Eräs uskontojen kritiikin kovista väitteistä on se, että jumalusko on valtaapitävien tapa hallita kansaa ja saada heidät tottelemaan. Siten on taattu rauha ja hyvinvointi. Ja tästä hyvinvoinnista taas suurin osa on mennyt hallitsijan (tai hallitsevan luokan) omaksi hyväksi.
Tässä lienee ajatuksena se, että uskonto on siis jonkinlainen "herrojen kusetus", jolla massat saadaan pysymään rauhallisina ja vallanpitäjien asema turvattuna.
Niinpä. Varmaan joskus on näin ollutkin. Hetkellisesti.
Mutta tämä on vain suppeasta näkökulmasta oleva osatotuus. Eikä niin muodoin totuus ollenkaan.
Historiallisesti puhtaasti uskonnollinen maailmankatsomus on ollut ainoa, järkevästi perusteltavissa oleva maailmanselitys niin vallanpitäjillä kuin rahvaallakkin. Vasta Newtonin ja kumppanien jälkeen on ruvettu miettimään ilman jumalolentoa toimivia malleja vakavalla mielellä.
Historian käännekohdissa on tietysti ollut rajuakin turbulenssia. Mutta pelkästään niiden ja kärjekkäimpien esimerkkien perusteella historian kirjoittaminen olisi sama kuin kirjoittaa Suomen historiaa pelkästään iltapäivälehtien lööppien perusteella. Näin tekemällä voisi elämä Suomessa näyttää aika rajunpuoleiselta.
Tässä lienee ajatuksena se, että uskonto on siis jonkinlainen "herrojen kusetus", jolla massat saadaan pysymään rauhallisina ja vallanpitäjien asema turvattuna.
Niinpä. Varmaan joskus on näin ollutkin. Hetkellisesti.
Mutta tämä on vain suppeasta näkökulmasta oleva osatotuus. Eikä niin muodoin totuus ollenkaan.
Historiallisesti puhtaasti uskonnollinen maailmankatsomus on ollut ainoa, järkevästi perusteltavissa oleva maailmanselitys niin vallanpitäjillä kuin rahvaallakkin. Vasta Newtonin ja kumppanien jälkeen on ruvettu miettimään ilman jumalolentoa toimivia malleja vakavalla mielellä.
Historian käännekohdissa on tietysti ollut rajuakin turbulenssia. Mutta pelkästään niiden ja kärjekkäimpien esimerkkien perusteella historian kirjoittaminen olisi sama kuin kirjoittaa Suomen historiaa pelkästään iltapäivälehtien lööppien perusteella. Näin tekemällä voisi elämä Suomessa näyttää aika rajunpuoleiselta.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Selitätkö miksi sinulla on niin valtava tarve puolustella kaikin tavoin uskomista? Luuletko että jos sinä et täällä jatkuvasti ole julistamassa niin uskominen maailmasta loppuu?
Ei totisesti lopu niin kauan kuin riittää hyväuskoisia.
nimimerkki Valvoja varmasti vastaa omasta puolestaan. Itselleni jäi pointtisi kummastuttamaan.
Tarkoitatko, että uskontopalstalla olisi luvallista avata vain uskontokriittisiä aloitetta?
Tai ettei uskontoja millään muotoa saisi puolustella, ainoastaan kritisoida?
Tai että jos ei itse ole uskovainen, niin silloin uskovaisia pitäisi ehdottomasti nälviä?
Tai ehkä jopa tarkoitat, etteivät uskovaiset saisi keskustella täällä lainkaan?
Vai ärsyttääkö sinua ainoastaan hänen nimimerkkinsä?
teksti johon vastauksesi tarkoitat. Kommenttisi ei tainnut liittyä siihen mitenkään.
vastataan silti: Valvoja ei puolusta uskomista. Päinvastoin. Valvoja ei edes ymmärrä sitä.
Siitä huolimatta uskomista ja uskontoja voidaan perustella myös älyllisin argumentein. Valvoja jopa tuntee useita älyllisesti erittäin päteviä ihmisiä, jotka pystyvät perustelemaan uskomistaan vallan hyvin. Myöskään Valvoja ei hyväksy väitteitä, joiden mukaan uskonnot ovat olleet aina ja vain ja pelkästään inhimmillisen pahan levittäjia. Vieläpä Valvoja arvostaa monia uskonnollisten kulttuurien sisällä saatuja inhimmillisen kultturin saavutuksia.
