Pelastajat kohtaavat työssään tuskaa, kuolemaa ja epätoivoa. Työn psyykkistä raskautta tasapainottavat kokemukset onnistumisista pelastustehtävissä. Työtoverin vammautuminen tai menehtyminen on muita onnettomuuksia raskaampi kestää. Hyvän koulutuksen ja työturvallisuus normien vuoksi kohtalokkaita onnettomuuksia tapahtuu harvoin. Silti yllättävä vaara voi piillä näennäisesti tavanomaisessakin työtehtävässä, kuten kerrostalon huoneistopalossa. Seuraavassa tapahtuma ketju kertoo erään onnettomuuden monista syistä ja seurauksista: puutteellisten tietojen aiheuttamasta paineesta, vaikeasta päätöksentekotilanteesta, riskinotosta, yllättävän tragedian kohtaamisesta ja henkisen tuen tarpeesta. Tapahtumaketjussa esintyvät nimet ovat "peite nimiä".
Ukkonen jylisi varhain heinäkuun viimeisenä lauantai aamuna vuonna 1988 eteläsuomalaisessa kaupungissa. Sähköt katkeilivat. Kaksi nuorta naista, Berit ja Eila, olivat viettäneet pitkän ravintolaillan, jonka päätteeksi poliisi oli sakottanut heitä alkoholin nauttimisesta julkisella paikalla. Naiset palasivat saten kastelemia katuja Beritin vuokrakaksioon, jonka yksin jätetty koira oli ukkosen pelästyttämänä sotkenut. Siivottuaan Berit meni joko kuumuuden tai huonovointisuuden vuoksi nukkumaan parvekkeelle. Eila asettui sohvalle ja sytytti savukkeen ennenkuin nukahti.
Kaupungin palolaitoksen miehistö oli saanut viettää rauhallisen yön. Ambulanssivuorossa illalla ollut palomies Erkki oli hoitanut viimeisen kuljetustehtävän kello 21:n jälkeen. Sen jälkeen hän oli mennyt vuoteeseen lukemaan. Erkki oli 26 vuotias, työskennellyt palomiehenä kuusi vuotta, johon sisältyi paljon koulutusta ja tehtäviä, mutta silti melko harvoin savusukellustehtäviä palaviin tiloihin. Kaupungin palopäällikön mukaan hän oli fyysisesti hyväkuntoinen, luonteeltaan avoin ja avulias, työssään luotettava ja parhaansa yrittävä.
Hänen savusukellusparinsa Jari oli vuosilomasijainen "kesämies", myös 26 vuotias, ja ensimmäistä kesäänsä palokunnassa. Myös hän oli erittäin hyväkuntoinen kilpaurheilija, ja palopäällikön mukaan tehtävissään tunnollinen.
Vuorossa oli heidän lisäkseen esimies ja neljäpalomiestä- melko hyvä vahvuus tämän kokoisessa kaupungissa silloin, kun ambulanssiajoja ei ollut.
KUORMITTAVAT TIEDOT
Aluehälytyskeskuksessa hälytyspäivystäjä oli aloittanut vuoronsa kello 6:30. Suurimman osan vuorokautta vain yksi hälytyspäivystäjä huolehti yli sadan tuhannen asukkaan palvelemisesta. Päivystäjä oli ollut työssään kuusi vuotta.
Rauhallinen lauantaiaamu katkesi kello 7:01:
"Aluehälytyskeskus"
"Seiväskatu, täällä on Aho huomenta"
" Huomenta"
"seiväskatu 1 B 33 asunto palaa"
"Siis kerrostalo"
"kyllä, viides kerros"
"Onko teillä... Eihän ihmisille ole sattunut mitään?"
"ei siellä... Juuri huutaa rouva , juoksee tuossa"
"Saanko puhelin numeronne?"
"173511"
"kiitos"
"selvä, laitetaan sinne auto"
Palolaitoksen vuoro oli heräilemässä seitsemän aikaan, kun alkoi kuulutus:" Hölytysilmoitus Asuntopalo. Seiväskatu 1 B: J yksi- yksi, J yksi- kaksi, J yksi kuusi."
Asuntopaloon hälytettiin kaksi palolaitoksen sammutusautoa ja nostolavayksikkö. Esimiehen päätöksellä toinen sammutusauto vaihdettiin ambulanssiin, kuten tässä kunnassa asuntopaloissa tavallisesti tehtiin.
