Lars Levi Laestadius, Pohjoiskalotin herättäjä
Juhani Raattamaa Laestadiuksen harras ja tarkkakorvainen oppilas arvioi Laestadiuksen herätystyötä näin: Laestadius vaikutti kuin Johannes Kastaja Juudean korvessa. Hän alkoi lakisaarnoilla herättää suruttomia syntisiä, asettaen heidän elämänsä kansan puheenparren mukaisesti heidän silmiensä eteen, vieläpä osoittaen saarnoissaan, että semmoinen elämä vie kadotukseen ellei tapahdu sydämen ja mielen muutosta. Tämä vaikutti ensin vihan Eipä ihme että semmoinen kansa sai sappivian, sillä kaikki huorat, varkaat, juomarit, viinaporvarit ja tappelusmiehet olivat luottamassa Jumalan armon päälle ilman parannusta. ja luonnosta siveät ihmiset sekä herrat että talonpojat suuttuvat kun heiltä vaaditaan uutta syntymistä, vaikka se olisi jo pitänyt tapahtuman lapsena kasteessa. Vieläpä osoitetaan, ettei oma vanhurskaus kelpaa autuuden perustukseksi. Tätä ei kärsi sivistynyt maailma, joka luottaa rehellisyyteensä. Lakisaarnoillaan on hän valmistanut tietä Herralle Kristukselle ihmisten sydämiin. Hän on osoittanut Jumalan karitsaa heränneille, vieläpä asettanut vertavuotavan ja orjantappuroilla kruunatun kuninkaan syntien raskauttamien silmien eteen ja on johdattanut heitä elävän Herran Jeesuksen tuntemiseen.
Laestadius on ollut Pohjolan tärkeimpiä hengellisiä vaikuttajia. Hänen vaikutuksensa jatkuu edelleenkin voimakkaana hänen nimeään kantavassa herätysliikkeessä. Kuva mikä yleisöllä on Laestadiuksesta, on aika särmikäs ja ristiriitainenkin. Sitä vielä hämmentää se kuva, mikä on tämän hetken lestadiolaisuudesta.
Laestadiuksen oma heräys
Oltuaan jo yli 10 vuotta Kaaresuvannossa Laestadius koki hengellisen heräyksen. Syyllisyys alkoi painaa raskaana. Kuolema pelotti. Hän kertoo, että sysäyksen heräykselle antoi vakava sairaus ja rakkaan lapsen kuolema. Saarnat alkoivat saada kohtikäyvän sävyn. Eräs painopiste oli juoppouden vastustaminen. Laestadius ei voinut ottaa opetuksen ohjeeksi kohtuutta. Sitähän oli aina saarnattu ja ilman mitään tulosta. Eihän moni nytkään tunnusta alkoholia ongelmakseen. Lestadiolainen heräys alkoi siis raittiusliikkeenä. Tosin menestys oli alkuun heikko.
Tammikuun alussa 1844 hän oli pitämässä tarkastusta Åselessa. Kuulijoiden joukossa oli lukijaistyttö, jota Laestadius kutsui Lapin Mariaksi. Tämä oli heti tuntenut, että tuo pappi on herännyt. Maria meni puhuttelemaan Laestadiusta ja kertoi, miten hän oli etsinyt ja löytänyt Jumalan. Hänen kokemuksensa "teki niin suuren vaikutuksen sydämeeni, että minullekin valkeni: minä sain sinä iltana, jonka vietin Marian seurassa, tuntea taivaallisen ilon esimakua". Hän koki, että hän on sovitettu.
Heräys alkaa Kaaresuvannossa.
Laestadius saapuu kotiseurakuntaansa uudistuneena miehenä. Henkilökohtainen tuore uskonkokemus antoi toiminnalle vaikuttavaa voimaa. Lukijoiden opetuksen mukaisesti täytyi ensin lain sanalla herättää ihmisiä, joilla ei ollut huolta pelastuksestaan. Kansa eli niin kuin oli eletty ennenkin. He olivat tavallisia kunniallisia ihmisiä, ei sen syntisempiä kuin muutkaan ja arvelivat kyllä pääsevänsä taivaaseen siinä kuin toisetkin. Laestadius ymmärsi, että ihmiset eivät kuule tavallista puhetta. Heille on huudettava niin, että pelästyvät. Kovilla sanoilla hän ruoski heidän jokapäiväisiä paheitaan; eikä vain paheitaan. Samaan vaakakuppiin pantiin myös ne hyveet, joita ihmiset luulivat omistavansa ja mihin he turvasivat, niin kuin kirkossa ja ehtoollisella käynti, rukous, kunniallisuus, armeliaisuus, jne. Nekin estävät pääsemästä Jumalan luo. Toisaalta hän painokkaasti varoitti ansaitsemasta armoa omalla parannuksella. Vain Kristuksen ansio on riittävä. Laestadius tavallaan ahdisti sanankuulijansa nurkkaan eikä heillä ollut minne paeta.
