alkoholi

Tuliko teillä valekuukautisia alkuraskaudesta, kun ette epäilleet raskautta?

Mummoni naapurissa asui sellainen hyväntahtoinen mamman poika, joka rakastua retkahti ja meni naimisiin. Kohta oli vauva tulossa. Äidillä raskausaikana tuli ryypättyä ja pariskunnalla ero jossain vaiheessa. Lapsi jäi isälle, joka pitää kyllä huolta pojastaan. Mutta säälittävintä on se lapsi, joka on kehityksessä hieman jälkeenjäänyt ja kasvoista näkyy, että juopon lapsi. Ikää nyt jo toisella kymmenellä.

tiedossa kirjoitti:

Mummoni naapurissa asui sellainen hyväntahtoinen mamman poika, joka rakastua retkahti ja meni naimisiin. Kohta oli vauva tulossa. Äidillä raskausaikana tuli ryypättyä ja pariskunnalla ero jossain vaiheessa. Lapsi jäi isälle, joka pitää kyllä huolta pojastaan. Mutta säälittävintä on se lapsi, joka on kehityksessä hieman jälkeenjäänyt ja kasvoista näkyy, että juopon lapsi. Ikää nyt jo toisella kymmenellä.

Lue lisää

minkä näköinen on juopon lapsi? Siis että lapsen naamasta se jotenkin näkyisi??? Moista lasta en ole koskaan tavannut, ainakaan tietäen...

ihmettelevä kirjoitti:

minkä näköinen on juopon lapsi? Siis että lapsen naamasta se jotenkin näkyisi??? Moista lasta en ole koskaan tavannut, ainakaan tietäen...

naamasta, että se lapsi ei ole normaali. Silti se ei ole sen näköinenkään kuin joku kehitysvammainen tai muu sellainen. Kokeilepa nettihaulla, jos sieltä löytyisi jotakin. Siis kasvot jää sellasiksi oudoiksi ja se säilyy vielä aikuisiässäkin. Tosin puhun nyt ihan juoppojen lapsista, joiden mammat on ryypänneet jokseenki koko raskausajan ja rankasti.

ihmettelevä kirjoitti:

minkä näköinen on juopon lapsi? Siis että lapsen naamasta se jotenkin näkyisi??? Moista lasta en ole koskaan tavannut, ainakaan tietäen...

FAS -lapsen sosioemotionaalinen kehitys




Mitä FAS on?


FAS eli fetaalialkoholisyndrooma on oireyhtymä, jota tavataan raskauden aikana alkoholin toksisille vaikutuksille altistuneilla lapsilla. Syndroomalle on tyypillistä raskauden aikainen ja sen jälkeinen kasvuhäiriö, pienipäisyys, kasvon alueen epämuodostumat ja muut neurologiset oireet. Epämuodostumia voi esiintyä muidenkin elinten alueilla. Täydellistä oireyhtymää tavallisempi FAS:n lievempi muoto FAE (fetal alcohol effect), jota esiintyy jopa puolella alkoholistiäitien lapsista. Tällä hetkellä FAS on tärkein älyllisen kehitysvammaisuuden syy länsimaissa. (Ylitalo 1994.)


FAS edellyttää yleensä alkoholin käyttöä läpi koko raskauden. Kaikista elävänä syntyneistä FAS -lapsia on 0,1 - 0,3 % ja FAE -lapsia noin 0,5 prosenttia. Vaikeiden alkoholistien lapsista 30 -50%:lla on todettu alkoholin aiheuttamia vaikutuksia ja kohtuukäyttäjien lapsista 11 %:lla. Täydellisenä syndrooma esiintyy noin kuudella prosentilla alkoholistiäitien lapsista. (Ylitalo 1994.)




FAS -lapsen sosioemotionaalinen kehitys


Valtaosa FAS -lapsista on varsin sosiaalisia ja vierastamattomia. Kuitenkin luottamus aikuisiin puuttuu. Imeväisenä lapsi on täysin vierastamaton ja kritiikittömän luottavainen. Kasvaessa turvattomuus kuitenkin lisääntyy vaikeuttaen lapsen luottamusta aikuiseen. (Ylitalo 1994.) He ovat yleensä sympaattisia ja toisten lasten joukossa viihtyviä. Sosiaalisuuden sanotaan olevan pienille FAS -lapsille tyypillistä. Mistä se mahtaa tulla? Oppivatko he sen jo kohdussa, ikään kuin suojautumiskeinoksi kovaa maailmaa varten?