Tämä kaikki toki ymmärtäen sen, että uskonnot ja ennen kaikkea konservatiiviset kirkkolaitokset ovat monesti myös olleet jarruina uusien ajatusten hyväksymiselle. Aivan kaikissa tapauksissa tämäkään ei ole ollut yksipuolisesti paha asia.
MUTTA sinulla kun ei tunnu olevan mitään sanottavaa itse avauksen väitteeseen, niin toivotetaan vaan hyvää kesänjatkoa ja parempaa fokusta jatkoon.
Luuletko että Valvoja tarvitsee sinua puolustajakseen?
Hänen vastauksensa oli tyydyttävä, joten ei tästä tämän enempää. Minua vain henk.koht. ihmetyttävät nämä yhden asian ihmiset, eli ihmiset jotka jankuttavat samaa asiaa päivästä toiseen täällä. Varsinkin jos eivät edes usko umpi-hihhulina.
Tarvitaanko sheriffiä?Kirjoittanut: Jesse, 2.7.2002 klo 00.22
Saittianne silloin tällöin seuranneena olen jäänyt ihmettelemään mikä tämä tällainen sheriffi-touhu on, että tinatähti työntää lusikkansa joka ikiseen soppaan. Tulee sellainen tunne kuin olisi muukalainen, joka heti saavuttuaan saa kuulla olevansa tässä kaupungissa ei-toivottu. En ole täällä nähnyt ikinä mitään asiatonta saati haistattelua, joten eiköhän tämä sheriffin toimi ole ihan turha. Jottei tätä viestiäni sensuroitaisi uskontopalstalle kuulumattomana, perustelen tätä sanomaani näin: uskontokeskusteluihin kuuluu olennaisena osana se, että ihmisten pitää kyetä jotenkin perustelemaan väitteitään tai yleistä linjaansa. Mitä tästä tulee, jos kysyvältä heti evätään kysyminen sillä perusteella että jossakin on joku päättänyt että liian vaikeita ei saa kysyä? (Enkä tarkoita tällä pottuilla mitenkään henkilökohtaisesti Sher. Arethusalle, sillä tuskin hän on tätä Isoveli valvoo -systeemiä kehittänyt itse, vai mitä?)
--------
Siirsin avauksesi tänne, koska kuten olen jo monen kertaan sanonut, jos laitetaan avauksia sheriffistä, niin kohta muusta ei puhutakaan. Valitukset voi osoittaa minulle suoraan, tai ylläpidolle.
Muutenkaan en nähnyt mitään avauksessasi, jolla voisin perustella sen jättämistä. Mutta vastaanpa kuitenkin kysymyksiisi.
”En ole täällä nähnyt ikinä mitään asiatonta saati haistattelua, joten eiköhän tämä sheriffin toimi ole ihan turha.”
Et ole tainnut huomata, että olen poistanut suoranaisia häirikköviestejä. Esimerkiksi viidenkymmenen sarjan spammeja. Tai räikeintä, viestin joka sisälsi linkin sivulle, jossa oli virus. Myös olen poistanut avauksia, jotka ovat olleet vain henkilöhyökkäyksiä, kun joku on keskustelijana suivaantunut vastapuolen mielipiteistä. Tästä taitaa nytkin olla kyse.
”Jottei tätä viestiäni sensuroitaisi uskontopalstalle kuulumattomana, perustelen tätä sanomaani näin: uskontokeskusteluihin kuuluu olennaisena osana se, että ihmisten pitää kyetä jotenkin perustelemaan väitteitään tai yleistä linjaansa. Mitä tästä tulee, jos kysyvältä heti evätään kysyminen sillä perusteella että jossakin on joku päättänyt että liian vaikeita ei saa kysyä?”
Keneltä olen evännyt? Paitsi sheriffinä olen täällä keskustelijana. Ymmärtääkseni tarkoita avauksessa vastineesi sinulle tässä ketjussa. Siinähän juuri itse kyseenalaistat nimimerkki Valvojan oikeutta asettaa kysymyksiä. Piditkö näitä liian vaikeina, kun kerran vastastasi vain asian vierestä? Siis kirjoitin keskustelijana, ei sheriffinä.
Lopuksi jälleen kerran: Sheriffin toiminnasta valitukset on syytä lähettää ylläpidolle. Tai minulle suoraan sähköpostitse.
PS. Valvojalle: Anteeksi, että avuksesi rönsyili asian vierestä. Tosin enhän minä sitä aloittanut.
Jesse ei ole tainnut seurata tätä keskustelupalstaa kovin kauaa. Valvojan muistin mukaan vain pari kuukautta sitten ei juuri muunlaisia avauksia ollutkaan kuin haistattelua ja uhoamista, jolla ei ollut mitään tekemistä palstan aihepiirin kanssa.
