Tiivistelmä kansanedustaja Hannu Takkulan puheesta Israel-juhlassa 11.5.02 Tampereella.
Nuorin sisareni Ruut asuu Israelissa. Hänen ja hänen miehensä Alonin perheeseen kuuluu myös pieni Joonatan-poika. He asuvat Jerusalemin kupeessa moshavissa, jossa olin pääsiäisenä heidän vieraanaan. Israel on tullut minulle tutuksi noin kolmenkymmenen vierailun kautta, mutta viime pääsiäisen tapahtumat olivat puhuttelevimmat, joita matkoillani olen kokenut.
Maaliskuussa 126 israelilaista siviiliä kuoli itsemurhaiskuissa. Kiihtyvä terrorismi ja itsemurhaiskut saivat myös USA:n lähettämään alueelle erikoislähettiläänsä Anthony Zinnin. Hän vetosi mm. että Arafat vaatisi kansalaisiltaan arabiaksi tulitaukoon ryhtymistä ja pommi-iskujen lopettamista. Arafat ei tähän suostunut ja terrori jatkui. Israel pyrki noudattamaan pidättyvää politiikkaa Zinnin vierailun ajan, eikä vastannut iskuihin, vaan yritti saada tulitauon aikaan ja jatkaa rauhanneuvotteluja. Tähän ei velvoittanut vain kansainvälinen painostus vaan myös sisäpoliittiset syyt.
Rauhanponnisteluja oli tarkoitus jatkaa pääsiäisen jälkeen. Israelissa uskottiin terrorismin hiljentyvän juhlan ajaksi, sillä islamilaiset palestiinalaiset ovat korostaneet uskonnollisten paikkojen, rituaalien ja juhlien kunnioittamisen merkitystä. Siksi tuntui epätodennäköiseltä, että pääsiäisenä jotain tapahtuisi.
Mutta kun istuimme seder-aterialla, puhelin soi. Naapurissa asuva kirurgi ja hänen psykiatri vaimonsa oli hälytetty töihin. Nataniassa oli tehty pommi-isku ja he pyysivät sisartani katsomaan heidän lapsiaan. Näimme televisiosta kuvia Nataniasta. Naamioitunut terroristi räjäytti pommin seder-aterialla ja tappoi 29 ihmistä. Muutamat keskitysleireiltä selvinneet tulivat matkansa päähän kotimaassaan, terroristi-iskussa ravintolassa. Seuraavana päivänä uusi isku Israelin arabin omistamaan ravintolaan Haifassa ja 17 uhria.
Israel oli pakotettu käynnistämään operaatio "Suojamuurin" kansalaistensa suojelemiseksi. Myös sisareni perheessä puhelin soi. Alon kutsuttiin reservistä palvelukseen. Soitto armeijan esikunnasta ja vajaat pari tuntia aikaa valmistautua lähtöön ei ole helppoa. Oli riipaisevaa seurata valmisteluja, asioiden sopimisia ja jäähyväisiä. Demokratian puolustaminen terrorismia vastaan on vaikeaa, kun vastassa oleva osapuoli piiloutuu siviilien taakse ja naamioituu kansainvälisten kilpien, mm. Punaisen puolikuun suojaan.
Raaistunut väkivalta ja lisääntyneet hyökkäykset siviiliväestöä kohtaan osoittivat, ettei Palestiinan autonomian hallinto joko kykene tai halua estää kansalaistensa väkivallantekoja. Kaikki tapaamani juutalaiset ja Israelin arabit olivat peloissaan. He eivät halua sotaa ja terrorismia, vaan rauhaa. Mutta kenen kanssa Israelin on rauhasta neuvoteltava, jos palestiinalaisia edustaa puheenjohtaja Jasser Arafat esikuntineen? Hehän eivät ole kyenneet sitoutumaan Israelin kanssa tehtyihin sopimuksiin ja hallitsemaan kansalaistensa käyttäytymistä.
Arafat tiesi varmasti, mihin tuhoisat pommi iskut johtavat. Iskut Tel Avivissa, Jerusalemissa, Nataniassa, Haifassa ja Haderassa tulkittiin Israelissa sodanjulistukseksi, sillä jokaisella valtiolla on kiistämätön oikeus puolustaa kansalaisiaan. Iskujen sallimisella ja niihin jopa yllyttämällä Arafat veti köyden liian tiukalle. Niin hänelle on käynyt aikaisemminkin mm. Jordaniassa 1970 ja Libanonissa 1982. Hänet karkotettiin näistä maista, kun oli käynyt selväksi, että palestiinalaisista oli tullut uhka isäntämaalle.
Israelin entisen ulkoministerin Abba Ebanin väite, että "Palestinians never miss a opportunity to miss an opportunity" (Palestiinalaiset eivät milloinkaan menetä tilaisuutta menettää tilaisuutta) piti paikkansa myös syksyllä 2000, kun Arafat torjui Israelin silloisen pääministerin Ehud Barakin esittämän ja yhdysvaltain presidentti Bill Clintonin johdolla rakennetun rauhantarjouksen, joka lupasi 97 % siitä, mitä palestiinalaiset ovat viimeisten vuosikymmenten aikana vaatineet. Mutta Arafat ei halunnut vain Jordanjoen länsirantaa ja Gazaa vaan koko Israelin.
Israelin rauhanaloite käännettiin Israelia vastaan argumentein, että Israel asustaa 78% Palestiinasta ja tämä sopimus takaa vain 22% palestiinalaisille heille kuuluvasta maasta. Vastausta kysymykseen, missä on Israelin valtion paikka ja juutalaisten kotimaa, eivät palestiinalaiset ole antaneet. Näihin kysymyksiin ei vastata edes kansainvälisillä avustusrahoilla kustannetuissa oppikirjoissa, joita heidän hallinnoimissaan kouluissa luetaan. Kun palestiinalaiset eivät saaneet lupausta koko Israelista vaan Länsirannasta ja Gazan kaistasta monia kv. sopimuksia seuraten, käynnistyi uusi intifada, joka lopulta johti Israelin operaatio "Suojamuuriin" eli terrorismin vastaiseen sotaan.