Paloasemalta oli palopaikalle vain kilometri, ja ensimmäiset yksiköt olivat kohteessa kahdessa minuutissa hälytysilmoituksesta.
Ajomatkan aikana saatiin lisätietoja. Aluehälytyskeskus sai soiton, jossa ilmoitettiin hätääntyneesti: asunnossa on niin paljon savua, ettei "viidennestä kerroksesta" päässyt ulos, ja että sisällä oli myös kaksi pientä lasta. Heti tämän jälkeen tuli kolmas ilmoitus samasta talosta. Päivystäjä luuli, että toinen ilmoitus oli tullut palavasta huoneistosta ja välitti matkalla oleville yksiköille uudet tiedot: "Sieltä tuli nyt tieto, että sisällä on perhe. Eivät pääse pois sieltä. Viides kerros."
Paloesimies antoi päivystäjälle ohjeet lisäyksiköiden pelastusauton ja ambulanssin hälyttämisestä naapurikunnista sekä vapaalla olevien vuorojen kutsumisesta palvelukseen.
Lyhyt ajomatka palopaikalle oli melkoista kiirettä. Lisätietojen tullessa esimies käski savusukellusparin pukemaan paineilmalaitteet jo autossa ja tekemään sammutushyökkäyksen portaan kautta. Laitteita autettiin savusukeltajien selkään. Erkki oli muistikuvien mukaan hätäinen.
Sammutusauto J-11 ztuli kohteeseen ensimmäisenä ja ajoi mahdollisimman lähelle ulko-ovea. Miehistö hyppäsi autosta. Nostolavaa J-16 alettiin peruuttaa savun mustaaman ikkunan kohdalle, mutta henkilöautot tukkivat pihan. Ambulanssi J 191 kurvasi paloautojen taakse, ja sen molemmat miehet alkoivat vaihtaa kiireesti sairaankuljettajien valkoisten takkien sijaan savusukeltajan raskaita varusteita.
Pihalla oli jo useita asukkaita. Palavan huoneiston vuokralainen Berit, yöpaita yllään huusi hysteerisenä: "Äkkiä sisään, äkkiä sisään! Siellä on tyttö, se palaa." Berit ei kyennyt kauhultaan paloesimiehen kysymyksiin. Joku muu asukkaista huusi, että sisällä on perhe.
HETI HENGENPELASTUKSEEN
Esimies päätti, että asuntoon yritetään portaiden lisäksi myös nostolavalta. Siihen tarvittiin hänen ohellaan toinen savusukelluspari ( ambulanssin miehistö) ja nostolavan konemies. Sammutusauton konemies selvitti autostaan letkun nostolavaa varten ja aloitti toisen työjohdon selvittämisen porrashuoneeseen lähtevää sammutusparia varten. Erkki veti jo pihalla kasvoilleen paineilmalaitteen kasvo- osaa, mutta esimies kehotti tekemään sen vasta ylhäällä rakennuksessa. savusukeltajat lähtivät porraskäytävään ilman sammutus - ja työvälineitä. Esimies huusi letkun jättämisestä, mutta sillä ei ollut vaikutusta. Esimies huusi myös murtovälineiden puuttumisesta. Samalla kun Erkki lähti juoksemaan ylös portaita kohti viidettä kerrosta, Jari kääntyi noutamaan kirvestä.
Nostolavan kori ei yltänyt lähellekkään palavan kaksion ikkunaa. Se ohjattiin alas, ja tukkeena olevien autojen omistajia alettiin etsiä. Nostolavalla savusukellusvarusteissa ollutta Seppoa läskettiin seuraamaan ensimmäistä työparia porraskäytävän kautta. Hän alkoi raahata mukanaan työjohtoa kohti viidettä kerrosta, jonne hän tuli lähes kuusi minuuttia ensimmäisen parin jälkeen.
Nostolava saatiin ajetuksi uuteen asemaan. Kun kori oli noussut parin metrin päähän ikkunasta, kuului sisältä paniikin omaista huutoa.
