moi.
toosi sekavaa tiedossa, mutta yritän lyhkäsesti.
ensinnäkin tunnen itseni kauhean syntiseksi ja pahaksi ihmiseksi, kosaka olen eronnut lasteni isästä.olen uskovaisesta kodista, mutta maailma vei koska äitini ei osannut näyttää Jumalan rakkautta minulle vaan tunsin uskovaisuuden vain uhkana (koska äitini olis väkivaltainen.. nyttemmin olen tajunnut, että sairas. hänestäkin haluaisin joskus puhua jollekin... mutta jääköön nyt tällä kertaa)
eli erosin miehestä, koska olin hänen kanssaan aivan vääristä syistä ja tunsin jo lopulta itseni hyväksikäytetyksi - hyvä mies vaikka olikin.
tapasin uuden miehen, jonka kanssa olen nyt reilun vuoden asunut ja heinäkuussa tulimme molemmat uskoon. Kiitos Herralle, että sain vihdoin tuntea Jumalan rakkauden ja palata takaisin hänen luokseen. lisäksi palasin takaisin sukuuni, josta olin ollut pois 10 vuotta.
eli olemme kyllä puhuneet uuden mieheni kanssa naimisiin menosta, mutta nyt vasta kun tulimme uskoon, aloimme miettiä sitä tosissamme ja
haluan mennä naimisiin juuri tämän miehen kanssa! kyse ei ole siitä ,ettenkö haluaisi. TODELLA HALUAN ETTÄ MEILLÄ ON IHANAN ELÄMÄ TOISTEMME JA JUMALAN SEURASSA!
Mutta...
minua ahdistaa...
...se että mies on välillä tosi masentunut; välillä jää kotiin nukkumaan eikä mene töihin, mikä tietysti vaikuttaa hänen palkkaansa ja luotettavuuteensa
...se että mies ei hoida huushollia tasa-vertaisesti (asutaan vuokralla joten ei ole edes mitään pihatöitä, eikä talo-touhuja ja autonkin mä hoidan koska vain mulla on kortti)
...se että hän ei osallistu lastensa huoltamiseen tarpeeksi vaan minä joudun huoltamaan hänenkin 3 lasta omien kahden lisäksi
...se että mies aina keksii jotain uutta ja kivaa, jota hän alkaa tehdä, ja mikä on NYT se juttu eli rahaakin menee turhaan; ja lopulta kaikki jää kuitenkin puolitiehen
...se että hänen rahoistaan suuri osa menee ulosottoon
...
...
asioista on puhuttu, ja mullakin on omat huonot puoleni
mutta
... minä sentään menen töihin ja olen sillä ma-pe 9-17(18) ja la 9-13 (olen yrittäjä)
...huollan kodin ja kaikki juoksevat paperiasiat
...järjestän nyt häitä, mihin olen patistamalla patistanut myös miestä, mutta pelkään että kaikki jää mulle
Mä en tiedä ratkaisua; rakastan häntä valtavasti, ja mua itkettää aika ajoin. toivon ja uskon, että tää ei kaada meidän suhdetta, että meille tärkeämpää on meidän yhteinen usko Jumalaan ja Jeesukseen kristukseen. (ja SEKSIKIN on mahtavaa; enää vain niin harvoin, kun tää ahdistus vaikuttaa siihenkin)
niin... ja kun vuosi sitten muutettiin yhteen niin ANNOIN lapsenikin heidän isälleen, kun tunsin ettei tuosta uudesta miehestä ole hoitajaksi tai että mulla on siinä kolmas lapsi enkä jaksaisi. JA parempi onkin ollut lasten isänsä luona!!
Niin paljon tahtoisin saada lapseni takaisin, mutta... en tiedä miten se onnistuisi.
