Ajatuksia riidoista, väittelyistä ja erimielisyyksistä palstalla.
Tässä minua syvästi koskettanut Raamatun paikka:
Kirje kolossalaisille, luku 3, jakeet 12-17:
”Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.”
Lueskellessani palstaa, erityisesti väittelyitä ja suoranaisia riitoja, tämä Raamatun kohta alkoi puhuttelemaan. Olemmeko me pukeutuneita armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen? Aika heikolta vaikuttaa. Olemme kaikki parannuksen teon edessä.
Vaikka Paavali puhuukin seurakunnalle, voimme soveltaa sitä myös palstalle. Onhan tämäkin (pääasiassa) kristittyjen yhteisö, vaikkakin täältä puuttuu paljon tärkeitä seurakunnalle ominaisia piirteitä. On selvää, että kaikki eivät voi olla kaikesta samaa mieltä. Miksi siis tuomita toinen hänen ajatustensa perusteella? Vaikka hänellä olisi poikkeavia mielipiteitä, onko meillä oikeus tuomita hänet niiden perusteella? Tietenkin jos se on selvästi Raamatun sanaa vastaan. Mutta toimeentulemisen ehtona on anteeksianto, ei tuomio. Niin kuin Paavali sanoo, ”antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta.” Ei ainainen moittiminen ole rakentavaa, vaan rakkauden ja anteeksiannon osoittaminen. Ei kukaan ole vielä täydellinen, olemme kaikki vasta matkalla kohti sitä. Tärkeintä on sydämen asenne, se että totuus ja täydellisyys todellakin on päämäärämme, ja että halaisimme päästä lähemmäksi Kristusta, Hänen kaltaisuuttaan. Silloin alamme tekemään yhä enemmän Jeesuksen tekoja, ja oma itsekkyytemme jää taustalle.
Erimielisyyksiä ja riitoja on, ja tulee aina olemaan. Siitä emme pääse irti ennen kuin olemme Jumalan kirkkaudessa. Suurin ongelma on se, että toisen erimielisyys personoidaan henkilöön itseensä. Vaikka meidän tuleekin olla yhtä, jäseniä Kristuksen ruumiissa, ei se tarkoita, että meidän tulisi olla mitä pinimmistäkin asioista samaa mieltä. Tärkeämpää olisi hyväksyä toinen sellaisena kuin on, tasavertaisena, armahdettuna. Vain silloin pääsemme rakentumaan yhteydessä, kohti sitä todellista, Kristuksen aikaansaamaa yhteyttä.
Meidän tulee siis kuolla itsellemme, ja antaa Kristuksen rakkauden, armon ja Pyhän Hengen vaikuttaa meissä, ja meidän kauttamme. Osoittaa Jeesuksen rakkautta lähimmäistä kohtaan, oli hän sitten uskovainen tai ei.
Siunausta kaikille palstalaisille :)
Tässä minua syvästi koskettanut Raamatun paikka:
Kirje kolossalaisille, luku 3, jakeet 12-17:
”Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon teidät on yhden ja saman ruumiin jäseninä kutsuttu. Olkaa myös kiitollisia. Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja. Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.”
Lueskellessani palstaa, erityisesti väittelyitä ja suoranaisia riitoja, tämä Raamatun kohta alkoi puhuttelemaan. Olemmeko me pukeutuneita armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen? Aika heikolta vaikuttaa. Olemme kaikki parannuksen teon edessä.
Vaikka Paavali puhuukin seurakunnalle, voimme soveltaa sitä myös palstalle. Onhan tämäkin (pääasiassa) kristittyjen yhteisö, vaikkakin täältä puuttuu paljon tärkeitä seurakunnalle ominaisia piirteitä. On selvää, että kaikki eivät voi olla kaikesta samaa mieltä. Miksi siis tuomita toinen hänen ajatustensa perusteella? Vaikka hänellä olisi poikkeavia mielipiteitä, onko meillä oikeus tuomita hänet niiden perusteella? Tietenkin jos se on selvästi Raamatun sanaa vastaan. Mutta toimeentulemisen ehtona on anteeksianto, ei tuomio. Niin kuin Paavali sanoo, ”antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta.” Ei ainainen moittiminen ole rakentavaa, vaan rakkauden ja anteeksiannon osoittaminen. Ei kukaan ole vielä täydellinen, olemme kaikki vasta matkalla kohti sitä. Tärkeintä on sydämen asenne, se että totuus ja täydellisyys todellakin on päämäärämme, ja että halaisimme päästä lähemmäksi Kristusta, Hänen kaltaisuuttaan. Silloin alamme tekemään yhä enemmän Jeesuksen tekoja, ja oma itsekkyytemme jää taustalle.
