Mielestäni palstakirjoittelussa oma asenteellisuutemme korostuu.
Voisi jopa sanoa, että omat heikkoutemme korostuvat. Koska keskustelukumppanimme ovat virtuaalisia täydennämme syntyneitä mielikuviamme peilaamalla omia asenteitamme kirjoitettuihin teksteihin.
Paljon parjattu sisäpiiri on oikeastaan se palstan ydinryhmä jonka kirjoituksista välittyy palstalle syntyvä tunnelma. Kyse ei niinkään ole siitä, että merkitystä olisi sillä, kuka kenetkin tuntee tai kenelle vastaa, vaan siitä, että ydinryhmän keskinäinen vuovaikutus synnyttää palstan mielialailmaston.
Hulvaton hauskanpito herättää kateutta niissä jotka kokevat omien asenteidensa vuoksi jäävänsä hauskanpidon ulkopuolelle. Toisaalta se myös synnyttää imun joka vetää palstalle niitä ihmisiä joilla on tarve olla ja nauraa yhdessä.
Kun joku vakkareista väsähtää vaikuttaa se automaattisesti koko palstan ilmapiiriin. Nautinnonhakuisia kun olemme, emme moisessa tilanteessa niinkään mieti, että mistä väsähdys johtuu, vaan ennemminkin koemme kiukkua. On kuin äiti tai isä olisi ilmoittanut, että tänään saat pärjätä omillasi....
Ja toki kaikki pärjäävätkin omillaan... On helppoa pärjät siten, että lähtee joko suoraan haukkumaan tai analysomaan tai irvimään... Silloinhan ei tarvitse, edes mielikuvatasolla ottaa vastuuta yhteisestä hyvinvoinnista...
Mitäpä jos tänään koitettaisiin miettiä joitain rakentavampia vaihtoehtoja? Onkos kukaan vapaaehtoinen toimimaan tänään palstan isinä;))?
...tai äitinä? taiii... vaikkapa vierailevana tätinä tai setänä?
... Kissat ovat uupuneina nukkumassa, olisi sosiaalinen tilaus hiirien remuta!
Voisi jopa sanoa, että omat heikkoutemme korostuvat. Koska keskustelukumppanimme ovat virtuaalisia täydennämme syntyneitä mielikuviamme peilaamalla omia asenteitamme kirjoitettuihin teksteihin.
Paljon parjattu sisäpiiri on oikeastaan se palstan ydinryhmä jonka kirjoituksista välittyy palstalle syntyvä tunnelma. Kyse ei niinkään ole siitä, että merkitystä olisi sillä, kuka kenetkin tuntee tai kenelle vastaa, vaan siitä, että ydinryhmän keskinäinen vuovaikutus synnyttää palstan mielialailmaston.
Hulvaton hauskanpito herättää kateutta niissä jotka kokevat omien asenteidensa vuoksi jäävänsä hauskanpidon ulkopuolelle. Toisaalta se myös synnyttää imun joka vetää palstalle niitä ihmisiä joilla on tarve olla ja nauraa yhdessä.
Kun joku vakkareista väsähtää vaikuttaa se automaattisesti koko palstan ilmapiiriin. Nautinnonhakuisia kun olemme, emme moisessa tilanteessa niinkään mieti, että mistä väsähdys johtuu, vaan ennemminkin koemme kiukkua. On kuin äiti tai isä olisi ilmoittanut, että tänään saat pärjätä omillasi....
Ja toki kaikki pärjäävätkin omillaan... On helppoa pärjät siten, että lähtee joko suoraan haukkumaan tai analysomaan tai irvimään... Silloinhan ei tarvitse, edes mielikuvatasolla ottaa vastuuta yhteisestä hyvinvoinnista...
Mitäpä jos tänään koitettaisiin miettiä joitain rakentavampia vaihtoehtoja? Onkos kukaan vapaaehtoinen toimimaan tänään palstan isinä;))?
...tai äitinä? taiii... vaikkapa vierailevana tätinä tai setänä?
... Kissat ovat uupuneina nukkumassa, olisi sosiaalinen tilaus hiirien remuta!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen kans huomannut, että näin aamulla tänne on hyvä kirjoitella kun vakkarit vielä nukkuu.
