hengellinen kriisi

Rakas pikkusisko/veli! Olen jo 24-vuotias isosisaresi. Fyysistä ikää on toki paljon enemmän. Tuo kaikki on hyvin hyvin tuttua, onneksi ei kuitenkaan kovin tavallista, eihän sitä jaksaisi kestää. Meidän tulee tuntea syntisyytemme, muutoin emme enää tarvitsisikaan Hänen sovitustaan ja armoaan vaan alkaisimme elää omassa voimassamme pyhinä ja hyvinä uskovaisina ja katselisimme muita alaspäin. Tiedän erään opettavan aivan toisin, mutta pelkään hänen olevan eksymässä. "Jos sanomme ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme ja totuus ei ole meissä... 1.Joh1:8-10. Muista myös Paavalin huokailuja.
Emme siis kiellä Jeesusta syntisyyttämme huokailemalla vaan Hengen tarkoitus on ettemme Häntä vain unohtaisi. Se että olet joutunut tuollaiseen ahdinkoon, merkitsee sitä että olet samalla joutunut kirkkaampaan Jumalan valoon, Hän vetää sinua nyt lähemmäksi itseään, tulet sen pian huomaamaan. Mitä lähemmäs Häntä joudumme tässä ruumiissamme, sitä syntisempiä huomaamme olevamme. Syntisyytemme on tarkoitus kuolla jo tässä ajassa ja jotain siitä sinusta Jeesus on pois ottamassa koska olet suurempaan valoon otettu. Nämä laaksot tulevat ennen ja jälkeen jonkin ihanan ja Jumalan voimaa ja rakkautta ilmenevän tapauksen. Ihmisen psyyke tarvitsee tätä vuorottelua pysyäkseen terveenä. Ahdistuksessa on "risti" eli oman pahan minän kuoleminen. Siihen et omin voimin kykene ja jaksa, Jeesushan sen jo teki edeltä. Pyydä Hänet nyt mukaan tuomiollesi, ja pimeyden laaksoon. Puolustusasianajajasi odottaa sitä rakkaus sydämessään.

Itselläni on vähän samansuutaisia kokemuksia.
Olen koko ikäni ollut erään uskonnollisen yhdistyksen vaikutuksen alaisena, jonka piirissä opin ajattelemaan, että
pelastus on Jumalan ja ihmisen välistä yhteistyötä, jossa ihmisen osuus on huomattava.
Helvetin pelko oli koko ajan mukanani tavalla jos toisella. Sen pelon kanssa kuitenkin oppi elämään.
Yritin päästä eroon tuosta pelostani yritämällä tehdä entistä parempia ja totisempia uskonratkaisuja,
tunnustelemalla erilaisia asioita, harjoittamalla suuntunnustuksia ja todistelemisia.
Ei mikään auttanut. Rauhaa ei löytynyt. Muilla näytti olevan rauha, mutta ei minulla.

Yhteisössäni Jumalan laki ymmärrettiin sellaiseksi säännöskokoelmaksi, että sitä ihminen voi omalla päätöksellään ryhtyä noudattamaan.
Jumalan armo taasen ymmärrettiin sellaisena, että kun kaikkensa yrittää noudattaa lakia, saa loput anteeksi.
Pelastukseen tarvittiin siis se, että ihminen pyrkii noudattamaan lakia parhaansa mukaan, jolloin hän saa kohdata tämän armon. Armo oli myös ikäänkuin voima noudattaa lakia.

Noin 5 vuotta sitten kuulin evankeliumin sanoman aivan eri tavoin, kun aikaisemmin olin sen kuullut/ymmärtänyt.
Jumalan Lakikin samassa tilanteessa muuttui vallan toisenlaiseksi.
Ongelmani oli ollut se, että olin oppinut vesittämään Jumalan lain ihmisen tasolle, joka automaattisesti johtaa siihen, että Jumalan armokin vesittyy.
Ymmärsin, että Jumalan Pyhä Lakihan vaatii minulta kaikessa Jumalan kaltaista täydellisyyttä.
Lain hengellinen tehtävä onkin ajaa ihminen Kristuksen luo, jossa Kristus julistaa tämän ihmisen Jumalalle kelpaavaksi.

Niin osittaa Jumalan Pyhä Laki sinutkin jokahetkiseksi syntiseksi ja lopullisesti kadotetuksi ihmiseksi.
Tekstistäsi päätellen olet sen jo tainnut jollakin tasolla huomata itsekin.
Sinun ei enää tarvitse etsiä pelastustasi ja Jumalalle kelpaavuutta itsestäsi ja omista teoistasi tai tekemättä jättämisestä - omasta kuvitellusta hyvyydestäsi.
Sinun synnittömyytesi löytyy Kristuksesta ja Hänen haavoistaan Hänen sovituskuolemastaan ristillä, sinun tähtesi.
Kristus on sovittanut sinut juuri siksi, että olet syntinen ja vain siksi.