Ylimpään kerrokseen edennyt Seppo puki paineilmalaitteen kasvo-osan, antoi merkin veden kytkemisestä ja yritti kyyryssä työntää palavan huoneiston sisäovea auki. Se ei auennut kunnolla. Eteisessä näkyi savun seassa liekkejä. Seppo sammutti oven raosta mitä kykeni ja etsi ovea tukkivaa estettä. Käsi osui saappaaseen. Hän veti siitä, mutta ei saanut mitään merkkiä vastaukseksi.
Seppo hivutti oven auki ja konttasi savuiseen eteiseen. Erkki makasi mahallaan liikkumattomana. Palomies raahasi hänet paineilmapullosta vetäen ylätasanteelle. Silloin huoneistosta kuului huutoa ja ehkä myös paineilmalaitteen varailman varoitusvihellys. Seppo hapuili eteiseen ääntä kohti. Hän sai otteen kyyryssä juoksevasta Jarista ja veti tämänkin ylätasanteelle. Jarin kypärän suojalasi oli sulanut ja kasvo- osan lasi mustunut.
Jari valui selällään portaita neljänteen kerrokseen. Seppo alkoi tutkia Erkkiä. Tällä oli kasvoissa pahoja palovammoja. Pulssia ei tuntunut.
ETSINTÄ LIEKKIEN KESKELLÄ
Mitä asunnossa oli tapahtunut? Tutkinta antoi seuraavan osittain oletuksiin perustuvan kuvan.
Kirvestä hakemaan lähtenyt savusukeltaja Jari ehti olla palavassa asunnossa ennen pelastamistaan seitsemisen minuuttia. Kun hän harppoi savun täyttämään viidenteen kerrokseen, hänen parinsa Erkki oli jo mennyt asuntoon.
Sisältä kuului voimakas palamisen kohina. Jari meni matalana ja löysi savun seasta äänen perusteella parinsa. Miehet konttasivat perätysten ympäri huoneistoa etsien pelastettavia ihmisiä- perhettä?. Näkyvyys oli niin huono, että perässä tulevan Jarin oli pidettävä kiinni edellä menevän Erkin paineilmapullosta. Vaikka miehet pysyttelivät mahdollisimman matalina, kuumuus kävi sietämättömäksi; liekkejäloimusi kaikkialla savun seassa. Heidän olisi päästävä pian ulos.
Normaaleista turvamenettelyistä poiketen savusukellusparilla ei ollut mukanaan paloletkua eikä palonarua, jotka olisivat opastaneet tulosuuntaan. Erkki etsi savunseassa liekkien keskellä ulko-ovea-ellei hän yrittänyt viellä viimeisen kerran löytää tilaa jossa oletettu perhe olisi. Hän tempaisi auki oven, joks ei ollut ulko-ovi vaan ovi vaatehuoneeseen. Siellä oli palamatonta happea ja palokaasuja; tuli syttyi räjähdysmäisesti. Kuumuus kasvoi hetkessä ja paineaalti iski molemmat miehet eteisen lattialle.
Jari kadotti savuisella lattialla yhteyden toveriinsa, yritti suojautua seinän viereen ja lähti lopulta juoksemaan kuullessaan suhinaa - ehkä myöhemmin saapuneen Sepon sammutusveden äänen. Jari oli valmis kuumuuden ahdistamana vaikka hyppäämään ikkunasta, mutta häneen tartuttiin kiinni. Jari luuli parinsa löytäneen hänet, mutta tämä makasi jo porrastasanteella. Aikaa hälytysilmoituksen tulosta oli kulunut noin 13 minuuttia. Nyt toinen savusukeltajista oli ilmeisesti jo menehtynyt ja hänen sammutusparinsa oli pelastettu viimehetkellä, pahoin palaneena.
Onnettomuuspaikalle oli tullut useita lisäyksiköitä. Nostolava oli vihdoin ylttänyt ikkunaan, josta huoneistoa sammutettiin. Lisää pelastajia nousi portaita pitkin viidenteen kerrokseen.
LÄÄKÄRIN VAIKEA TEHTÄVÄ
Onnettomuusaamuna kaupungin terveyskeskuksessa päivystivät lääketieteen kandidaatti ja lääkintävahtimestari. Päivystävä lääkäri oli unessa, kun aluehälytyskeskuksen päivystäjä ilmoitti, että yksi palomies oli loukkaantunut ja tarvittaisiin ilmeisesti nesteen tiputusta. Lääkintävahtimestari selvitti tilannette lääkärille, jonka kenttäkokemus oli vähäinen. Poliisi tuli noutamaan päivystäjiä, ja lääkäri mietti,pitäisikö hänen lähteä paikalle lainkaan epäillessää, ettei hänestä olisi auttajaksi. Lääkintävahtimestari rauhoitteli ja sai hänet mukaan.
