Olen jo kauan pohdiskellut mitä järkeä tässä elämässä on, ja tullut tulokseen ettei elämällä ole mitään tarkoitusta.
Mikä helvetti siinä on ettei tämä ahdistus voi mennä pois? Minäkin, kuten tämän palstan kirjoittelijat, olen yksinäinen ja omaan vain yhden ystävän. Näemme ehkä noin kerran kuussa tai harvemmin. Ei vain kiinnosta.
Käyn lenkkeilemässä ja kuljeksimassa luonnossa, mutta siitäkin saatu hyvä mieli ei kestä kauan. Samat ajatukset pyörivät päivästä, kuukaudesta ja pian jo kai vuodesta toiseen päässä.
Olen alkanut vihaamaan lähes kaikkea. Itseni lisäksi vihaan koko maailmaa. Minua masentaa kun avaan päivän lehden, niin aina saa lukea mitä pahaa ihmiset (lähinnä miehet) ovat taas tehneet. Raiskataan lapsia ja naisia, hakataan kadulla tuntemattomia kuoliaaksi ja haastetaan riitaa baarissa ja sen jälkeen tartutaan johonkin aseeseen. En jaksa enää lehteäkään lukea kun se on täynnä paskaa ja sikamaisia ihmisiä.
Joka ikinen päivä, kun pitäisi lähteä ulos, ei vain yksinkertaisesti tee mieli astua ovesta ulos. En jaksa katsella kulkevia ihmisiä. Vihaan pariskuntia, vihaan raskaana olevia, hitaita vanhuksia kassajonossa, äitejä joiden lapset kiljuvat ja etenkin niitä lapsia, inhoan kaikkea.
En ole pitkään aikaan nähnyt entistä hyvää ystävääni. Joskus ajattelin, että olisi mukava taas pitkästä aikaa tavata. Kirjoittelemme silloin tällöin (aika harvoin) sähköpostia, ja hän totesi menneensä kihloihin. Olen aina pitänyt häntä ajoittain ärsyttävänä päällepäsmärinä, mutta nykyään en ole tippaakaan kiinnostunut näkemään häntä. Jostain syystä olen alkanut inhoamaan häntäkin, toivoisin ettei hän enää ottaisi yhteyttä. Olen miettinyt minkäköhän luuserin kanssa hän on kihlautunut, miten ihmeessä tyyppi kestää kaverini inttämistä, riidanhaastoa ja tekopirteää nuoleskelijan luonnetta.
Eräänä päivänä jouduin menemään pankkiin, ja vuoroni tultua istuin tönkösti tuolille ja yhtäkkiä minua alkoi jännittämään kauheasti. Sali takanani täyttyi ihmisistä, ja minulla oli koko ajan olo että minua tuijotetaan. Korjailin asentoani ja vuodelta tuntuvan ajan jälkeen pääsin lähtemään. Penkeillä istuvat eläkeläiset ja muut ääliöt kyttäsivät kulkuani ja autossa melkein purskahdin itkuun ja olin kiihdyksissä. Päivä oli piloilla ja menin äkkiä kotiin.
Päivät vain menevät ja mitään ei tapahdu. Jokainen päivä on toisensa kopio. Jos elämä todella on tällaista, niin ei helvetti mitä kitumista on loppuelämä. Miten tämä Suomi voikin olla näin harmaa, junttimainen ja ällöttävä maa? Kaupungilla samat naamatkin kulkevat vastaan joka ikinen kerta. Hyi.
Elämällä ei yksinkertaisesti ole tarkoitusta.
9
3339
Vastaukset
- nörs
Tämän piti mennä yksinäisyys-foorumille, mutta olkoon.
- ei muuta
Tarkotat varmaan masennus foorumia ?
- auttaja
Tiedän tuon tunteen. Oletko kenties miettinyt, ettet välttämättä ole itse syyllinen tuohon ongelmaasi? Tarkoitan, että noin voimakkaat ahdistuksen tunteet eivät ole normaaleja. Toivon, että otat yhteyttä terveyskeskukseen ja varaat ajan ihan tavalliselle lääkärille. Uskon nimittäin että kärsit ahdistuksesta. Ahdistus on nykyään ihan diagnosoitu sairaus johon on olemassa toimivia ja suhteellisen riskittömiä lääkehoitoja. Kannattaisi todellakin keskustella asiasta lääkärin kanssa. Harmi vaan että niin moni luulee tuollaisen kuuluvan tavalliseen elämään eivätkä sitten ymmärrä hakea apua vaikka se olisi kuinka lähellä.
- ...
Hyi hyi! Asun Afrikassa, ympärilläni on kymmenittäin muita ihmisiä. Ikinä en saa olla rauhassa. Asun talossa, johon ei ole tehty puusta lattiaa. Niinpä aina välillä yöllä tunnen kuinka madot möyrivät multaa jalkojeni juuressa. Minulla ei ole siis omaa sänkyä, ei ainakaan vielä. Tällä hetkellä olen aika kovassa kuumeessa ja päähän sattuu. Olen jättänyt koulun tältä päivältä väliin, josta vanhempani ovat hyvin vihaisia. He sanovat, että jos en saa minkäänlaista koulutusta itselleni aikaiseksi, joudun muuttamaan pois heidän luotaan. Haluan kuitenkin asua heidän luonaan, vaikka täällä aina välillä haiseekin hirvittävälle ja kodissamme on tungosta. Haluan siitä huolimatta asua kotonani, koska täällä saan ilmaisen ruoan (n. 100 grammaa riisiä per päivä). Huomenna aion mennä viimeistään kouluun. Välillä en meinaa tajuta, kuinka onnellisessa asemassa olen niihin verrattuna, jotka eivät edes käy koulua!
