Tämä on ehkä tyhmää,mutta kysyn kuitenkin...
Nykyisin on uskonnollisia ja elämänkatsomuksellisia liikkeitä/kirkkoja mistä valita, runsaasti.
Mistä syystä koet juuri ortodoksisen kirkon hengelliseksi kodiksesi?
Mitä ovat niitä erityislaatuisia asioita joita arvostat ortodoksisuudessa ja joita et ole löytänyt muualta?
Nykyisin on uskonnollisia ja elämänkatsomuksellisia liikkeitä/kirkkoja mistä valita, runsaasti.
Mistä syystä koet juuri ortodoksisen kirkon hengelliseksi kodiksesi?
Mitä ovat niitä erityislaatuisia asioita joita arvostat ortodoksisuudessa ja joita et ole löytänyt muualta?
Vastaukset 16
Vanhimmat
En ole ortodoksi, vielä. Rohkenen kuitenkin kertoa omasta tiestäni. Ortodoksisuudessa kiinnostaa aitous, aikaperspektiivi, syvyyssuuntainen henkisyys. Apostolinen jatkumo. Koin tämän kerran väläyksenomaisena jatkuvuusnäkynä aikamme alkuun asti, 2000 vuoden päähän. Toinen merkittävä tekijä omaan etsintääni on ollut kirkkoisien viisaus. Basileios suuri, Krysostomos Kultasuu ja monet muut. Näen näiden opetuspuheissa suuren inhimillisen viisauden, en niinkään päällimmäisenä kristillisyyttä. Näkökulmani on varmaankin väärä, mutta onko lähestymiskulmalla suurta mermitystä, opetukset sinänsä ovat tärkeitä.
Kolmas tekijä, joka on johdattamassa minut ortodoksiseen seurakuntaan on tuttuus. Olen luterilaiseksi kastettu, 18 v kirkosta eronnut ja nyt puoli vuosistaaa mittarissa. En koskaan tuntenut kalvakkaissa luterilaisissa kirkoissamme itseäni tervetulleeksi, puheissa ei ollut sisältöä eikä liturgia koskettanut minua yhtikäs mitenkään. Valtakirkkomme opetuksen sekavuus ja onttous eivät koskettaneet minua koskaan.
Idän suuret uskonnot viehättivät aikansa mutta liian kaukaiselta ne tuntuvat, sitäpaitsi buddhalaisuuden munkkiuden ja ortodoksimunkkeuden välillä ei nyt huikeaa aate-eroa ole.
Neljänneksi olen iloinen siitä, ettei ortodoksisuutta tyrkytetä, ei jaeta lappuja, tiistaiseurassa ei kysellä oletko jäsen, ollaan enemmän kiinnostuneita omasta parannuksen tiestä ja oppimisesta kuin toisen moittimisesta ja opettamisesta.Ei syyllistetä muita itsensä. Se on todella SUURI asia. Siinä olisi elämänohjetta kaikille maailman ihmisille.
Viidenneksi viihdyn Valamossa, molemmissa. Tunsin Laatokan Valamon maaperässä, ilmapiirissä tuhatvuotisen perinnön, tradition hyvin läheisenä. Kuudenneksi ortodoksinen liturgia, menot, niin luostareissa kuin seurakuntien kirkoissa on elämyksellinen kokemus, vapauttava, tyynnyttävä, puhdistava. Mitä se olisikaan jos voisi osallistua ehtoolliseen.
ortodoksi. Tule siksi, mitä olet!
Lisäisin vielä että,oletteko huomanneet millainen ero on luterilaispapilla ja ortodoksipapilla.Ainakin täälläpäin lut.papit ovat vähän äksyjä ja kiireisiä.Kun taas ort.papit lämminhenkisiä,ystävällisiä ym. Ja hautauskulttuuristakin,olen ollut itse parissa luterilaisissa hautajaisissa ja ne ovat tuottaneet minulle vain pahan mielen...siunaus,saatot hoidetaan nopeasti,eikä muisteta sitä,että monelle omaiselle arkussa on rakas ihminen!! Ortodokseilla ei ole muuta kuin aikaa,KIIRETTÄ EI OLE,KAIKKI HOIDETAAN RAUHALLISESTI.Entäs siunaus,ort.uskossa arkku pidetään auki koko tilaisuuden ja omaiset ovat kokoontuneet vainajan ympärille. TODELLA KAUNIS TILAISUUS!!!!
