Väärät ajatukset

En usko että täällä ajassa meistä kestään tulee täysin puhtaasti ajattelevia. Kukapa meistä haluaisi, että omat ajatukset heijastettaisiin valkokankaalle kaikkien ihailtaviksi?

Sen verran ajatuksiaan kannattaa tarkkailla, että ei keskity sellaisiin ajatusmalleihin joissa himoitaan toisen omaa tai hemmotellaan itseä synnillisissä teoissa. Näistä ajatuksista tulee pyrkiä pois. Jumalalle voi rukouksessa viedä myös huolen näistä ajatuksista ja pyytää Häneltä voimaa vastustaa kiusauksia. En silti usko että Hän koskaan täysin vapauttaa meitä näistä ajatuksista, sittenhän kai olisimme jo aika pyhiä jos niin tapahtuisi?

Mikäli sattuisi ihastumaan varattuun henkilöön, kannattaa etukäteen jo ajatella seuraamuksia siitä jos nämä ajatukset tulisivat julki ja siksi todennäköisesti kannattaa pitää tällaiset ajatukseet omana tietonaan. Nämäkin ajatukset voi viedä Jumalalle ja voi siunata näitä asianomaisia ihmisiä.

pyrin työntämään ajatuksen pois, pitämään sen loitolla niin etten ajattele sitä ollenkaan.. Luulen, että Jumala kumminkin näkee ne pyrkimykset ja voisiko sanoa, että "hoitaa" niitä siellä alitajunnassakin.. Mutta en usko, että se ikinä onnistuu 100 %. Luulen, että siinä on se tahto vastustaa pääasia..

Jos pystyisimme - olisimme synnittömiksi tulleet. Nyt ei olekaan kyse siitä mihin pystymme. Kyse on siitä mihin Jumala pystyy syntisessä ihmisessä. Vaikka tämä on koko kristinuskon perusasia ja kristillisen vaelluksemme ydin kuitenkin tuntuu että aika ajoin sen hukkaamme. Seuraukset ovat näkyvillä. Kaikenlaista informaatiota, mahdollisuutta väitellä ja vaikuttaa on niin paljon, että kristillinen vaellus vääristyy. Ikäänkuin se että syvällisesti pohdimme Jumalaa olisi syvällistä elämää Hänen yhteydessään. Sitä se ei ole. Oikeatkin ajatukset ovat vain ihmisen ajatuksia jos niistä puuttuu hengellinen ulottuvuus: antautuminen Hänelle jota ajatellaan ja sydämen elämä Hänen yhteydessään.

Jumala ei tykkää esimerkiksi siitä että Hänen palvelemisensa menee Hänen itsensä edelle. Voi olla että juoksemme lauluharjoituksissa ja muissa sinänsä hyvissä kristillisissä riennoissa, evankelioimisaktioissa ja muissa, mutta jos meiltä puuttuu sydämen palava halu oppia elämän todellisuutta keskinäisessä seurustelussa Hänen kanssaan, millaista henkeä kristillisyytemme välittää? Kuinka suhtaudumme niihin toisiin kristittyihin jotka ovat kanssamme samassa evankelioimisaktiossa? Kuinka suhtaudumme heihin silloin kun tulee kahnausta ja koemme tulleemme loukatuiksi?
Onko fiilinki ristiriitatilanteissa tämä: nyt minun täytyisi uskovana toimia niin ja näin. Rakkaudellisesti? Pitkämielisesti ym.?
Siis onko se ikäänkuin ulkoapäin tulevaa vaatimusta: koska uskovan kuuluu toimia tällä tavalla, minä yritän toimia näin. Vai onko se sisällistä elämän olotilaa johon Pyhä Henki minua ohjaa tässä syvällisessä, läheisessä elämänyhteydessä, jossa elän Kristusta todeksi elämäni arkisissa tilanteissa?

