On niin helppo jäädä karkeloimaan hyvä/paha-akselin ympärille nähden pyhimyksiä ja mörrimöykkyjä vuoron perään aina kun tulee tarvis hekumoida sillä kuinka elämä on NIIN. Mitä nyt milloinkin. Niin karmeaa, niin ihanaa, niin kolahtavaa, niin hengellistä, niin maallista, niin turmeltunutta, niin ekstaattista...
Entäpä jos kaikki se mitä minulle pikku maailmannavalle tapahtuu ei olekaan mikään henk.koht. loukkaus tai päähänsilitys?
Entäpä jos se mystinen substanssi kaikessa ja kaiken takana mitä nyt tällä palstalla on paiskattu nimellä "jumaluus" ei tarkoita mitään kenellekään tunteellisesti tahi älyllisesti pähkäiltäväksi... Yhtä vähän kuin maamies on kiinnostunut niittämiensä viljankorsien sisäisestä sielunelämästä - yhtä vähän ehkä tämä mystinen jumaluus piittaa siitä miten me *sen* kylvämä ja niittämä elämän siemen koemme tunnemyrskyinä ja loputtomina uskomuksien ja teorioiden älyllisinä pilvilinnoina kaiken tämän ELÄMÄN...
Pelottava ja upea ajatus.
Että ei olisikaan mitään merkitystä sillä mitä minä täällä itsekseni tuhertelen ja funtsailen. Että jumaluus kakat nakkaa siitä miten siihen suhtaudun, miten kulloisia kohtaloitani voivottelen ja miten syöksähtelen huippujen ja syvänteiden välillä...
Monet varsinkin k-uskoon suiviintuneet ryhtyvät harrastusluontoisesti kiroamaan jumalaa päivät pääksytysten; etsivät kaikki mahdolliset teesit ja tekijät jotka todistavat siitä että jumala on sadisti, JOS jumala on sellainen kuin hänet käsitetään olevan. Mutta miksi tämä mielikuvituksettomuus? Miksi mustavalkoinen ajattelu? Tai miksi tarve änkeä vastakohtaisuuksia aina kulloisenkin tarpeen mukaan siihen johonkin joka kenties kaikkea tätä pyörittää? (Tai on kaiken ytimenä kuten itse koen.)
Aurinko paistaa ja kasvit kukoistavat, aurinko paistaa vähän enemmän ja jäljellä on autiomaa. Hullutusta kirota ja siunata vuorotellen asiaa joka pysyy samana. Monikaan ei tule sanomaan että aurinko paistaa pirullisuuttaan tai myötätuntoisuuttaan.
Ongelmat syntyvät vasta sillä tasolla missä asiat aletaan ottaa henkilökohtaisesti.
Entäpä jos kaikki se mitä minulle pikku maailmannavalle tapahtuu ei olekaan mikään henk.koht. loukkaus tai päähänsilitys?
Entäpä jos se mystinen substanssi kaikessa ja kaiken takana mitä nyt tällä palstalla on paiskattu nimellä "jumaluus" ei tarkoita mitään kenellekään tunteellisesti tahi älyllisesti pähkäiltäväksi... Yhtä vähän kuin maamies on kiinnostunut niittämiensä viljankorsien sisäisestä sielunelämästä - yhtä vähän ehkä tämä mystinen jumaluus piittaa siitä miten me *sen* kylvämä ja niittämä elämän siemen koemme tunnemyrskyinä ja loputtomina uskomuksien ja teorioiden älyllisinä pilvilinnoina kaiken tämän ELÄMÄN...
Pelottava ja upea ajatus.
Että ei olisikaan mitään merkitystä sillä mitä minä täällä itsekseni tuhertelen ja funtsailen. Että jumaluus kakat nakkaa siitä miten siihen suhtaudun, miten kulloisia kohtaloitani voivottelen ja miten syöksähtelen huippujen ja syvänteiden välillä...
Monet varsinkin k-uskoon suiviintuneet ryhtyvät harrastusluontoisesti kiroamaan jumalaa päivät pääksytysten; etsivät kaikki mahdolliset teesit ja tekijät jotka todistavat siitä että jumala on sadisti, JOS jumala on sellainen kuin hänet käsitetään olevan. Mutta miksi tämä mielikuvituksettomuus? Miksi mustavalkoinen ajattelu? Tai miksi tarve änkeä vastakohtaisuuksia aina kulloisenkin tarpeen mukaan siihen johonkin joka kenties kaikkea tätä pyörittää? (Tai on kaiken ytimenä kuten itse koen.)
Aurinko paistaa ja kasvit kukoistavat, aurinko paistaa vähän enemmän ja jäljellä on autiomaa. Hullutusta kirota ja siunata vuorotellen asiaa joka pysyy samana. Monikaan ei tule sanomaan että aurinko paistaa pirullisuuttaan tai myötätuntoisuuttaan.
Ongelmat syntyvät vasta sillä tasolla missä asiat aletaan ottaa henkilökohtaisesti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No, vaikka olen usein kovin dundeelllinen ihminen, niin tavallaanhan tätä yritän sanoa aina, että se laki mikä on Jumaluus: vastavuoroisuuden laki ON NEUTRAALI.
...pitää varmaan nähdä molemmat navat yhtäaikaa, ja se onkin jännempi paikka se kun pitää mennä vähän loitommalle kyyläämään.
J loi maailman ja painui sen jälkeen hamaan maailmanloppuun asti kestävälle sapattivapaalle.