JA haluan niin kovasti että mieheni kanssa meillä olisi voima toisistamme ja JUMALASTA! Ja voisimme palvella Herraa yksin ja YHDESSÄ - koko perheenä.
voisiko joku antaa vähän lohdun sanoja tai rukoilla puolestamme.
käymme säännöllisesti Helluntaikirkossa ja Vapaaseurakunnassa ja meillä on yksi tosi ihana pappi tukenamme ja paimenenamme. ja hänen kanssaan mieheni on paljon keskustellut, mutta musta tuntuu, että mieheni vain "heittelehtii" ympäriinsä.
t.surullinen tuleva vaimo 2005!!!
toosi sekavaa tiedossa, mutta yritän lyhkäsesti.
ensinnäkin tunnen itseni kauhean syntiseksi ja pahaksi ihmiseksi, kosaka olen eronnut lasteni isästä.olen uskovaisesta kodista, mutta maailma vei koska äitini ei osannut näyttää Jumalan rakkautta minulle vaan tunsin uskovaisuuden vain uhkana (koska äitini olis väkivaltainen.. nyttemmin olen tajunnut, että sairas. hänestäkin haluaisin joskus puhua jollekin... mutta jääköön nyt tällä kertaa)
eli erosin miehestä, koska olin hänen kanssaan aivan vääristä syistä ja tunsin jo lopulta itseni hyväksikäytetyksi - hyvä mies vaikka olikin.
tapasin uuden miehen, jonka kanssa olen nyt reilun vuoden asunut ja heinäkuussa tulimme molemmat uskoon. Kiitos Herralle, että sain vihdoin tuntea Jumalan rakkauden ja palata takaisin hänen luokseen. lisäksi palasin takaisin sukuuni, josta olin ollut pois 10 vuotta.
eli olemme kyllä puhuneet uuden mieheni kanssa naimisiin menosta, mutta nyt vasta kun tulimme uskoon, aloimme miettiä sitä tosissamme ja
haluan mennä naimisiin juuri tämän miehen kanssa! kyse ei ole siitä ,ettenkö haluaisi. TODELLA HALUAN ETTÄ MEILLÄ ON IHANAN ELÄMÄ TOISTEMME JA JUMALAN SEURASSA!
Mutta...
minua ahdistaa...
...se että mies on välillä tosi masentunut; välillä jää kotiin nukkumaan eikä mene töihin, mikä tietysti vaikuttaa hänen palkkaansa ja luotettavuuteensa
...se että mies ei hoida huushollia tasa-vertaisesti (asutaan vuokralla joten ei ole edes mitään pihatöitä, eikä talo-touhuja ja autonkin mä hoidan koska vain mulla on kortti)
...se että hän ei osallistu lastensa huoltamiseen tarpeeksi vaan minä joudun huoltamaan hänenkin 3 lasta omien kahden lisäksi
...se että mies aina keksii jotain uutta ja kivaa, jota hän alkaa tehdä, ja mikä on NYT se juttu eli rahaakin menee turhaan; ja lopulta kaikki jää kuitenkin puolitiehen
...se että hänen rahoistaan suuri osa menee ulosottoon
...
...
asioista on puhuttu, ja mullakin on omat huonot puoleni
mutta
... minä sentään menen töihin ja olen sillä ma-pe 9-17(18) ja la 9-13 (olen yrittäjä)
...huollan kodin ja kaikki juoksevat paperiasiat
...järjestän nyt häitä, mihin olen patistamalla patistanut myös miestä, mutta pelkään että kaikki jää mulle
Mä en tiedä ratkaisua; rakastan häntä valtavasti, ja mua itkettää aika ajoin. toivon ja uskon, että tää ei kaada meidän suhdetta, että meille tärkeämpää on meidän yhteinen usko Jumalaan ja Jeesukseen kristukseen. (ja SEKSIKIN on mahtavaa; enää vain niin harvoin, kun tää ahdistus vaikuttaa siihenkin)
niin... ja kun vuosi sitten muutettiin yhteen niin ANNOIN lapsenikin heidän isälleen, kun tunsin ettei tuosta uudesta miehestä ole hoitajaksi tai että mulla on siinä kolmas lapsi enkä jaksaisi. JA parempi onkin ollut lasten isänsä luona!!
Niin paljon tahtoisin saada lapseni takaisin, mutta... en tiedä miten se onnistuisi.