Se, että lapsi joutuu usein olemaan syntymänsä jälkeen kauan sairaalassa jossa suurin osa vuorovaikutustilanteista on yksisuuntaisia hoitajalta lapselle, aiheuttaa sen, että lapsen käyttäytymisvihjeisiin ei useinkaan pystytä reagoimaan ja siten tyydyttämään lapsen tarpeita. Tämä taas saattaa rajoittaa lapsen kiintymisprosessia. Äidin alkoholin käyttö voi edelleen jatkua lapsen syntymän jälkeenkin ja osaltaan vaikeuttaa lapsen ja äidin vuorovaikutussuhteen syntymistä. FAS -lapsi voi olla myös niin vaikea hoidettava varhaisvaiheen ongelmiensa vuoksi, jolloin äiti-lapsi-suhteen muodostuminen saattaa vaikeutua. (Martikainen 1993.)


Viivästyneen kokonaiskehityksen on todettu viivästyttävän myös sosiaalista kehitystä. Kehitys etenee hieman ikäistään nuoremman kehityskaarta noudattaen, samoin sosiaalinen kehitys (Lehtonen ym. 1994). Hahmotuksen ongelmien on todettu vaikeuttavan mm. sosiaalista selviytymistä. Kypsymätön motoriikka ja viivästynyt puheenkehitys sekä kielelliset vaikeudet esim. abstraktien käsitteiden ymmärtämisen vaikeudet, vaikeuttavat myös sosiaalista selviytymistä ja näin edesauttavat sosiaalista syrjäytymistä.


Pienikokoisuus, kasvojen poikkeavat piirteet ja muut mahdolliset epämuodostumat voivat johtaa leimaantumiseen ja lapsi voi joutua kiusatuksi (Aronson 1984). Huolimatta monesta poikkeavasta piirteestä lapset ovat usein kuitenkin viehättävän näköisiä. Poikkeava ulkonäkö normalisoituu usein lapsen kasvaessa ja ulkonäön aiheuttamat mahdolliset vaikeudet vähenevät. (Ylitalo 1994.) FAS -lapsilla on todettu olevan usein huono itsetunto ja he ovat emotionaalisesti epävakaita. Heillä on todettu olevan myös paljon psyykkisiä ongelmia, jotka ovat joko suoranaisia keskushermoston toimintahäiriöistä johtuvia tai sekundäärisiä. (Ylitalo 1994.) FAS -lapsilla on havaittu olevan hyvin paljon kouluongelmia, keskittymisvaikeuksia, oppimisvaikeuksia, koulupinnausta, huonoa koulumenestystä, kurittomuutta, ylivilkkautta, impulsiivisuutta, kiukunpuuskia, autististyyppisiä stereotypioita ja emotionaalisia ongelmia, kuten levottomuutta, depressiota ja apatiaa (Aronson 1984). Psykiatrista hoitoa vaativia käyttäytymisongelmia on suurella osalla (Ylitalo 1994). Sosiaalisuudestaan huolimatta edellä mainitut asiat vaikeuttavat FAS -lapsen sosiaalista selviytymistä yhteiskunnassa.


Sosiaaliset ongelmat alkavat näkyä parhaiten leikki-iässä, jolloin lapsi saa voimakkaita kiukku- ja raivokohtauksia. Lapset ovat yleensä ylivilkkaita ja heitä on usein lähes mahdotonta saada tottelemaan. Stereotypiat voivat olla niin voimakkaita, että lapsi raivostuu täysin, jos kaikki ei suju määrätyssä järjestyksessä. Esikouluiässä alkavat näkyä oppimis- ja keskittymisvaikeudet. Ylivilkkaus, kurittomuus ja raivokohtaukset saattavat lisääntyä, kun oppimisvaikeudet turhauttavat lapsen. (Aronson 1984.)


Aronson (1984) on tutkimuksissaan huomannut, että FAS -lapsista tulee useammin rikollisia kuin ei -alkoholistien lapsista. On olemassa myös suuri riski, että FAS -lapsesta tulee alkoholin ja huumeiden väärinkäyttäjä, etenkin jos lapsi asuu biologisessa kodissaan, jossa alkoholin käyttöä jatketaan. Alkoholistin lapsen on todettu olevan merkitsevästi useammin nk. ongelmalapsi kuin ei-alkoholistin lapsen. On myös havaittu, että erityisesti pojat, joiden isät ovat alkoholisteja, kehittävät vakavia sosiaalisia ongelmia. (Aronson 1984.)


Älykkyys ei vaikuta psyko-sosiaalisiin ongelmiin. Ei ole myöskään havaittu kasvavia psyko-sosiaalisia ongelmia neuropsykologisia oireita omaavilla lapsilla sen enempää kuin lapsilla joilla ei ole neuropsykologisia oireita. Se, että elääkö lapsi sijaiskodissa vai ei, ei näytä vaikuttavan somaattiseen tai kehitykselliseen tulokseen, mutta kylläkin henkiseen suorituskykyyn ja käyttäytymiseen. Treenaus ja hyvä sosiaalihoito stimuloivassa, arvostavassa ympäristössä voi lieventää lasten ongelmia, mutta ei estää niitä. (Aronson 1984.)


