaan. Mut kun ei tästä nyt pääse millään irtoamaan Kiinaan tässä vaiheessa elämää, niin voisit vaikka hyräillä sitä Katrihelunaa ja hyppiä letkistä ympäri kämppää.
Siks toiseks oon aiemminkin maininnu, että et syö niitä heinäsirkkoja. Sulla kun on viikinkien ruoansulatusjärjestelmä.
Oonkin just pelänny, ettei toi hissillä ajelu oo mahan toiminnan kannalta kumminkaan riittävä liikuntamuoto. Ehkä mun on nyt sitten pakko raahautua kauppaan. Mut heti mun sisikuntani (nyt en tarkoita suolistoa) pistää hanttiin, kun matkaakin on varmaan melkein 200 metriä. Eikä siellä oo ees hyviä karkkeja. On niin vaikee houkutella itteensä liikkeelle. Jos ei sitten rakkaimpani rääkäisy jääkaapinovella: Et oo saamari akka taaskaan viittiny ees kaupassa käydä!- riitä niinkö tosta motivaatiopuolesta. Aika usen riittää.
kiinalaista rohdoskauppaa....?
... varmaan sieltä löytyisi jotain käärmeenmaksauutetta tai liskonsulilimaa...joka saisi tyhjentymisen tapahtumaan ...joko ylä tai alakautta;))
*puuuuiiiissstatttteleeeeeeeee*
soma arjen rakkaudentunnustus on tuo kauppaanraahautuminenkin;))
Ajattelen nämä 'rakastan sinua' asiat niin yksinkertaisesti, että sitä, joko rakastaa tai ei rakasta. Ja jos rakastan, se rakastaminen on läsnä kaikessa siinä, miten olen olemassa. Vähän niin kuin ympäristön suojelu, joka kuuluu kaikille tai ei kenellekään. Tosin olen myös ihmisenä varsin läpinäkyvä, jolloin minua on todennäköisesti sekä hyvässä että pahassa suhteellisen helppo lukea.
"Kulta, mitä tahtoisit syödä tänään?"
"Tulepa tänne niin hieron´sun kipeetä niskaa"
"Haluaisitko mennä viikonloppuna ulos syömään?"
"Tänään ei tehdä muuta ku käydään lenkillä, lämmitetään sauna ja tehdään hyvää iltapalaa ja ollaan vaan kahdestaan, eikö?"
Miehen sanat mulle: "Sä olet kaunis."
"Kulta, kun lapset nukahtaa, sä tulet mun kainaloon."
Ja miehen sanat mulle joka päivä: "Mä rakastan sua." Voiko sen yksinkertaisemmin sanoa.
Jos ollaan feistufeis, eipä siinä rakkausmantrojen hokemisella ole merkitystä. Kyllä aidon tunteen näkee kaikesta: tavasta liikkua, jokaisesta ilmeestä ja katseesta. Sanoilla voi ainoastaan yrittää peittää jotain...
Se yhteinen tekeminen on tärkeää - ei kuitenkaan sellaista että putsataan vessanpönttöä samaan aikaan kahdella harjalla kylkimyyryä - yhteiset harrastukset, vilpitön mielenkiinto toisen tekemisiin...
Tietysti nuo tulevat rakkauden mukana kylkiäisinä, ei niillä rakkautta rakenneta.
Rakkautta ei tarvitse kertoa, rakkaus kertoo kyllä itse.
olen tässä asiassa aika samoilla linjoilla tuon jokisen ja angiinankin kanssa.
Koskettavimmaksi rakkaudentunnustukseksi koen jakamisen ilon...
..ja ainakin minä itse, suurien tunteiden edessä hukkaan sanat... mitkään sanat eivät edes riittäisi.
Tuosta kuulemisestakin. Luulen, että rakkaus tuo mukanaan myös kyvyn kuulla...
Oikeastaanhan tuo Rudin pierukin on rakkaudentunnustus. Kyky olla se mikä on ja hakea hankalassa tilanteessa kotoa helpotusta... eikö se osoita huikeaa luottamusta !
Ajatelkaapa sitä jos kotona ei voisi käydä vessassa siksi, että sitä ajattelisi, ettei toinen kestä tai kykene jakamaan elämän haiseviakin realiteetteja rakkaimpansa kanssa ;)
Näin siinä käy kun sekaantuu asioihin. En todellakaan puhunut omasta pierustani vaan koitin ikäänkuin abstraktisella tasolla......
Siis mun oma pieru ei suinkaan ole rakkaudenosoitus.
Se on murhayritys. Onneksi olen siitä poikkeuksellinen tapaus etten piereskele ollenkaan, oli pakko lopettaa.
abstraktilla tasollahan minäkin Ruttu...
*nauraa ääneen*
...kovasti rakkauden kohteestakin. Äidinrakkaus, isänrakkaus, miehen rakkaus naiseen, naisen rakkaus mieheen, rakkaus ystävään...no eihän tämä lista lopu...
Kun rakkaimpani katse viipyy minussa, viestittää ilman sanoja: tule tänne. Ja minä viestitän sitä samaa omalla katseellani. Siinä on se jokin, miksi tämä elo on joskus huikean ihanaa.
ajaa autolla hiljaa silloin kun se toinen on kyydissä.