Mikä on rauhan hinta, johon Palestiinan autonominen alue sekä Israelin naapurivaltiot olisivat valmiita suostumaan, vai onko se mahdollista ollenkaan? V. 1994 solmittu Oslon sopimus ja sitä seurannut rauhanprosessi oli monella tapaa merkityksellinen koko Lähi-idän tulevaisuutta ajatellen. Prosessin uskottiin tuovan todellisen mahdollisuuden rauhanneuvotteluihin ja johtavan koston ja välivallan kierteen loppumiseen. Näin ei käynyt. Palestiinalaiset ovat haudanneet rauhan mahdollisuudet vaatimalla koko ajan lisää ja lisää. Tämän Barakin rauhantarjouksen vesittäminen kertoi selvästi.
Pommi-iskujen sarja on jälleen käynnistynyt Israelin lopetettua operaatio "Suojamuurin". Toissa päivänä Rishon LeZion ja 15 kuollutta. Käynnistyykö sama kierre uudestaan, vaikka iskujen luvattiin loppuvan heti, kun operaatio loppuu? Arafat vaati televisiossa pääsiäisviikolla tuhatta itsemurhantekijää, shahidia, iskemään Jerusalemiin ja kertoi itsekin haluavansa tehdä sen, jos ei olisi Israelin armeijan piirittämänä Ramallahissa. Myös Suomessa olevat PA:n hallinnon edustajat sanoivat pommi-iskujen johtuvan Arafatin piirityksestä sekä Betlehemin syntymäkirkon ja Jeninin tapahtumista. Nyt kun tapahtumat noilla paikoilla ovat ohi, pitäisi myös väkivallan loppua.
Suomessa raportointi tapahtumista on ollut varsin ristiriitaista. Arafatin linnoituksessa olleet ja Syntymäkirkkoon paenneet palestiinalaiset olivat pitkään uutisten mukaan viattomia siviilejä, jotka hätääntyivät Israelin tankkien saapumisesta. Nyt tiedämme, että näin ole, mutta moni muistaa vain ensimmäisen uutisen, joka alueelta lähetettiin. Miksi asiasta vaahdonneet maat eivät nyt ole valmiita ottamaan vastaan Syntymäkirkossa tai Arafatin linnoituksessa olleita "viattomia siviilejä"? Tai missä ovat ne tuhannet ja sen jälkeen 500-900 siviiliä, jotka joutuivat Jeninissä massamurhan kohteeksi? Israelin ilmoittamaa lukua 52 taisteluissa kuolleista ei uskottu, ennen kuin kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt vierailivat Jeninissä ja vahvistivat tiedon. Jeninin taistelussa Israel menetti 23 sotilasta, joten sodankäynti tuossa terroristien pesäkkeessä oli erittäin vaikeaa.
Tiedotus on myös yksi sodankäynnin muoto. Syyt siihen ovat mitä moninaisimmat. Jerusalemissa opiskeleva oululainen nuorukainen kirjoitti asiasta mm. seuraavaa. "Seuratessani Suomen lehtien kirjoittelua Israelista, en voi kuin ihmetellä kuinka vahvan selkänojan lausunnoille tietämättömyys antaa. Monet sellaisetkin, jotka eivät koskaan ole käyneet Lähi-idässä tai tutustuneet alueen historiaan antavat Oulun kadulla vahvoja lausuntoja palestiinalaisten itsemurhaiskuja puolustaen, tietämättä miltä elämä täällä tuntuu, kun ei uskalla mennä bussiin, kauppaan tai kahvilaan, ettei vain tule räjäytetyksi jonkin paratiisiin matkaavan shahidin kyydissä ilmaan. Ja jos räjähtää, niin eivät tunteet saisi kuohahtaa, vaan täytyisi vain ymmärtää ja suvaita moiset tapahtumat. Kuinka pitkään Suomessa katsottaisiin rauhallisesti sitä, kun venäläiset tai ruotsalaiset historiaan vedoten tekisivät pommi-iskuja Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun ravintoloihin, kauppoihin, linja-autoihin ja kirkkoihin. Eikö Suomessa tuollaisten tekojen tekijöitä otettaisi kiinni? Todettaisiinko meillä vain tyynesti, että heillä on oikeus ja annettaisiin kaikkien mahdollisten ulkomaalaisten tahojen kertoa meille mitä milloinkin pitää tehdä..."
Nämä lauseet ovat yksi kokemus tämän hetken Israelista. Sävy on toinen kuin Yleisradion kirjeenvaihtajalla Leena Reikolla, joka kertoo ikään kuin virallisen kannan viidelle miljoonalle suomalaiselle TV-uutisten ja radion kautta. Ei voi välttyä ajatukselta, että asenteilla on asioiden näkemiseen suuri merkitys. Hyvin ihmeelliseltä tuntuu, että objektiivisuuteen pyrkivästä raportoinnista on siirrytty suoraan mielipidevaikuttamiseen. Tämän arvovalinnan seuraukset voivat olla arvaamattomia. Siksi toivon eduskunnan alaisen Yleisradion, jolla on julkisen tiedonvälityksen tehtävä, tarkistavan raportointiaan Lähi-idästä ja tekevän sitä koskevat korjaukset nopeasti.
Tiedotusilmapiirin muuttumiseen ja asenteellisuuteen on olemassa poliittiset syyt ja pyrkimykset, joiden takaa on valitettavasti ollut nähtävissä ja luettavissa jonkinasteinen viha juutalaista kansaa ja heidän valtiotaan kohtaan. Tässä yhteydessä on valittaen todettava myös se, että liian useilla on liian lyhyt poliittinen muisti. Vain harva tuntuu muistavan miten Israelin valtio syntyi, puhumattakaan sitä edeltäneistä tapahtumista, Balfourin julistuksesta tai Kansainliiton ja YK:n päätöksistä jne. Historiaa tuntevat tietävät kyllä sen, että jo paljon ennen v. 1948 juutalaisilla oli jo nykyisen Israelin alueella valtiota muistuttava rakenne, kansallinen identiteetti, koulutusjärjestelmä ja jonkin asteinen sosiaaliturva.
Meidän on rohkeasti tuettava Israelia sen pyrkimyksissä rauhaan. Tämän päivän keskeisin teema on: Antakaa Israelin lapsillekin oikeus ehyeen ja turvattuun elämään. Tätä me pyydämme ja tätä pyytävät Israelin äidit. Asioita ei tule ratkaista väkivallalla, vaan on päästävä asialliseen keskusteluun rauhasta. Israelissa suurin osa ihmisistä haluaa rauhaa ja kaikki osapuolet tarvitsevat toisiaan. Kymmenet tuhannet palestiinalaisalueella asuvat ihmiset saavat elantonsa Israelin valtion puolelta. Senkin vuoksi on tärkeää, että rauha ja rauhallinen rinnakkaiselo saadaan toteutettua pian.