Siirtyminen luterilaisuudesta ortodoksisuuteen kesti lähes kaksikymmentä vuotta. Ratkaiseva
käänne oli luterilaisen radiopalveluksessa laulettu pääsiäistropari. Siitä alkoi nopea kääntymys. Siinä hetkessä tajusi olevansa ortodoksi. Jokainen meistä on oma maailmansa.
Voi se kyllä aika kauheakin nuo ort, hautajaiset. Kun on isän ja äidin niin haudennut, että arkku on auki, niin sitten meni monta vuotta, että ne vaan muisti makaamassa arkussa.
itse olen ortodoksi, koska mun on katsettu ortodoksiksi. Olen käynyt lut.jumalnapalveluksissa, ja se ei ole kovin rauhallinen hetki, kun ihmiset istuivat, välillä hyppäsivät seisoon. Kai siinä joku suunnitelema oli mutta en tajunnut mitään.
Ei ole pakko olla arkku auki siunaustilaisuudessa!!! Lähimmät omaiset sen päättävät.Esim,jos vainaja on ollut liikenneonnettomuudessa tai jotain muuta,siis omaiset päättävät,onko arkku auki vai kiinni.
Ei olekaan pakko olla arkku auki. Mutta mun mielestä silloin ei ole oikeat ort. hautajaiset. Arkku on siksi auki, että hyvästellään vainaja, jos arkku on kiinni hyvästellään arkku. Näin sanoi ussanope.
Ps mie muuten kirjotin ton yhdenkin kirjotuksen, meni nimimerkki otsikon paikalle.
Jos olen kiinnostunut oppimaan mitä Raamattu opettaa, löytyykö saarnoista minulle jotain?
Onko liian vaikea kysymys?
on liian henkilökohtainen, ei liian vaikea. Ortodoksisuus on kollektiivinen uskonto. Henkilökohtainen "todistaminen" protestanttiseen malliin on meille vierasta.
Raamatun ja ortodoksisten saarnojen suhdetta koskevaa kysymystäsi eikä otsikkoamme. Äskeinen kommenttini koski otsikkoamme Miksi olet ortodoksi.
Kysymykseesi vastaisin, että saarna ei ole ortodoksisessa jumalanpalveluksessa pääasia. En ole koskaan kuullut, että kukaan ortodoksi esim kävisi jossain tietyssä kirkossa sen tähden, että sen pappi on hyvä saarnaaja.
Niillä paikkakunnilla lähinnä pääkaupunkiseudulla, missä on valinnan varaa kirkoissa, kirkko valitaan esim sen mukaan kuinka hyvä kuoro niissä laulaa, minkälainen on kirkon akustiikka tai millainen on kirkon tunnelma.
Ortodoksiset saarnat ovat useimmiten evankeliumitekstin selitystä tai päivän juhla-aiheen selostamista kansalle. Käy itse kuuntelemassa, jos kiinnostaa tai kuuntele Yle 1:n lähettämiä ortodoksisia radiopalveluksia. Esim ensi sunnuntaina tulee liturgiapalvelus Imatralta klo 11.
Saarnoista ja raamatunselityksestä on keskusteltu palstallamme aivan hiljattain. Keskusteluissa on annettu myös lukuvinkkejä niille, jotka haluavat perehtyä ortodoksiseen raamatunselitykseen. Joten kelaapa hieman taaksepäin.
M-LS sanoi: "saarna ei ole ortodoksisessa jumalanpalveluksessa pääasia."