Silloinhan ei periaatteessa edes ole enää kiire mihinkään.
..tästä mikael agricolaa vai kuka näitä sanoja aikoinaan keksikään.Siis tarkotan sitä, että toi "minä rakastan sinua" on niin vaikea sanoa suomalaisen miehen.
Se kuulostaa niin teennäiseltä ja samalta kun sen olis tempassu jostain 50-luvun suomifilmistä.
Briteillähän on toi ailavjuu,ranskalaisilla söteem jne..sellanen olis paljon helpompi suomalaisen pallinaaman sanoa sujauttaa vähän kun huomaamatta toiselle.
*painuu kaljoille*
Eikä se oo Jorkka ees miesten yksinoikeus. Olen nainen, mutta minustakin kuulostaa jotenkin teennäiseltä sanoa 'minä rakastan sinua' (en melkein meinannu edes kehdata kirjottaa). Mulla on syynä kumminkin toi karu kotikasvatus, eikä suinkaan Agricola. Mut tässä sulle vielä lisää lällyrepertuaaria 'Wo ai Ni' (lausutaan: wuo ai nii) eli minä rököstän sinua kiinaksi.
..sen että sulla sittenkin oli jotain tunteita mua kohtaan, vaikka viimeksi meillä tulikin pieniä erimielisyyksiä tosta asiasta.
Mutta nyt mä tunsin tänne asti, että toi kiinalainen rakkaudentunnustus tuli suoraan sydämestä..hyvä ettei menny silmät vinoon onnesta ;)
*yrittää lähteä uudestaan*
... se sälli, joka oli meille tänne Kiinaan hyyryläiseksi tulossa? Sithän tämä somasti sattui. Varmaan se on just tää rakkaus idän ihmeisiin, joka meidän sieluparkojamme yhdistää. Mutta lemmestä älä huoli minulle vanhalla akalle höpöttää. Eiks me oltukin jotain nuorta ja sorjaa kiinalaista flikkaa sulle etsimässä?
..se sama sälli, joka oli valmis jättämään kaiken sun vuoksi, mutta sä peräydyit viime hetkellä.Äläkä erehdy pitämään mua minään nuorena tuppimunana..ikinä en vaihtaisi sun kaltasta shanghain ruusua kahteen sorjaan kiinalaislikkaan.
Mut tää meidän taivas saa vielä odottaa ainakin jonkun aikaa..ulkoistuspäätöstä ei ole vieläkään tullu :(
*otin vaan kaksi pulloa*
huolenpitona pitäisi...eväsleipinä ja silleen....
Lapsenlapsilleni sanon rakastavani heitäusein - ja ihan ilman kakisteluja, ja voi niitä pojanjörtikänkin silmiä silloin..
miten minä kirjoita..."sanon rakastavani heitä usein" - olen varsinainen kielikukkasten viljelijä..siis "usein sanon rakastavani heitä"..
että rakastan teitä usein.... kuin että inhoan teitä aina välillä;))
....taidanpa ottaa tuon ilmaisun käyttöön ;)
siis kullanmuruille voi sanoa noin, ei saa olla liian rehellinen..hyihyi sinnuu..
Aika monta kommenttia taisi olla siitä, ettei sanoilla niinkään olisi merkitystä rakkauden ilmaisemisessa. Minä olen eri mieltä.
Eivät tietenkään pelkät sanat merkitse, mutta ovat kuitenkin hyvin tärkeitä. Minulle ainakin..
Välittämistä ja rakkautta voi ilmaista monella tavalla. Ihan arjen myötä, sekä keksimällä jotain mukavaa, mielikuvituksellista, jolla voi rakastaan ilahduttaa.
Mutta ilman sanoja..?
Sanat ovat tärkeitä. Varsinkin rakkaudesta puhuttaessa.
Tämmöisenä harmaana ja sateisena päivänä ei kyllä kannattaisi kirjoittaa, mutta nyt en jaksa välittää. Ajattelen usein, että minulla ei varsinaisesti ole mielipiteitä. En edes oikein ymmärrä, mitä semmoisilla tekee. Siis tarkoitan sitä, että mitä hyötyä siitä on, vaikka ihmisellä olisi vaikka miljoona mielipidettä. Ja olkoon vielä vaikka kuinka hienoja ja hyviä tahansa. Tärkeää on kuitenkin vain se, mikä tulee lihaksi minun omassa elämässäni. Ja nyt en puhu sinusta tai kenestäkään muusta, vain itsestäni.
Jokaisella varmaan on joitain mielipiteitä, ainakin joistain asioista. Ja jokaisen mielipiteet ovat hienoja ja hyviä, ainakin jokaiselle itselleen, eikö?
Ymmärrän hyvin tuollaisen tilan, jossa tuntuu, ettei millään ole mitään väliä. Kaikki muu on sanahelinää, ja vain oikea elämä merkitsee. Niinhän se oikeasti on.
Jos tuota sanoo vaikka että:
Minä pakastan sinua?
-*huurteessa*