En halua olla palstan äippä tai isukki, haluan olla kakara.
jopa heti aamutuimaan tekstin heitit:)
Valmiiseen pöytään on vaan helppo ja kiva tulla.Useinkin itse vaan lueskelen sen kummemmin osallistumatta.Tai tuleehan luettuihin yksi numero lisää.
Kun joku enemmän kirjoittanut lähtee,tulee samanlainen olo kun kirjaa lukiessa huomaakin tulleensa viimeiselle sivulle.Vähän haikeutta ja kai vähän harmitustakin.
Tavallaan enemmän kirjoittavat vakkarit ovat sellaisia vetojuhtia,siihen on sitten helppoa lähteä peesiin.Täytyy olla kykyä saada porukka mukaan ja niinhän se on kaikissa yhteisöissä.Joiltakin tuo homma vaan onnistuu paremmin.
Tähän pistänkin kiitoksen niille jotka jaksavat tuottaa ihastuttavia ja välillä vihastuttaviakin tekstejä kansan luettavaksi ja keskusteltaviksi:)
Ja kyllästyminen kuuluu asiaan,oikeastaan ihan hyväkin ladata välillä akkuja,unohtamatta unen tärkeyttä.
Korkeapainetta perjantaihin toivottaen ja käykää nyt ainakin seisoskelemassa puiden lähettyvillä:D
vanhemmaksi, ainakin jos on uskominen sisarteni arviointiin kelpoisuudestani äidiksi.
Tosin se oli lähes parikymmentä vuotta sitten ja nyt sanoisin mielelläni joskus, että häti piti, tytöstähän tuli hyvä tyyppi, vaikka äisi oli lapsellinen touhottaja niihin aikoihin kun olisi pitänyt näyttää kypsän aikuisen mallia.
Eeva- sisko nikkikin puhuu jo puolestaan, eli sisko voisin palstalla olla, en isosisko neuvoineni, enkä pikkusisko toruskeltavana ja holhottavana, mutta sisko vaan.
hyvinvointi?
se, josta pitää vastuuta kantaa?
ma en osaa ottaa tämänkaltaista otetta kirjoitteluun.
eli olisiko hyvä ja kenen kannalta, kun tämä kaffee olisi homogeeninen hyvää hymisevä sisarus/veljeskunta? olisiko kaikki ok?
ja pitääkö ilmaston olla kuin sokerihattara?
ja mitkä (vaihto)ehdot rakentavat?
mutta käytöstään voi siistiä toisia kunnioittavaksi. Jos siis katsoo toisten sen ansaitsevan. Yksimielisyyden toivottaneen jäävän tälle tasolle.
jollain tapaa samassa tilassa, syntyy yhteisö.
Yhteisö voi olla olemassa muutaman hetken tai pitempään.
Tällaisessa tilanteessa joutuu aina ottamaan toisia huomioon ja syntyy dynamiikkaa: liikettä ja pyrkimyksiä, laumautumista, nokkimisjärjestystaisteluita, liittoutumia jne..
Ilman tuon ilmiön tiedostamista ja omien tekemistensä jonkinasteista kontrollointia pääsevät vallalle viidakon lait. Ajatelkaapas vaikka kirjaa Kärpästen Herra. Siinä aika osuvasti kuvataan tilannetta jossa laumassa ei ole käytössä minkään sortin aikuista itsekontrollia.
Homogeenisuus ei mielestäni ole tuollaisen yhteisen sallivan, toista kunnioittavan hyvän synonyymi. En näe myöskään yhteistä hyvää siirappi-ilmastona. Eihän liiasta makeasta tule kuin ötkö olo...
Rakentavia vaihtoehtoja, ryhmässä toimiessa, ovat mielestäni ne joissa pyritään aitoon ja vilpittömään vuorovaikutukseen, yritetään tiedostaa ja välttää omaa halua manipuloida muita ja annetaan tilaa erilaisuudelle.
omasta ruudustani tarua sormusten herrasta osaa "kuninkaan paluu."
eläydyin tietysti kaikkiin sankarirooleihin.
mutta että kanssaniyhteisö olisi kaffiyhteisö nin???
ja sallimus tyykää silleen ja tälleen.
ja halua manipuloida? musta tuntuu, jotta joillain on suuremmin kuin mulla.
Montun pohjalle ölyttä imemään haudanvakavasti, haudanvakavan musiikin soidessa taustalla. Kateus katoaa.