minun

tarina kirjoitti:

Olen aina pelännyt hammaslääkäriä, jopa pelkkää tarkastusta olen jännittänyt pari päivää niin etten ole voinut syödä mitään. Minulla on ONNEKSI hyvä luusto hampaissa eikä ole jouduttu poraamaan kuin pari kertaa, olen jo 40. Nekin on tehty aina puudutuksessa ja olen ottanut diapamia sitä ennen. Kuusi vuotta sitten minulta poistettiin viisaudenhammas vetämällä, se oli kauhea kokemus, siinä meni yli tunti ja puudutusta piti lisätä kesken kaiken. suupielet halkesi ja mustelmia tuli. Silloin lääkäri sanoi että toinen viisauden hammas pitäisi poistaa leikkaamalla, oli osittain näkyvissä ja osittain ikenen alla. Nyt sen vasta tein, kuuden vuoden päästä rohkenin mennä. Pelkäsin tajuttomasti, vapisin ja tärisin sinne mennessäni ja pyysin tajutonta puudutusta, kyyneleet valuivat silmistäni. Lääkäri oli oikein ystävällinen ja vakuutti ettei se satu, tuntuu vaan että siellä jotain tehdään. Kunnon puudutukset laittoi mutta silti tietystä kohtaa se ei ollut puutunut kunnolla ja kun hän joutui poraamaan sitä vähän niin se hermoon vihlaisu teki minusta melkein lopun, no hän lisäsi puudutusta ja hetken päästä sanoi että no nyt se on poissa. Häh, poissa jo ei enää pelkoa, kyselin? Aloin pelkästä helpotuksesta itkemään ja nauroin samalla. Keskusteltiin lääkärin kanssa siitä toimenpiteestä ja kivusta sitten. Tosiasiassa se kipu ei ole niin kovaa ollenkaan vaan se pelko tekee siitä rajattoman. No nyt päivä leikkauksen jälkeen hymyilyttää jo koko asia, kunnes taas alan tuntemaan että särky alkaa. syön 800mg buranaa siihen, se vie hyvin säryn pois. Vatsa vaan ei tykkää kovin hyvää sellaisesta myrkystä. Jospa pari kolme päivää riittäisi sen syömiseen. Minä olen neljä lasta synnyttänyt eikä kivun pelko ole ollut läheskään niin suurta synnytyksissä kuin hämmaslääkärissä, mikähän kumma siinä on?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä