Sudet Brysseliin!

SUDELLA ON SUUREMPI ELÄMISEN
OIKEUTUS KUIN IHMISELLÄ.
AUTOT SURMAAVAT VUODESSA
SATOJA IHMISIÄ ........

Luepa juttuni uudelleen kun sinulla tuntuu olevan ongelmia luetun ymmärtämisessä ;)

Tuli vain mieleeni mihin kaikkeen EU puuttuu. Jos sudet pyörivät kotiportilla, raatelevat ja syövät kotieläimiä niin kyllä siihen pitäisi jotenkin puuttua. Vai mitä mieltä olet? Eivät susia minun pihallani näy mutta joidenkin kotiseudulla niitä on haitaksi asti.

Esitin uuden mahdollisuuden lahtaamisen sijaan ja sekään ei tunnu sinulle sopivan. Häirikkösudet vaan tainnutuspanoksilla tai loukuilla kiinni ja Keski-Eurooppaan. Onko siinä mitään väärää?

P/S kirjoitti:

Luepa juttuni uudelleen kun sinulla tuntuu olevan ongelmia luetun ymmärtämisessä ;)

Tuli vain mieleeni mihin kaikkeen EU puuttuu. Jos sudet pyörivät kotiportilla, raatelevat ja syövät kotieläimiä niin kyllä siihen pitäisi jotenkin puuttua. Vai mitä mieltä olet? Eivät susia minun pihallani näy mutta joidenkin kotiseudulla niitä on haitaksi asti.

Esitin uuden mahdollisuuden lahtaamisen sijaan ja sekään ei tunnu sinulle sopivan. Häirikkösudet vaan tainnutuspanoksilla tai loukuilla kiinni ja Keski-Eurooppaan. Onko siinä mitään väärää?

Kyllä minä sen luin. Jutustasi paistaa kauas harmi siitä ettei susia saa vapaasti tappaa ja siksi esität mahdotonta vaihtoehtoa turhautuneisuuttasi. Ja niitä susia on mualla euroopassa moninkertainen määrä suomeen verrattuna, ei ne lisää tarvitse. Olen myös laittanut merkille, etä nimenomaan metsästystä harrastelevat ovat kaikkein hanakampia sudentappoon ja yleensä tappamaan kaikki liikkuva, jos ei muuta niin kaverinsa. Kyse lienee kiukusta siihen, että sudet syövät luontaisesti riistaa ja siten jää metsästysharrastajilta jokunen eläin tappamatta.

Homma menee oikein kun ns. häirikkösudet, villikoirat sun muut, jotka pesiytyvät talon nurkkiin syömään kotieläimiä poistetaan päiviltä. Metsissä jolkottavat ja "pelkään susia tapetaan ne" sekä "kuulin rasahduksen metsästä, tapetaan sudet" eläimet jätetään rauhaan vaikka ne jokusen hirven silloin tällöin syövätkin.

luin luin kirjoitti:

Kyllä minä sen luin. Jutustasi paistaa kauas harmi siitä ettei susia saa vapaasti tappaa ja siksi esität mahdotonta vaihtoehtoa turhautuneisuuttasi. Ja niitä susia on mualla euroopassa moninkertainen määrä suomeen verrattuna, ei ne lisää tarvitse. Olen myös laittanut merkille, etä nimenomaan metsästystä harrastelevat ovat kaikkein hanakampia sudentappoon ja yleensä tappamaan kaikki liikkuva, jos ei muuta niin kaverinsa. Kyse lienee kiukusta siihen, että sudet syövät luontaisesti riistaa ja siten jää metsästysharrastajilta jokunen eläin tappamatta.

Homma menee oikein kun ns. häirikkösudet, villikoirat sun muut, jotka pesiytyvät talon nurkkiin syömään kotieläimiä poistetaan päiviltä. Metsissä jolkottavat ja "pelkään susia tapetaan ne" sekä "kuulin rasahduksen metsästä, tapetaan sudet" eläimet jätetään rauhaan vaikka ne jokusen hirven silloin tällöin syövätkin.

Nyt päästiin samalle aaltopituudelle:)

Luulin olevani joku Rambo joskus 70-luvun lopulla kun ajankuluksi ja kuntoiluksi niittelin viikatteella paria lapsuudenkotini sarkaa. Kun eräästä turppaasta alkoi kuulua epämääräistä sähinää. Muistin kun enoni oli vastaavassa tilanteessa varoitellut minua käärmeestä kun olin vielä pikkupoika. Huitaisin renttevästi viikatteella äänilähdettä. Ääni loppui ja nostelin varovasti heiniä pois, että näkisin mikä kohteeni oli. Järkytys oli suuri kun siellä oli siiliemo suolet pellolla ja ympärillä kahdeksan poikasta. En voinut saattaa aloittamaani hommaa loppuun vaan juoksin isäni luokse joka lopetti emon kärsimykset ja otti poikaset talteen.