Demokraattisena valtiona Israelilla on velvollisuus ja oikeus suojella kansalaisiaan terrorihyökkäyksiltä ja ulkoiselta uhalta. Demokraattisen valtion uskottavuus vaatii sen. Tästä johtuen Israelin ulkopuolelta asioita seuraavien on turha lähteä syyllistämään siviilien puolustajia, koska eri kansainvälisten yhteyksien kautta olemme saaneet tietoon, että hyökkäyksiä suorittaneet ääriryhmittymät ovat saaneet varustusta ja rahoitusta Israelille vihamielisiltä valtioilta.
Meidän suomalaisten on hyvä muistaa Israelia ja Lähi-itää koskevissa kysymyksissä pitkään ulkopolitiikkaamme ohjannut perusajatus siitä, että kansainvälisissä konflikteissa meille sopii parhaiten ns. lääkärin pidättyvä rooli tuomarin roolin sijasta. Tämä on tarkoittanut sitä, ettemme ole asettautuneet yksipuolisesti kummankaan osapuolen kannalle.
Suomi on valitettavasti luopumassa tästä periaatteesta. Ensimmäinen selkeä askel väärään suuntaan oli lokakuussa 2000, kun Suomi ainoana Pohjoismaana äänesti Israelin tuomitsevan julkilausuman puolesta YK:ssa. Valitettavasti tämä harkitsematon ja puolueellinen teko ei jäänyt ainoaksi viestiksemme Lähi-idän suuntaan, vaan Suomi on joutunut milloin pääministerin tai suurlähettilään suulla oikomaan ulkoministerimme harkitsemattomia lausuntoja.
Toivon, että jatkossa Suomen hallitus voisi selkeämmin valita pidättäytyvän roolin tämäntyyppisissä konflikteissa ja pyrkiä mieluummin diplomaatin, selvittelijän ja sovittelijan rooliin. Toivottavaa on myös se, että me suomalaisina kunnioitamme maata ja maita, jossa ihmisoikeudet, demokratia ja mielipiteen vapaus ovat johtavia perusperiaatteita. Tämänkin vuoksi Israel tarvitsee tukemme ponnisteluissaan pysyvän rauhan aikaansaamiseksi. Israelilaisilla äideillä tulee olla oikeus kasvattaa lapsiaan turvattuun elämään.
Nyt on aika rukoilla rauhaa Jerusalemille ja tehdä kaikilla rintamilla töitä sen puolesta. Israel tarvitsee kaiken tukemme. Myös parlamentissa meidän on Israel-ystävyysryhmässä nostettava profiiliamme. Edesmenneen eduskunnan puhemiehen K.A.Fagerholmin ja hiljattain 70-vuotispäiviä viettäneen ex-ministeri Arvo Salon kaltaisia vankkumattomia Israelin ystäviä tarvitaan.
Israelin kansan olisi jo korkea aika saada nostaa katseensa tulevaisuuteen ja toivoon. Jospa laulun sanat "vielä rakkaus koittaa ja maa kukoistaa, ensi vuonna sen nähdä jo saan" kävisivät lopultakin toteen, niin että Israelin lapset saisivat oikeuden elää ehyttä ja turvattua elämää isiensä maassa. Luvatussa. Erez Israelissa.
Nuorin sisareni Ruut asuu Israelissa. Hänen ja hänen miehensä Alonin perheeseen kuuluu myös pieni Joonatan-poika. He asuvat Jerusalemin kupeessa moshavissa, jossa olin pääsiäisenä heidän vieraanaan. Israel on tullut minulle tutuksi noin kolmenkymmenen vierailun kautta, mutta viime pääsiäisen tapahtumat olivat puhuttelevimmat, joita matkoillani olen kokenut.
Maaliskuussa 126 israelilaista siviiliä kuoli itsemurhaiskuissa. Kiihtyvä terrorismi ja itsemurhaiskut saivat myös USA:n lähettämään alueelle erikoislähettiläänsä Anthony Zinnin. Hän vetosi mm. että Arafat vaatisi kansalaisiltaan arabiaksi tulitaukoon ryhtymistä ja pommi-iskujen lopettamista. Arafat ei tähän suostunut ja terrori jatkui. Israel pyrki noudattamaan pidättyvää politiikkaa Zinnin vierailun ajan, eikä vastannut iskuihin, vaan yritti saada tulitauon aikaan ja jatkaa rauhanneuvotteluja. Tähän ei velvoittanut vain kansainvälinen painostus vaan myös sisäpoliittiset syyt.
Rauhanponnisteluja oli tarkoitus jatkaa pääsiäisen jälkeen. Israelissa uskottiin terrorismin hiljentyvän juhlan ajaksi, sillä islamilaiset palestiinalaiset ovat korostaneet uskonnollisten paikkojen, rituaalien ja juhlien kunnioittamisen merkitystä. Siksi tuntui epätodennäköiseltä, että pääsiäisenä jotain tapahtuisi.
Mutta kun istuimme seder-aterialla, puhelin soi. Naapurissa asuva kirurgi ja hänen psykiatri vaimonsa oli hälytetty töihin. Nataniassa oli tehty pommi-isku ja he pyysivät sisartani katsomaan heidän lapsiaan. Näimme televisiosta kuvia Nataniasta. Naamioitunut terroristi räjäytti pommin seder-aterialla ja tappoi 29 ihmistä. Muutamat keskitysleireiltä selvinneet tulivat matkansa päähän kotimaassaan, terroristi-iskussa ravintolassa. Seuraavana päivänä uusi isku Israelin arabin omistamaan ravintolaan Haifassa ja 17 uhria.
Israel oli pakotettu käynnistämään operaatio "Suojamuurin" kansalaistensa suojelemiseksi. Myös sisareni perheessä puhelin soi. Alon kutsuttiin reservistä palvelukseen. Soitto armeijan esikunnasta ja vajaat pari tuntia aikaa valmistautua lähtöön ei ole helppoa. Oli riipaisevaa seurata valmisteluja, asioiden sopimisia ja jäähyväisiä. Demokratian puolustaminen terrorismia vastaan on vaikeaa, kun vastassa oleva osapuoli piiloutuu siviilien taakse ja naamioituu kansainvälisten kilpien, mm. Punaisen puolikuun suojaan.