Ensin kansa säikähti ja jäi pois kirkosta, mutta merkilliset, ajatuksia herättävät vertauspuheet ja parannussaarna, jonka he sittenkin sisimmässään tunsivat osuvan kohdalleen, alkoi vetää heitä vastustamattomalla voimalla kirkkoon. Heidän omatuntonsa oli levoton, kuolema ja tuomiopäivä pelotti. Moni tuli pappilaan valittamaan tilaansa ja kysymään neuvoa. Laestadiuksella oli hellä sydän heränneitä kohtaan. Hän kuvaili heille Kristuksen kärsimyksiä Getsemanessa ja Golgatalla, jossa näkyi Jumalan viha syntiä kohtaan ja toisaalta rakkaus syntiseen. Jäätiin odottamaan Jumalan omaa työtä. Ne armon sanan muruset, joita Laestadius jakoi, saivat aikaan, että jotkin heränneet alkoivat nähdä "armonmerkkejä", eräänlaisia näkyjä, joissa Kristus saattoi näyttää haavojaan tms. Moni koki, että hänet on armoitettu. Näin ei kuitenkaan tapahtunut kaikille, vaan moni jäi ahdistuneeseen tilaan. Tämä ahdinko vaikutti sen, että Laestadius alkoi vähitellen yhä rohkeammin ja suorasanaisemmin rohkaista heitä turvautumaan Kristuksen ansioon.
Miten heräys levisi ja vaikutti?
Heräyksen voitto Kaaresuvannossa oli vaikuttava. Nekin jotka eivät kokeneet hengellistä heräystä, mukautuivat yleisen ilmapiirin muutokseen. Laestadius näki tilanteen niin, että monien kohdalla parannus oli vain ulkonainen. Jotkin tavalliset paheet lähes hävisivät. Alkoholin käyttö loppui, kun sitä ei saanut enää ostaa mistään. Käräjöinti loppui, riitaiset avioparit sopivat, varastettu tavara löysi oikean omistajansa, aviottomille lapsille löytyi isät jne. Tullirikoskin tuli synniksi. Yksi vaikutus oli myös, että heränneistä tuli hartaita lukijoita. Laestadius hankkikin heränneille hengellisiä kirjoja, yleensä hengeltään pietistisiä tai herrnhutilaisia.
Juhani Raattamaa Laestadiuksen harras ja tarkkakorvainen oppilas arvioi Laestadiuksen herätystyötä näin: Laestadius vaikutti kuin Johannes Kastaja Juudean korvessa. Hän alkoi lakisaarnoilla herättää suruttomia syntisiä, asettaen heidän elämänsä kansan puheenparren mukaisesti heidän silmiensä eteen, vieläpä osoittaen saarnoissaan, että semmoinen elämä vie kadotukseen ellei tapahdu sydämen ja mielen muutosta. Tämä vaikutti ensin vihan Eipä ihme että semmoinen kansa sai sappivian, sillä kaikki huorat, varkaat, juomarit, viinaporvarit ja tappelusmiehet olivat luottamassa Jumalan armon päälle ilman parannusta. ja luonnosta siveät ihmiset sekä herrat että talonpojat suuttuvat kun heiltä vaaditaan uutta syntymistä, vaikka se olisi jo pitänyt tapahtuman lapsena kasteessa. Vieläpä osoitetaan, ettei oma vanhurskaus kelpaa autuuden perustukseksi. Tätä ei kärsi sivistynyt maailma, joka luottaa rehellisyyteensä. Lakisaarnoillaan on hän valmistanut tietä Herralle Kristukselle ihmisten sydämiin. Hän on osoittanut Jumalan karitsaa heränneille, vieläpä asettanut vertavuotavan ja orjantappuroilla kruunatun kuninkaan syntien raskauttamien silmien eteen ja on johdattanut heitä elävän Herran Jeesuksen tuntemiseen.
Laestadius on ollut Pohjolan tärkeimpiä hengellisiä vaikuttajia. Hänen vaikutuksensa jatkuu edelleenkin voimakkaana hänen nimeään kantavassa herätysliikkeessä. Kuva mikä yleisöllä on Laestadiuksesta, on aika särmikäs ja ristiriitainenkin. Sitä vielä hämmentää se kuva, mikä on tämän hetken lestadiolaisuudesta.