Kaikki on siis suhteellista. Sullakin on ihmeen onnellinen asia verrattuna tuohon ihmiseen. Etkö voisi ottaa itseäsi niskasta kiinni ja tehdä tilanteellesi jotain. Eihän se sun vikakaan ole, että nykyään harvasta saa ystävän, mutta aina voi yrittää kokeilla jos sittenkin löytäisi... Niinhän jokainen oikeastaan tekee! Tutustuu aina ihmisiin sen verran, kunnes tajuaa, että onko/eikö ole sopiva henkilö itselleen.- ...
Nyt tuli kirjoitusvirhe.
Siis piti sanoa, että sulla on ihmeen onnellinen ASEMA. - että..
... kirjoitti:
Nyt tuli kirjoitusvirhe.
Siis piti sanoa, että sulla on ihmeen onnellinen ASEMA.en halua mitenkään syyllistää sua. Itseäni vain helpottaa ajatella, että aina on vielä huono-osaisempia kuin minä olen. Se ei ole sitä, että saisin nautintoa toisten kärsimyksistä, vaan se on sitä että tajuan tosiasiat. Tosiasia on se, että minulla ei ole mitään hätää.
- ...
että.. kirjoitti:
en halua mitenkään syyllistää sua. Itseäni vain helpottaa ajatella, että aina on vielä huono-osaisempia kuin minä olen. Se ei ole sitä, että saisin nautintoa toisten kärsimyksistä, vaan se on sitä että tajuan tosiasiat. Tosiasia on se, että minulla ei ole mitään hätää.
lääkekuurilla heti aluksi aloittaa, vaikka joku sitä tuolla aiemmin suositteli (?). Tai sitten tajusin vain hänen kirjoituksensa väärin...
Eihän tuohon tilanteeseen tarvittaisi kuin vain yksi ihminen lisää? Hmm... olenkohan oikeassa?
Kannattaa kokeilla ensin saada ystäviä esim. jonkin harrastuksen tai työpaikan kautta, ja sitten jos ei onnistu, niin sitten vasta lääkkeitä. Nykyään määrätään aivan liian helposti lääkkeitä ihmisille... Hyvä jos ei niitä jo ekalla psykologikäynnillä tuputeta.
Tuli mieleen, että tuo neuvo "hanki ystäviä" kuulostaa ihan hirveältä. Omasta mielestänikin. On aika hupsua, että annan tuollaisen neuvon sulle, vaikka itsellänikään ei ole yhtään hyvää ystävää tällä hetkellä....... :)
- törs
Miten aloittajalla menee nykyään jos satut tämän lukemaan?
- lurts
Itelläni ollut ja on samoja fiiliksiä. Ne on just sellaisia mistä ei ääneen juuri kannata sanoa, koska saat varsin paskamaisen ihmisen maineen. Mutta joo, kai se on niin, että kun ei ole tyytyväinen itseensä ja elämäänsä ja tuntee itsensä luuseriksi, niin muut ihmiset alkaa vituttamaan. Huonoina päivinä ja usein ihan hyvinäkin saattaa vituttaa onnelliset pariskunnat (miten niitä onkin niin paljon??), meluisat lapset, onnellisuuttaan ja iloisuuttaan jakelevat tekopirteät paskiaiset, typerän näköiset ihmiset (varsinkin ne saatanan tussilla vedetyt kulmakarvat mitä nykyisin varmaan 90% naisista harrastaa, ja rumat tatuoinnit........................) sekä muut seikat. Itsevihasta tuo muiden ihmisten vihaaminen kumpuaa, enkä tiedä miten sellaisesta pääsis eroon, itse en oo tosiaan onnistunut.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1782122
Kompostointitarkastaja tuli tarkastukselle!
En ole ikinä kompostoinnut ja eilen kävi kompostointitarkastaja kylässä. Tosi hianoa byrokratiaa taas: "Laki edellyttää,851529Varattais lähihotellista
🥰 huone viikoksi. Oltais vaan ja tilattais huonepalvelusta herkkuja! Viikonloppukin käy jos et viikoksi ehdi ❤ Hyvää1821434Nyt jäi velat perimättä
Mikä idea se talo oli polttaa ja velalliset sisällä nyt jäi rahat saamatta141234Ellen Jokikunnas muistelee Reino-koiraa - Ralph-poika koskettavalla tavalla esiin: "Kiitos, että..."
RIP Reino. Lämmin osanotto suureen suruunne Ellen, Jari ja Ralph. Reino tuli tutuksi monelle suomalaiselle Unelmia Ita401086Martinan aussikulta, missä?
Mihin katosi Martina Aitolehden aussikulta kyselee Seiska!2101023- 43949
- 97885
- 85835
Meneekö eläinpuiston johto vaihtoon vaalien jälkeen?
Ähtärissä kuhistaan ja kuiskitaan, että perussuomalaiset esittävät vaalien jälkeen, että eläinpuiston hallitus uusitaan49805