JA haluan niin kovasti että mieheni kanssa meillä olisi voima toisistamme ja JUMALASTA! Ja voisimme palvella Herraa yksin ja YHDESSÄ - koko perheenä.
voisiko joku antaa vähän lohdun sanoja tai rukoilla puolestamme.
käymme säännöllisesti Helluntaikirkossa ja Vapaaseurakunnassa ja meillä on yksi tosi ihana pappi tukenamme ja paimenenamme. ja hänen kanssaan mieheni on paljon keskustellut, mutta musta tuntuu, että mieheni vain "heittelehtii" ympäriinsä.
t.surullinen tuleva vaimo 2005!!!
Vastaukset 13
Vanhimmat
mitä sää sanoit omasta äidistäsi oli mulla just samanlaista ja kyllä ahdisti vuosia kun pidin itseäni sellaisena luopiona ja epäonnistujana...äitini oli ja on helluntalainen ja jotain hänellä jäi kesken koska kasvatuksena hänellä oli vain alistaminen ja väkivalta...näihin päiviin asti oli tunne että Jumalakin oli helluntalainen(nyt 44 vee siis minä) mutta olis tosi tylsä taivas jos sinne pääsis vain hellari passilla se ainut passi meille leimattiin golgatan ristillä eikä etuiluun oikeuta edes leima hellariseurakunnasta...toivottavasti en loukannut ketään mutta tää on tosi mitä kerroin tai miten mä ajattelen
Minua puistattaa ajtuskin että menet naimisiin tuon miehen kanssa.
Hänessä on jotain perustava laatua oleva vikaa.
Minulla on koemusta vastaavasta, he eivät muutu, korkeintaan pahemmiksi.
Olen ollut avioliitossa samantyyppisen miehen kanssa reilut 44-vuotta eikä tästä liitosta ole mitään hyvää sanottavaa.
Solmin avioliiton 16-vuotiaana presidentin luvalla.
Miksikö en ole eronnut?
Johtuu uskovaisesta kodistani ja kasvatuksestani.
Anteeksi, en pysty lohtua tarjoamaan vaikka sitä pyysit. Melkein ahdistuin itse kun luin kuvaustasi elämästänne. Et kai vain yritä sovittaa äitisi syntejä olemalla "äitinä" tulevalle miehellesi? Tuskin tilanne tuosta parempaan muuttuu, toista ihmistä ei ainakaan voi muuttaa, hyvä jos edes vähän itseään.
Ehditkö elää yksiksesi avioerosi jälkeen, vai löytyikö tämä uusi kaveri jo piankin? Mieti tarkkaan, menetkö naimisiin tämän miehen kanssa. Jos se epäonnistuu, kärsitkö perhehelvettiä vai otatko taas avioeron?
Miten kauan jaksat tehdä "kaiken"? Varmaan todella ärsyttävää katsella vierestä jos toinen aloittaa ja jättää kesken ja jättää sinulle yhtä ja toista mikä kuuluisi hänen itsensä hoitaa...
Oletteko keskustelleet näistä asioista tyhjentävästi? Kannattaisi. Ajan mittaan voi käydä niinkin, että sinä tulet katkeraksi ja alat nalkuttaa ja mies alkaa inhota sinua kun sanot hänelle sen mitä hän ei halua kuulla.
Voisit vaikka jonkun luotettavan sielunhoitajan kanssa keskustella näistä asioista. Se, että olet eronnut lastesi isästä on tapahtunut asia joka sinun täytyy hyväksyä. Ei auta ketään se, että tunnet siitä syyllisyyttä ja pahaa oloa. Nykyisin tuo avioero ei ole edes mitenkään harvinainen asia, valitettavasti.
Toivon ettet toista kertaa joutuisi avioeroa ottamaan, siksi harkitse nyt tarkkaan menetkö naimisiin tämän ihmisen kanssa? Puhukaa keskenänne siitä, miltä teistä tuntuu, mitä elämältänne odotatte.
Siunausta ja johdatusta elämäsi valintoihin.
...Se suunta jatkuu mikä nyt on menossa.
Rakkauskin on muuttuvaista. mikään ei elä paikaallaan.Ellei rakkaus lisäänny se väistämättä vähenee.
