sain juuri veljeltäni soiton, että pikkuveikka oli kuollut. hän näki ainoaksi vaihtoehdokseen hypätä junan alle...
vittu kun olisin voinut tämän jotenkin estää..
viimekeväänä hoitoon häntä viedessäni ajattelin, että ei tässä hyvin käy. kaikkein eniten suren vanhempiani, miten he tämän ottavat..
vittu kun olisin voinut tämän jotenkin estää..
viimekeväänä hoitoon häntä viedessäni ajattelin, että ei tässä hyvin käy. kaikkein eniten suren vanhempiani, miten he tämän ottavat..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Otan osaa pikkuveljesi poismenon johdosta.
Et voinut sille mitään, älä syytä itseäsi.
Vanhempasi, veljesi selviävät, pidä sinäkin huoli itsestäsi.
Kiitos osanotosta...
Näin äkkiseltään laittaa kyllä elämään perspektiiviä. Näin kohtasin tänä vuonna syntymän ja kuoleman...
Elämä on julmaa sen olen kokenut... Koskaan ei voi olla liian onnellinen ja jos on niin silloin varmasti sattuu jotain pahaa... Kuten oman isäni kohtalo sen kertoo... "Missä kyneleet" jutussa. Toivotan sinulle ja perheellesi paljon jaksua.
Minun veljeni yritti itsaria useamman kerran vuosia sitten. Nyt sitten kuoli ihan yllättäen (eilen oli hautajaiset). Olen ihan varma, että jokainen lähtee kun aika on, tavalla tai toisella. Itsemurhakaan ei onnistu jollei sielun ole aika mennä.
Jokaisella on oma tapansa surra ja kokea asiat. Minä kai lykkään surua, yritän pitää sen poissa kaikin keinoin, mm. huolehtimalla muista tai vaikka katsomalla komedioita tai tekemällä töitä. Nyt tajusin että kaikki tämä on väärin, pitää olla surkeana, surra, itkeä, raivota, maata vain... En tiedä vanhemmistasi millaisia ihmisiä he ovat, mutta omani ovat fatalisteja joten asian hyväksymisen kanssa ei ole ollut ongelmaa, onneksi.
On olemassa erilaisia ryhmiä, esim. keskusteluryhmiä läheisiään menettäneille. Aion ehdottaa veljeni avovaimolle, että kävisimme sellaisessa. Sinä voisit viedä vanhempasi jos siltä tuntuu, mutta muista että sinun surusi on yhtä tärkeä! Suurin osa ihmisistä kysyy vain vanhempien vointia eivätkä näe sisaruksen surua ja se on ottanut minulla voimille. Veljeni oli ainoani, elämäni mies ja uskottuni. Monissa asioissa paras ystäväni ja tasan ainoa, joka sanoi jos olen lihonut tai näytän muuten naurettavalta. Mutta toisaalta hän oli ainoa, joka soitti keskellä yötä vain sanoakseen, että rakastaa minua ja että olen hänelle tärkeä.
Joka tapauksessa, ei kukaan voi estää mitään. Ei se ole meistä kiinni, vaikka joskus ihmiset tykkäävätkin ottaa kunnian itselleen tai syyn niskoilleen.
Yritä jaksaa ja ensiapuna kirjoittele vaikka tänne, minua on auttanut tämä suuresti.
Suosittelen ettet lykkää surua, koska siitä seuraa se että sinä olet seuraava joka koittaa sitä ominpäin. usko pois.
Voi ei! Otan osaa suruusi! Itseltänikin on läheinen kuollut junan alle! Tiedän miltä sinusta tuntuu ja olet ajatuksissani! Uskallatko kertoa että missä päin tämä tapahtui?
Hei!
Menetin 20v.poikani viime toukokuussa junan alle. Kukaan ei olisi uskonut!Oli riidellyt tyttöystävän kanssa sinä viikonloppuna.Itsemurhahan se oli.
Hirveä shokki, elämme surun kauheaa aikaa.Ties mihin tämä kääntyy. Kaipaamaan jäi myös juuri sinä viikonloppuna 10 v. täyttänyt pikkusisko ja isäpuoli.Tottakai kaikki sukulaiset ja ystävät.
Sekä pojan oma suku, isäkin.
Kun se tapahtui, olisin niin kaivannut junan alle menneiden omaisten kokemuksia ja näkemyksiä tuskan keskeltä, niin hirveältä se on tuntunut, ja tämä on vasta alkua. Surulle pitäisi antaa tilaa, itse olen vain tehnyt rutiineja, töitä ja kerännyt marjoja ja sieniä. Tästä on kohta 5kk. ja asian hirveyden alkaa vasta tajuta.
Voimia sinulle ja perheellesi.
Nyt ystävät ja suku ovat kallisarvoisia.Myöskin netin eri palstat, esim.taimin keskustelupalsta, nettipappi jne.vertaistukiryhmät ym, omien voimien ja halujen puitteissa. Jumala meitä auttakoon.
Herää kysymys, miksi junan alle menijöitä on nykyään niin paljon?
Terv.äiti
Otan osaa! Menetin itse veljeni Maaliskuussa, hän nukkui pois yöllä ja löytyi aamulla kuolleena sängystään.
Tammikuussa, kun menin katsomaan häntä suljetulle, aavistin itsekkin, että hautaan tulen hänet laskemaan. Mutta yritin kaikkeni, ettei näin kävisi.
Loppupeleissä päätös on kuitenkin ihmisellä itsellään. Niinkuin oli omalla veljelläni. Vaikka hän ei tehnyt itsemurhaa suoranaisesti, hän tiesi, että kuolema oli erittäin todennäköistä tiettyjen asioiden kanssa. Ja niin hänet yöllä käytiin sitten noutamassa.
Tukeudu vanhempiisi, muista surra, äläkä edes yritä olla vahva!
Minä toimin juurikin päinvastoin ja nyt sitten tarvitsen hoitoa jo itsekkin...ja olen sitä saamassa.
Kuolema on ikävä asia, varsinkin nuoren ja odottamaton. Junan alle on tosi paha juttu. Toisaalta ei voi mitään jos tietämättä joku menee junan alle ja siitä syyllisyyttä tuntee. Vielä pahempaa että tietää eikä auta vaikka sille mitä sanoisi. Jaksamista!