Laitan sinulle pienen lainauksen Auri Hakomaan kirjasta "Hurska Sika ja hunajanpisaran toivo".
Itseäni kyseiset lauseet ovat suurensuuresti puhutelleet.

s.21:

"Jeesus kuoli oikeaan aikaan, vanhurskas vääräin puolesta. Etköhän sinä tuota väärän kriteeriä täytä. Näin te sovitte hyvin toisillenne, sinä syntinen ja Kristus syntisten Vapahtaja.
Älä edes yritä tuoda hänelle hyvinä pitämiäsi touhuja. Tuo hänelle kuurot korvasi, Jumalaa vihaava mielesi, synnissä rypevä sydämesi ja teeskentelevä uskovaisuutesi (itse toivottavasti vähän jo noista tietänet). Älä pyydä keräillä kasaan puhtauden, rehellisyyden, hyvyyden, oikeiden halujen, synnintunnon yms. ansiosäkkiä.
Tämä Kristus Jeesus sanoo nuokin synnin täyttämät touhusi omaksensa ja kertoo maksaneensa täyden hinnan sinun edestäsi.
Hän on sinun Vapahtajasi jokaisessa hengenvedossa, ajatuksessa, kaikessa. Onneksi olkoon. "

samanlaisen ketjun kysymällä, että miksi uskovainen ahdistuu maailmanlopusta...

Vastasin siihen näin:
Olen miettinyt ja kokenutkin saman. Silloin eräs saarnaaja sanoi minulle ja nyt puhun kun uskovainen ahdistuu siitä asiasta. Eri asia on, kun ei-uskovainen ahdistuu synnintuskistansa ja siten rupeaa pelkäämään kuolemaa yms...

Siis se saarnaaja sanoi minulle, että ahdistus on Jumalan tapa hoitaa se asia tavallaan pois alta, että usko pääsee kasvamaan ja toteutuisi Raamatun sana, että täydellisessä rakkaudessa ei pelkoa ole. Jokainen uskovainen kokee saman ajatuksen/pelon/ahdistuksen jollain tasolla jossain uskon elämänsä vaiheessa..

Eli Jumala nostaa sen ahdistuksen pintaan ja Jumala hoitaa sitä ahdistusta ja pelkoja samalla kun ne myllertävät mielessä. Joku päivä huomaat, että hei, ei minua pelota enää maailmanlopun ajattelu. Eikä kuolema tms asia. Koska turvaamme Jeesukseen ja Jeesuksen, Jumalan rakkaudessa ei ole pelkoa ! Toivottavasti ymmärsit mitä yritän sanoa sinulle.

Elämä hymyilee kyllä vielä jälleen ahdistuneillekin !

Tässä olisi vielä tositarina Jumalan huumorinkukkasesta, jonka kuulin. Joskus parikymmentä vuotta sitten pariskunta rukoili, että Herra, anna meille ylimääräistä rahaa vaikka 500 markkaa, kun on todella tiukkaa. Ja he rukoilivat pitkään ja hartaasti. Sitten he lähtivät iltalenkille ja huomasivat että tien penkalla oli jotain. He menivät lähemmäksi katsomaan ja huomasivat, että siinä oli 500 arvoinen seteli ! Mutta se seteli oli Afrikan tähden peliseteli :-D Ja kyllä he olivat nauraneet mahakippurassa tapaa millä Jumala heille vastasi. Kyllä meillä on Jumala jolla on mahtava huumorintaju kaiken muun lisäksi. Siinä kävi sitten niin, että he kyllä selvisivät rahallisesti jne. Jumala piti heistä kyllä huolta.

On varmasti helpompaa, että ei olisi uskossa, koska silloin tämän maailman ruhtinas eli saatana jättäisi meidät rauhaan. ei se omiaan kiusaa, vaan niitä jotka ovat uskossa.. En voi neuvoa sinua muuten, että mene sielunhoitajan puheille. hän osaa auttaa sinua. Yritä rukoilla, pidä uskovaisten yhteys ja lue raamattua.. Et voi enää luopua, koska tiedät totuuden.. Ja jos yhtään lohduttaa niin jokaisella uskovalla on ollut tai tulee olemaan hengellinen kriisi. sekin kuuluu uskovaisten elämään.. Muista: Jeesus on kumminkin sinun kanssasi. Pyydä Jeesusta pitämään sinusta kiinni !

Vitutukseen ei varsinaisesti voi kuolla, mutta vitutuksen aiheuttamiin komplikaatioihin on moni menehtynyt.

Hengellisiä kriisejä tulee kaikille uskoville vuosien varrella. Pelko johtuu siitä, että ei ole vielä kasvanut todella ymmärtämään Jumalan suurta armoa ja rakkautta. Raamatun sanan mukaan se joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa. Sillä Jumalan täydellinen rakkaus karkottaa pelon.

Kukaan meistä ei kuitenkaan ole täydellinen. Niilläkin, jotka jo ymmärtävät luottaa Jumalan armoon, on heikot hetkensä. Silloin muiden elämä näyttää olevan paremmassa kuosissa kuin oma. Mutta se on tietenkin harhaa.

Hengellisen kriisin aikana testataan haluammeko pitää kiinni Jumalasta, vaikka ei tuntuisi miltään. Luotammeko siihen, että särkynyttä ruokoa Hän ei muserra, eikä suitsevaa kynttilänsydäntä sammuta. Usko on enemmän päätös kuin tunne. Jos päätämme pitää kiinni Jumalasta, Hän ei meitä hylkää.

Kannattaa kuunnella mitä ajatuksia tämä kriisi nostaa ja viedä ne Jumalan eteen. Ja jättää ne sinne työstettäväksi.