**
Tähän lyhyt kommentti. Saarna nimenomaan ON ortodoksisessa jumalanpalveluselämässä keskeisellä sijalla. Liturgia jakautuu eri osiin ja sen osien nimet jo paljastavat - mikä "asia" on niiden keskuksessa. OPETETTAVIEN osassa (jossa mm.luetaan epistola ja evankeliumi teksti ja on saarna), nimensä mukaisesti opetuspuhe/saarna ON aivan palveluksen ydinasioita. Siitä on annettu jopa ohjeet, että sitä EI SAA jättää pois!! Uskovien osiossa taas keskuksena on eukaristia. Valitettavasti aikain saatossa saarnan osuus on entisestään heikentynyt (liekkö pappien laiskuutta vai mitä lie) kirkossamme. Kirkkoisä Johannes Khrysostomos aikanaan piti jumalanpalvelusten yhteydessä jopa 2h selityspuheita. Tämä, perusteellinen opetuksen antamisen perinne jatkui kirkossa pitkään. Kun sitten ns.symbolismi alkoi vallata kirkossa enemmän alaa - saarna/opetuspuhe koki inflaation. Nykyinen tapa ohittaa/väheksyä/jättää pois saarna EI OLE ortodoksinen tapa!! Saarna ei tietenkään ole ort.kirkon jumalanpalveluselämässä ainut asia, mutta se on KESKEINEN asia. Suomen ensimmäinen arkkipiispa Herman aikanaan piti saarnaa niin tärkeänä asiana, että vaikka kysessä oli kuinka pieni toimitus tahansa, hän pyrki saarnaamaan.
Jukka Mäntymäki, ort.teol.yo, Joensuun yliopisto
Saarna hyvin valmisteltuna, on Liturgian yksi tärkeimmistä elementeistä. Itse asiassa sen merkitys on hyvinkin suuri, koska se poikkeaa täysin AP LIT. osuudesta, joka muuten on täysin valmiiksi määritelty, poikkeavuuksia ei sallita. Koko Jumalan palveluksessa ainut poikkeavuus on saarna. Riviseurakuntalaisena totean, että ei ole saman tekevää, mitä pappi saarnan aikana sanoo, en myöskään halua sanoa mitä hänen pitäisi sanoa. Pappeja on niin monenlaisia, jokainen tekee parhaandsa mukaan.
Kai sentään tiedät, ettei arkkipiispa Herman ollut Suomen ortodoksisen kirkon ensimmäinen arkkipiispa, vaan arkkipiispa Serafim oli autonomisen kirkkomme ensimmäinen esipaimen. Piispa Hermanista tuli arkkipispa vasta, kun Serafim oli siirretty lakkautuspalkalle vuonna 1925 "puuttuvan suomen kielen taidon takia".
Arkkipiispa Herman oli itse todella hyvä saarnamies. Hänellä oli harvinainen taito koskettaa ihmisten sydämiä. Kanonien suhteen hän sen sijaan oli välinpitämätön, ja hänen aikanaan kirkoomme tuli paljon vieraita vaikutteita, joita myöhemmin on sitten jouduttu karsimaan pois.
Jatkuva saarnaaminen on protestanttien tapa. Se on ajanut esim luterilaisesta kirkosta paljon ihmisiä pois. Meidän ortodoksien tulee pyrkiä tässäkin asiassa kohtuuteen.
Ripilläkin kävin ev.Lut. kirkossa ja siihen se jäi. 25v erosin kirkosta, vaikka en aivan ateisti ole koskaan ollut. Aina niinkuin "ovi raollaan" . Joskus 80-luvulla Leningradin(huom.!) matkoillani kävin myös kirkossa ja huomasin ihmisistä, että nämähän ovat aivan tosissaan uskovaisia, eikä tapauskovaisia. Sitten sattui, harrastus kaveriksi ortodoksi, joka eli kuten muutkin, jopa "syntiä tehden". Aiakin naistaan petti, lieneekö omasta mielestään syntiä tehnyt lainkaan, liha kun oli heikko. Yhteistä meillä kuitenkin oli,keskusteluissamme, Jeesuksen opetukset ja teot. Pyyteli hän minua liittymään seurakuntaan, mutta enpä ole, nähnyt siihen tarvetta. Yhteistä ortodoksien kanssa on kuitenkin,että teen ristinmerkin, samalla tavalla, vaikka olen käynyt lut.kirkon ehtoollisella(siis kirkosta eronneennakin) Eipä ole kukaan, mitään tullut huomauttamaan. Myös Kreikanmatkoillani, käyn kirkossa hiljentymässä. Luterilaiseen kirkoon en siinä tarkoituksessa mene. Lienenkö molemmissa "vapaamatkustaja"?