Ylitalon (1994) kokemusten mukaan onnistuneella perhesijoituksella ja varhaisella kuntoutuksella on suotuisa vaikutus lapsen kehitykseen. Vaikkakaan älyllistä kokonaistasoa ei voida muuttaa, voidaan lapsen elämän laatuun vaikuttaa ja vähentää sekundäärisiä vaikeuksia (Ylitalo 1994). Kasvatti- ja adoptioperheissä olevilla FAS -lapsilla on vähemmän psyko-sosiaalisia ongelmia kuin niillä, jotka asuvat biologisten vanhempiensa kanssa. Psyko-sosiaalisten ongelmien määrän on todettu riippuvan hoidosta ja kasvatuksesta. (Aronson 1984.)


Vaikka lapsen kannalta ihanteellinen ratkaisu olisi oman perheen olosuhteiden vakiinnuttaminen ja sitä kautta perusturvallisuuden saaminen, kuluvat lapsen ensimmäiset elinvuodet joko perhetilanteen vakiinnuttamiseen tai sijoituspaikan etsimiseen. Usein FAS -lapsi joutuu huostaanotetuksi useammankin kerran ja sijoitus epäonnistuu myös usein. Monet paikan vaihdokset taas vaikuttavat siihen, että lapsen itsetunto ei pääse kasvamaan terveeksi ja psyykkiset ongelmat vaikeutuvat. (Martikainen 1993.) On siis ilmeistä, että toistuvat huostaanotot ja niihin johtaneet kotitilanteet, eivät voi taata tasapainoista psyykkistä ja sosiaalista kehitystä. Huostaanotoissa tulisi pyrkiä pitkäkestoisiin, lapsen kasvua tukeviin päätöksiin ja välttää lapsen heiluriliikettä kodin ja lastenkodin välillä (Halmesmäki & Autti - Rämö 1994). Suurin osa vaikeasti käytöshäiriöisistä lapsista onkin sijoitettu useita kertoja (Aronson 1984).


FAS -lasten kohdalla on kuitenkin todettu, että huostaanotto tai adoptointi ovat useissa tapauksissa parempi vaihtoehto kuin biologisessa kodissa asuminen. Näillä lapsilla on havaittu huomattavasti vähemmän psyko-sosiaalisia ongelmia kuin biologisessa kodissaan asuvilla lapsilla. (Aronson 1984.) Aronson (1984) on havainnut, että lapsilla, jotka on sijoitettu ennen 6 kuukauden ikää ja ovat saaneet aina asua samassa kodissa, ei ole suuria psyko-sosiaalisia ongelmia.


Tavallisesti FAS -lapsi menee normaaliin päiväkotiryhmään terveiden lasten pariin; sosiaalisten taitojen harjaannuttaminen mahdollisimman varhain on tärkeää (Lehtonen ym. 1994). Ylitalon (1994) mielestä virikkeellisen päivähoidon järjestäminen FAS -lapselle on erittäin tärkeää. Kokonaiskuntoutuksen kannalta tärkeimpänä asiana Ylitalo (1994) näkee mahdollisimman turvallisen, lasta tukevan kasvuympäristön luomisen. Mikäli perusturva puutuu, on kaikilla terapioilla heikommat edellytykset onnistua ja lapsella tulee olemaan enemmän sosiaalisia ongelmia.








LÄHTEET:


Aronson, Marita (1984) Children with alcoholic mothers. University of Göteborg. Reports from the Department of Pediatrics and Psychology.


Halmesmäki, Erja & Autti - Rämö, Ilona (1994) Alkoholin vaikutukset raskauteen ja syntyvän lapsen ennuste. Suomen lääkärilehti 10/1994, 1025-1028.


Lehtonen, Marja & Rajala, Sylvi & Varpela, Virpi (1994) FAS -lapsi. Logopedinen diagnosointi ja ongelmat. Puheterapeutti -lehti 1/1994, 6-8.


Martikainen, Anna -Leena (1993) "Pupulla on sarvet päässä, pupu on kuin kissa". Leikki-ikäisten fetaalialkoholisyndroomalasten kielellisestä kehityksestä. Pro gradu -tutkielma. Logopedian ja fonetiikan laitos. Oulun yliopisto.


Ylitalo, Veli (1994) Fetaali alkoholi syndrooma. Puheterapeutti -lehti 1/1994, 4-5.

nettitietoa alkoholismin va... kirjoitti:

FAS -lapsen sosioemotionaalinen kehitys




Mitä FAS on?


