ONKO KRISTITYLLE SOPIVAA OSALLISTUA POLITIIKKAAN ?
Apostoli Paavali varoitti; "Älkää ryhtykö epäuskoisen aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä valolla ja pimeydellä." (2 Kor 6:14)
Jokaisella kansakunnalla on lakinsa. Myös Jumalan valtakunnalla on 10- käskyn siveyslaki, jota ei voida monista yrityksistä huolimatta poistaa. (Luuk 16:16) Mikään hallitus tai valtakunta ei pysy pystyssä, eikä voi hyvin jos lakeja rikotaan. Lait suojelevat kansalaisia riistolta ja mielivallalta.
Maallinen valta eikä Jumalakaan eivät voi poistaa lakejaan, koska siitä seuraisi anarkia.
Mitä enemmän lait kyetään pitämään kunniassa, sen paremmin kansalaiset voivat.
Politiikalla on tarkoitus auttaa yhteiskunnallista hyvinvointia.
Profeetan kautta on sanottu: "Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne."
(Jer 29:7)
Kukaan ei voi eristäytyä maailmassa kokonaan, mutta kristityn ei tarvitse olla silti "maailmasta," eli maailman moraalittomia nautintoja ja syntejä rakastava. (Jaak 1:27, 1 Joh 2:15, Room 12:2, Joh 17:16) Jumalan tahdon tulee mennä aina ihmisten tahdon edelle politiikassakin. (Apt 4:19, 5:29) On hyvä ymmärtää kuitenkin ettei Jumalan tahto ole koskaan ristiriidassa ihmisen hyvinvoinnin kanssa. (1 Joh 4:8,16)
Kristitty ei voi tehdä kompromisseja Jumalan tahdon ja ihmisten tahdon välillä joutumatta hengellisessä elämässään vaikeuksiin. Kukaan ei myöskään saisi olla välinpitämätön tämän maailman ihmisten ongelmille ja kärsimyksille.
Me kaikki kulutamme julkisia palveluita, ja nautimme yhteiskunnan tuomasta turvallisuudesta etuineen ja oikeuksineen. Saamme koulutusta, terveydenhoitoa, liikennepalveluja, eläkettä, ym. ym.
Miten me voisimme jättäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle?
Miten voisimme olla kiinnostumatta kohentamaan lähimmäisrakkauden vuoksi lähimmäistemme elinoloja? (Matt 25:35-46)
Monet tyytyvät surkuttelemaan ja voivottelemaan tekemättä mitään yhteiseksi hyväksi, ja jättävät kantamatta vastuunsa. Ei tarvitse lähteä politiikkaan aktiiviksi palvellakseen lähimmäisiään, mutta joitakin ihmisiä myös palvelu aktiivipoliitikkona kutsuu, ja he ovat usein tehneet paljon hyvää. (2 Kor 13:7, Gal 6:10, 1 Tess 5:15) Yhteiskunnallinen toiminta vaatii nöyryyttä ja uhrauksia. (Snl 11:2, 4 Moos 12:3)
Kristittynä tiedämme että elämme maailman historian loppuaikoja. (2 Tim 3:1-5, Matt 24, Jes 24) Vapahtaja saapuu, (Ilm 1:7) ja Jumalan valtakunta toteutuu maan päällä. (Jes 65:17, 2 Piet 3:13, Ilm 21) Ongelmat ratkeavat vasta silloin. (Fil 3:20-21)
Kuitenkaan emme voi lyödä laimin kansalaisvelvollisuuksiamme, ja evankeliumia on saarnattava. (Matt 28:19-20)
Jeesus kehotti olemaan suolana ja valona maailmassa. (Matt 5:13-16) Jos olemme piilossa, miten se onnistuisi? Kristitty voi toimillaan poistaa ennakkoluuloja Jumalan omia kohtaan. Luomme ystävyyssuhteita, ja Jumalankin työ edistyy kun olemme myönteisenä esimerkkinä.
Kerromme samalla toivostamme, ja auttamme Jumalan työtä. (Room 15:4, Room 5:5)
Politiikka edellyttää vastuun kantamista. On sitouduttava yhteiskuntaan, mutta ensin Jumalaan.
Raamatussa on monia malliesimerkkejä; Loot, Joosef, Mordokai, Daniel, Nehemia, Esra ja Ester esim. jotka tekivät suuria tekoja lähimmäistensä hyväksi tinkimättä Jumalan tahdosta. (Dan 6)
Mikään Jumalan periaate tai laki, ei estä ketään pyrkimästä vaikka valtakunnan korkeimpiin virkoihin säätämään lakeja, jotka auttavat kansalaisten hyvinvointia.