Istuin masentuneena piharakennuksen portailla miettimässä järkyttävää tekoani. Kotvan siinä vierähti kun kuulin ränninalustynnyristä epämääräistä rahinaa. Menin katsomaan ja tynnyrin pohjalla oli kymmenisen senttiä vettä ja siellä räpiköi pikkulintu hukkumaisillaan. Otin linnun pois ja se oli aivan reporankana. Lämmittelin sitä käsissäni ja katselimme toisiamme. Lopulta lintu elpyi ja lensi pois. Tapaus oli ainutlaatuinen ja ajattelin siilin antaneen anteeksi tekoni. Olin sovittanut tekoni, aiheutin toisen kuoleman ja pelastin toisen. Lopulta siiliemo vei kaikesta huolehtimisestamme huolimatta poikasensa mukanaan yksi kerrallaan. Emme saaneet mistään apua, yliopistoltakin antoivat ohjeen lopettaa poikaset.

Päätin kun tällainen surkimus olen etten enää kajoa kenenkään toisen henkeen.

P/S kirjoitti:

Nyt päästiin samalle aaltopituudelle:)

Luulin olevani joku Rambo joskus 70-luvun lopulla kun ajankuluksi ja kuntoiluksi niittelin viikatteella paria lapsuudenkotini sarkaa. Kun eräästä turppaasta alkoi kuulua epämääräistä sähinää. Muistin kun enoni oli vastaavassa tilanteessa varoitellut minua käärmeestä kun olin vielä pikkupoika. Huitaisin renttevästi viikatteella äänilähdettä. Ääni loppui ja nostelin varovasti heiniä pois, että näkisin mikä kohteeni oli. Järkytys oli suuri kun siellä oli siiliemo suolet pellolla ja ympärillä kahdeksan poikasta. En voinut saattaa aloittamaani hommaa loppuun vaan juoksin isäni luokse joka lopetti emon kärsimykset ja otti poikaset talteen.

Istuin masentuneena piharakennuksen portailla miettimässä järkyttävää tekoani. Kotvan siinä vierähti kun kuulin ränninalustynnyristä epämääräistä rahinaa. Menin katsomaan ja tynnyrin pohjalla oli kymmenisen senttiä vettä ja siellä räpiköi pikkulintu hukkumaisillaan. Otin linnun pois ja se oli aivan reporankana. Lämmittelin sitä käsissäni ja katselimme toisiamme. Lopulta lintu elpyi ja lensi pois. Tapaus oli ainutlaatuinen ja ajattelin siilin antaneen anteeksi tekoni. Olin sovittanut tekoni, aiheutin toisen kuoleman ja pelastin toisen. Lopulta siiliemo vei kaikesta huolehtimisestamme huolimatta poikasensa mukanaan yksi kerrallaan. Emme saaneet mistään apua, yliopistoltakin antoivat ohjeen lopettaa poikaset.

Päätin kun tällainen surkimus olen etten enää kajoa kenenkään toisen henkeen.

Metsästäjät ovat vellihousuja.
Ilman pyssyä ovat pelkureita.
Raukoista suurimpia pervoja.
E L Ä K Ö Ö N S U D E T L A U M A S S A !

P/S kirjoitti:

Nyt päästiin samalle aaltopituudelle:)

Luulin olevani joku Rambo joskus 70-luvun lopulla kun ajankuluksi ja kuntoiluksi niittelin viikatteella paria lapsuudenkotini sarkaa. Kun eräästä turppaasta alkoi kuulua epämääräistä sähinää. Muistin kun enoni oli vastaavassa tilanteessa varoitellut minua käärmeestä kun olin vielä pikkupoika. Huitaisin renttevästi viikatteella äänilähdettä. Ääni loppui ja nostelin varovasti heiniä pois, että näkisin mikä kohteeni oli. Järkytys oli suuri kun siellä oli siiliemo suolet pellolla ja ympärillä kahdeksan poikasta. En voinut saattaa aloittamaani hommaa loppuun vaan juoksin isäni luokse joka lopetti emon kärsimykset ja otti poikaset talteen.

Istuin masentuneena piharakennuksen portailla miettimässä järkyttävää tekoani. Kotvan siinä vierähti kun kuulin ränninalustynnyristä epämääräistä rahinaa. Menin katsomaan ja tynnyrin pohjalla oli kymmenisen senttiä vettä ja siellä räpiköi pikkulintu hukkumaisillaan. Otin linnun pois ja se oli aivan reporankana. Lämmittelin sitä käsissäni ja katselimme toisiamme. Lopulta lintu elpyi ja lensi pois. Tapaus oli ainutlaatuinen ja ajattelin siilin antaneen anteeksi tekoni. Olin sovittanut tekoni, aiheutin toisen kuoleman ja pelastin toisen. Lopulta siiliemo vei kaikesta huolehtimisestamme huolimatta poikasensa mukanaan yksi kerrallaan. Emme saaneet mistään apua, yliopistoltakin antoivat ohjeen lopettaa poikaset.

Päätin kun tällainen surkimus olen etten enää kajoa kenenkään toisen henkeen.

Metsästäjät ovat vellihousuja.
Ilman pyssyä ovat pelkureita.
Raukoista suurimpia pervoja.
E L Ä K Ö Ö N S U D E T L A U M A S S A !