Raaistunut väkivalta ja lisääntyneet hyökkäykset siviiliväestöä kohtaan osoittivat, ettei Palestiinan autonomian hallinto joko kykene tai halua estää kansalaistensa väkivallantekoja. Kaikki tapaamani juutalaiset ja Israelin arabit olivat peloissaan. He eivät halua sotaa ja terrorismia, vaan rauhaa. Mutta kenen kanssa Israelin on rauhasta neuvoteltava, jos palestiinalaisia edustaa puheenjohtaja Jasser Arafat esikuntineen? Hehän eivät ole kyenneet sitoutumaan Israelin kanssa tehtyihin sopimuksiin ja hallitsemaan kansalaistensa käyttäytymistä.
Arafat tiesi varmasti, mihin tuhoisat pommi iskut johtavat. Iskut Tel Avivissa, Jerusalemissa, Nataniassa, Haifassa ja Haderassa tulkittiin Israelissa sodanjulistukseksi, sillä jokaisella valtiolla on kiistämätön oikeus puolustaa kansalaisiaan. Iskujen sallimisella ja niihin jopa yllyttämällä Arafat veti köyden liian tiukalle. Niin hänelle on käynyt aikaisemminkin mm. Jordaniassa 1970 ja Libanonissa 1982. Hänet karkotettiin näistä maista, kun oli käynyt selväksi, että palestiinalaisista oli tullut uhka isäntämaalle.
Israelin entisen ulkoministerin Abba Ebanin väite, että "Palestinians never miss a opportunity to miss an opportunity" (Palestiinalaiset eivät milloinkaan menetä tilaisuutta menettää tilaisuutta) piti paikkansa myös syksyllä 2000, kun Arafat torjui Israelin silloisen pääministerin Ehud Barakin esittämän ja yhdysvaltain presidentti Bill Clintonin johdolla rakennetun rauhantarjouksen, joka lupasi 97 % siitä, mitä palestiinalaiset ovat viimeisten vuosikymmenten aikana vaatineet. Mutta Arafat ei halunnut vain Jordanjoen länsirantaa ja Gazaa vaan koko Israelin.
Israelin rauhanaloite käännettiin Israelia vastaan argumentein, että Israel asustaa 78% Palestiinasta ja tämä sopimus takaa vain 22% palestiinalaisille heille kuuluvasta maasta. Vastausta kysymykseen, missä on Israelin valtion paikka ja juutalaisten kotimaa, eivät palestiinalaiset ole antaneet. Näihin kysymyksiin ei vastata edes kansainvälisillä avustusrahoilla kustannetuissa oppikirjoissa, joita heidän hallinnoimissaan kouluissa luetaan. Kun palestiinalaiset eivät saaneet lupausta koko Israelista vaan Länsirannasta ja Gazan kaistasta monia kv. sopimuksia seuraten, käynnistyi uusi intifada, joka lopulta johti Israelin operaatio "Suojamuuriin" eli terrorismin vastaiseen sotaan.
Mikä on rauhan hinta, johon Palestiinan autonominen alue sekä Israelin naapurivaltiot olisivat valmiita suostumaan, vai onko se mahdollista ollenkaan? V. 1994 solmittu Oslon sopimus ja sitä seurannut rauhanprosessi oli monella tapaa merkityksellinen koko Lähi-idän tulevaisuutta ajatellen. Prosessin uskottiin tuovan todellisen mahdollisuuden rauhanneuvotteluihin ja johtavan koston ja välivallan kierteen loppumiseen. Näin ei käynyt. Palestiinalaiset ovat haudanneet rauhan mahdollisuudet vaatimalla koko ajan lisää ja lisää. Tämän Barakin rauhantarjouksen vesittäminen kertoi selvästi.
Pommi-iskujen sarja on jälleen käynnistynyt Israelin lopetettua operaatio "Suojamuurin". Toissa päivänä Rishon LeZion ja 15 kuollutta. Käynnistyykö sama kierre uudestaan, vaikka iskujen luvattiin loppuvan heti, kun operaatio loppuu? Arafat vaati televisiossa pääsiäisviikolla tuhatta itsemurhantekijää, shahidia, iskemään Jerusalemiin ja kertoi itsekin haluavansa tehdä sen, jos ei olisi Israelin armeijan piirittämänä Ramallahissa. Myös Suomessa olevat PA:n hallinnon edustajat sanoivat pommi-iskujen johtuvan Arafatin piirityksestä sekä Betlehemin syntymäkirkon ja Jeninin tapahtumista. Nyt kun tapahtumat noilla paikoilla ovat ohi, pitäisi myös väkivallan loppua.
Suomessa raportointi tapahtumista on ollut varsin ristiriitaista. Arafatin linnoituksessa olleet ja Syntymäkirkkoon paenneet palestiinalaiset olivat pitkään uutisten mukaan viattomia siviilejä, jotka hätääntyivät Israelin tankkien saapumisesta. Nyt tiedämme, että näin ole, mutta moni muistaa vain ensimmäisen uutisen, joka alueelta lähetettiin. Miksi asiasta vaahdonneet maat eivät nyt ole valmiita ottamaan vastaan Syntymäkirkossa tai Arafatin linnoituksessa olleita "viattomia siviilejä"? Tai missä ovat ne tuhannet ja sen jälkeen 500-900 siviiliä, jotka joutuivat Jeninissä massamurhan kohteeksi? Israelin ilmoittamaa lukua 52 taisteluissa kuolleista ei uskottu, ennen kuin kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt vierailivat Jeninissä ja vahvistivat tiedon. Jeninin taistelussa Israel menetti 23 sotilasta, joten sodankäynti tuossa terroristien pesäkkeessä oli erittäin vaikeaa.
Tiedotus on myös yksi sodankäynnin muoto. Syyt siihen ovat mitä moninaisimmat. Jerusalemissa opiskeleva oululainen nuorukainen kirjoitti asiasta mm. seuraavaa. "Seuratessani Suomen lehtien kirjoittelua Israelista, en voi kuin ihmetellä kuinka vahvan selkänojan lausunnoille tietämättömyys antaa. Monet sellaisetkin, jotka eivät koskaan ole käyneet Lähi-idässä tai tutustuneet alueen historiaan antavat Oulun kadulla vahvoja lausuntoja palestiinalaisten itsemurhaiskuja puolustaen, tietämättä miltä elämä täällä tuntuu, kun ei uskalla mennä bussiin, kauppaan tai kahvilaan, ettei vain tule räjäytetyksi jonkin paratiisiin matkaavan shahidin kyydissä ilmaan. Ja jos räjähtää, niin eivät tunteet saisi kuohahtaa, vaan täytyisi vain ymmärtää ja suvaita moiset tapahtumat. Kuinka pitkään Suomessa katsottaisiin rauhallisesti sitä, kun venäläiset tai ruotsalaiset historiaan vedoten tekisivät pommi-iskuja Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun ravintoloihin, kauppoihin, linja-autoihin ja kirkkoihin. Eikö Suomessa tuollaisten tekojen tekijöitä otettaisi kiinni? Todettaisiinko meillä vain tyynesti, että heillä on oikeus ja annettaisiin kaikkien mahdollisten ulkomaalaisten tahojen kertoa meille mitä milloinkin pitää tehdä..."