Jessen kanssa keskustelu ei ilmeisesti voi muuta ollakaan kuin rönsyilyä. Eihän hän vastannut yhteenkään sinunkaan kysymyksistä, vaan paahtaa omaa hihhuli-stooriaan.
Toisaalta ehkä sillä että ei lue eikä edes yritä ymmärtää muiden tekstejä voi minimoida aivotyöskentelyn. "Ei huolet paina, ei rasitu polla". Selviytymisstrategia sekin. Joskin tosi huono.
Onko minun vikani jos tämä juttu siirrettiin tänne?
Enkä minä mitään paahda, en ainakaan sitä että olisit hihhuli. Minähän tuolla jossain ihmettelin että kun ei (sinä siis muun muassa) ole hihhuli, niin silti paahtaa (käytetään nyt tätä sanaa) uskovaisten puolesta.
Mutta ihan miten vaan.
Tosiaankin, onko täällä ollut ihan noin hulvaton meno? Sitten tietysti sheriffi on tarpeen, mutta tietenkin öykkäreille. (En katso sellainen olevani???)
Ja mistäs arvon vallanpitäjä tahtoisi keskustella?
Eli Arethusan kysymykseen :
"Tai että jos ei itse ole uskovainen, niin silloin uskovaisia pitäisi ehdottomasti nälviä?"
Vastaat siis että kyllä. Asia selvä. Valvoja puolestaan ei ole Tarkoitus-pyhittää-keinot ihmisiä. Kukin tyylillään joten hyvää jatkoa.
Ehkäpä uskonnot eivät tarvitse sen paremmin puolustamista kuin kritisoimistakaan? Miksi pitäisi olla joko niin tai näin, mutta ei mitään siltä väliltä?
Raamatun jumalan opetuslapsen teot kertovat itse herrasta:
Hitler concludes: "Hence today I believe that I am acting in accordance with the will of the Almighty Creator: by defending myself against the Jew, I am fighting for the work of the Lord," adding "Compared to the absurd catchword about safeguarding law and order, thus laying a peaceable groundwork for mutual swindles, the task of preserving and advancing the highest humanity, given to this earth by the benevolence of the Almighty, seems a truly high mission."
For Hitler, removing the subhumans from earth was not a matter of biology or evolution---it was a divine mandate from God Himself, the "work of the Lord", a "truly high mission".
Tämän kommentin tarkoitus oli ilmeisesti tukea Valvojan avauksen näkemyksiä. Tosin Hitlerin uskonto ja opit olivat kyllä aika omituisia. Voidaanko edes puhua koherentista uskontorakennelmasta Hitlerin kohdalla ?
Olisit muuten voinut laittaa viitteen lähteeseesi. Eikös se ole http://www.geocities.com/CapeCanaveral/Hangar/2437/nazis.htm
taidemaalirin kohdalla voitaneen puhua uskomusrakenteesta.
>Tosin Hitlerin uskonto ja opit olivat kyllä aika omituisia. Voidaanko edes puhua
>koherentista uskontorakennelmasta Hitlerin kohdalla ?
Oikein. Alkuperäinen lähde näyttää löytyvän tuolta. Itse kopioin tekstin eräästä sähköpostista jossa se oli lainattuna.
Uskonto, ja ennen kaikkea omat tulkinnat sen merkityskestä ja siitä mitä se oikeuttaa, on aiheuttanut varmaan todella paljon kärsimystä ja sortoa.
Toki kuitenkin on muistutettava että jostakin tällaiset sekopäät aina löytävät oikeutuksen sortotoimilleen, ja elleivät löydä niin sortavat kuitenkin.
Sinun juttusi on ollut minulla Wordissä nyt jo viikon eikä vastausta ole vain syntynyt. Tämä on minun suosikkiaiheistani ehdoton favorite, ehkä kyllä vähän toisin päin kuin sinun kysymyksesi, joten vastaamista on estänyt se, että minusta tuntuu jo pikkuhiljaa, että alan olla pahainen yhden asian mylläri kuin pakana ikään.
Olen keskustellut useillakin palstoilla eri ihmisten kanssa yhteiskuntamoraalista ja etiikasta. Itselleni on yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo johtotähti kaikilla teilläni ja oma näkemykseni tästä maailmasta perustuu ihan yhtä paljon itse Jeesukseen (se lapsuus, se lapsuus) kuin myös siihen toiseen partasetään, jonka nimeä ei voi enää lausua, kun aattensa ovat jo kuolleet. Ja Kallehan se juuri oli ehdottomasti sitä mieltä, että uskonto on vallanpitäjien ehdoton käsikassara, joten ei ihme, että minulla riittää aivoissa askaretta.