Hän on rakkaudellinen. Hän on pitkämielinen. Hän on lempeä. Hän on totuudellinen. Koska Hän on kaikkea tätä, Hän kykenee olemaan sitä myös minussa:
"Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta..."
Jumalan rakkaus! Siis: Herra ei vaadi että minun täytyy OMALLA RAKKAUDELLANI rakastaa. Kiitos Jumalalle!
Minun ei tarvitse uskonnollisin harjoituksin kehittää omaa rakastamiskykyäni. Jumalan vastaus on toisenlainen. Se ei ole uskonnollinen vaan hengellinen. Kaiken raadollisuuteni ja vajavaisuuteni keskelle Hän tarjoaa omaa täydellistä rakkauttaan.

* *

Tämä ei tarkoita persoonallisuuteni katoamista. Ei sitä että minun yksilöllisyyteni mitätöitäisiin. Jumalan rakkaus uskovan elämässä ei ole automaatio joka työntäisi omat inhimilliset tunteemme syrjään.
Jumalan rakkaus meissä saa valtaa ja vaikutusta sen kautta että kokonaisvaltaisesti ihmisinä, juuri sellaisina kuin olemme seurustelemme Hänen kanssaan. Se on olemista prosessissa. Mutta tähän prosessiin, elämän seikkailuun, valkeudessa vaeltamiseen tulee antautua - siksi kysymme itseltämme:
Olenko todella kiinnostunut polvistumaan ristin juurelle, kiinnostunut laittamaan omat mieltymykseni syrjään ja valitsemaan Kristuksen ainoaksi totuudeksi, kaiken elämiseni lähtökohdaksi?
Vai olenko kiinnostuneempi muotoilemaan joitakin omia totuusnäkemyksiäni ja kiistelemään niistä?

Tarkoitus on että kasvamme suhteessa Kristukseen elämään sellaista elämää jossa Pyhä Henki saa kontrolloida ajatuksiamme. En siis keskity ajatuksiini ja niiden kontrolloimiseen, vaan ihanaan ja suloiseen, väkevään ja pyhään Jeesukseen, jonka seurassa tahdon elää. Kun alan muuttua mielen uudistuksen kautta ja Jumalan valtakunnan todellisuudessa opin näkemään asioita sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat, ajatusmaailmani ja tunne-elämäni puhdistuu niin että naisen nähdessäni en enää katsele seksiobjektia, josta ajattelen että kun olen uskova en saisi katsoa lihallisesti, ja sitten yritän ajatuksiani kontrolloimalla ja itseäni suggeroimalla ajatella toisin, ei niin, vaan luonnostaan näen hänet ihmisenä, lähimmäisenä, jota siunaan elämään puhdasta elämää oman puolisonsa kanssa.

Esimerkiksi seksuaalisista kiusauksista harvoin pääsee voitolle saarnaamalla itselleen kuinka rumaa ja iljettävää haureus on. Kuitenkin himo polttaa sisintä ja ristiriita repii. Mutta kun alkaa ymmärtää kuinka KAUNISTA on seksi oikeassa yhteydessä ja omalla paikallaan rakastavien puolisoiden välillä avioliitossa, silloin asian kauneus voittaa sen, mikä on rumaa ja juuri seksin kauneuden - ei sen rumuuden tähden - tahdomme välttää haureutta! Toki, haureus on rumaa - mutta keskitymme kauneuteen. Toki, synti on houkuttelevaa - mutta keskitymme Kristukseen, synnin voittajaan. Sillä tavalla Hän voittaa synnin meissä.

* *

Anteeks nyt että tästä tulee näin pitkä kirjoitus. Lopetan kohta...
Tekee vielä mieleni muistuttaa vertauksesta:
Poika sai lahjaksi uuden pyörän ja isä sanoi että älä poikaseni sitten aja päin puuta. Poika lähtee polkemaan ja hokee mielessään: "älä aja päin puuta, älä aja päin - " ja POKS.
Tarinan opetus? Kun olemme kiusauksessa, ei keskitytä pelkästään kiusaukseen ja sen voittamiseen, vaan käännytään Jeesuksen puoleen ja antaudutaan Hänelle, jonka omia olemme.
Jeesus on voittaja. Ristin kautta Hän voittaa myös minussa.