Nämä lauseet ovat yksi kokemus tämän hetken Israelista. Sävy on toinen kuin Yleisradion kirjeenvaihtajalla Leena Reikolla, joka kertoo ikään kuin virallisen kannan viidelle miljoonalle suomalaiselle TV-uutisten ja radion kautta. Ei voi välttyä ajatukselta, että asenteilla on asioiden näkemiseen suuri merkitys. Hyvin ihmeelliseltä tuntuu, että objektiivisuuteen pyrkivästä raportoinnista on siirrytty suoraan mielipidevaikuttamiseen. Tämän arvovalinnan seuraukset voivat olla arvaamattomia. Siksi toivon eduskunnan alaisen Yleisradion, jolla on julkisen tiedonvälityksen tehtävä, tarkistavan raportointiaan Lähi-idästä ja tekevän sitä koskevat korjaukset nopeasti.
Tiedotusilmapiirin muuttumiseen ja asenteellisuuteen on olemassa poliittiset syyt ja pyrkimykset, joiden takaa on valitettavasti ollut nähtävissä ja luettavissa jonkinasteinen viha juutalaista kansaa ja heidän valtiotaan kohtaan. Tässä yhteydessä on valittaen todettava myös se, että liian useilla on liian lyhyt poliittinen muisti. Vain harva tuntuu muistavan miten Israelin valtio syntyi, puhumattakaan sitä edeltäneistä tapahtumista, Balfourin julistuksesta tai Kansainliiton ja YK:n päätöksistä jne. Historiaa tuntevat tietävät kyllä sen, että jo paljon ennen v. 1948 juutalaisilla oli jo nykyisen Israelin alueella valtiota muistuttava rakenne, kansallinen identiteetti, koulutusjärjestelmä ja jonkin asteinen sosiaaliturva.
Meidän on rohkeasti tuettava Israelia sen pyrkimyksissä rauhaan. Tämän päivän keskeisin teema on: Antakaa Israelin lapsillekin oikeus ehyeen ja turvattuun elämään. Tätä me pyydämme ja tätä pyytävät Israelin äidit. Asioita ei tule ratkaista väkivallalla, vaan on päästävä asialliseen keskusteluun rauhasta. Israelissa suurin osa ihmisistä haluaa rauhaa ja kaikki osapuolet tarvitsevat toisiaan. Kymmenet tuhannet palestiinalaisalueella asuvat ihmiset saavat elantonsa Israelin valtion puolelta. Senkin vuoksi on tärkeää, että rauha ja rauhallinen rinnakkaiselo saadaan toteutettua pian.
Demokraattisena valtiona Israelilla on velvollisuus ja oikeus suojella kansalaisiaan terrorihyökkäyksiltä ja ulkoiselta uhalta. Demokraattisen valtion uskottavuus vaatii sen. Tästä johtuen Israelin ulkopuolelta asioita seuraavien on turha lähteä syyllistämään siviilien puolustajia, koska eri kansainvälisten yhteyksien kautta olemme saaneet tietoon, että hyökkäyksiä suorittaneet ääriryhmittymät ovat saaneet varustusta ja rahoitusta Israelille vihamielisiltä valtioilta.
Meidän suomalaisten on hyvä muistaa Israelia ja Lähi-itää koskevissa kysymyksissä pitkään ulkopolitiikkaamme ohjannut perusajatus siitä, että kansainvälisissä konflikteissa meille sopii parhaiten ns. lääkärin pidättyvä rooli tuomarin roolin sijasta. Tämä on tarkoittanut sitä, ettemme ole asettautuneet yksipuolisesti kummankaan osapuolen kannalle.
Suomi on valitettavasti luopumassa tästä periaatteesta. Ensimmäinen selkeä askel väärään suuntaan oli lokakuussa 2000, kun Suomi ainoana Pohjoismaana äänesti Israelin tuomitsevan julkilausuman puolesta YK:ssa. Valitettavasti tämä harkitsematon ja puolueellinen teko ei jäänyt ainoaksi viestiksemme Lähi-idän suuntaan, vaan Suomi on joutunut milloin pääministerin tai suurlähettilään suulla oikomaan ulkoministerimme harkitsemattomia lausuntoja.
Toivon, että jatkossa Suomen hallitus voisi selkeämmin valita pidättäytyvän roolin tämäntyyppisissä konflikteissa ja pyrkiä mieluummin diplomaatin, selvittelijän ja sovittelijan rooliin. Toivottavaa on myös se, että me suomalaisina kunnioitamme maata ja maita, jossa ihmisoikeudet, demokratia ja mielipiteen vapaus ovat johtavia perusperiaatteita. Tämänkin vuoksi Israel tarvitsee tukemme ponnisteluissaan pysyvän rauhan aikaansaamiseksi. Israelilaisilla äideillä tulee olla oikeus kasvattaa lapsiaan turvattuun elämään.
Nyt on aika rukoilla rauhaa Jerusalemille ja tehdä kaikilla rintamilla töitä sen puolesta. Israel tarvitsee kaiken tukemme. Myös parlamentissa meidän on Israel-ystävyysryhmässä nostettava profiiliamme. Edesmenneen eduskunnan puhemiehen K.A.Fagerholmin ja hiljattain 70-vuotispäiviä viettäneen ex-ministeri Arvo Salon kaltaisia vankkumattomia Israelin ystäviä tarvitaan.
Israelin kansan olisi jo korkea aika saada nostaa katseensa tulevaisuuteen ja toivoon. Jospa laulun sanat "vielä rakkaus koittaa ja maa kukoistaa, ensi vuonna sen nähdä jo saan" kävisivät lopultakin toteen, niin että Israelin lapset saisivat oikeuden elää ehyttä ja turvattua elämää isiensä maassa. Luvatussa. Erez Israelissa.