Minusta kuitenkin etiikkaa, johon yhteiskuntamoraalin voisi perustaa, ei ole muualla tarjolla kuin uskonnoissa, ja vallanpitäjällähän täytyy olla jonkilainen moraali, jotta asiat eivät ihan vituralleen menisi. Olen näissä nettikeskusteluista etsinyt uskonnolle vaihtoehtoista vallankäytön/yhteiskunnan/ ihmisyhteisön normistoa ja minulle on kaupattu sekä tieteisuskoa, egoistista yksilösta lähtevää oikeudentajua, moniarvoisuutta että vapautta. Jostain syystä ne eivät minua puhuttele vaan tuntuvat jokainen kaatuvat omaan mahdottomuuteensa. En tiedä olenko yhtäkkiä konservatiivi,kehityksen jarru vai pelkästään idiootti, mutta minusta kaikesta älyttömyyksistä huolimatta on hyvä, että myös humanistisilla vapaamielisillä lainmuutoksilla on vastustajansa aivan kuin myös, että kristinusko kehittyy kehityksen mukana ja kolkuttelee rajojaan silloin kun inhimillisyys sitä vaatii.
Mutta kuten olemme havainneet, uskonnoilla on yhtä monta tulkintaa kuin on kannattajiakin ja ongelma tietysti on se, minkä näistä tulkinnoista voidaan katsoa muodostavan ihmisjoukkion yhteisen arvopohjan. Historian hirvitysesimerkeissä, joissa vallanpitäjä on valjastellut uskonnon omien tarkoitusperiensä ajamiseen ja kansan nöyränä pitämiseen, on aina ollut kyse jumalan pahojen puolien korostamistulkinnasta: rankaiseva, kostonhimoinen, julma Stasimies koputtelemassa kaikkien ovilla ja keräämässä ihmisiä vankilan kautta helvettiin, kulkematta lähtöruudun kautta. No, tälläkin palstalla esiintyy näitä vallanhimoisia päsmäreitä, mutta kai Gaussin normaalijakautuma pitää siitä huolen, että demokraattinen yhteiskuntajärjestys kuitenkin pitelee tällaiset tulkinnat marginaaleissa ja kvarttiilien äärilaidoilla. (no tiedä häntä, tulla tupsahti tässä pieneen mieleen juuri setä Samuli ja hallitsijansa pikku-Yrjö.
Mikä ihme sitten uskonnoissa olisi se, joka olisi jotenkin ylivertaista nykyaikaiseen humanismiin verrattuna? Luin juuri äsken tuolla ylempänä olevan poikasen kirjoituksen Raamatun tulkinnasta (Etsivä löytää - todisteet Artulle/Raamatusta ja tieteestä)ja se jotenkin puhutteli minua. Voiko todella olla niin, että Raamattuun (mytologiaa ja myyttejä tai ei) sisältyy jokin yhtenäinen, kaikille jollain tavoin miellettävissä oleva viesti tämän maailman missiosta ja rakentumisesta vai onko se toisin päin niin, että siitä on muotoutunut itseään toteuttava ajatustapa länsimaiselle yhteiskunnalle (kuten muista pyhistä kirjoista muille uskonnoille)? Minusta se ainakin antaa sellaisellekin uskottomalle kuin minulle varsin loogisen, kaikenkattavan ja ymmärrettävän kuvan siitä, mitä hyvän elämän ja elämisen ehdot ovat. Ja ehkä myös toivon siitä, että tämmöinen hyvä on kaikesta huolimatta mahdollista.
Olipa vaihteeksi jämäkkä vastine ja ansaitsisi tietysti arvoisensa vastauksen, mutta yritetään nyt näin hätäisesti jotain.
Mielestäsi:
"Tämä [siis uskonto ja yhteiskunta] on minun suosikkiaiheistani ehdoton favorite"
Yeah, yeah, tässä Valvoja on samaa mieltä. Koska uskonnon rooli moraalifilosofiana on se asia jossa uskonto muuttuu teoriasta käytännöksi.
Edelleen:
"Minusta kuitenkin etiikkaa, johon yhteiskuntamoraalin voisi perustaa, ei ole muualla tarjolla kuin uskonnoissa, ja vallanpitäjällähän täytyy olla jonkilainen moraali, jotta asiat eivät ihan vituralleen menisi"
Niin. Ja ihmisiä ne vallanpitäjätkin ovat. Valvojan alkuperäinen pointti oli se että uskonto ja jumalahypoteesi on yksinkertaisesti ollut ainoa järjellä perusteltavissa oleva maailmanselitysmalli aina 1800-luvulle asti. Niin herroille kuin narreillekin.