FAS eli fetaalialkoholisyndrooma on oireyhtymä, jota tavataan raskauden aikana alkoholin toksisille vaikutuksille altistuneilla lapsilla. Syndroomalle on tyypillistä raskauden aikainen ja sen jälkeinen kasvuhäiriö, pienipäisyys, kasvon alueen epämuodostumat ja muut neurologiset oireet. Epämuodostumia voi esiintyä muidenkin elinten alueilla. Täydellistä oireyhtymää tavallisempi FAS:n lievempi muoto FAE (fetal alcohol effect), jota esiintyy jopa puolella alkoholistiäitien lapsista. Tällä hetkellä FAS on tärkein älyllisen kehitysvammaisuuden syy länsimaissa. (Ylitalo 1994.)


FAS edellyttää yleensä alkoholin käyttöä läpi koko raskauden. Kaikista elävänä syntyneistä FAS -lapsia on 0,1 - 0,3 % ja FAE -lapsia noin 0,5 prosenttia. Vaikeiden alkoholistien lapsista 30 -50%:lla on todettu alkoholin aiheuttamia vaikutuksia ja kohtuukäyttäjien lapsista 11 %:lla. Täydellisenä syndrooma esiintyy noin kuudella prosentilla alkoholistiäitien lapsista. (Ylitalo 1994.)




FAS -lapsen sosioemotionaalinen kehitys


Valtaosa FAS -lapsista on varsin sosiaalisia ja vierastamattomia. Kuitenkin luottamus aikuisiin puuttuu. Imeväisenä lapsi on täysin vierastamaton ja kritiikittömän luottavainen. Kasvaessa turvattomuus kuitenkin lisääntyy vaikeuttaen lapsen luottamusta aikuiseen. (Ylitalo 1994.) He ovat yleensä sympaattisia ja toisten lasten joukossa viihtyviä. Sosiaalisuuden sanotaan olevan pienille FAS -lapsille tyypillistä. Mistä se mahtaa tulla? Oppivatko he sen jo kohdussa, ikään kuin suojautumiskeinoksi kovaa maailmaa varten?


Se, että lapsi joutuu usein olemaan syntymänsä jälkeen kauan sairaalassa jossa suurin osa vuorovaikutustilanteista on yksisuuntaisia hoitajalta lapselle, aiheuttaa sen, että lapsen käyttäytymisvihjeisiin ei useinkaan pystytä reagoimaan ja siten tyydyttämään lapsen tarpeita. Tämä taas saattaa rajoittaa lapsen kiintymisprosessia. Äidin alkoholin käyttö voi edelleen jatkua lapsen syntymän jälkeenkin ja osaltaan vaikeuttaa lapsen ja äidin vuorovaikutussuhteen syntymistä. FAS -lapsi voi olla myös niin vaikea hoidettava varhaisvaiheen ongelmiensa vuoksi, jolloin äiti-lapsi-suhteen muodostuminen saattaa vaikeutua. (Martikainen 1993.)


Viivästyneen kokonaiskehityksen on todettu viivästyttävän myös sosiaalista kehitystä. Kehitys etenee hieman ikäistään nuoremman kehityskaarta noudattaen, samoin sosiaalinen kehitys (Lehtonen ym. 1994). Hahmotuksen ongelmien on todettu vaikeuttavan mm. sosiaalista selviytymistä. Kypsymätön motoriikka ja viivästynyt puheenkehitys sekä kielelliset vaikeudet esim. abstraktien käsitteiden ymmärtämisen vaikeudet, vaikeuttavat myös sosiaalista selviytymistä ja näin edesauttavat sosiaalista syrjäytymistä.


Pienikokoisuus, kasvojen poikkeavat piirteet ja muut mahdolliset epämuodostumat voivat johtaa leimaantumiseen ja lapsi voi joutua kiusatuksi (Aronson 1984). Huolimatta monesta poikkeavasta piirteestä lapset ovat usein kuitenkin viehättävän näköisiä. Poikkeava ulkonäkö normalisoituu usein lapsen kasvaessa ja ulkonäön aiheuttamat mahdolliset vaikeudet vähenevät. (Ylitalo 1994.) FAS -lapsilla on todettu olevan usein huono itsetunto ja he ovat emotionaalisesti epävakaita. Heillä on todettu olevan myös paljon psyykkisiä ongelmia, jotka ovat joko suoranaisia keskushermoston toimintahäiriöistä johtuvia tai sekundäärisiä. (Ylitalo 1994.) FAS -lapsilla on havaittu olevan hyvin paljon kouluongelmia, keskittymisvaikeuksia, oppimisvaikeuksia, koulupinnausta, huonoa koulumenestystä, kurittomuutta, ylivilkkautta, impulsiivisuutta, kiukunpuuskia, autististyyppisiä stereotypioita ja emotionaalisia ongelmia, kuten levottomuutta, depressiota ja apatiaa (Aronson 1984). Psykiatrista hoitoa vaativia käyttäytymisongelmia on suurella osalla (Ylitalo 1994). Sosiaalisuudestaan huolimatta edellä mainitut asiat vaikeuttavat FAS -lapsen sosiaalista selviytymistä yhteiskunnassa.