Lääkintähenkilöstön tullessa kohteeseen onnettomuuden naisuhrin ruumista kannettiin juuri ulos- hänet oli löydetty häkään menehtyneenä kylpyhuoneesta, jonne hän ilmeisesti oli paennut herättyään savuun. Pihalle oli tuotu myös palossa kuollut koira.
Jaria lähdettiin kuljettamaan lähimmälle teho-osastolle. Palomiehet elvyttivät neljänteen kerrokseen kannettua Erkkiä. Lääkintähenkilöstö ei onnistunut nestehoidon aloittamisessa. Intubointiin ( hengitysteiden aukaisuun ) sopivia välineitä ei ollut heti käsillä. Ne saatiin kuitenkin yhdestä pihalla olevasta ambulanssista. Potilaan käsittely oli vaikeaa, sillä kypärä oli palanut kiinni päähän. Lääkäri sanoi ettei hän ollut koskaan intuboinut, ja pyysi apua. Lääkintävahtimestari onnistui vaikeuksien jälkeen intuboinnissa palomiesten avustamana.
Erkki päätettiin siirtää savuisesta, hämärästä porrashuoneesta ambulanssiin ja edelleen kokoajan elvyttäen keskussairaalaan. Samalla kun häntä siirrettiin ambulanssiin lääkäri kävi toteamassa palon naisuhrin kuolleeksi. Lääkäri lähti mukaan Erkkiä kuljettavaan autoon. Sen kohdattua puolimatkassa lääkäriambulanssin tämän lääkäri totesi uhrin kuolleeksi.
Lääkärin kesätyö päättyi samana päivänä, ja hän lähti lomalle kotiseudulleen. Joku muisti, että lääkäri olisi ollut huonovointinen; itse hän ei muistanut vuosia myöhemmin kokeneensa mitään välitöntä ahdistusta. Sen sijaan tapahtuma pysyi mielessä useita kuukausia.
Aluehälytyskeskuksen päivystäjälle raskain hetki oli kuulla radioliikenteestä, että palossa oli asukkaan lisäksi menehtymässä myös hänen hyvin tuntemansa palomies. Päivystäjä kertoi vuosia myöhemmin että tapahtuma oli pitkään mielessä.
Ukkonen jylisi varhain heinäkuun viimeisenä lauantai aamuna vuonna 1988 eteläsuomalaisessa kaupungissa. Sähköt katkeilivat. Kaksi nuorta naista, Berit ja Eila, olivat viettäneet pitkän ravintolaillan, jonka päätteeksi poliisi oli sakottanut heitä alkoholin nauttimisesta julkisella paikalla. Naiset palasivat saten kastelemia katuja Beritin vuokrakaksioon, jonka yksin jätetty koira oli ukkosen pelästyttämänä sotkenut. Siivottuaan Berit meni joko kuumuuden tai huonovointisuuden vuoksi nukkumaan parvekkeelle. Eila asettui sohvalle ja sytytti savukkeen ennenkuin nukahti.
Kaupungin palolaitoksen miehistö oli saanut viettää rauhallisen yön. Ambulanssivuorossa illalla ollut palomies Erkki oli hoitanut viimeisen kuljetustehtävän kello 21:n jälkeen. Sen jälkeen hän oli mennyt vuoteeseen lukemaan. Erkki oli 26 vuotias, työskennellyt palomiehenä kuusi vuotta, johon sisältyi paljon koulutusta ja tehtäviä, mutta silti melko harvoin savusukellustehtäviä palaviin tiloihin. Kaupungin palopäällikön mukaan hän oli fyysisesti hyväkuntoinen, luonteeltaan avoin ja avulias, työssään luotettava ja parhaansa yrittävä.
Hänen savusukellusparinsa Jari oli vuosilomasijainen "kesämies", myös 26 vuotias, ja ensimmäistä kesäänsä palokunnassa. Myös hän oli erittäin hyväkuntoinen kilpaurheilija, ja palopäällikön mukaan tehtävissään tunnollinen.