Heillä on mahdollisuus ratkaista monia ongelmia, ja tehdä paljon hyvää poistaen myös ennakkoluuloja, ja edistää uskonnon vapautta. Uskonnon vapauden edistäminen koskee kaikkia kristillisiä seurakuntia, ei vain omaa piiriä. Omantunnon kysymyksissä ei voida ketään pakottaa mihinkään. (Matt 12:18-21)
Kristillinen seurakunta ei kuitenkaan voi asettua jonkun tietyn puolueen taakse, eikä kristittykään voi olla huomioimatta kokonaisvaltaista lähimmäisten etua.
Kristitty pyrkii yksimielisyyteen. Seurakunnan vastuunkantaja ei myöskään voi olla vahvasti sitoutunut puoluepolitiikan taakse periaatteidensa joutumatta koetukselle. (Matt 16:26, 1 Kor 1:10-13, 3:3-5)
Nykyisin on olemassa poliittisesti sitoutumattomien ryhmiä, ja kristillisten ryhmiä, joissa toimiminen on Jumalan tahtoa ensin kunnioittavalle sopivampaa ja helpompaa.
Kuitenkin poliittiseen palvelutyöhön ryhtyjän on tehtävä itselleen selväksi vaikuttimensa.
Hänen on ymmärrettävä että tehtävä on palveluvirka, ja hänen vaikuttiminaan tulee olla lähimmäisrakkaus ja Jumalan kunnia. (Room 13:8-10, Gal 5:14, Kol 3:23)
On hyvä olla neutraali puoluepolitiikassa, mutta ei moraaliasioissa. Kirkon ja valtion selvää eroa on myös hyvä puolustaa.
Silloin kun ihminen ei puutu epäoikeudenmukaisuuteen, vainoon ja moraalittomuuteen, he eivät ole enää Jumalan valtakunnan kansalaisia, eivätkä hoida hyvin maallisiakaan asioitaan.
Kristitty kuitenkin ymmärtää, ettei asioita saada inhimillisin keinoin maailmassa lopullisesti kuntoon. Koko maailma on pahan vallassa. (1 Joh 5:19, 2 Tim 3:1-5, Ilm 12:12)
Kristitty toimii Jumalan työssä Jumalan valtakunnan puolesta kaikissa olosuhteissa.
Apostoli Paavali varoitti; "Älkää ryhtykö epäuskoisen aisapariksi. Mitä tekemistä on keskenään oikeudella ja vääryydellä, mitä yhteistä valolla ja pimeydellä." (2 Kor 6:14)
Jokaisella kansakunnalla on lakinsa. Myös Jumalan valtakunnalla on 10- käskyn siveyslaki, jota ei voida monista yrityksistä huolimatta poistaa. (Luuk 16:16) Mikään hallitus tai valtakunta ei pysy pystyssä, eikä voi hyvin jos lakeja rikotaan. Lait suojelevat kansalaisia riistolta ja mielivallalta.
Maallinen valta eikä Jumalakaan eivät voi poistaa lakejaan, koska siitä seuraisi anarkia.
Mitä enemmän lait kyetään pitämään kunniassa, sen paremmin kansalaiset voivat.
Politiikalla on tarkoitus auttaa yhteiskunnallista hyvinvointia.
Profeetan kautta on sanottu: "Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne."
(Jer 29:7)
Kukaan ei voi eristäytyä maailmassa kokonaan, mutta kristityn ei tarvitse olla silti "maailmasta," eli maailman moraalittomia nautintoja ja syntejä rakastava. (Jaak 1:27, 1 Joh 2:15, Room 12:2, Joh 17:16) Jumalan tahdon tulee mennä aina ihmisten tahdon edelle politiikassakin. (Apt 4:19, 5:29) On hyvä ymmärtää kuitenkin ettei Jumalan tahto ole koskaan ristiriidassa ihmisen hyvinvoinnin kanssa. (1 Joh 4:8,16)
Kristitty ei voi tehdä kompromisseja Jumalan tahdon ja ihmisten tahdon välillä joutumatta hengellisessä elämässään vaikeuksiin. Kukaan ei myöskään saisi olla välinpitämätön tämän maailman ihmisten ongelmille ja kärsimyksille.
Me kaikki kulutamme julkisia palveluita, ja nautimme yhteiskunnan tuomasta turvallisuudesta etuineen ja oikeuksineen. Saamme koulutusta, terveydenhoitoa, liikennepalveluja, eläkettä, ym. ym.
Miten me voisimme jättäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle?