Sosiaaliset ongelmat alkavat näkyä parhaiten leikki-iässä, jolloin lapsi saa voimakkaita kiukku- ja raivokohtauksia. Lapset ovat yleensä ylivilkkaita ja heitä on usein lähes mahdotonta saada tottelemaan. Stereotypiat voivat olla niin voimakkaita, että lapsi raivostuu täysin, jos kaikki ei suju määrätyssä järjestyksessä. Esikouluiässä alkavat näkyä oppimis- ja keskittymisvaikeudet. Ylivilkkaus, kurittomuus ja raivokohtaukset saattavat lisääntyä, kun oppimisvaikeudet turhauttavat lapsen. (Aronson 1984.)


Aronson (1984) on tutkimuksissaan huomannut, että FAS -lapsista tulee useammin rikollisia kuin ei -alkoholistien lapsista. On olemassa myös suuri riski, että FAS -lapsesta tulee alkoholin ja huumeiden väärinkäyttäjä, etenkin jos lapsi asuu biologisessa kodissaan, jossa alkoholin käyttöä jatketaan. Alkoholistin lapsen on todettu olevan merkitsevästi useammin nk. ongelmalapsi kuin ei-alkoholistin lapsen. On myös havaittu, että erityisesti pojat, joiden isät ovat alkoholisteja, kehittävät vakavia sosiaalisia ongelmia. (Aronson 1984.)


Älykkyys ei vaikuta psyko-sosiaalisiin ongelmiin. Ei ole myöskään havaittu kasvavia psyko-sosiaalisia ongelmia neuropsykologisia oireita omaavilla lapsilla sen enempää kuin lapsilla joilla ei ole neuropsykologisia oireita. Se, että elääkö lapsi sijaiskodissa vai ei, ei näytä vaikuttavan somaattiseen tai kehitykselliseen tulokseen, mutta kylläkin henkiseen suorituskykyyn ja käyttäytymiseen. Treenaus ja hyvä sosiaalihoito stimuloivassa, arvostavassa ympäristössä voi lieventää lasten ongelmia, mutta ei estää niitä. (Aronson 1984.)


Ylitalon (1994) kokemusten mukaan onnistuneella perhesijoituksella ja varhaisella kuntoutuksella on suotuisa vaikutus lapsen kehitykseen. Vaikkakaan älyllistä kokonaistasoa ei voida muuttaa, voidaan lapsen elämän laatuun vaikuttaa ja vähentää sekundäärisiä vaikeuksia (Ylitalo 1994). Kasvatti- ja adoptioperheissä olevilla FAS -lapsilla on vähemmän psyko-sosiaalisia ongelmia kuin niillä, jotka asuvat biologisten vanhempiensa kanssa. Psyko-sosiaalisten ongelmien määrän on todettu riippuvan hoidosta ja kasvatuksesta. (Aronson 1984.)


Vaikka lapsen kannalta ihanteellinen ratkaisu olisi oman perheen olosuhteiden vakiinnuttaminen ja sitä kautta perusturvallisuuden saaminen, kuluvat lapsen ensimmäiset elinvuodet joko perhetilanteen vakiinnuttamiseen tai sijoituspaikan etsimiseen. Usein FAS -lapsi joutuu huostaanotetuksi useammankin kerran ja sijoitus epäonnistuu myös usein. Monet paikan vaihdokset taas vaikuttavat siihen, että lapsen itsetunto ei pääse kasvamaan terveeksi ja psyykkiset ongelmat vaikeutuvat. (Martikainen 1993.) On siis ilmeistä, että toistuvat huostaanotot ja niihin johtaneet kotitilanteet, eivät voi taata tasapainoista psyykkistä ja sosiaalista kehitystä. Huostaanotoissa tulisi pyrkiä pitkäkestoisiin, lapsen kasvua tukeviin päätöksiin ja välttää lapsen heiluriliikettä kodin ja lastenkodin välillä (Halmesmäki & Autti - Rämö 1994). Suurin osa vaikeasti käytöshäiriöisistä lapsista onkin sijoitettu useita kertoja (Aronson 1984).


FAS -lasten kohdalla on kuitenkin todettu, että huostaanotto tai adoptointi ovat useissa tapauksissa parempi vaihtoehto kuin biologisessa kodissa asuminen. Näillä lapsilla on havaittu huomattavasti vähemmän psyko-sosiaalisia ongelmia kuin biologisessa kodissaan asuvilla lapsilla. (Aronson 1984.) Aronson (1984) on havainnut, että lapsilla, jotka on sijoitettu ennen 6 kuukauden ikää ja ovat saaneet aina asua samassa kodissa, ei ole suuria psyko-sosiaalisia ongelmia.