Siis:
Älä jää vilkuilemaan puita ja keskittymään niihin, keskity mieluummin Tiehen.

* *

Jeesus siis pystyy ja TAHTOO vaikuttaa ajatusmaailman puhdistumista.
Yksi hyvä rukous jota voi rukoilla kun aloittaa uuden päivän seurustelemalla Jeesuksen kanssa:
"Isä, auta minua tänään näkemään asiat sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat, sinun valossasi. Minä tuon nyt itseni sinulle. Puhdista minun ajatusmaailmaani, mielikuvitustani, mielikuvamaailmaani, tunne-elämääni, tunto- ja aistimusmaailmaani, alitajuntaani. Jeesuksen nimessä ja veressä. Olen sinun edessäsi ja tahdon kokea että sinä teet minussa työtä näillä alueilla. Annan itseni kokonaan sinulle. Vaikuta minussa. Luotan sinuun. Amen."
Kun rukoilemme tätä rukousta päivittäin EMME ENÄÄ VOI ehdoin tahdoin saastuttaa mielikuvitustamme ala-arvoisilla elokuvilla, väkivaltafilmeillä ym.
On toisaalta vaarallista rukoilla rehellisesti! Se on "vaarallista" itsekkäälle luonnollemme. Silloin nimittäin Pyhä Henki alkaa paljastaa meille asioita.

Olemme ehkä luulleet olevamme hyvinkin antautuneita kristittyjä. Nyt Herra näyttää että olemmekin keskittyneet enemmän itseemme ja omaan kristillisyyteemme ja ajatuksiimme Jumalan valtakunnasta, kuin todella antautumiseen Hänelle joka on Jumalan valtakunta. Olemme keskittyneet pyrkimyksiimme elää hyveellistä elämää ja voittaa syntitottumuksiamme - sen sijaan että ehdoitta etsisimme Hänen hallintavaltaansa, jossa on voitto synneistä.

Omavoimaisessa synnin vastustamisessa tavallaan on jo "lupa" lankeemukseen. Vastustamme kiusausta aikamme ja lopulta sanomme: Jumala, sinä näit että minä vastustin ja vastustin kunnes voimani loppuivat ja sitten annoin periksi, näet että yritin kyllä parhaani.
Raamattu osoittaa paremman tien:
Kuolla pois synnistä Kristuksen kanssa.
Se tekee kipeää, mutta kun "lihassa kärsimme" - katselemalla Jeesusta kohti vaikka kiusaus kuinka polttaisi sisintämme ja antamalla Hänen voittaa meissä ristin kautta - löydämme ylösnousemuselämän siunauksen ja voiman.
Silloin elämämme laulu ei enää ole "minä ja minun voittoni synnistä" vaan Jeesus Kristus ja Hänen voittonsa.

Jumalalle ei riitä että teemme parhaamme.
Voimme olla voittajia vain yhdellä tavalla:
Että Jeesus on saanut ja yhä edelleen saa voittaa meidät itselleen.
Sitä on kulkeminen voittosaatossa.
Jumalan sydämen halu on että otamme vastaan Hänen parhaansa. Sen mikä hengellisessä maailmassa on kaikkein kallisarvoisinta, tärkeintä, pyhintä ja ehdottomasti arvokkainta.

"Siinä ilmestyi meille Jumalan rakkaus, että Jumala lähetti ainokaisen Poikansa maailmaan, että me eläisimme hänen kauttansa."

* *

Vaikka muutun mielen uudistumisen kautta oppien hengellisesti tutkimaan mikä on Jumalan tahto, hyvää ja otollista, ja tulen yhä kykenevämmäksi vaeltamaan siinä näkemisessä, jossa elämän kauneus ja puhtaus on voimani syntihoukutuksia vastaan, en koskaan voi olla itseni ja kyvykkyyteni varassa. Jos hengellinen kasvu on oikeanlaatuista, se on kasvua syvemmälle riippuvaisuuteen. Mitä pyhittyneempi uskova olen sen enempi kiitän Jeesusta tiedostaen riippuvaisuuteni Hänestä, sillä kaikki todellinen pyhitys perustuu armoon ja toteutuu vain armossa.

