Oletetaan, että adventismi on oikeassa, ja sapatin pitäminen ratkaisee, ketkä pääsevät taivaaseen. No, tulevaisuudessa on siis tiedossa suuri loppusota ja Jeesus palaa takaisin. Kun luodaan uusi maa, sinne pääsevät vain sapatinpitäjät. Muut tuomitaan kadotukseen eli helvettiin, jossa he palavat kokonaan pois.
Jos minä en pelasta itseäni pyhittämällä sapattia, joudun kadotukseen ja palan, kunnes minussa ei enää ole poltettavaa. Sitten tietoisuuteni lakkaa olemasta. Ei kovin paha tuomio, vai mitä? Vähän aikaa kär(v)istellään ja kun on kirpaissut kunnolla, niin sitten: ei enää mitään! Kaikki ohi, tuska ja tietoisuus. Ei paha, raukean vain tyhjiin! Pelote kääntyä adventistiksi on siis liian pieni.
Jos minä en pelasta itseäni pyhittämällä sapattia, joudun kadotukseen ja palan, kunnes minussa ei enää ole poltettavaa. Sitten tietoisuuteni lakkaa olemasta. Ei kovin paha tuomio, vai mitä? Vähän aikaa kär(v)istellään ja kun on kirpaissut kunnolla, niin sitten: ei enää mitään! Kaikki ohi, tuska ja tietoisuus. Ei paha, raukean vain tyhjiin! Pelote kääntyä adventistiksi on siis liian pieni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
vilpitön. Tutki Raamattua. Minä tutkin monet vuodet ennenkuin tein päätökseni.
Katsele linkit ja hae tietoa:
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
MIKSI LEPOPÄIVÄN (SAPATIN) VIETTO ON TÄRKEÄTÄ?
Lepopäivän vietto perustuu luomiseen ja on siten luomisen muisto. (1 Moos 2:1-3, 2 Moos 20:8-11) Sapatti on myös "merkki" ihmisen ja Jumalan välillä ikuisesti. (2 Moos 31:13-17) Sapattia onkin vietetty kaikkina maailmanaikoina. Käsitys että sapatti oli vain "juutalaisten juhla" ei siten pidä paikkaansa. Sapattia vietettiin jo vuosisatoja ennen kuin oli ensimmäistäkään juutalaista olemassa.
Ihminen tarvitsee lepopäivän. Levättyään seitsemäntenä päivänä Jumala erotti ja pyhitti lepopäivän ihmiselle jolloin ihmisen lepäisi ja mietiskelisi luomistekoja ja luodut näkisivät Luojan hyvyyden ja rakkaus Luojaan vahvistuisi. Lepopäivä annettiin koko ihmiskunnalle. Jumalan tarkoitus on että ihminen panisi sivuun kaikki omat harrastuksensa, työnsä ja pyrkimyksensä voidakseen vapaammin ajatella ja palvella Jumalaa.
Lepopäivää ei pidä sekoittaa fariseusten arvottomiin ihmiskäskyihin. Jumala on antanut ohjeensa sapatin viettoon: "Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta." (Jes 58:13-14) VKR: "Etkä puhu joutavia", tarkoittaa ettei sapattiin sopimattomista asioista edes puhuta. Ajatuksia ei sapattina tule pitää maallisissa asioissa.
Sapatti on sopiva päivä tavata omaisia ja tehdä evankeliumin työssä hyvää. Vaikka kristitty vaeltaakin Hengessä päivittäin ovat monet työn ja perheiden vuoksi kiireisiä. Ihminen tarvitsee sapatin virkistyäkseen henkisesti, hengellisesti ja ruumiillisesti. Sapattia vietetään koska se on Jumalan käsky: "Muista pyhittää lepopäiväsi." (2 Moos 20:8-11, 5 Moos 5:12-15) Sapatti vahvistettiin Siinailla, mutta sitä ei silloin tehty tunnetuksi. Sapatti oli Israelin kansalle myös synnistä vapautumisen muisto kun Jumala vapautti kansansa Egyptin orjuudesta.
Luomisessa säädetty päivä on edelleen voimassa koska Jumalan lakikin on voimassa.(Jes 66:23, Luuk 16:17) Joka yhtäkin käskyä rikkoo, rikkoo koko lain. Sapatti koetteleekin kuuliaisuutta ja rakkautta (Jaak 2:10-12, 1 Joh 5:3, 1 Joh 2:4) Sapatti viittaa Jumalaan Luojana ja siksi sapatti erottaa oikean Jumalan epäjumalista. Kaikki seitsemännen päivän viettäjät osoittavat sapatin vietollaan olevansa taivaan ja maan Luojan palvelijoita. Näin sapatti pysyy merkkinä ihmisen kuuliaisuudesta ja liitosta Luojansa kanssa ikuisesti. Lepopäiväkäskystä selviää Lain- antajan nimi ja arvo.
Jeesuksen Kristuksen omat sanat kertovat ettei Hän muuttanut sapattia. (Matt 5:17-19) Hän puhui Jerusalemin hävityksestä joka tapahtui vuonna 70 jkr "Rukoilkaa että ette joutuisi pakomatkalle sapattina." (Matt 24:20) Apostoli Johanneskin vietti sapattia (Ilm 1:10)
Raamatullinen viikon seitsemäs päivä (jonka Jumala itse sääti luomisessa ja laissaan) on lauantai. Suomessa muutettiin viikon päiväjärjestystä 1.1.1973 siten että ensimmäisestä päivästä (sunnuntai) tehtiin seitsemäs päivä ihmisasetuksella lainsäädännön keinoin. Monissa maissa lauantai on edelleen viikon seitsemäs päivä.Sapatin muuttamiselle ei ole Raamatullisia perusteita. Siksi sapatin viettäjiä Herralle uskollisia on ollut kaikkina maailman aikoina. Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)