Vastaukset 60
Vanhimmat
miten tämä nyt uskontoon liittyi? Oikea kanava olis lienee jotain politiikka, yhteiskunta, terrorismi, sodat tms.
nyt viitsi höpöttää.
lietso sotaa?
Luin Hannu Takkulan puheen vielä uudemman kerran ja minusta se on ihan asiallinen. En minäkään hyväksy palestiinalaisten terroristijärjestöjen harjoittamaa väkivaltaa ja todellakin toivoisin että mahdollisimman pian löydettäisiin ratkaisu ja kestävä rauha.
Kysymykseni kuitenkin oli ja on edelleen; miten tämä teksti liittyi uskontoon? Oliko puheen julkaisemisella jokin tarkoitus, että se tehtiin juuri tällä palstalla?
Aavistan sen verran että tällä on jotain tekemistä Israelin pyhän kansan, juutalaisten, luvatun maan ja Raamatun profetioiden kanssa?
sotaa.
Katson vain, että myös israelilaisilla pitäisi olla oikeus elää omaa elämäänsä ilman jatkuvaa terroristipelkoa.
Kuvittele itse, millaiselta tuntuisi mennä kauppaan, kouluun, töihin, kylään jne. jos koko ajan saisit pelätä, koska ja missä jälleen räjähtää pommi surmaten suuren määrän siviilejä!!
Israelin valtiota johtavia poliitikkoja, hehän sen vihan mikä Palestiinalaisten keskuudessa vallitsee takana ovat. Sharonit ja muut massamurhaajat(jumalan valitut) saavat tehdä mitä tahtovat päästäkseen maaliin, tunnetaan myös sanoilla terrorismi ja siionismi.
vain rauhaa
p.s. 40 % Israelin päivittäisestä veden tarpeesta tulee alueilta jotka he ovat vallanneet Palestiinalaisilta...
Välttämättä tarvi ketään alkaa syyllistämään tai tuomitsemaan? Hmm, en edes tiedä mitä uskontoa 'Go Israel Go!' edustaa, mutta oikein hyvä jos todella sydämessäsi ymmärrät ettei väkivalta ole ratkaisu. Nimittäin niitä tietämättömiä minä säälin jotka kehottavat tappamaan ja pitävät sitä oikeutettuna, mihin milloinkin vedoten.
Mutta niin, yleensä ongelmatilanteita ratkottaessa on järkevintä pyrkiä ymmärtämään ne teot ja puheet mitkä ovat johtaneet tähän tuskalliseen kärsimykseen. Qanjan mielestä juuret löytyvät Israelin poliittisesta johdosta? Itse kun en ole niin poliittisesti valveutunut että pystyisin ehdottomasti kallistumaan kummankaan osapuolen taakse. Yritin toki kerätä tietoa hakupalveluista mutta tulokset olivat vähintäänkiin ristiriitaisia ja yleensä kirjoittajan oman mielipiteen sävyttämiä "totuuksia" aiheesta.
Kun nyt yleisellä uskontopalstalla asiasta keskustellaan, on threadin aloittajalla ollut ilmeisesti toivo löytää ratkaisu eri uskontojen edustajilta. Edelleen minun on myönnettävä etten tiedä Raamatun profetiaa liittyen tähän, tai edes sitä miksi kristityt (?) ovat niin vahvasti Israelin puolella. Olisiko siitä hyvä aloittaa, Raamatusta? Tai olisiko kenelläkään tarjota url:ia johonkin puolueettomaan aineistoon missä tämän alueen ja näiden kansojen historiaa on käsitelty?
Molemmat ovat syyllistyneet mitä suurempiin ihmisoikeusrikkomuksiin, omien uskojensa varjolla. Toiset taistelevat raamatun ilmoittamaa saatanaa vastaan ja toiset taas ovat koraanin ilmoittamassa pyhässä sodassa. Syyttely ei auta ja uskonnoilla sitä rauhaa ei aikaan saada. Aikamoinen väkivallan kierre vallitsee siellä maaperällä, kosto on suloinen.
Toivottavasti jokin poliittinen tie johtaa rauhaan siellä, mutta se vaatii molemmilta osapuolilta joustamista(kukapa nyt "saatanaa" vastaan joustais)! Näyttää vaan siltä että jompikumpi kansoista saa väistyä keinolla millä hyvänsä, ja siitä ei hyvää seuraa...
Usko ei johda mihinkään rauhaan, ei missään, eikä milloinkaan.
Vain Rauhaa
noin tyhmä ihminen vai esitätkö vain?
Toivoisin rehellistä vastausta. Kiitos!
Mitäs, israelilaisten mielestä Yasser Arafat = Saatana? Vai mitä tarkoitit? Hmm......
Anyway :) jostain suositeltiin tutustumista Uuden Testamentin Kirje roomalaisille - missä kerrotaan Israelin pelastumisesta ja uudesta elämästä. Tässä lyhyt lainaus: Room.12 (16-21)
16 Olkaa keskenänne yksimielisiä. Älkää pitäkö itseänne muita parempina, vaan asettukaa vähäosaisten rinnalle. Älkää olko omasta mielestänne viisaita. 17 Älkää maksako kenellekään pahaa pahalla, vaan pyrkikää siihen, mikä on hyvää kaikkien silmissä. 18 Jos on mahdollista ja jos teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien kanssa. 19 Älkää ottako oikeutta omiin käsiinne, rakkaat ystävät, vaan antakaa Jumalan osoittaa vihansa. Onhan kirjoitettu: "Minun on tuomio, minä maksan tekojen mukaan" -- näin sanoo Herra. 20 Edelleen sanotaan: "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle ruokaa, jos hänellä on jano, anna juotavaa. Näin keräät tulisia hiiliä hänen päänsä päälle." 21 Älä anna pahan voittaa itseäsi, vaan voita sinä paha hyvällä.
Tiedä sitten oliko tämä korrekti tapa jatkaa keskustelua, kun en edes ole varma miten näitä Raamatun tekstejä voi lainata. Raamatun oppineet - korjatkaa jos menee väärin.
"Tiedä sitten oliko tämä korrekti tapa jatkaa keskustelua, kun en edes ole varma miten näitä Raamatun tekstejä voi lainata. Raamatun oppineet - korjatkaa jos menee väärin."
hyvin menee. Jatka vaan.
"noin tyhmä ihminen vai esitätkö vain?
Toivoisin rehellistä vastausta. Kiitos!"
Vähän både och...