Tarvitsen Jeesuksen veren voimaa ja anteeksiantamusta alati.

Ja tuskin koskaan tulemme niin täydellisiksi - lue: tuskin Jeesuksen täydellisyys koskaan täällä maan päällä saa meissä niin ehdottoman hallintavallan - ettei meillä missään tilanteessa olisi kiusausta katsella synnillisesti ja himoiten?
Se on meille muistutusta että kilvoituksemme on vielä kesken emmekä ole perillä. Olkoon se myös muistuksena siitä että voima ei ole itsessämme vaan Kristuksessa ja käännytään Hänen puoleensa rukoillen Häneltä opastusta ristin kautta elettävään elämään.

Fariseukset luulivat olevansa täydellisiä lain noudattajia kun eivät tapa eivätkä tee huorin. Jeesuksen sanat että "joka katsoo naista himoiten, on jo tehnyt sydämessään huorin" kuuluvat siihen kontekstiin. Kyse on lain hengestä. Sen tarkoitus ei ole johtaa ihmistä ponnistelemaan tullakseen kelvolliseksi, vaan osoittaa että hän ei voi tulla kyllin kelvolliseksi. Lain ehdottomuus johtaa rehellistä ihmistä kääntymään Jumalan puoleen ja turvaamaan Hänen armoonsa, koska mitään muuta pelastusta ei ole.

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä,
hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee."
Tiit.2:11-14.

Hyvää yötä rakkaat, ihanat veljeni ja siskoni.
JEESUS KRISTUS ON HERRA.

:)

sanoi tuon"joka katsoo himoiten naista,on jo,sydämessään tehnyt huorin" suurelta osin siksi,ettemme tuomitse niitä,jotka ovat ehkä langenneet aviorikokseen.
Jos otamme huomioon,missä yhteydessä Hän sen sanoi!
Jokainen "terve" mies on joskus "ihaillen/himoiten, katsellut kauniimpaa sukupuolta,sellaisia me olemme,liha on heikko,edelleenkin,vaikka uskossa olemmekin!

Olikohan Luther tai joku muu viisas kuka sanoi että ihminen ei voi estää lintua lentämästä päänsä yli mutta voi kyllä estää sitä rakentamasta pesää pään päälle.

tuo useinmiten sielunvihollinen mieleemme, ja sille ei kai paljoa voi.Mutta sille miten niihin suhtaudumme voimme paljonkin; hellimmekö näitä ajayuksia mielessämme vai työnnämmekö ne pois esim.rukouksen avulla jos eivät muuten lakkaa.
Rukous on suuri apu kaikessa !

Raamattu mainitsee ajatus -sanan lisäksi erilaisia ajatuksia kuvaavilla synonyymeilla, kuten; "heidän 'kuvittelunsa' kulkevat valtoimina", (Ps.73:7), siis hallitsemattomasti.
Juuda (j.8) käyttää heistä sanaa "nämä 'uneksijat' samoin saastuttavat lihan." Väärät ajatukset näyttävät olevan jonkinlaista luulemista ja omien lihallisten toiveiden toteutumisen haaveilua. Sellaisesta on pyhitys ja Pyhä Henki kaukana.

olen kateellinen niille, joilla on uskovainen aviopuoliso... Kyllä ollaan taas oltu sellaisessa pyörityksessä ja taistelussa avioliitossa, että oksat pois vaan ! Mahtaa niillä ihmisillä olla ihanaa, joilla on uskovainen, ihminen rakkaimmasta päästä, tukemassa siinä lähellä hengellisesti kuin muutenkin...

Terveisin: Katkera(ko) kopuli...

Ps: onneksi tämä olo menee kohta ohi, mutta nyt ketutusaste on lähempänä asteikolla 1-10 TUHAT !!!

Piti juuri aloittaa ketju samasta aiheesta. Vaimoni kertoi tänään minulle haluavansa seksiä muutaman miehen kanssa. Oli kuulemma katsellut ja fantasioinut. Hän kertoi näiden miesten nimetkin ja mikä heissä kiihottaa. Miten hän on voinut edes ajatella noin alhaisia ja saastaisen haureellisia ajatuksia? Kerroin rukoilevani hänen puolestaan ja sain kuulla siitäkin. Ei enää kiinnosta Jumala.