Onhan yritetty kehittää myöskin ihmiskunnalle sekulaariseen humanismiin perustuvaa etiikka, joka toimisi ilman oletuksia ylimaallisista olioista. Aika ärhäkkä viritelmä vähän vapaa-ajattelijoiden tyyliin, mutta astettaa enemmän "class-act" on tuolla (Council of Secular Humanism) :
http://www.secularhumanism.org/intro/declaration.html
Koska tuon "sekulaarisen humanismin julistuksen"
takana olevassa nimilistassa löytyy filosofian proffia mm. Princetonista, Columbiasta, Harvardista ja Oxfordista, on luultavaa että se on teoreettisesti pitkälle mietitty.
Mutta käytäntö ? Kyllä maailmaan akateemista höpöä piisaa. Maailman pääuskontojen etiikkajärjestelmien valttina on kliininen testaus ja kehitystyö sadoilla miljoonilla ihmisillä ja tuhansilla yhteiskunnilla. Sekä ehkä yliolennon antama erityis-arvovalta.
eikä minkäänlaista pointtia itse asiaan.
Minusta on vain niin kivaa, kun eräs niistä nettikirjoittajista, jonka takia juutuin keskustelupalstoille, keskustelee uuden arvostamani kirjoittajan kanssa.
Joten jatkuvuuttakin löytyy. Asialliset kirjoittajat eivät sittenkään ole hiljentyneet, kuten jo ehdin epäillä. Ja sen myötä taisteluni olisi ollut turhaa.
Sorri asiasta poikkeaminen. No, tämähän oli jo takasivulla.
Mikäli tässä viitattiin Valvojaan niin vallanhan sitä punastuu moisista kehuista - *punastuu varmuudeksi*. Ja itseasiassa palauttaa kohteliaisuuden takaisin Arethusalle.
Mutta ikävä kyllä Valvoja joutuu heittämään disclaimerin: Valvoja ei pysty aina takaamaan juttujensa asiallisuutta. Puhumattakaan fiksuudesta. Tosin mahdolliselle tähän tarttuvalle pilkkakirveelle tiedoksi, että on ne aina fiksumpia kuin sinun juttusi.
Mitä tulee keskusteluun Oplevin kanssa, niin Valvoja on hassua kyllä lähtenyt uskontokeskusteluun täysin vastakkaisesta lähtökohdasta. Valvojalle hra Jeesus, puhumattakaan siitä uudemmasta partahepusta ei koskaan ole merkinnyt juuri mitään. Niinikään suhde uskontoihin on aina ollut (ja on vieläkin) hämmästyttävän etäinen. Kyseessä on silti merkittävä ilmiö, joten Valvojalle eräs keskustelun tarkoituksia onkin selvittää mistä tässä eri ihmisillä on oikeastaan kysymys. Siis paitsi akateemisesti niin subjektiivisesti yksilölle ja yhteiskunnallisesti.
Tokihan Valvojalla näkemyksensä on, mutta se lähtee enemmänkin järjestelmätasolta kuin omien kokemuksien kautta.
on tosi hämmentävää luettavaa, enpäs ollut sattunut moista ennen näkemään. Siitä voi kyllä lähes kaiken allekirjoittaa ja kuitenkin se mätää pahasti, siitä jää itse asiassa entäs-sitten tunne ja jonkilainen voimaton olo: kuinkahan tämäkin nyt sitten tätä maailmaa pelastaa. Erittäin hyvää siinä on se, että se on niin tiukasti niitattu demokratiaan. Olen sitä mieltä, että hyvääkään yhteiskunnallista ideologiaa ei voi toteuttaa ilman demokratiaa, laajaa kannatusta. Kommunismi tuhoutui tähän, kapitalismi tulee tekemään samoin ellei se käänny takaisin hyvinvoinnin kasaamistieltään.
Pahin puute julistuksessa on kuitennin se, joka minua eniten askarruttaa: se kovasti korostaa etiikan ja moraalin merkitystä, kieltää uskontojen puuttumasta sen määrittelyyn yhteiskunnan tasolla, muttei tarjoa sinänsä minkäänlaista eettista perustaa hyvälle elämälle. Sen sijaan se esittää, että kaikki mahdolliset etiikat ja moraalijärjestelmät on esiteltävä lapsille ja luottaa siihen, että yksilö tietojensa ja taitojensa lisääntyessä osaa tehdä oikean valinnan, kunhan vain jättää uskontojen tarjoamat ajatukset oman onnensa nojaan, noin karkeasti ottaen.
