Kun varsinkin lestadiolaisilla tuo lisääntyminen kuuluu olevan kovassa kurssissa, niin miten he suhtautuvat naimattomiksi jääneisiin ihmisiin? Vai onko liikkeen piirissä ylipäätään vanhojapiikoja ja -poikia, potkitaanko sellaiset "luuserit" sivuun vai lähtevätkö he ehkä itse? Jos kaikilla lestadiolaisilla on lisääntymiskumppani, silloihan meidän sinkkujen kanttaa kääntyä vanhoillislessuiksi...
Suhtautuminen sinkkuihin?
vanhapiika
2317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Lestoihin kuuluu myös paljon ihmisiä, jotka eivät ole halunneet/saaneet aviopuolisoa. Oikeastaan nämä ihmiset ovat lestojen oikeita työjuhtia ja kummitäti/setä varoja,kun lapsia tulee niin paljon että kummeja on vaikea hankkia. Että lapsia saa samalla vastuulleen. Ja onhan siellä kovia bisnes ihmisiä sinkkuina, ja ne ne vasta ovat hyvän näköisiä ja rikkaita. Että jos hakee elämälleen pintaa niin sinne vain, mutta jos haluaa elämälleen syvempääkin sisältöä,kannattaa harkita vakavasti.
Itsellisenä (="sinkkuna") on aivan yhtä arvokasta elää kuin perheellisenäkin. Kaikille ei suoda aviopuolisoa, jotkut eivät ole sopivia aviopuolisoiksi ja jotkut eivät kerta kaikkiaan halua mennä naimisiin.
Liikkeessä on paljon yksin eläviä miehiä ja naisia, mutta se ei tee heistä yksinäisiä. On satoja veljiä ja sisaria, isiä ja äitejä, voi mennä ystävän luo kylään ja vaikka antaa naapurin vanhemmille vapaa ilta ja jäädä hoitamaan heidän lapsiaan jne. Ei ole eriarvoisia ihmisiä, kaikki ovat samanarvoisia, yhtä arvokkaita ja rakastettuja, Luojan luomia elämän ihmeitä.
Paavali taitaa kirjoittaa jossain kirjeessään että hänen mielestään olisi parempi olla yksin. Mutta se lienee ollut mielipidekysymys. Kerrotaan, että hän ei ollut erityisen komea mies.
Toisaalta, mitä vikaa olisi elää vaikkapa poikakimpassa, tulee asuminenkin halvemmaksi. Tai voi hankkia vaikkapa kissan tai koiran kaveriksi.