Tavallisesti FAS -lapsi menee normaaliin päiväkotiryhmään terveiden lasten pariin; sosiaalisten taitojen harjaannuttaminen mahdollisimman varhain on tärkeää (Lehtonen ym. 1994). Ylitalon (1994) mielestä virikkeellisen päivähoidon järjestäminen FAS -lapselle on erittäin tärkeää. Kokonaiskuntoutuksen kannalta tärkeimpänä asiana Ylitalo (1994) näkee mahdollisimman turvallisen, lasta tukevan kasvuympäristön luomisen. Mikäli perusturva puutuu, on kaikilla terapioilla heikommat edellytykset onnistua ja lapsella tulee olemaan enemmän sosiaalisia ongelmia.








LÄHTEET:


Aronson, Marita (1984) Children with alcoholic mothers. University of Göteborg. Reports from the Department of Pediatrics and Psychology.


Halmesmäki, Erja & Autti - Rämö, Ilona (1994) Alkoholin vaikutukset raskauteen ja syntyvän lapsen ennuste. Suomen lääkärilehti 10/1994, 1025-1028.


Lehtonen, Marja & Rajala, Sylvi & Varpela, Virpi (1994) FAS -lapsi. Logopedinen diagnosointi ja ongelmat. Puheterapeutti -lehti 1/1994, 6-8.


Martikainen, Anna -Leena (1993) "Pupulla on sarvet päässä, pupu on kuin kissa". Leikki-ikäisten fetaalialkoholisyndroomalasten kielellisestä kehityksestä. Pro gradu -tutkielma. Logopedian ja fonetiikan laitos. Oulun yliopisto.


Ylitalo, Veli (1994) Fetaali alkoholi syndrooma. Puheterapeutti -lehti 1/1994, 4-5.

Lue lisää

Kiitos paljon asiallisista ja SELVENTÄVISTÄ kommenteista. Eilen olin itse ekassa neuvolassa ja sain esitteen ko.asiasta. Olen paljon viisaampi :-)

nettitietoa alkoholismin va... kirjoitti:

FAS -lapsen sosioemotionaalinen kehitys




Mitä FAS on?


FAS eli fetaalialkoholisyndrooma on oireyhtymä, jota tavataan raskauden aikana alkoholin toksisille vaikutuksille altistuneilla lapsilla. Syndroomalle on tyypillistä raskauden aikainen ja sen jälkeinen kasvuhäiriö, pienipäisyys, kasvon alueen epämuodostumat ja muut neurologiset oireet. Epämuodostumia voi esiintyä muidenkin elinten alueilla. Täydellistä oireyhtymää tavallisempi FAS:n lievempi muoto FAE (fetal alcohol effect), jota esiintyy jopa puolella alkoholistiäitien lapsista. Tällä hetkellä FAS on tärkein älyllisen kehitysvammaisuuden syy länsimaissa. (Ylitalo 1994.)


FAS edellyttää yleensä alkoholin käyttöä läpi koko raskauden. Kaikista elävänä syntyneistä FAS -lapsia on 0,1 - 0,3 % ja FAE -lapsia noin 0,5 prosenttia. Vaikeiden alkoholistien lapsista 30 -50%:lla on todettu alkoholin aiheuttamia vaikutuksia ja kohtuukäyttäjien lapsista 11 %:lla. Täydellisenä syndrooma esiintyy noin kuudella prosentilla alkoholistiäitien lapsista. (Ylitalo 1994.)




FAS -lapsen sosioemotionaalinen kehitys


Valtaosa FAS -lapsista on varsin sosiaalisia ja vierastamattomia. Kuitenkin luottamus aikuisiin puuttuu. Imeväisenä lapsi on täysin vierastamaton ja kritiikittömän luottavainen. Kasvaessa turvattomuus kuitenkin lisääntyy vaikeuttaen lapsen luottamusta aikuiseen. (Ylitalo 1994.) He ovat yleensä sympaattisia ja toisten lasten joukossa viihtyviä. Sosiaalisuuden sanotaan olevan pienille FAS -lapsille tyypillistä. Mistä se mahtaa tulla? Oppivatko he sen jo kohdussa, ikään kuin suojautumiskeinoksi kovaa maailmaa varten?


Se, että lapsi joutuu usein olemaan syntymänsä jälkeen kauan sairaalassa jossa suurin osa vuorovaikutustilanteista on yksisuuntaisia hoitajalta lapselle, aiheuttaa sen, että lapsen käyttäytymisvihjeisiin ei useinkaan pystytä reagoimaan ja siten tyydyttämään lapsen tarpeita. Tämä taas saattaa rajoittaa lapsen kiintymisprosessia. Äidin alkoholin käyttö voi edelleen jatkua lapsen syntymän jälkeenkin ja osaltaan vaikeuttaa lapsen ja äidin vuorovaikutussuhteen syntymistä. FAS -lapsi voi olla myös niin vaikea hoidettava varhaisvaiheen ongelmiensa vuoksi, jolloin äiti-lapsi-suhteen muodostuminen saattaa vaikeutua. (Martikainen 1993.)