Erimielisyyksiä ja riitoja on, ja tulee aina olemaan. Siitä emme pääse irti ennen kuin olemme Jumalan kirkkaudessa. Suurin ongelma on se, että toisen erimielisyys personoidaan henkilöön itseensä. Vaikka meidän tuleekin olla yhtä, jäseniä Kristuksen ruumiissa, ei se tarkoita, että meidän tulisi olla mitä pinimmistäkin asioista samaa mieltä. Tärkeämpää olisi hyväksyä toinen sellaisena kuin on, tasavertaisena, armahdettuna. Vain silloin pääsemme rakentumaan yhteydessä, kohti sitä todellista, Kristuksen aikaansaamaa yhteyttä.
Meidän tulee siis kuolla itsellemme, ja antaa Kristuksen rakkauden, armon ja Pyhän Hengen vaikuttaa meissä, ja meidän kauttamme. Osoittaa Jeesuksen rakkautta lähimmäistä kohtaan, oli hän sitten uskovainen tai ei.
Siunausta kaikille palstalaisille :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Veit sanat kädestäni (keksimäni "palstalainen sanonta", vert. "veit sanat suustani" joka sopii paremmin puhujapöntöstä lausutuksi)!
Riidat ja eripura on lihallisen mielen merkki (1 Kor. 3:3). Herran omien ei sovi riidellä keskenään eikä ylipäätään kenenkään kanssa (Tiit. 3:9, 2 Tim. 2:24). Päinvastoin -viimeeksi lainaamassani raamatun paikassa- meitä kehoitetaan olemaan lempeitä kaikkia kohtaan.
Sananlaskuissa kerrotaan, että Herra vihaa kuutta asiaa (6:16-19) ja seitsemättä Hän kauhistuu ja se on "riidan rakentajaa veljesten kesken".
Olkaamme siis toisiamme kohtaan armahtavaisia niinkuin Isämmekin on meitä kohtaan ollut armahtavainen ja laupias, ja vallitkoon meidän sydämissämme sama mieli kuin mikä Jeesuksella Kristuksella oli (Fil. 2:1-11).
Laurentius! Sinun kirjoituksesi toivottavat rauhaa lukijoilleen. Olet sangen nuori mutta varsin ymmärtäväinen hengellisissä asioissa. Jeesuksen Kristuksen sisäinen tunteminen on elämää ja se Sinussa on. Rukoilen, että saat kaikin tavoin kasvaa Jumalan isänrakkauden ja Herran Jeesuksen tuntemisessa.
Jumalan rauhaa ja hyvää iltaa kaikille palstalla poikenneille.
Yksimielisyys ja yhteys on hyviä asioita joita kaikkien meidän tulisi vaalia. Itse olen kuitenkin viimeaikoina joutunut elämään todeksi sellaista tilannetta, että rauhan nimissä on kiellettävä oma ajattelunsa vaikka kuinka tietäisi asiansa oikeuden. Miten tällaisessa tilanteessa olisi mahdollista pysyä raamatullisessa rauhan ihanteessa?
Vai onko aina niin, että toisten on vain alistuttava ja toiset sanelee totuudet?
Kiitos jälleen rohkaisusta! Sitä on aina mukava saada. Yritän ottaa sen nöyränä vastaan, etten ylpistyisi :) Kunnia Jumalalle!
Olet siis hankalassa tilanteessa ja elät ilmeisen vaikeaa aikaa omassa henkilökohtaisessa elämässäsi.
Kaikella on tarkoituksensa. Toivon, että olet kärsivällinen ja odotat luottavaisesti Herralta apua asioihisi. Vain harvoin ympärillämme olevat asiat ja ihmiset muuttuvat toivomaamme suuntaan toivomallamme tavalla ja haluamassamme aikataulussa. Jumalan työ tapahtuu Sinussa. Ympäristösi sijaan Hän muuttaa Sinut jotta Hän voisi kauttasi sitten muuttaa ympäristösi.
Jumala tarvitsee työmiehiä elopellollensa ja tätä Jeesus kehoitti meitä rukoilemaan. Käsittääkseni Jumala tekee työtään sydämessäsi ja muokkaa Sinua -niin kuin savenvalaja savea- tehdäkseen Sinusta astian käyttöönsä.
Luota Herraan. Kaikki asiat järjästyvät parhain päin. Anna Hänen tehdä työnsä Sinussa. Hän pitää Sinusta huolen ja hoitaa myös ympärilläsi olevat.
Totta puhut ainakin noin yleisellä tasolla, MUTTA on asioita joita ei voi noin vain sivuuttaa ja antaa ajan hoitaa (Jumalan?) tehtävänsä. Määrätyissä jutuissa tulee eteen myös vastuukysymys, lakaisenko ongelman maton alle vai toiminko ja otan vastuun. Vastuun yleiseksi ja yhteiseksi parhaaksi.
Sinun on mahdotonta tietysti ottaa kantaa asiaani kun et tiedä yksityiskohtia mistä on kysymys, enkä tiedä kannattaako niitä täällä alkaa käsittelemäänkään.