Vuorossa oli heidän lisäkseen esimies ja neljäpalomiestä- melko hyvä vahvuus tämän kokoisessa kaupungissa silloin, kun ambulanssiajoja ei ollut.
KUORMITTAVAT TIEDOT
Aluehälytyskeskuksessa hälytyspäivystäjä oli aloittanut vuoronsa kello 6:30. Suurimman osan vuorokautta vain yksi hälytyspäivystäjä huolehti yli sadan tuhannen asukkaan palvelemisesta. Päivystäjä oli ollut työssään kuusi vuotta.
Rauhallinen lauantaiaamu katkesi kello 7:01:
"Aluehälytyskeskus"
"Seiväskatu, täällä on Aho huomenta"
" Huomenta"
"seiväskatu 1 B 33 asunto palaa"
"Siis kerrostalo"
"kyllä, viides kerros"
"Onko teillä... Eihän ihmisille ole sattunut mitään?"
"ei siellä... Juuri huutaa rouva , juoksee tuossa"
"Saanko puhelin numeronne?"
"173511"
"kiitos"
"selvä, laitetaan sinne auto"
Palolaitoksen vuoro oli heräilemässä seitsemän aikaan, kun alkoi kuulutus:" Hölytysilmoitus Asuntopalo. Seiväskatu 1 B: J yksi- yksi, J yksi- kaksi, J yksi kuusi."
Asuntopaloon hälytettiin kaksi palolaitoksen sammutusautoa ja nostolavayksikkö. Esimiehen päätöksellä toinen sammutusauto vaihdettiin ambulanssiin, kuten tässä kunnassa asuntopaloissa tavallisesti tehtiin.
Paloasemalta oli palopaikalle vain kilometri, ja ensimmäiset yksiköt olivat kohteessa kahdessa minuutissa hälytysilmoituksesta.
Ajomatkan aikana saatiin lisätietoja. Aluehälytyskeskus sai soiton, jossa ilmoitettiin hätääntyneesti: asunnossa on niin paljon savua, ettei "viidennestä kerroksesta" päässyt ulos, ja että sisällä oli myös kaksi pientä lasta. Heti tämän jälkeen tuli kolmas ilmoitus samasta talosta. Päivystäjä luuli, että toinen ilmoitus oli tullut palavasta huoneistosta ja välitti matkalla oleville yksiköille uudet tiedot: "Sieltä tuli nyt tieto, että sisällä on perhe. Eivät pääse pois sieltä. Viides kerros."
Paloesimies antoi päivystäjälle ohjeet lisäyksiköiden pelastusauton ja ambulanssin hälyttämisestä naapurikunnista sekä vapaalla olevien vuorojen kutsumisesta palvelukseen.
Lyhyt ajomatka palopaikalle oli melkoista kiirettä. Lisätietojen tullessa esimies käski savusukellusparin pukemaan paineilmalaitteet jo autossa ja tekemään sammutushyökkäyksen portaan kautta. Laitteita autettiin savusukeltajien selkään. Erkki oli muistikuvien mukaan hätäinen.
Sammutusauto J-11 ztuli kohteeseen ensimmäisenä ja ajoi mahdollisimman lähelle ulko-ovea. Miehistö hyppäsi autosta. Nostolavaa J-16 alettiin peruuttaa savun mustaaman ikkunan kohdalle, mutta henkilöautot tukkivat pihan. Ambulanssi J 191 kurvasi paloautojen taakse, ja sen molemmat miehet alkoivat vaihtaa kiireesti sairaankuljettajien valkoisten takkien sijaan savusukeltajan raskaita varusteita.
Pihalla oli jo useita asukkaita. Palavan huoneiston vuokralainen Berit, yöpaita yllään huusi hysteerisenä: "Äkkiä sisään, äkkiä sisään! Siellä on tyttö, se palaa." Berit ei kyennyt kauhultaan paloesimiehen kysymyksiin. Joku muu asukkaista huusi, että sisällä on perhe.
