Mä olen 29.v nainen ja pidän silti päiväkirjaa.
Siellä on kuitenkin asioita jotka loukkaisivat syvästi miestäni jos hän vaikka kuolemani jälkeen pääsisi niitä lukemaan.
Mutta päiväkirja on kuitenkin omia ajatuksia ja tapahtumia varten,ei sitä kirjoiteta muita varten.
Mitä järkeä siinä muuten olisi?
Vai mitä te ajattelette?
Siellä on kuitenkin asioita jotka loukkaisivat syvästi miestäni jos hän vaikka kuolemani jälkeen pääsisi niitä lukemaan.
Mutta päiväkirja on kuitenkin omia ajatuksia ja tapahtumia varten,ei sitä kirjoiteta muita varten.
Mitä järkeä siinä muuten olisi?
Vai mitä te ajattelette?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Juu jatka vaan. Ajattele sitten kun olet vanha ja istut keinutuolissa ja luet sitä ja muistelet menneitä. Ihanaa...
Ja jälkikasvusi saa joskus lukee mitä olet puuhannut!
Jatka vaan niin kauan kun jaksat!
Hauskaa kesää sinulle!
Pidäthän päiväkirjasi hyvin piilossa, jos et malta olla kirjoittamatta sinne loukkaavia totuuksia. Minä satuin "puolivahingossa" lukemaan vaimoni päiväkirjaa, enkä todellakaan ilahtunut saadessani tietää olevani hänen mielestään saamaton kusipää luuseri. Eivätkä ne ihanat muistot lomaromansseista myöskään minua juuri ilahduttaneet. Minä olen mielestäni ollut, kuten todennäköisesti sinunkin miehesi on, hyvin kiltti ja huomaavainen puoliso, hyvä isä lapsille. Mutta vaimoni arvostaa päiväkirjansa mukaan enemmän hauskaa seuramiestä, jolla riittää tanssitaitoa, hauskoja kokkapuheita ja rahaa kylvettäväksi huvituksiin.
Siis kätke hengentuotteesi huolella, jos aiot jatkaa kaksoiselämääsi!
Ei ole kenellekkään oikean lainen muistio? Sellainen Nainen joka omasta aviopuolisostaan kirjoittelee riitoja ja pahoja asioita muistiin on HAASKA! niin totta kuin nainen olen niin olen syvästi pahoillani tuollaisista naisista jotka voi omasta miehestään kirjoitella paskaa. Minä olen kirjoitellut päiväkirjaa jo kymmeniä vuosia mutta en koskaan ole mitään pahaa sanonut rakkaasta ihmisestäni. Miksi ihmisen täytyy laittaa muistiin pahoja asioita joita hän ei varmaankaan halua jokapäivä muistella? Miksi monet naiset luulevat että he saavat itse olla kuinka paskoja hyvänsä, kun vaan tuo mies olisi maailman parhain ja rikkain? Että minua sapettaa tuollaiset naiset teko pyhät paskiaiset.Minä kirjoitan kirjaani hauskoja asioita lapsista sekä miehestäni ja itsestäni. Niitä on todella ilo lukea vanhana jos mieheni elää pitempään kuin minä niin miten ihanaa kun hän saa lukea kaikkia iloisia asioita mitä meille on vuosien varrella sattunut. On tietenkin surullista välillä muttei toisen solvaamista. Itsehän me olemme valinneet elämän toverin miksi me häntä vihaisimme ja parjaisimme? Päiväkirjassani on myös sää tiedot noin 20v joka ikinen päivä. Samoin olen punninnut itseni joka päivä, miten mukavaa huomata ajoissa painon nousu. Ottakaas nyt naiset opiksenne ja lopettakaa päiväkirjan töhriminen.
Päiväkirja on jokaisen ihmisen henkilökohtainen "romaani". Sinne on tarkoituskin kirjata ylös sekä hyvät että huonot asiat elämän varrelta. Itse olen kokenut kirjoittamisen vaikeista asioista hyvinkin terapeuttiseksi, asioihin saa etäisyyttä kirjoittaessaan ne eteensä paperille.
Ikävä kyllä meidän kaikkien miehissä on varmasti huonotkin puolensa. Jos ne vaivaavat, niistä voi "vaahdota" päiväkirjassa. (Ei tarvitse hyökätä päivittäin ukkoraasun silmille..) Riidan pintaan nostama vihakin on helppo purkaa päiväkirjalle. Tietysti isäntää loukkaa, jos hän löytää kaikki heikkoutensa samoista kansista aakkosjärjestykseen aseteltuna. Mutta senpä vuoksi toisen päiväkirjaan ei pitäisikään mennä kajoamaan!
Nimimerkki Aikuinen tuntuu kirjoittavan perheellensä vuosikymmenkertomusta, ei omaa päiväkirjaansa. Jos kertoo tekstissään vain sellaiset asiat jotka voisi laittaa vaikka paikallislehden etusivulle, kyseessä ei todellakaan ole päiväkirja. Päiväkirjassa on joskus raakoja totuuksia sekä läheisistä että vähän kaukaisemmistakin ihmisistä. Ja juuri se tekee päiväkirjasta jokaisen oman ja henkilökohtaisen kirjan. Joten jatketaan ikävienkin asioiden kertomista päiväkirjoillemme kaikessa rauhassa!