en jaksa enää

tuntuu. Jostain vaan saa sitä toivoa jaksaa eteenpäin. Jollekkin auttaa pillerit toiselle puhuminen, usein vain aika auttaa. Masentuneen aika kuitenkin kulkee niin hitaasti, että seinät tuntuvat kaatuvan päälle minä hetkenä hyvänsä.
Hae ulkopuolista apua. Niin... helpommin sanottu kuin tehty, mutta sitten kun se on tehty niin se on jo hyvä alku. Jos ei muuta niin kirjoita vaikka tänne nettiin, monille kirjoittaminenkin auttaa akuutilla hetkellä.
Koita jaksaa. Itsemurha ei kosketa pelkästään sitä tehnyttä henkilöä vaan myös jokaista ympärillä olevaa ihmistä. Vaikka kuinka tuntisi itsensä yksinäiseksi, niin suurimmalla osalla meistä on kuitenkin läheisiä ihmisiä jotka välittävät.

Elämä on usein raskasta... joskus raskasta ja välillä vielä raskaampaa. Eikä vain sille, joka ajattelee oman elämän päättämistä,vaan myös niille läheisille, jotka ehkä tietävät vaikeuksistasi tai ehkä et ole heille kertonut.Oma läheiseni kuoli oman käden kautta jo yli kaksi vuotta sitten enkä vieläkään oikein ole päässyt siitä yli. Möykky puristaa rinnassani aina, kun tämä henkilö tulee mieleen. Mietin, olisinko jotenkin voinut häntä auttaa, sillä hän auttoi minua aikanaan, kun minulla oli vaikeaa. Ihana ihminen. Välillä on vaikeampaa, mutta kun ajattelee läheisiä, niin he tekisivät varmasti mitä tahansa, jotta voisivat auttaa sinua yli sen vaikean, minkä näet edessäsi...Olethan kertonut ajatuksistasi myös niille ihmisille, jotka ovat lähelläsi???

Lapsellani on usein samanlaisia ajatuksia ja ymmärrän hänen sisäisen tuskansa. Mutta älä luovuta. Elämässäsi ei varmaan nyt ole mitään valonpilkahdusta mutta ei elämä ole aina yhtä "yötä" vaikka se varmaan nyt tuntuu siltä. Auttaa kuitenkin, että tässä vaiheessa puhut jollekin tai jos on vaikea puhua, kirjoita vaikka tänne. Voimia sulle!

oma asenteeni itsemurhaan on: se on tehtävä. Vielä aion tehdä muutamia tärkeitä asioita ennen kuin vihdoinkin (!!) pääsen lepoon... joten en tiedä millainen on oikea asenne. Hieman aina epäillyttää noi vihamieliset "VITTU MÄ HALUAN KUOLLA EN JAKSA SAATANA!" -tyyliset itsemurhaa suunnittelevien tekstit. Kun on tosiaan loppu, niin mistä moinen intohimo kuolemaa kohtaan? Jos on loppu, niin eikö olo olekaan turta? Tai väsynyt? Kenties jopa rauhallinen ja mukava olla? jos olisikin noin intohimoisen vihamielinen asenne kuolemaa kohtaan, niin se olisi merkki siitä että vielä jaksaa!! Vielä on jotain jäljellä sisällä. Sanoisin että paljon jäljellä, viha on nimittäin hyvin voimakas tunne (sen takia niin uuvuttava.. sama pätee suruun ym.)

Eikö mieluumminkin kannattaisi odottaa, että tulee 18 vuoden ikään (ellei jo ole), hommata ajokortti, Eppu Normaalin levyt Denigraten Mombasa, popittaa niitä ja kierrellä kylillä tsillailemassa. Nostaa vaikka kaikki rahansa ja lähteä ulkomaille.

Toinen vaihtoehto on opetella koodaamaan ja alkaa täysipäiväiseksi nörtiksi. Silloin olet tavallaan "nolife".

Mutta suosittelen ensimmäistä vaihtoehtoa, miksi lopettaa elämä, kun voi tehdä vielä vaikka mitä. Elämä ei voi olla niin suurta kärsimystä. Lähde vaikka laivaristeilylle tai ulkomaille (anteeksi toisto).