HETI HENGENPELASTUKSEEN
Esimies päätti, että asuntoon yritetään portaiden lisäksi myös nostolavalta. Siihen tarvittiin hänen ohellaan toinen savusukelluspari ( ambulanssin miehistö) ja nostolavan konemies. Sammutusauton konemies selvitti autostaan letkun nostolavaa varten ja aloitti toisen työjohdon selvittämisen porrashuoneeseen lähtevää sammutusparia varten. Erkki veti jo pihalla kasvoilleen paineilmalaitteen kasvo- osaa, mutta esimies kehotti tekemään sen vasta ylhäällä rakennuksessa. savusukeltajat lähtivät porraskäytävään ilman sammutus - ja työvälineitä. Esimies huusi letkun jättämisestä, mutta sillä ei ollut vaikutusta. Esimies huusi myös murtovälineiden puuttumisesta. Samalla kun Erkki lähti juoksemaan ylös portaita kohti viidettä kerrosta, Jari kääntyi noutamaan kirvestä.
Nostolavan kori ei yltänyt lähellekkään palavan kaksion ikkunaa. Se ohjattiin alas, ja tukkeena olevien autojen omistajia alettiin etsiä. Nostolavalla savusukellusvarusteissa ollutta Seppoa läskettiin seuraamaan ensimmäistä työparia porraskäytävän kautta. Hän alkoi raahata mukanaan työjohtoa kohti viidettä kerrosta, jonne hän tuli lähes kuusi minuuttia ensimmäisen parin jälkeen.
Nostolava saatiin ajetuksi uuteen asemaan. Kun kori oli noussut parin metrin päähän ikkunasta, kuului sisältä paniikin omaista huutoa.
Ylimpään kerrokseen edennyt Seppo puki paineilmalaitteen kasvo-osan, antoi merkin veden kytkemisestä ja yritti kyyryssä työntää palavan huoneiston sisäovea auki. Se ei auennut kunnolla. Eteisessä näkyi savun seassa liekkejä. Seppo sammutti oven raosta mitä kykeni ja etsi ovea tukkivaa estettä. Käsi osui saappaaseen. Hän veti siitä, mutta ei saanut mitään merkkiä vastaukseksi.
Seppo hivutti oven auki ja konttasi savuiseen eteiseen. Erkki makasi mahallaan liikkumattomana. Palomies raahasi hänet paineilmapullosta vetäen ylätasanteelle. Silloin huoneistosta kuului huutoa ja ehkä myös paineilmalaitteen varailman varoitusvihellys. Seppo hapuili eteiseen ääntä kohti. Hän sai otteen kyyryssä juoksevasta Jarista ja veti tämänkin ylätasanteelle. Jarin kypärän suojalasi oli sulanut ja kasvo- osan lasi mustunut.
Jari valui selällään portaita neljänteen kerrokseen. Seppo alkoi tutkia Erkkiä. Tällä oli kasvoissa pahoja palovammoja. Pulssia ei tuntunut.
ETSINTÄ LIEKKIEN KESKELLÄ
Mitä asunnossa oli tapahtunut? Tutkinta antoi seuraavan osittain oletuksiin perustuvan kuvan.
Kirvestä hakemaan lähtenyt savusukeltaja Jari ehti olla palavassa asunnossa ennen pelastamistaan seitsemisen minuuttia. Kun hän harppoi savun täyttämään viidenteen kerrokseen, hänen parinsa Erkki oli jo mennyt asuntoon.
Sisältä kuului voimakas palamisen kohina. Jari meni matalana ja löysi savun seasta äänen perusteella parinsa. Miehet konttasivat perätysten ympäri huoneistoa etsien pelastettavia ihmisiä- perhettä?. Näkyvyys oli niin huono, että perässä tulevan Jarin oli pidettävä kiinni edellä menevän Erkin paineilmapullosta. Vaikka miehet pysyttelivät mahdollisimman matalina, kuumuus kävi sietämättömäksi; liekkejäloimusi kaikkialla savun seassa. Heidän olisi päästävä pian ulos.
Normaaleista turvamenettelyistä poiketen savusukellusparilla ei ollut mukanaan paloletkua eikä palonarua, jotka olisivat opastaneet tulosuuntaan. Erkki etsi savunseassa liekkien keskellä ulko-ovea-ellei hän yrittänyt viellä viimeisen kerran löytää tilaa jossa oletettu perhe olisi. Hän tempaisi auki oven, joks ei ollut ulko-ovi vaan ovi vaatehuoneeseen. Siellä oli palamatonta happea ja palokaasuja; tuli syttyi räjähdysmäisesti. Kuumuus kasvoi hetkessä ja paineaalti iski molemmat miehet eteisen lattialle.