Kommentoin tähän ketjuun sillä, että ymmärtäisimme ettei asiat ole aina niin simppeliä ja mustavalkoisia. Ainakaan oikeassa elämässä.
niin haluaisin antaa seuraavan neuvon.
Mene johonkin rauhalliseen paikkaan ja rukoile Jumalalta neuvoa, jos teet sen Jeesuksen nimeen saat neuvon. Muista kuitenkin että sinun tulee kuunnella rehellisellä omallatunnolla ilman että ajattelet omaa mukavuuttasi tai omia pyyteitäsi.
Rauhaa ja siunausta..
Usko
Asiat järjästyvät, näin rohkeasti uskon.
Kirjoitit:"...et tiedä yksityiskohtia mistä on kysymys, enkä tiedä kannattaako niitä täällä alkaa käsittelemäänkään."
Ei varmaankaan ole viisasta käsitellä asiaa tällä palstalla kuin "yleisellä tasolla", kuten kirjoitit.
Tahdon toivottaa Sinulle runsasta Jumalan armoa ja apua. Hänelle ei mikään asia ole mahdoton selvittää.
Olet hirvittävästi harhassa, kun väität, että täällä tuomitaan toisia, koska heillä on 'poikkeavia mielipiteitä', ja tällä tarkoitat toisistaan poikkeavia IHMISmielipiteitä! Puhut, ikään kuin kaikki kannanotot olisivat vain ihmismielipiteitä ja kuin Jumala ei olisi mitään mieltä mistään! Et voisi olla pahemmin väärässä. Sinun jumalasi on joulupukki, Raamatun Jumala on Pyhä, Korkea ja Peljättävä ja Hänellä ON mielipiteitä synnistä. Et ole käsittänyt uskosta mitään, mutta kun vähän kasvat niin ehkä ymmärrät sinäkin, että armoa ei vedetä synninteon peitteeksi piilottamaan syntiä.
Olen eri mieltä kanssasi. Jos kaksi (huom!) mielestäni tosiuskovaa kertoo eriävät mielipiteensä, kumman jumala on oikeassa? Eikö meillä ole vain yksi Jumala? Jumalalla todellakin on mielipiteensä synnistä, mutta ei kukaan meistä voi ottaa Jumalan valtuuksia, ja tuomita toisia. Se on yksin ja ainoastaa Jumalan tehtävä. Sanaa tulee julistaa, Totuutta tulee julistaa. Saakoon Jumala vaikuttaa ihmisissä sanansa kautta, ettei meidän tarvitse alkaa syyttelemään ja tuomitsemaan toisiamme. Kuten sanoin, meidän tehtävä on julistaa Totuutta, joka on kuin kaksiteräinen miekka. Se kyllä tekee tehtävänsä, eikä meidän tarvitse "höystää" sitä omalla vanhurkaudellamme ja pyhyydelläme.
Minun Jumalani on Jeesus Kristus, Israelin Pyhä. Isä Jumala loi meidät, me lankesimme syntiin. Hän toi meille vapautuksen synnin orjuudesta lähettämällä Poikansa kuolemaan meidän puolestamme. Tuo Jumalan Karitsa nimenomaan "veti armon synninteon peitteeksi" niinkuin itse sanoit. Me olemme syntisiä, mutta Kristuksessa olemme vanhurskaita. Kuten tiedämme, se on paradoksi. Olemme samalla syntisiä ja synnittömiä, mutta ennen kaikkea Jeesuksen työn tähden Jumalalle kelpaavia, pelastettuja. Siksi meidän tulee julistaa tuota ihanaa armon sanomaa. Ei tuomita toisia. Rakkaus on mahtava ase, ja usein se ikävä kyllä hukkuu omaan ylimielisyyteemme, koska emme osaa nöyrtyä.
Tiedän kyllä että olen nuori, enkä tiedä vielä mitään. Elämänkokemusta ei ole nimeksikään. Kuitenkin tiedän että Kristus on minussa, ja Hän on minun Vapahtajani. Sitä minä voin julistaa, eikä kukaan voi sitä ottaa minulta pois.
Siunausta sinulle Tero.
"Tiedän kyllä että olen nuori, enkä tiedä vielä mitään. Elämänkokemusta ei ole nimeksikään. Kuitenkin tiedän että Kristus on minussa, ja Hän on minun Vapahtajani. Sitä minä voin julistaa, eikä kukaan voi sitä ottaa minulta pois. "
Sinulla on oikea asenne. Siunausta sinulle!
"Älköön kukaan nuoruuttasi katsoko ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa,uskossa, puhtaudessa.
Lue, kehoita ja opeta ahkerasti, kunnes minä tulen."
1.Tim.4:12-13
Siunausta sinullekin Lumpsis, ja kiitos rohkaisevasta Raamatun paikasta :)
Hyvä ja tärkeä kirjoitus ajankohtaisesta aiheesta. Siunausta.
Mitä teettekin, sanoin tai teoin, tehkää kaikki Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen hänen kauttaan Jumalaa, Isäämme.