Minkä hiton takia J:n tarttes tehdä enää yhtään mitään minkään asian eteen? Eiköhän se ole ihan sanomattakin selvää, että J Toki tietää mihin ihminen pystyy pahimmillaan/parhaimmillaan ja se on sitä mieltä asiasta että EVVK.
J nimittäin loi maailmankaikkeuden täysin automaattiseksi *koneeksi*. Ihminen on kone itsekkin mutta aika ihmekone siinä mielessä, että tämäpä kone onkin jumalallinen ja pystyy toimimaan kuten J itse. Sitä se tarkottaa raamatun "J loi ihmisen omaksi kuvakseen." Tarkoitus onkin se, että ihmiset toimivat J:n korvikkeina ja tätä J:n skidi yritti opettaa ihmiskunnalle. Kun rakastatte itseänne ja toisianne ja jopa vihamiehiänne, toimitte itse J:n korvikkeina toisillenne.
J tietää kaiken. Siis tämä on pelkkää p-jauhantaa. J ei tiedä kaikkea ja on sitä mieltä että kaiken tietäminen EVVK. Olen aiemmin tämän jo jonnekkin tänne kyberavaruuksiin kirjoittanut, että J tietää kyllä kaikki mahdollisuudet, mutta ei sitä mikä mahdollisuus toteutuu: J antoi ihmisille vapaan tahdon eikä tiedä miten tämä apinankuvatus sitten käyttää tätä vapaata tahtoaan. Sitäpaitsi jos J tietäisi kaiken, niin luultavasti tekis itsemurhan olemassaoloonsa turhautuneena. Joskus naureskelen itsekseni, kun tuntuu, että sitähän se alkuräjähdys olikin. maailman ensimmäinen itsemurhapommittaja J teki itsarin ja koko nykynen sotku sai alkunsa. Jossain ufo-kirjassakin eräs lapsi oli saanut alieneilta tälläsen *totuuden*, jonka kerto isilleen: Todellisuus on J:n unta.
Sit nää ihmiset, jotka on muka yhteyksissä J:n kanssa. Ja hölönhölönpölön. Ne on yhteydessä omaan jumaltietoisuuteensa tai sitten johonkin kusettavaan alieniin. Jos joskus sattuisikin niin, että J heräisi päiväuniltaan, niin se vaan johtuu siitä, että joku apinanräkä on jossain päin universumia keksiny jonkinlaisen helvetinkoneen, jolla se koittaa jouduttaa maailmanloppua. J saattaa sitten mennä paikanpäälle laittamaan tän neropatin kuriin, ennenkun se ehtii syöstä kaiken jonnekkin anus mundiin.
J saattaa myös istuskella jossain UFO:ssa ja tsiigailla monitoreista miten huvittavia nää luomakuntansa otukset ovatkaan. Välillä repee sellaseen nauruun, että pari galaksia törmää yhteen ja taas meni muutama ziljoona sivilisaatioita ennenaikaiseen tuhoonsa, HUPS!. J tietysti voi palata ajassa taaksepäin ja korjata syntyneet vahingot.
J on ikuinen lapsi. Lapsenmielisyyttä ja lapsellisuutta ei kuitenkaan pidä sekoittaa toisiinsa. Jotkut luulee, että aikuisuus niinkuin me ihmiset sen koemme, on jotain mihin ihmisen pitää pyrkiä. ja pa*kan marjat sanon minä! Aikuisuus on pelkkää mielen muumioitumista. J:n skidi yritti opettaa ihmiskunnalle myös tätä.
Ja mitä tulee näihin J:n kiroajiin ja ateisteihin: Nää on hauskinta jengiä nää. Miten hyvin tää porukkaa osaa kieltää J:n olemassa olon niin sen suurempaa hupia se J:n mielestä on. J leikkii mielellään piilosta ja tää porukka on hyvä keksimään kaikenlaisia piiloja sille. Yksikin keksi, että J on kaiken tietämättömyyden viimeinen turvapaikka. J kaipaa haastetta, eikä nää uskikset sitä oikein pysty yleensä tarjoamaan. Jos joku uskaltaa uhmata J:tä niin siitäkös J riemastuu: Mikäs shittisontiainen tää nyt on kun uskaltaa suurimman kärpäslätkän kanssa riitaa haastaa,hmmm mielenkiintoinen tämä yksilö siitähän vois tehdä jonkinsortin profeetan tai vastaavan...
J on mahtava epeli, jep!
...se parhaiten hirnuu joka takapiruna hohottaa... Ei nyt ehkä kauhean neutraali J tuollainen, mutta ihan virkistävä näkemys tuomiopäivän pasuunaveikkojen torventoitotusten sijasta vaihteeksi.
Havaittavissa pientä masennuksen purkautumaa lounaisrinteen kraaterista F1. Syksyn kauneus sitä tähtinä täplittää, siis valaisee:
http://www.blogs.fi/main/index.php/avadhuta/2005/09/30/
Kauneus on jumalani toinen nimi...
SEIREENIT LAULAVAT, EIVÄTKÄ IHMISET SITÄ KUULE.
... että onko kenelläkään silmää kauneudelle? Vain Ishmael on toistaiseksi huomannut valokuvani, ja osoittaa kykenevänsä nauttimaan kauneudesta, ja arvostavansa sitä.
Muille ihmisille kauneus näyttää olevan vain jonkinlainen - vaarallinenkin - eteinen jonka läpi rynnätään kurasaappaissa, että päästäisiin varsinaisiin asioihin eli Mielipiteisiin ja Kritiikkiin, ja Pilkkaan & Kiukkuun.