Miten voisimme olla kiinnostumatta kohentamaan lähimmäisrakkauden vuoksi lähimmäistemme elinoloja? (Matt 25:35-46)
Monet tyytyvät surkuttelemaan ja voivottelemaan tekemättä mitään yhteiseksi hyväksi, ja jättävät kantamatta vastuunsa. Ei tarvitse lähteä politiikkaan aktiiviksi palvellakseen lähimmäisiään, mutta joitakin ihmisiä myös palvelu aktiivipoliitikkona kutsuu, ja he ovat usein tehneet paljon hyvää. (2 Kor 13:7, Gal 6:10, 1 Tess 5:15) Yhteiskunnallinen toiminta vaatii nöyryyttä ja uhrauksia. (Snl 11:2, 4 Moos 12:3)
Kristittynä tiedämme että elämme maailman historian loppuaikoja. (2 Tim 3:1-5, Matt 24, Jes 24) Vapahtaja saapuu, (Ilm 1:7) ja Jumalan valtakunta toteutuu maan päällä. (Jes 65:17, 2 Piet 3:13, Ilm 21) Ongelmat ratkeavat vasta silloin. (Fil 3:20-21)
Kuitenkaan emme voi lyödä laimin kansalaisvelvollisuuksiamme, ja evankeliumia on saarnattava. (Matt 28:19-20)
Jeesus kehotti olemaan suolana ja valona maailmassa. (Matt 5:13-16) Jos olemme piilossa, miten se onnistuisi? Kristitty voi toimillaan poistaa ennakkoluuloja Jumalan omia kohtaan. Luomme ystävyyssuhteita, ja Jumalankin työ edistyy kun olemme myönteisenä esimerkkinä.
Kerromme samalla toivostamme, ja auttamme Jumalan työtä. (Room 15:4, Room 5:5)
Politiikka edellyttää vastuun kantamista. On sitouduttava yhteiskuntaan, mutta ensin Jumalaan.
Raamatussa on monia malliesimerkkejä; Loot, Joosef, Mordokai, Daniel, Nehemia, Esra ja Ester esim. jotka tekivät suuria tekoja lähimmäistensä hyväksi tinkimättä Jumalan tahdosta. (Dan 6)
Mikään Jumalan periaate tai laki, ei estä ketään pyrkimästä vaikka valtakunnan korkeimpiin virkoihin säätämään lakeja, jotka auttavat kansalaisten hyvinvointia.
Heillä on mahdollisuus ratkaista monia ongelmia, ja tehdä paljon hyvää poistaen myös ennakkoluuloja, ja edistää uskonnon vapautta. Uskonnon vapauden edistäminen koskee kaikkia kristillisiä seurakuntia, ei vain omaa piiriä. Omantunnon kysymyksissä ei voida ketään pakottaa mihinkään. (Matt 12:18-21)
Kristillinen seurakunta ei kuitenkaan voi asettua jonkun tietyn puolueen taakse, eikä kristittykään voi olla huomioimatta kokonaisvaltaista lähimmäisten etua.
Kristitty pyrkii yksimielisyyteen. Seurakunnan vastuunkantaja ei myöskään voi olla vahvasti sitoutunut puoluepolitiikan taakse periaatteidensa joutumatta koetukselle. (Matt 16:26, 1 Kor 1:10-13, 3:3-5)
Nykyisin on olemassa poliittisesti sitoutumattomien ryhmiä, ja kristillisten ryhmiä, joissa toimiminen on Jumalan tahtoa ensin kunnioittavalle sopivampaa ja helpompaa.
Kuitenkin poliittiseen palvelutyöhön ryhtyjän on tehtävä itselleen selväksi vaikuttimensa.
Hänen on ymmärrettävä että tehtävä on palveluvirka, ja hänen vaikuttiminaan tulee olla lähimmäisrakkaus ja Jumalan kunnia. (Room 13:8-10, Gal 5:14, Kol 3:23)
On hyvä olla neutraali puoluepolitiikassa, mutta ei moraaliasioissa. Kirkon ja valtion selvää eroa on myös hyvä puolustaa.
Silloin kun ihminen ei puutu epäoikeudenmukaisuuteen, vainoon ja moraalittomuuteen, he eivät ole enää Jumalan valtakunnan kansalaisia, eivätkä hoida hyvin maallisiakaan asioitaan.
Kristitty kuitenkin ymmärtää, ettei asioita saada inhimillisin keinoin maailmassa lopullisesti kuntoon. Koko maailma on pahan vallassa. (1 Joh 5:19, 2 Tim 3:1-5, Ilm 12:12)
Kristitty toimii Jumalan työssä Jumalan valtakunnan puolesta kaikissa olosuhteissa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Amerikan mallin mukaan Amerikan Evankeliset
ovat syylliset minun mielestäni tähän Irakin kurjaan tilaan. Hehän äänestivä Bushin valtaan
Siksi pahuuden paise kasvaa kasvamistaan ja se ei lopu koskaan siksi uskovaisten ei tulisi
olla sodan Jumalan ystäviä. Vaanheidän tulisi olla Sodan jumalan vihollisia näin aattelee
enemmän katolisista kuin evankalisista.
