Milloin väsymys on vain hyväksyttävä ja milloin pitäisi ruveta vaatimaan tutkimuksia? Minulla on viimevuosina ollut parin, kolmen kuukauden mittaisia "väsymyskausia", mutta nyt tilanne tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan. Terveelliset elämäntavat, nukkuminen tai vähempikään nukkuminen eivät auta. Työ ja muut tavalliset asiat rasittavat hirveästi. Kummallisia tuntemuksia, kuten nykimistä, hyllyvät jalkapohjat, jomotteluja ja kankeuden tunnetta siellä täällä, jne. on alkanut ilmaantua. Joskus on hyviäkin päiviä. Silloin kaikki tuntuu olevan, kuten joskus ennen.
Yritän purra hammasta ja jaksaa ajatellen, että ovathan ihmiset ennenkin joutuneet kestämään vaikka mitä. Ehkä olen vain niin "pullamössöihminen" etten 3-vuorotyön lisäksi jaksa enää juuri muuta kuin käydä ruokakaupassa. Kotityötkin ovat jääneet rästiin niin, että hirvittää. Vuosi sitten otetut verikokeet olivat ok. Lääkäri suositteli psykologilla käyntiä masennuksen selvittämiseksi. Omasta mielestäni en kuitenkaan ole terapian tarpeessa. Tai ehkä olenkin. Ehkä minut todettaisiin luulotautiseksi laiskiaiseksi.
Yritän purra hammasta ja jaksaa ajatellen, että ovathan ihmiset ennenkin joutuneet kestämään vaikka mitä. Ehkä olen vain niin "pullamössöihminen" etten 3-vuorotyön lisäksi jaksa enää juuri muuta kuin käydä ruokakaupassa. Kotityötkin ovat jääneet rästiin niin, että hirvittää. Vuosi sitten otetut verikokeet olivat ok. Lääkäri suositteli psykologilla käyntiä masennuksen selvittämiseksi. Omasta mielestäni en kuitenkaan ole terapian tarpeessa. Tai ehkä olenkin. Ehkä minut todettaisiin luulotautiseksi laiskiaiseksi.
Vastaukset 5
Vanhimmat
MInun masennukseeni ei kuulu sitä tavallista mikään ei huvita juttua. Minun masennukseni alkoi oirehtimaan sillä että olin väsynyt hyvästä yöunesta ja hyvistä elämäntavoista huolimatta... Eli masennus voi olla niin moninaista yhdistettynä työstressiin ynms.
Se voi mennä pahaksi ja kaikki masennuksen tunnusmerkit täyttäväksi masennukseksi jos et hoida itseäsi kuntoon menemällä psykologille, psykiatrille ja pyydä lääkitystä jos se tarpeen. Parin viikon sairaslomakin voi jo auttaa.
Ja usko pois, ei se katso yhteiskunnalista ja sosiaalista asemaa kuka masentuu. Sanotaan että jopa psykiatrit (tiedän tapauksen) opettajat, hoitajat, johtajat ja ihan normaalit duunarit voivat sairastua ja heitä on.... Masennuksesta ei vain puhuta kovin avoimesti....
Rohkeasti hakemaan apua, tai voi käydä huonosti jos ei itseänsä hoida ajoissa...
t. korkeakoulun käynyt töissä käyvä immeinen joka on masentunut ja siitä toipumassa
Lisää verikokeita kannattaa ottaa.
Reumavasta-aineet
kilpirauhasarvot
Ca-seerumista ionisoitunut Ca seerumista.
Vaadi ehdottomasti kilpirauhastestejä. Helppo verikoe,mutta turha kärsimys loppuu, kun tulokset tulee ja saat lääkityksen. Itsekin olin mielettömän väsynyt, mutta nyt alkaa elämä voittaa.
Ellet ole muistanut nauttia mitään B-vitamiinien valmisteita, käypä kysymässä apteekista. Tuntuvimmat B-vitamiinipuutokset voivat aiheuttaa varsin vinkeitäkin neurologisia oireita.
olen minäkin ja lopulta,kun sain apua,jota kesti kolme vuotta olen nyt kunnossa.Väsymys se kauhea uupumus olikin masennusta.Olin hoitoalalla,siis vuorotyössä,enkä jaksanut lopulta kuin just työssä käydä,kaikki muu oli täysin toivotonta taistelua.Koska väsytti ja kun nukuin ei sekään auttanut olin aina väsynyt.Tuli monenlaisia vaivoja,jatkuva huonokuntoisuus,verenpaineen kohoaminen ym.Olen kiitollinen työterveyslääkärille,joka näki tilanteeni ja ohjasi psygologin juttusille.Siitä alkoi pitkä tie toipumiseen joka ei todellakaan ollut helppo,mutta ammatti-ihmisten avulla olen nyt onnellinen ja elävä esimerkki että,