Teitkö itsesi juuri viisaaksi?
Toivoisin rehellistä vastausta? Kiitos!
ehkä vähän rauhaa fiksulle ihmiselle
Ei vaan ne kaikki palvovat saatanaa vrt.epäjumala allah, ja päinvastoin!
Edelleenkään et saa raamatun avulla sillä alueella rauhaa...
miten luulet jos olet vaikka itse koko elämäsi uskonut tiettyyn jumalaan(maailmankuva) ja sit sulle tullaan syöttään jonkun muun ns. valmis maailmankuva, lähtee pohja kaikelta tutulta ja turvalliselta... ei ehkä onnistu!
Kokeiles vaikka sitä johonkin muslimiin kadulla kun huomaat sellaisen, pyydä häntä vaikka sunnuntaina Hakaniemessä Helsingissä järjestettävään käytännönläheiseen palvontaseremoniaan! mitä luulet saavas vastaukseksi?
Tai päinvastoin, kuinka moni kristitty uskovainen lähtisi mukaan kumarteleen Meccaa kohti...?
Lähtisitkö itse?
vain rauhaa
just just, tai molemmille sokkotreffit Govindan sunnuntaijuhlaan? Ajattelinkin asiaa siten että jospa nämä israelilaiset /kristityt vois vähän nöyrtyä ja jättää asian Jumalan päätettäväksi. Eikö se olisi silloin todellinen Pyhä teko, juuri mitä Raamatun Jumala odottaa tältä valitulta kansalta?
"Vähän både och..."
kuitenkin selvästi enemmän både.
Eikö?
"Teitkö itsesi juuri viisaaksi?"
En.
Olin sitä jo aiemmin.
Konfliktin juuret ovat syvällä, ja sen alkuperä tuntuu jo kaikonneen historian uumeniin, vaikka tapahtuneesta on vain runsaat viitisenkymmentä vuotta.
”Yritin toki kerätä tietoa hakupalveluista mutta tulokset olivat vähintäänkiin ristiriitaisia ja yleensä kirjoittajan oman mielipiteen sävyttämiä "totuuksia" aiheesta.”
Tuskin netistä löytyy tietoa, sillä kuten huomasitkin, ne ovat kovin värittyneitä. Yhden kirjan voisin suositella: Hanan Ashrawi Totuuden toinen puoli. Varsin kiihkoton, ja antaa minusta hyvinkin tasapuolisen kuvan alueen nykyhistoriasta. Ashrawi on palestiinalainen, ei-muslimi, vanhemmat ovat kristittyjä (jos tällä on jotain merkitystä). Hän toimi palestiinalaisdelegaation johdossa vuosina 1991-1993.
”Kun nyt yleisellä uskontopalstalla asiasta keskustellaan, on threadin aloittajalla ollut ilmeisesti toivo löytää ratkaisu eri uskontojen edustajilta.”
Valitettavasti kyseessä on ns. spammaus, eli sen lähettäjä heittää sen kaikille foorumeille. Eikä jää asiasta keskustelemaan tai edes lukemaan vastauksia. Itse epäilen, että kyseessä on joko Veijonen itse, tai joku hänen kannattajansa. Eli kristittyjen eskatologian ”lopunaikojen” tulkitsija. Näitä ennusmerkkien näkijöitähän on ollut kautta kristinuskon historian. Ei heitä huolestuta Lähi-idän konflikti, vaan toivottavat sen tervetulleeksi, jotta profetiat toteutuisivat, ja maailmanloppu olisi nyt käsillä. Olen lukenut, että jokin ryhmä jopa edistää sitä järjestämällä juutalaisten muuttoa esim. Venäjältä Israeliin.
Itselleni tämä kyllä herättää enemmän kuin kummastusta. Kuinka joku voi olla niin elämäänsä kyllästynyt, ettei toivo mitä parempaa kuin että loppu tulisi. Itselleen, ja siinä sivussa kaikille muille.
hieman tylystä kommentista aamulla.
Olin silloin vähän ärhäkällä tuulella. Se on tosin hyvin tavanomainen mieliala mulla. :))
(Vastaan lyhyesti, ennenkuin siirryn telkun prisman ääreen seuraamaan vulkanologien seikkailuja)
>>Itselleni tämä kyllä herättää enemmän kuin kummastusta. Kuinka joku voi olla niin elämäänsä kyllästynyt, ettei toivo mitä parempaa kuin että loppu tulisi. Itselleen, ja siinä sivussa kaikille muille.
Koska tuossa edellisessä tuli mainittua tulivuoret, niin laitettakoon tähän matkaopastus asianmukaiselle palstalle ja aiheeseen, tulivuorista kiinnostuneille
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=114&conference=681&posting=3000000000293231
Etna. Olen joskus kävellyt sen mustalla laavalla. Parhaiten sen huiput aukenevat Taorminan kreikkalaisesta teatterista. Kävin siellä ensimmäistä kertaa hyvin nuorena, parhaimmassa jammailuiässä. Silloin teatteri, ja siitä aukeneva panoraama jäi takaraivoon kummittelemaan. Toisen kerran kävin pari vuotta sitten. Silloin istuin teatterissa tuntitolkulla syventyneenä maisemaan, ja miettien elämää joskus kauan sitten. Etnan purkauksia en nähnyt, mutta laavavirta näyki päivän pimennettyä.
Mutta takaisin aiheeseen, siis lopun ajan odotuksista. Tämä ajatushan on kulkenut jo Paavalin ajoista. Hänhän oli vakuuttunut, että tulisivat hänen elinaikanaan (vaikka ilmeisesti alkoi epäillä sitä viimeisinä vuosinaan). Minusta siinä piile eräs kristinuskon (ja sen myötä länsimaisen kulttuurin) pahan siemen. Siinä kun sisältyy luonnosta piittaamattomuus: rohmua kaiken, mitä irti saat, jälkipolvia ei tarvitse ajatella. No, minussahan on vähän viherpipertäjän vikaa.