Viivästyneen kokonaiskehityksen on todettu viivästyttävän myös sosiaalista kehitystä. Kehitys etenee hieman ikäistään nuoremman kehityskaarta noudattaen, samoin sosiaalinen kehitys (Lehtonen ym. 1994). Hahmotuksen ongelmien on todettu vaikeuttavan mm. sosiaalista selviytymistä. Kypsymätön motoriikka ja viivästynyt puheenkehitys sekä kielelliset vaikeudet esim. abstraktien käsitteiden ymmärtämisen vaikeudet, vaikeuttavat myös sosiaalista selviytymistä ja näin edesauttavat sosiaalista syrjäytymistä.


Pienikokoisuus, kasvojen poikkeavat piirteet ja muut mahdolliset epämuodostumat voivat johtaa leimaantumiseen ja lapsi voi joutua kiusatuksi (Aronson 1984). Huolimatta monesta poikkeavasta piirteestä lapset ovat usein kuitenkin viehättävän näköisiä. Poikkeava ulkonäkö normalisoituu usein lapsen kasvaessa ja ulkonäön aiheuttamat mahdolliset vaikeudet vähenevät. (Ylitalo 1994.) FAS -lapsilla on todettu olevan usein huono itsetunto ja he ovat emotionaalisesti epävakaita. Heillä on todettu olevan myös paljon psyykkisiä ongelmia, jotka ovat joko suoranaisia keskushermoston toimintahäiriöistä johtuvia tai sekundäärisiä. (Ylitalo 1994.) FAS -lapsilla on havaittu olevan hyvin paljon kouluongelmia, keskittymisvaikeuksia, oppimisvaikeuksia, koulupinnausta, huonoa koulumenestystä, kurittomuutta, ylivilkkautta, impulsiivisuutta, kiukunpuuskia, autististyyppisiä stereotypioita ja emotionaalisia ongelmia, kuten levottomuutta, depressiota ja apatiaa (Aronson 1984). Psykiatrista hoitoa vaativia käyttäytymisongelmia on suurella osalla (Ylitalo 1994). Sosiaalisuudestaan huolimatta edellä mainitut asiat vaikeuttavat FAS -lapsen sosiaalista selviytymistä yhteiskunnassa.


Sosiaaliset ongelmat alkavat näkyä parhaiten leikki-iässä, jolloin lapsi saa voimakkaita kiukku- ja raivokohtauksia. Lapset ovat yleensä ylivilkkaita ja heitä on usein lähes mahdotonta saada tottelemaan. Stereotypiat voivat olla niin voimakkaita, että lapsi raivostuu täysin, jos kaikki ei suju määrätyssä järjestyksessä. Esikouluiässä alkavat näkyä oppimis- ja keskittymisvaikeudet. Ylivilkkaus, kurittomuus ja raivokohtaukset saattavat lisääntyä, kun oppimisvaikeudet turhauttavat lapsen. (Aronson 1984.)


Aronson (1984) on tutkimuksissaan huomannut, että FAS -lapsista tulee useammin rikollisia kuin ei -alkoholistien lapsista. On olemassa myös suuri riski, että FAS -lapsesta tulee alkoholin ja huumeiden väärinkäyttäjä, etenkin jos lapsi asuu biologisessa kodissaan, jossa alkoholin käyttöä jatketaan. Alkoholistin lapsen on todettu olevan merkitsevästi useammin nk. ongelmalapsi kuin ei-alkoholistin lapsen. On myös havaittu, että erityisesti pojat, joiden isät ovat alkoholisteja, kehittävät vakavia sosiaalisia ongelmia. (Aronson 1984.)


Älykkyys ei vaikuta psyko-sosiaalisiin ongelmiin. Ei ole myöskään havaittu kasvavia psyko-sosiaalisia ongelmia neuropsykologisia oireita omaavilla lapsilla sen enempää kuin lapsilla joilla ei ole neuropsykologisia oireita. Se, että elääkö lapsi sijaiskodissa vai ei, ei näytä vaikuttavan somaattiseen tai kehitykselliseen tulokseen, mutta kylläkin henkiseen suorituskykyyn ja käyttäytymiseen. Treenaus ja hyvä sosiaalihoito stimuloivassa, arvostavassa ympäristössä voi lieventää lasten ongelmia, mutta ei estää niitä. (Aronson 1984.)