Itse olen sitä mieltä, että moraali syntyäkseen tarvitsee jonkinlaista auktoriteettia, ei autoritäärisessa vaan tutoriaalisessa mielessä. Kuten olen tällä palstalla jo varmaan useastikin kirjoittanut, oikea vanhemmuus on tällainen auktoriteetti, hyvä äiti, jonka hyvin kasvava ihminen sisäistää itseensä jonkinlaisena itsestä ja toisista huoltapitämisen mallina. Siihen voi sitten rakentaa tiedon, taidon ja kokemusten myötä vaikka minkänäköisen moraalin, jonka perustus on kuitenkin toisia ajatteleva, heidän tarpeitaan ymmärtävä ja niihin vastaava, epäitsekäskin. Jos tällaista sisäistettyä tutoria ei synny tai se jää puutteelliseksi (kuten varmaan useimmilla meistä) , tarvitaan joku muu tilalle tai täydentämään sitä. Minusta uskonnot ovat syntyneet, jumalat tehty tätä varten. Siksi konkreettisimmat hyvät seuraukset ’uskoon tulosta’ on nähtävissä juuri sellaisten ihmisten kohdalla, jonka hyvä äiti on aikoinaan pettänyt pahasti ja ihminen sen puutteessa ajautunut ahdistukseen, jota sitten ilmenee monina ongelmina yhteiskuntaan sopeutumisessa.
Julistuksessa murehtiditaan nykyistä epäsekulaarisuuden (mikä hirvittävä sana!) kasvua, uusien uskontojen ja kulttien esiinmarssia. Tämä jos mikä todistaa, että ihmisille ei tiedon, ymmärryksen ja informaation lisääntyminen ja teknologinen kehitys riitä. Ihminen joutuu koko ajan taistelemaan vielä yhden ulottuvuuden eli omien tunteidensa kanssa. Moraalihan on psykologiselta selitykseltään ihmisen yliminä, käyttäytymissäännöstö, joilla ihmisen perimmäisiä tunteita ja viettejä (seksuaalisuus, agressivisuus, ravinnon ja unen tarve) pyritään hallitsemaan ja valjastamaan jalompaan käyttöön. Ei siinä paljon sekularisoitunut humanismi auta, jos työttömyys masentaa tai viha pahinta kiusanhenkeään kohtaan ryöppyää yli äyräidensä.
Toinen idea, joka minua vähän tökkii tässä julistuksessa, onkin sen suunnaton vapauden ihannointi. Itselleni persoonana ovat vapaus ja riippumattomuus elinehto, ihan liiallisuuksiinkin saakka, mutta minusta ihmisen vapaudella on ehdottomasti rajansa, se lienee sanomattakin selvää. Juuri näiden vapauden rajojen asettamiseen tarvitaan yksilön omaa moraalia mutta myös yhteistä yhteiskuntamoraalia. Missä kulkee sanavapauden raja, missä markkinavoimien raja, missä yksilön itsemäärämisikeuden ja suvaitsevaisuuden rajat? Siksi en pidä ollenkaan pahana, että syntiä määritellään, pahuutta kartoitetaan ja hyvyydelle asetetaan tavoitteita. No, tätähän uskonnot tekevät ja minusta ihan hyvästi tekevätkin.
Koko kirjoitelma on kovin amerikkalaisista lähtökohdista kirjoitettu,mustavalkoinen ja asiantuntematonkin jossain lausunnoissaan ( onko Suomi ollut pahakin takapajula kirkon ja valtion läheisen yhteyden vuoksi?). Ja sietämättömästi uskonnon vastaisuuden leimaama. Se kajahtaa vähän soraisesti suvaitsevaisuuden ja vapauden julistuksessa, melkein kuin ganjan loppukaneetit.
Lähtökohdistamme sanoisin, että nehän kaiken ratkaisevat eivätkä ratkaise mitään, kuten tuli todettua. Eli ehkä meillä molemmilla on sitten ollut ’tarpeeksi hyvä äiti’.
hämmästyttän - siis pahus vie - nerokkaasti puettu sanoiksi se ajatus, jota Valvoja hapuili edellisen oman kommenttinsa lopussa tyyliin "kyllä maailmaan akateemista höpöä mahtuu ...."
Ensi reaktiona olisi tehnyt heittää tuon kirjoituksesi loppuun Valvojan oma puumerkki kannatuksen vuoksi, mutta se ei olisi ollut oikein koska mm.