Ongelmien laita on yleensä samanlaista.Näitä on nähty.(liikaakin)
no, eipä lohduttanut. mutta en mitenkään voi antaa periksi.
mies on muuttunut silti yhdessäolomme aikana paljon parempaan suuntaan; tossa reilu puoli vuotta suhteemme oli tosi "kamala"(ei väkivataa, mutta mustasukkaisuutta, minkä takia hän kävikin säännöllisesti psykologilla juttelemassa). no, se siitä, mutta siis siihen verrattuna tämä on ihan hyvää yhdessä oloa.
ja jos nyt sitten listaisin positiivisia puolia.
hän on hellä
sanoo rakastavansa usein
laulaa ja soittaa hyvin
hän haluaa keskustella asioista
hän on älykäs ja hauska
on kuitenkin isänä jämäkkä, oikeudenmukainen ja rakastava
... hhmmm ...
kunpa vain hän saisi paremman otteen työstään, kodinhoidosta ja ITSESTÄÄN.
hänellä on vielä kamalempi lapsuus kuin minulla ja itsetunto siitä syystä todella nolla; ehkä nyt hieman noussut minun myötäni.
en todellakaan haluaisi lopettaa suhdettamme ja noista kaikista edellä mainitsemista asioista on keskusteltu, hän on aina välillä vähän enemmän mukana, mutta sitten taas luisuu jonnekin.
kyllä varmaan löytäisinkin miehen, joka olisi sellainen kuin haluaisin. mutta olenko minäkään kuitenkaan ihan täydellinen?? (no, en tietenkään)
olen nuori vielä, alle 30. en tosiaankaan ehtinyt tapailemaan muita miehiä, eikä niitä koskaan ole ollutkaan, mikä on tietenkin hyvä asia. (aloitin ex-mieheni kanssa kun olin alle 16-v.)
t.se sama nainen
En voi olla vastaamatta.Kerroit että hän on luonteeltaan mustasukkainen,se on hyvä kun on käynnyt keskustelemassa psykologin kanssa.
Mutta monesti se kumppani voi "näytellä"hyvää ihmistä kunnes pappi sanoo aamenen ja sitten näyttää oikean karvansa.
Sanonpa neuvoksi laita mies töihin ja näytä sille että meillä ei laiskotella.
Laitat miehen ojennukseen ja sanot että menet töihin ja katsot että se menee myös töihin.Sinun ei kannata olla kiltti tässä asiassa.
Minusta on kyllä tää sinun kirjoituksesi ristiriitainen kun ensin valitat että sinua ahdistaa ja nyt mies muuttui hyväksija helläksi.Olit muuten saanut hyviä neuvoja muilta kirjoittajilta ja he ovat sinun puolellasi ja myötäeläviä sinun tilanteessasi.
Alkukirjoituksessasi kirjoitat että miehesi on masentunut, makaa vain sängyssä ja nukkuu..niinpä joo
Sitten kirjoittelet uudestaan vähän ajan päästä ja sanot että miehesi on hyvä ja hellä..ja rakastava huh huh
Miehesi on sitten hellä nukkuessaan?
Eli miten masentunut ihminen voi olla rakastava ihminen,masentuneethan eivät pysty näyttämään tunteitaan.
Katso peiliin, kenties vika onkin sinussa, ei miehessäsi.
""kyllä varmaan löytäisinkin miehen, joka olisi sellainen kuin haluaisin. mutta olenko minäkään kuitenkaan ihan täydellinen?? (no, en tietenkään)""
Taidat olla se seuraava Jumalan lahja miehelle;
sitten Eevan jälkeen?
hei.
en väittänyt alkukirjoituksessa, että mies on koko ajan masentunut, mutta muutaman kerran kuukaudessa - niin että se vaivaa minua.
ja sen takia laitoin sen positiivisen listan, kun en halunnut että saatte liian negatiivista kuvaa.
joo. ulospäin muille ihmisille hän on kuin aurinko ja iloitsee ja puhelee oikein kristillisesti! enkä sitä epäilekään etteikö hänen syudämessään asuu Jeesus.
Ongelma nyt on vaan se, että mies jää muutaman kerran kuukaudessa nukkuilemaan menemättä töihin. ja ehkä mä otan sen niin vakavasti, koska itselläni on korkea työmoraali, enkä ole pois oikeastaan laikaan.
