Minulla on aivan mahtava poikaystävä, hän kohtelee minua kuin prinsessaa ja meillä on muutenkin ihana suhde, MUTTA (tämä pelätty sana) hän on erittäin itsetuhoinen. Meidän yhdessä olon aikana hän on yrittänyt n. 5kertaa lopettaa päivänsä oman käden kautta.
Olemme seurustelleet jo useita vuosia ja tämä kaivaa joka ikinen minuutti mieltäni! Jos olemme hetkenkin erossa soittelen hänelle jokaisessa välissä ettei mitään pahaa vain ole käynyt.
Olen kuulemma ainut joka pitää hänet hengissä, mutta kuinka kauan hän vielä jaksaa tätä "pahuutta" minun rinnallani. Pelkään joka ikinen aamu että nyt hän on onnistunut, mutta en voi tehdä mitään, vai voinko?
Olen yrittänyt puhua ym. mutta se ei tunnu auttavan, hänellä on ollut tosi surkea elämä eikä hän aina jaksaisi itseään. Hän tuntee olevansa pohjasakkaa :(
Miten minä puolisona voisin häntä auttaa?
Olemme seurustelleet jo useita vuosia ja tämä kaivaa joka ikinen minuutti mieltäni! Jos olemme hetkenkin erossa soittelen hänelle jokaisessa välissä ettei mitään pahaa vain ole käynyt.
Olen kuulemma ainut joka pitää hänet hengissä, mutta kuinka kauan hän vielä jaksaa tätä "pahuutta" minun rinnallani. Pelkään joka ikinen aamu että nyt hän on onnistunut, mutta en voi tehdä mitään, vai voinko?
Olen yrittänyt puhua ym. mutta se ei tunnu auttavan, hänellä on ollut tosi surkea elämä eikä hän aina jaksaisi itseään. Hän tuntee olevansa pohjasakkaa :(
Miten minä puolisona voisin häntä auttaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Yleisin vastaushan tuolla mielenterveys palstalla on että Potki se pihalle jos on noinkin vaikea ihminen, tai mitä sinä vielä mietit pilaat vaan oman elämäsi.
mutta uskosin että tiiviimpi oleminen auttaa eniiten elikkä lähdette kaksistaan vaikka ulkomaille talveksi niineiköhän masennus väistä kun saa aivan uuden ympäristön tutkittavaksi, pian se pieni lapsi herää sieltä jäisen ihmisen sisuksista ja alkaa elämään.
noin. helppoa.. ei se masennus mihinkään ulkomaillakaan aina katoa. ja jos vaikka katoaaki. niin suomessa se sitte tulleeki jo takasin.. tiiän tämän oman kokemuksen kauta olen aika syvästi masentunu ja kärsiny jos jonki laisita neurooseista. paniikki häiriöistä, sosiaalistentilanteiden pelosta ja kolmesta eri syömishäiriöstä. minua on lapsena käytetty seksuaalisesti hyväksi isä on yrittäny tappaa äitiä ja sitte pariin otteeseen itteään. olen mätääntyny osatolla, sairaalassa, ja sitte olen matkustellu. matkustellu minkä kerkiän ja mitä vähistä rohoista pystyy.. silti ei se mihinkään häviä. olen itte aika yksinäinen ja myisin sieluni vaikka pirulle jos vain saisin joku auttamaan ja rakastamaan itteäni. joten älä nyt vain ainakaan jätä miestä.. hän tarvii nyt ennen kaikeka jonku joka välittää rakastaa ja tukee vaikeina hetkinä. sinun kannatais käyä terveyskekuksella jutelemassa terapeutin tai vaikka ihan vain lääkärin kanssa tästä tilanteesta, tarvit itsekki tukea ja apua että jaksat, sillä ei nyt sinulakaan kovin helppoa ole :( voisit yrittää suostutella miestäsi käymään vaikka näin ensin sinun kanssa siellä terapiassa. spykologi voisi määrätä mielentereyslääkkeitä. oikean lääkityksen kun saa niin seki auttaa. mutta muista nyt ennen kaikea kertoa että sinä rakastat ja välität.