Kuuntelin äsken YÖ -yhtyeen biisiä Varietee, ja palasin muistoissani vuoteen, jolloin tuo biisi ilmestyi. Sinä ja minä olimme silloin nuoria. Olimme molemmat töissä kaukana kotoamme, vieraassa kaupungissa, jossa kohtasimme. Oli kesä '84. Me tapasimme paikallisella kesäkodilla. Olin silloin ujo poika, pessimistinen ja masentunut, sinä taas täynnä elämänuskoa. Sinä kesänä sinä avasit minut näkemään elämän ihmeitä ja suurta henkistä sisaruutta, ikuisuus sitten. Sinä muutit luonteeni täysin toisenlaiseksi. Sanoit haluavasi isona puutarhuriksi, enkä epäile, ettetkö olisi hyvä sellainen. Niin ainakin päättelen nyt siitä, että sydämeeni istuttamasi ystävyyden ja empatian siemenet ovat jo vuosia sitten kasvaneet tuottamaan satoa. En usko, että enää löydän sinua, mutta jos löytäisin, olisi paljon puhuttavaa, paljon enemmän kuin monikymmensivuiset kirjeetkään pystyvät välittämään. Kiitos, Merja "Merituuli" Eskelinen Hollolasta! Kiitos sydämestäni, aito sisareni - sisareni, ei enempää, muttei myöskään mitään sen vähempää!
Menneen sisaruuden muistolle.
Veljesi.
1582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hiljaisuus. Yhä.