Laestadiuksen oma heräys
Oltuaan jo yli 10 vuotta Kaaresuvannossa Laestadius koki hengellisen heräyksen. Syyllisyys alkoi painaa raskaana. Kuolema pelotti. Hän kertoo, että sysäyksen heräykselle antoi vakava sairaus ja rakkaan lapsen kuolema. Saarnat alkoivat saada kohtikäyvän sävyn. Eräs painopiste oli juoppouden vastustaminen. Laestadius ei voinut ottaa opetuksen ohjeeksi kohtuutta. Sitähän oli aina saarnattu ja ilman mitään tulosta. Eihän moni nytkään tunnusta alkoholia ongelmakseen. Lestadiolainen heräys alkoi siis raittiusliikkeenä. Tosin menestys oli alkuun heikko.
Tammikuun alussa 1844 hän oli pitämässä tarkastusta Åselessa. Kuulijoiden joukossa oli lukijaistyttö, jota Laestadius kutsui Lapin Mariaksi. Tämä oli heti tuntenut, että tuo pappi on herännyt. Maria meni puhuttelemaan Laestadiusta ja kertoi, miten hän oli etsinyt ja löytänyt Jumalan. Hänen kokemuksensa "teki niin suuren vaikutuksen sydämeeni, että minullekin valkeni: minä sain sinä iltana, jonka vietin Marian seurassa, tuntea taivaallisen ilon esimakua". Hän koki, että hän on sovitettu.
Heräys alkaa Kaaresuvannossa.
Laestadius saapuu kotiseurakuntaansa uudistuneena miehenä. Henkilökohtainen tuore uskonkokemus antoi toiminnalle vaikuttavaa voimaa. Lukijoiden opetuksen mukaisesti täytyi ensin lain sanalla herättää ihmisiä, joilla ei ollut huolta pelastuksestaan. Kansa eli niin kuin oli eletty ennenkin. He olivat tavallisia kunniallisia ihmisiä, ei sen syntisempiä kuin muutkaan ja arvelivat kyllä pääsevänsä taivaaseen siinä kuin toisetkin. Laestadius ymmärsi, että ihmiset eivät kuule tavallista puhetta. Heille on huudettava niin, että pelästyvät. Kovilla sanoilla hän ruoski heidän jokapäiväisiä paheitaan; eikä vain paheitaan. Samaan vaakakuppiin pantiin myös ne hyveet, joita ihmiset luulivat omistavansa ja mihin he turvasivat, niin kuin kirkossa ja ehtoollisella käynti, rukous, kunniallisuus, armeliaisuus, jne. Nekin estävät pääsemästä Jumalan luo. Toisaalta hän painokkaasti varoitti ansaitsemasta armoa omalla parannuksella. Vain Kristuksen ansio on riittävä. Laestadius tavallaan ahdisti sanankuulijansa nurkkaan eikä heillä ollut minne paeta.
Ensin kansa säikähti ja jäi pois kirkosta, mutta merkilliset, ajatuksia herättävät vertauspuheet ja parannussaarna, jonka he sittenkin sisimmässään tunsivat osuvan kohdalleen, alkoi vetää heitä vastustamattomalla voimalla kirkkoon. Heidän omatuntonsa oli levoton, kuolema ja tuomiopäivä pelotti. Moni tuli pappilaan valittamaan tilaansa ja kysymään neuvoa. Laestadiuksella oli hellä sydän heränneitä kohtaan. Hän kuvaili heille Kristuksen kärsimyksiä Getsemanessa ja Golgatalla, jossa näkyi Jumalan viha syntiä kohtaan ja toisaalta rakkaus syntiseen. Jäätiin odottamaan Jumalan omaa työtä. Ne armon sanan muruset, joita Laestadius jakoi, saivat aikaan, että jotkin heränneet alkoivat nähdä "armonmerkkejä", eräänlaisia näkyjä, joissa Kristus saattoi näyttää haavojaan tms. Moni koki, että hänet on armoitettu. Näin ei kuitenkaan tapahtunut kaikille, vaan moni jäi ahdistuneeseen tilaan. Tämä ahdinko vaikutti sen, että Laestadius alkoi vähitellen yhä rohkeammin ja suorasanaisemmin rohkaista heitä turvautumaan Kristuksen ansioon.
Miten heräys levisi ja vaikutti?
Heräyksen voitto Kaaresuvannossa oli vaikuttava. Nekin jotka eivät kokeneet hengellistä heräystä, mukautuivat yleisen ilmapiirin muutokseen. Laestadius näki tilanteen niin, että monien kohdalla parannus oli vain ulkonainen. Jotkin tavalliset paheet lähes hävisivät. Alkoholin käyttö loppui, kun sitä ei saanut enää ostaa mistään. Käräjöinti loppui, riitaiset avioparit sopivat, varastettu tavara löysi oikean omistajansa, aviottomille lapsille löytyi isät jne. Tullirikoskin tuli synniksi. Yksi vaikutus oli myös, että heränneistä tuli hartaita lukijoita. Laestadius hankkikin heränneille hengellisiä kirjoja, yleensä hengeltään pietistisiä tai herrnhutilaisia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.