Ylitalon (1994) kokemusten mukaan onnistuneella perhesijoituksella ja varhaisella kuntoutuksella on suotuisa vaikutus lapsen kehitykseen. Vaikkakaan älyllistä kokonaistasoa ei voida muuttaa, voidaan lapsen elämän laatuun vaikuttaa ja vähentää sekundäärisiä vaikeuksia (Ylitalo 1994). Kasvatti- ja adoptioperheissä olevilla FAS -lapsilla on vähemmän psyko-sosiaalisia ongelmia kuin niillä, jotka asuvat biologisten vanhempiensa kanssa. Psyko-sosiaalisten ongelmien määrän on todettu riippuvan hoidosta ja kasvatuksesta. (Aronson 1984.)


Vaikka lapsen kannalta ihanteellinen ratkaisu olisi oman perheen olosuhteiden vakiinnuttaminen ja sitä kautta perusturvallisuuden saaminen, kuluvat lapsen ensimmäiset elinvuodet joko perhetilanteen vakiinnuttamiseen tai sijoituspaikan etsimiseen. Usein FAS -lapsi joutuu huostaanotetuksi useammankin kerran ja sijoitus epäonnistuu myös usein. Monet paikan vaihdokset taas vaikuttavat siihen, että lapsen itsetunto ei pääse kasvamaan terveeksi ja psyykkiset ongelmat vaikeutuvat. (Martikainen 1993.) On siis ilmeistä, että toistuvat huostaanotot ja niihin johtaneet kotitilanteet, eivät voi taata tasapainoista psyykkistä ja sosiaalista kehitystä. Huostaanotoissa tulisi pyrkiä pitkäkestoisiin, lapsen kasvua tukeviin päätöksiin ja välttää lapsen heiluriliikettä kodin ja lastenkodin välillä (Halmesmäki & Autti - Rämö 1994). Suurin osa vaikeasti käytöshäiriöisistä lapsista onkin sijoitettu useita kertoja (Aronson 1984).


FAS -lasten kohdalla on kuitenkin todettu, että huostaanotto tai adoptointi ovat useissa tapauksissa parempi vaihtoehto kuin biologisessa kodissa asuminen. Näillä lapsilla on havaittu huomattavasti vähemmän psyko-sosiaalisia ongelmia kuin biologisessa kodissaan asuvilla lapsilla. (Aronson 1984.) Aronson (1984) on havainnut, että lapsilla, jotka on sijoitettu ennen 6 kuukauden ikää ja ovat saaneet aina asua samassa kodissa, ei ole suuria psyko-sosiaalisia ongelmia.


Tavallisesti FAS -lapsi menee normaaliin päiväkotiryhmään terveiden lasten pariin; sosiaalisten taitojen harjaannuttaminen mahdollisimman varhain on tärkeää (Lehtonen ym. 1994). Ylitalon (1994) mielestä virikkeellisen päivähoidon järjestäminen FAS -lapselle on erittäin tärkeää. Kokonaiskuntoutuksen kannalta tärkeimpänä asiana Ylitalo (1994) näkee mahdollisimman turvallisen, lasta tukevan kasvuympäristön luomisen. Mikäli perusturva puutuu, on kaikilla terapioilla heikommat edellytykset onnistua ja lapsella tulee olemaan enemmän sosiaalisia ongelmia.








LÄHTEET:


Aronson, Marita (1984) Children with alcoholic mothers. University of Göteborg. Reports from the Department of Pediatrics and Psychology.


Halmesmäki, Erja & Autti - Rämö, Ilona (1994) Alkoholin vaikutukset raskauteen ja syntyvän lapsen ennuste. Suomen lääkärilehti 10/1994, 1025-1028.


Lehtonen, Marja & Rajala, Sylvi & Varpela, Virpi (1994) FAS -lapsi. Logopedinen diagnosointi ja ongelmat. Puheterapeutti -lehti 1/1994, 6-8.


Martikainen, Anna -Leena (1993) "Pupulla on sarvet päässä, pupu on kuin kissa". Leikki-ikäisten fetaalialkoholisyndroomalasten kielellisestä kehityksestä. Pro gradu -tutkielma. Logopedian ja fonetiikan laitos. Oulun yliopisto.


Ylitalo, Veli (1994) Fetaali alkoholi syndrooma. Puheterapeutti -lehti 1/1994, 4-5.

Lue lisää

ystäväni on jo 25 vuotias ja hänen äiti joi odotusaikana, ystäväni (mies)on jäänyt hyvin pieneksi, kasvoista ja muutenkin olemuksesta näkee juomisen seuraukset.aivan ihana käytännön ihminen kyllä mutta koulun käymisestä ei koskaan oikeen kunnolla ole mitään tullut.eikä kunnon parisuhdetta ole aikaan saanut vielä näinä vuosina....