Sen verran hän yrittää tehdä töitä, ettei heti saisi potkuja, mutta varoituksia on tullut: ja on sanonut valmistautuvansa etsimään uuden työpaikan. Pelottaa vain että tuleeko siitäkään mitään.
Ja seuraava ongelma on sitten se että hän lupailee siivota omat jälkensä huushollissa, mutta vuoden sisällä tietyt jutut eivät olekaan korjaantuneet.
ja mä siis herään joka lauantai laittamaan lapsille aamupalat, kun hän jää nukkumaan, vaikka mä lähden töihin.
ja vaikka hänellä on 4 viikon loma tai muuten vaan on poiis töistä, niin ei kotona ole mitään tehty; ehkä just tiskikone täytetty ja omat vaatteet pesty.
Hän myös lupailee muille ihmisille asioita, joita ei voikaan sitten pitää - onneksi kai aika pieniä asioita.
ja sit on se raha; no hän on sillä puolella jo parantanut tapojaan, mutta vieläkin hän jättää laskuja maksamatta enkjä voi sille mitään, kun munkaan rahat ei riitä niitä maksamaan. eli sinne ulosottoon menee jatkuvasti jotain laskuja. onneksi niitä luottotietoja ei ole niin ei hän voi tilailla ja ostella kaikkea, ainakaan luotolla.
mistä tullaan siis siihen että ehkä meillä ei koskaan ole mahdollisuuttaa ostaa omaa asuntoa, kun mun tulot ei riitä, kun mä olisin yksin kelvollinen siihen lainaan.
huoh.
onneksi ei alkoholi maistu; se vielä puuttuisi (isänsä oli alkoholisti eläessään). ja tupakanpoltonkin sai lopetettua.
ja lopuksi; en kai mä nyt ihan turhia löpertele, kun 2 lasten äitiä on hänet jo jättänyt samoista syistä... :(
t.se sama naikkonen
Minä en ainakaan sellaista miestä ottaisi riesakseni kun jättää laskunsa maksamatta ja laskut menee ulosottoon.Sinun mieskaverillasi ei ole selkärankaa niin että hoitaa raha-asiat ja maksaa laskunsa.
Aikaisemmassa vastauksessani jo sinulle kirjoitin että on niitä kunnollisiakin miehiä,jotka ottaa vastuuta työstä ja ottavat vastuun perheestään ja kantaa kortensa kekoon ja ovat tunnollisia työ-asioissa.
Mites seksi voi sujua hyvin ennen aamenta???
Saatko hyvän mielen harjoittamalla haureutta?
Anna koko elämä Jeesukselle,älä tee kompromissejä.
Voisko apu tulla teidän tilanteeseen Jumalan kautta,jos ottaisitte sen vastaan?(edellyttää Jumalan tahdonmukaista elämää).
Minä en tuomitse ketään,ihmettelen vaan.
Toivon tilanteenne ratkevan.
emme siis olleet uskossa kun aloimme seurustella.
ja heti kun tulimme uskoon päätimme, että naimisiin on mentävä, eikä voi elää synnissä. luuletko ettei sitä olla mietitty?
ei olla lopetettu, mutta olemme jättäneet kaiken "irstauden", mistä ette täällä halua kuullakaan.
no, mutta kutsukortit tehtiin viimeyönä ja hienot tuli. ja seksiäkin harjoitettiin. (toim. huom.)
mutta eilen myös KESKUSTELIMME asioista ja kerroin huoleni JA NÄIN MIEHESSÄNI TAAS UUDEN JA HELPOTUSTA TUOVATN PUOLEN. Kyllä mä uskon että JUMALA muuttaa; en siis minä.
Nyt mulla ei ole lainkaan enää sitä ahdistusta; se tippui heti kun keskustelimme.
t.se sama nainen
OLET HANKKIMASSA ELÄMÄÄSI TÄYDEN HULLUUDEN! Jätä mies ja suunnitelmat HETI!
Mies ei muutu avioliitossa, se nyt on varmaa kuin tämä päivä. Sama sääntö pätee kyllä naisiinkin!
Sanon, kun jotakin elämästä tiedän!