Jari kadotti savuisella lattialla yhteyden toveriinsa, yritti suojautua seinän viereen ja lähti lopulta juoksemaan kuullessaan suhinaa - ehkä myöhemmin saapuneen Sepon sammutusveden äänen. Jari oli valmis kuumuuden ahdistamana vaikka hyppäämään ikkunasta, mutta häneen tartuttiin kiinni. Jari luuli parinsa löytäneen hänet, mutta tämä makasi jo porrastasanteella. Aikaa hälytysilmoituksen tulosta oli kulunut noin 13 minuuttia. Nyt toinen savusukeltajista oli ilmeisesti jo menehtynyt ja hänen sammutusparinsa oli pelastettu viimehetkellä, pahoin palaneena.
Onnettomuuspaikalle oli tullut useita lisäyksiköitä. Nostolava oli vihdoin ylttänyt ikkunaan, josta huoneistoa sammutettiin. Lisää pelastajia nousi portaita pitkin viidenteen kerrokseen.
LÄÄKÄRIN VAIKEA TEHTÄVÄ
Onnettomuusaamuna kaupungin terveyskeskuksessa päivystivät lääketieteen kandidaatti ja lääkintävahtimestari. Päivystävä lääkäri oli unessa, kun aluehälytyskeskuksen päivystäjä ilmoitti, että yksi palomies oli loukkaantunut ja tarvittaisiin ilmeisesti nesteen tiputusta. Lääkintävahtimestari selvitti tilannette lääkärille, jonka kenttäkokemus oli vähäinen. Poliisi tuli noutamaan päivystäjiä, ja lääkäri mietti,pitäisikö hänen lähteä paikalle lainkaan epäillessää, ettei hänestä olisi auttajaksi. Lääkintävahtimestari rauhoitteli ja sai hänet mukaan.
Lääkintähenkilöstön tullessa kohteeseen onnettomuuden naisuhrin ruumista kannettiin juuri ulos- hänet oli löydetty häkään menehtyneenä kylpyhuoneesta, jonne hän ilmeisesti oli paennut herättyään savuun. Pihalle oli tuotu myös palossa kuollut koira.
Jaria lähdettiin kuljettamaan lähimmälle teho-osastolle. Palomiehet elvyttivät neljänteen kerrokseen kannettua Erkkiä. Lääkintähenkilöstö ei onnistunut nestehoidon aloittamisessa. Intubointiin ( hengitysteiden aukaisuun ) sopivia välineitä ei ollut heti käsillä. Ne saatiin kuitenkin yhdestä pihalla olevasta ambulanssista. Potilaan käsittely oli vaikeaa, sillä kypärä oli palanut kiinni päähän. Lääkäri sanoi ettei hän ollut koskaan intuboinut, ja pyysi apua. Lääkintävahtimestari onnistui vaikeuksien jälkeen intuboinnissa palomiesten avustamana.
Erkki päätettiin siirtää savuisesta, hämärästä porrashuoneesta ambulanssiin ja edelleen kokoajan elvyttäen keskussairaalaan. Samalla kun häntä siirrettiin ambulanssiin lääkäri kävi toteamassa palon naisuhrin kuolleeksi. Lääkäri lähti mukaan Erkkiä kuljettavaan autoon. Sen kohdattua puolimatkassa lääkäriambulanssin tämän lääkäri totesi uhrin kuolleeksi.
Lääkärin kesätyö päättyi samana päivänä, ja hän lähti lomalle kotiseudulleen. Joku muisti, että lääkäri olisi ollut huonovointinen; itse hän ei muistanut vuosia myöhemmin kokeneensa mitään välitöntä ahdistusta. Sen sijaan tapahtuma pysyi mielessä useita kuukausia.
Aluehälytyskeskuksen päivystäjälle raskain hetki oli kuulla radioliikenteestä, että palossa oli asukkaan lisäksi menehtymässä myös hänen hyvin tuntemansa palomies. Päivystäjä kertoi vuosia myöhemmin että tapahtuma oli pitkään mielessä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sauvakadun juttu.