- Valvoja tuskin olisi osannut yhtä kaunopuheisesti ja analyyttisesti tuomaan tätä ajatusta esille.
- Tarkemmin lukiessa viesti sisälsi (ovelasti) useita viittauksia ajatusten kehittämiseen jatkokeskustelujen käynnistämiseksi. Ja sinne mentäessä, saattaa Valvojalla hyvinkin olla eri näkemyksiä
- Loppukaneettiin "Eli ehkä meillä molemmilla on sitten ollut ’tarpeeksi hyvä äiti’." olisi Valvoja lisännyt : ja/tai isä !
Tästä voisi tosiaan jatkaa, mutta NYT on niin, että "Valvojaa" operoiva taho aikoo suunnistaa sivistyksen tuolle puolen seuraavaksi kahdeksi viikoksi viikonloppuna ja tulee osallistumaan keskusteluihin ainoastaan erittäin rajoitetusti, jos ollenkaan.
Palataan asiaan (hups melkein tuli kirjoitettua epätyylikkäästi että astialle) toivon mukaan tulevaisuudessa
Kiitos ja anteex
Valvoja
Ensinnäkin: olet jo kolmesti säikyttänyt minua kuoliaaksi omaperäisellä otsikoinnillasi. Sydän pamppaillen ja posket punaisina olen viestit avannut, valmistautuneena ryöpytykseen, jonka rinnalla äidin aikoinaan nipsauttama tukkapöllykin olisi tuntunut pelkästään nuppineulan pistolta. Voisitko vähän niitä lieventää, en haluaisi ennenaikaiseen hautaan niiden takia?
Toisekseen: en osaa oveluutta, olen moista taitoa kaipaillut elämäni varrella mutta en ole päässyt edes strategioiden suunnitteluvaiheeseen kun tilanne on jo liuennut käsistä ja nopeammat vetäneet voitot kotiin. Kirjoitukseni oli tosiaan tarkoitettu osaksi keskustelua, johon olen mitä innokkain uppoutumaan aina auringonlaskun aikaan. Siitä on tullut jo pinttynyt tapa, vaikka en enää kyllä kapakasta ryntääkään tukka putkella suoltamaan hyvin huuhdeltuja viisauksia kaikelle kansalle hämmästeltäväksi kuten alkuaikoina pari vuotta sitten (tervehdys A:lle, välihuomauttelijalle).
Tämmöiset keskustelut eivät välttämättä ole tauoista kiinni, mutta olisihan tuota ollut kiva käydä tätä ihan pötköönkin. Kahden viikon päästä tämäkin otsikko on jo sivulla Ö, mutta voin vakuuttaa sinulle, että tämän palstan suuruuden päiviin kuuluivat mielettömät keskustelut juuri siellä sivulla Ö, kaukana kansilehden inttämisoperaatioista, perjantaipostilloista ja haistatteluista, joista suosituin siihen aikaan oli lääkeiden säännöllisen nauttimisen tärkeydestä muistuttaminen ja hoitoonpaluun toivotus.
Minusta on hauska tavata täällä ihmisiä, joiden maailmankuva ei ole valmiiksi paistettu ja kuivattu korppu vaan tosi mainio pannukakku, joka on reunoilta repaleinen ja nurkasta palanut, toisista kohdin ylväästi kuprulla kuin nuoren neidon rinta ja toisista kohdista raaka ja litteä kuin maapallo keskiajalla.
Hyvää lomaa siten sinulle toivottelee
oplev, aikoinaan isän tyttö ja miksi ei vieläkin vaikka vähän iso
(Niin, 'tarpeeksi hyvä äiti' on minun huono suomennokseni Winnicottin alkuperäisestä termistä 'good-enough mothering', joka ei siis ota kantaa subjektiin, ei terminä eikä ideanakaan.)
Koskapa Valvoja suomalaiskansallisena perinnäisriittinä suorittaa rituaalisen poistumisen sivistyksen parista alkusuomalaisten arkaaisiin oloihin, voinee lomailustapiittaamaton tilapaistuuraaja kor(p)pifilosofoida uskonnon merkitystä vallanpitovälineenä.
Mikäli pysyttäydytään joidenkin aikojen takaisen Ruotsi-Suomen valtakunnassa ja arvioidaan silloista uskontoa, oli se mitä ilmiselvimmin vallanpitäjien erityisessä suojeluksessa. Valtakunnassa oli sallittu yksi ainoa puhdasoppiseksi jalostettu uskonnonmuoto ja senkin harjoittamisesta oli laeissa säädetty sallitut muodot. Kaikeksi onneksi "kohdalle sattumoisin osunut uskonto" (näin jälkikäteen puolueellisen arvioijan silminhavaiten) oli paras mahdollinen, jonka suojissa jäykistä kaavamaisuuksista huolimatta versoi aito hengellinen elämä yksittäisten kristittyjen sydämissä.