Mä rukouksessa kerron Jeesukselle ihan rehellisesti mitä tunnen tai ajattelen ja jos se on pahaa niin pyydän anteeksi. Ja pyydän että Jeesus auttaisi.
Kyllä olen ajatellut pahoja ajatuksia erityisesti eräästä ihmisestä josta en pääse vapauteen....Herra minua armahtakoon! Mutta parempi on myöntää koska Jeesus näkee kyllä ihmisen sydämeen....eikä itsessä ole mitään hyvää

Itselläni on seksuaalisuuteen liittyvistä ajatuksista sellainen havainto, itseni kohdalla siis, että aikaväli siitä alkaen, kun esimerkiksi huomaan katseellani jonkun esim. erittäin vähänpukeisen kauniin naisen, niin siihen, että katselen häntä himoiten, niin aikaväli huomaamisesta himoiten katsomiseen on itseasiassa aika pitkä.
Ennen väitin niin, että en vaan voi sille mitään, en vaan edes ehdi tehdä mitään kun olen jo menossa, aikaa synnin välttämiseen ei ole, Jumala on epäreilu.
Aikani asian kanssa kamppailtuani, ehkä "omat pohjat" asian saralta tarpeeksi usein vedettyäni, joudun nykyään kyllä toteamaan sen, että aikaa ja mahdollisuus valita on olemassa.
En osaa sanoa, että oliko tuo aika olemassa jo ennenkin, vai olenko kasvanut nyt hitusen, vai miten nyt olen tähän toteamukseen tullut, mutta aikaa on valita miten tilanteessa toimii.
Aina se ei tietenkään se valinta ole se minkä sen olisi toivonut olevan, mutta en enää kehtaa väittää, että olisin vain tahdoton olio, joka tekee aina vaan sitä mikä ensimmäisenä tulee mieleen, on minulla oma tahto ja mahdollisuus valita mitä teen ja mihin katson.

Seksuaalisen reaktion ja himoitsemisen ero on se, että himo ottaa vallan ihmisestä. Seksuaalisia tunteita ei ole tietenkään tarkoitus tukahduttaa, nehän ovat normaaleja. Mutta jos alkaa fantasioimaan jostakin henkilöstä, niin silloin ollaan jo kaltevalla pinnalla. Unet eivät ole tahdonalaisia, joten ei niistä kannata kauheasti syyllistyä.

Lähes jokainen ihminen ihastuu joskus väärään ihmiseen, mutta se menee ohi. Tunteen ohi mentyä ei aina ymmärrä itsekään miksi ihastui. Ja silloin viimeistään nousee kiitollisuus siitä, ettei sotkenut elämäänsä. Ihastumisesta voi myös yrittää puhua itsensä ulos.

Tärkeintä on selvittää itselleen, miksi ei halua sotkeutua ko. henkilöön. Ja miksi ei halua murehduttaa Jumalaa tekemällä typeryyksiä. Olen itse kohtuullisen hyvä analysoimaan asioita palasiksi, jonka jälkeen ne menettävät voimansa. Omalle inhimillisyydelleen nauraminen ja asiaan huumorilla suhtautuminen auttaa joskus myös. Jokaisen pitää tietenkin keksiä toimivat keinonsa.

Kristitty saa viedä Jumalan eteen kaikki tunteensakin. Jumala tietää kyllä mitä tekoa me olemme ja että tarvitsemme Hänen armoaan näissäkin asioissa. Psalmeissa kirjoitetaan vanhurskaasta: Jos hän lankeaa, ei hän maahan sorru, sillä Herra tukee hänen kättänsä.

Yksinkertaisesti: asuuko JEESUS sisimmässäsi (Hengessään)?

JOS olet uudestisyntynyt Ylhäältä, Hän asuu sydämessäsi ja vaikuttaa tahtomisiasi ja tekemisiäsi!