Tuskimpa katolisten joukossa paljon evankelisia on?
Siunausta päivääsi
jari
Tässä tekemäni oppikirje, josta voi vetää johtopäätöksiä.
Siunausta
jari
ONKO RAAMATUN USKONTO AIHEUTTANUT VÄKIVALTAA JA SOTIA MAAILMASSA?
Moni hämmentyy lukiessaan Vanhaa Testamenttia siinä kerrottujen sotien vuoksi. Jeesus sanoi: "Älkää luulko että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan." (Matt 10:34) "Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan." (Matt 10:35-36, Luuk 12:51-53)
Vanhassa testamentissa Israelin kansa edusti Jumalaa, ja oli jonkinlainen "poliisivaltio." Jumala ei milloinkaan maailman histioriassa ole ollut luoduilleen armoton, vaan aina antanut lukuisia tilaisuuksia tehdä parannusta ennen kuin antoi rangaistuksensa kohdata. Israelin kansa joutui tottelemattomuutensa vuoksi kokemaan kuritusta. (Jes 45:22, Hes 18:23,32, Joel 2:12-13, Mal 3:7, 3 Moos 26 luku, Ps 107)
Israelin kansa hävitti tieltään pakanakansoja. Pakanakansojen syntien mitta oli tullut täyteen, ja aivan sama rangaistus odottaa meidänkin aikamme jumalattomia ajan lopussa. Israelin kansan tehtävänä oli korottaa Jumalan kunniaa ja Israel ottikin kansansa jäseniksi kääntyneitä pakanoita samoin kuin tänäänkin uuden liiton Israelin kansaan liitetään kääntyneitä kansallisuuteen tms. katsomatta.
Evankeliumi ja Raamatun uskonto ovat aivan pelkkää rakkautta alusta loppuun. Kaikki keskittyy rakastavan Isän Kaikkivaltiaan ja Herran Jeesuksen Kristuksen rakkauden ympärille. Evankeliumi ei ole koskaan aiheuttanut sinänsä väkivaltaa. Jeesus antoi esimerkin rakkaudesta rakastamalla vihamiehiäänkin. "Autuaita ovat rauhantekijät." (Matt 5:9) Evankeliumi on rauhan evankeliumi (Ef 6:15)
Evankeliumi on rauhan sanoma, mutta maailma on aina ollut suurimmalta osaltaan saatanan hallinnassa joka on Kristuksen vihollinen. Evankeliumi tarjoaa ihmiselle elämän periaatteita jotka ovat täysin vastakkaisia heidän omien tapojensa ja tavoitteidensa kanssa. Siksi he nousevat kapinaan. Heitä ei miellytä puhtaus, joka paljastaa ja tuomitsee heidän syntinsä. He vainoavat ja hävittävät niitä, jotka julistavat heille oikeudenmukaisia ja pyhiä vaatimuksia. Maailmassa on ollut miljoonia marttyyreita tämän vuoksi.
Koska Raamatun evankeliumin totuudet herättävät vihaa jumalattomissa, tässä mielessä Jeesus puhui evankeliumista myös "miekkana." Kristitty noudattaa joka tilanteessa Jumalan käskyjä: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" ja "Älä tapa." Vainojen teot eivät ole evankeliumin vaikutusta, vaan evankeliumin vastustamisen seurausta.
Herra ei tahdo, että kukaan tuhoutuu, vaan että kaikki kääntyisivät. (2 Piet 3:9)"Antakaa pelastaa itsenne, että ette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana." (Apt 2:40)
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
Bushin politiikkaa?
Mitkä ovat sinun perusteesit?
koskaan tekenut mr B:n politiikkaa.
Aivan päin vastoin.
Ovathan kirjeeni pitkiä, mutta ne 2 kpl lukemalla kaikki selviää.
Siunausta
jari
Amerikan adventistien kanssa eri mieltä?
Eikö amerikan SDAC olekaan oikea sinettikirkko?
en voi tietää tapahtumien taustoista, mutta kaipa moni evankelinen äänesti häntä kun ilmoittautui kristinuskon nimissä.
Bush on katolinen ja hänen otteensa myös ovat perinteisiä katolisia usein, mutta ei aina, onhan rauhantyössäkin ollut, mutta millä vaikuttimilla on taas eri asia?
Omat munat korissa aina toki kai.
Siunausta
jari
http://www.truthorfiction.com/rumors/g/georgewbush.htm