Silloinen lakienmäärittelemä valtakunnanuskonto loi vakautta ja rauhaa ja järjestystä kansalaisten keskuuteen ja rikollisuus oli mimaalisen marginaalista esimerkiksi nykyliberaaliseen jälkikristilliseen uskonnottomuuden/hälläväliuskonnollisuuden aikaan verrattuna (mitä nyt pohoojalaiset vähän niitten puukkojensa kanssa ja piioilla on aittojensa hakojen kanssa ongelmia).
Sattuipa sitten kuitenkin sellaista laittomuutta, että juuri siellä Pohjanmaalla yksittäiset kristityt henkilöt salakuljettivat ulkomaishapatuksena herrnhutilais-pietististä hengellistä kirjallisuutta maahan ja käänsivät sitä suomeksi ja kopioivat käsin kirjoja uskonveljiensä luettavaksi ja rakennukseksi ja pyrkivät laitostuneen kirkon suojissa kohti omakohtaista yksilökristillisyyttä, mikä oli vallanpitäjille kauhistus, sillä yksilöllisiltä kristityiltä saattoi saada isokin herra suorasukaista kritiikkiä elämäntapojaan kohtaan kuten eräs Herodes muualla joskus joltakin Johannekselta.
Juttu ei jäänyt noihin joihinkin "Pohjanmaan mystikoihin", vaan hengen tulia alkoi lepatella aikojen saatossa siellä sun täällä, kuten esimerkiksi jollakin niityllä Savonmaassa ja eteläisen Suomen kartanoissa ja milloin missäkin ja yksilökristillisyys pääsi jollakin tavoin karkaamaan hallitsijoiden muotokristillisistä käsistä.
Vaikka teoriassa kristillisyys hallinnon käyttämänä rauhoitusmanipulaattorina olisi mitä mainioin väline, siihen pakottaminen vie siltä tehon ja vapaana hengen tuulien kuljeteltavana se ei alistu vallanpitäjien välineeksi, vaikka totutusti rukoileekin kaikkinaisen esivallan puolesta.
...n.s. osatotuus voisi olla itseisarvo ?!?
Sillä lieneehä toki moni hallitsija ollut ateisti/pakana joka vain hallintonsa ylläpitämiseksi on omaksunut "tyhmien" kansalaistensa uskonnon valtion suojelukseen ja siten myös itse hyötynyt asiasta,kö ?!?
Eiköhän se liene ollut vain subjektiivista järkevyyttä jos uskontoa on pitänyt yllä hallintonsa kyljessä,kö ?!?
Se tiedon ja koulutuksen taso,nääs,sehän se lienee se uskon(luulon) sammuttaja ?!?
"Sillä lieneehä toki moni hallitsija ollut ateisti/pakana joka vain hallintonsa ylläpitämiseksi on omaksunut "tyhmien" kansalaistensa uskonnon valtion suojelukseen ja siten myös itse hyötynyt asiasta,kö ?!? "
Tulee tosiaan mieleen muutama esimerkki missä näinkin on käynyt. Mutta sitten tulee mieleen muutama sellainenkin esimerkki, missä on käynyt niin, että hallitsija uskoon tultuaan on julistanut oman uskonsa viralliseksi uskonnoksi. Mutta nämä ovat molemmat kuitenkin enemmän ääritapauksia.
Onhan mahdollista rakentaa maailmankuva yksityiskohtien, poikkeuksien ja detaljien perusteella, mutta näin rakennettu maailmankuva tuskin kuvaa kovin hyvin todellisuutta. Ja vielä pahempaa se ei edes ole kovin kiinnostava hypoteesi.
Sinähän et kai toki liene kuitenkaan näitä fundamentalisteja, jotka ensin "tietävät" totuuden ja sitten sovittavat "historian" tukemaan omaa näkemystään fokusoitumalla poikkeuksiin ja detaljeihin ja unohtamalla kokonaiskuvan.
"Se tiedon ja koulutuksen taso,nääs,sehän se lienee se uskon(luulon) sammuttaja "
Voi olla. Tavallaan. Mutta ei välttämättä ja yksiselitteisesti. Mutta tuostahan on jo pitkä keskustelu tuolla ylempänä (ks akateemisia uskovaisia ?).