Nämä lopunajan odottajat uskovat (ja ovat aina uskoneet) vakaasti siihen, että Jeesuksen toinen tuleminen tulee ehdottomasti heidän omana elinaikanaan. Heitä tuskin kovin paljon kiinnostaisi, jos ennustettaisiin, että olisikin sadan vuoden kuluttua. Tai tuhannen. Saatikka neljän miljardin.
tuntuu liittyvän elävään kristillisyyteen ja uskoontulon alkuvaiheisiin. Raamatunsana on niin uutta ja elävän voimakasta, että tuntuu kuin se puhuisi juuri itselle ja aivan ajankohtaisista asioista. Omalta kohdaltani muistan sen, kun ahmin siinä vaiheessa kaiken löytämäni eskatologisen kirjallisuuden ja lopun käsinkosketeltava läheisyys vaikutti kaikkeen elämään. Kerrankin vanhempieni kotitalon pihaa raivatessani, tein valintoja eskatologisesti. Koska aikaa oli silloin niin vähän olevinaan jäljellä, jätin nopeakasvuisimmat puuntaimet, siis haavat jäljelle, että ehtisivät kasvaa isoiksi lyhyenä elinaikanaan.
Nyt ne on pätkitty saunapuiksi jo aikoja sitten, eikä loppu tunnu olevan olenkaan niin lähellä kuin silloin. Mitä joskus viime syksynä laskeskelin mahdollisia aikoja neljänsadan vuoden päähän ja luonnonmukaisemmalla laskukaavalla raamatullisesti kolmannesmiljardin vuoden päähän.
Minun kristillisyysasteikolla aidoimmat kristityt (ei menestysteologit, vaan maan hiljaiset) kuluttavat luontoresursseja keskimääräislänsimaalaista niukemmasti, koska heillä ei pitäisi olla motiivia kerskakulutukseen, mikäli vielä Raamatun alkulehdillä oleva kehoitus maan varjelemiseen on sisäistetty.
Edellisellä asteikolla arvioituna lestadiolaisten lisääntymisintensiteetti ja suviseurojen peltilehmäpaljoudet... ja jotenkin vähän oudoksuttavalta vaikutti ehkä viime vuonna jossain ollut kansanedustajien autoluettelo, kun näkyvimmällä kristityllä oli kovin menopeli...
Kehityskaaresi on mielenkiintoinen, minua kiinnostaisi kovasti tietää, miten olet luopunut tästä pikaisen lopun odotuksesta ja mitä Raamatun puhe siitä sinulle nyt merkitsee. Kun fundamentalistit sanovat, että Raamatusta ei voi piiruakaan pois ottaa ettei koko rakennelma kaatuisi, on tämän luopumisen täytynyt aiheuttaa sinussa muitakin käännöksiä ja uusia mietteitä.
Minua myöskin vähän silitti ensin vastakarvaan Arethusan maininta siitä, että kristillinen elämäntapa ja kulttuuri olisi luonnonriistolle suosiollinen, kunnes myös minä muistin nämä samat mutaan uponneet peltilehmät ja sitä kautta muunkin välipitämättömyyden luonnosuojeluun. Ehkäpä Arethusa on oikeassa, vaikka minun tuttipullosta imemääni kristilliseen arvomaailmaan kuuluikin ehdottamasti luonnon suuri arvostus.
Ei Raamatun arvovallasta ja sisällöstä ole karissut mitään pois. Ihan täysipainoista ja erehtymätöntä Jumalan sanaa se on ensimmäisestä alusta viimeiseen aameneen.
Minussa tapahtunutta muutosta voisi ehkä kuvailla siirtymiseksi näkemisestä uskomiseen. Jumalan toiminnan jälkiä menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa ei voi "nähdä todistettavasti", vaan ymmärtää ainoastaan uskon keinoin.
Miten muutos on tapahtunut? Vähitellen. Oppimalla jotain Jumalan ja ihmisten aikakäsitteen erilaisuudesta.
Eskatologista loppua, käsitykseni mukaan, ei romauteta taivaalta konkreettisena pakettina ihmiskunnan niskaan, vaan ihmisten oman toiminnan seurauksena maailmanmenon lavasteet kypsyvät vähitellen eskatologisen näytelmän esittämiselle valmiiksi.
Eikä puheenaoleva loppu ole mikään loppu, vaan syntymään verrattavissa oleva olotilamuutos, mikä vaatii luonnollisen kypsymisaikansa.
Jeesun puhui paljon vertauksin, Johannekselle, Paavalille ja profeetoille näytettiin näkyjä ja odottajille on luvattu kuvittelematonta. Niistä tuskin voi laatia täsmällistä tulevaisuuden historiaa, mutta luultavasti jokaisella uskovalla on jonkinlainen oma kuvitelmansa, siitä mitä on edessäpäin.
"kuitenkin selvästi enemmän både.
Eikö?
"Teitkö itsesi juuri viisaaksi?"
En.
Olin sitä jo aiemmin."
Ai missä määrin?
Tiedätkö mitä både tarkoittaa på finska?!
Luultavasti et... hih
rauhaa haha aha
Yo se claro, que significa "både" en el sueco porque yo hablo sueco y tambien nueve otras lenguas. Como esta contigo?
Pero yo se tambien, que tu eres un hombre bastante tonto pero eso no es mi culpa.
Puedes entender que yo escribo aqui? Si puedes, tu puedes tambien contestar en español por favor.
Gracias!
Nyt olen tainnut erehtyä sinusta "pahemman" kerran...
>Ei Raamatun arvovallasta ja sisällöstä ole karissut mitään pois.Ihan täysipainoista ja erehtymätöntä Jumalan sanaa se on ensimmäisestä alusta viimeiseen aameneen.
Eikö Raamattu olekaan aikojen kuluessa muuttunut sisällöltään;siihen lisäilty ja otettu pois kohtia ja lukuisat eri käännökset...(?!)
eiköhän meistä jokainen välillä ärhentele tai päästele suusta sammakoita ;p Hyvä että pystyt kuitenkin näkemään ja myöntämään tuon itseesi tarraantuneen ilkeän demonimörön... onneksi siihenkin on lääkkeet, ei tarvi sen kanssa ikuisuutta taistella?
Kiitokset kirjasuosituksesta, vois seuraavalla kirjastoreissulla tutustua kyseiseen teokseen.
Threadin aloittajasta epäilen että kyseessä Harri olisi ollut; sigu puuttui.
Eskatologia on minulle käsitteenä uusi, toki itsekin joskus Nostradamusta tutkineena luulen tietäväni mistä on kyse... Tietyissä piireissä tämä tosiaan näyttää olevan pienoinen trendi, en tosin ihmettele kun maailman uutisia seuraa. Ja jokainen tietysti tyylillään, mutta kun nämä "profetiat" on nostettu sitten kaikkein tärkeimmäksi eikä niistä loppujen lopuksi näytä mitään järkevää keskustelua syntyvän.
et vastannut minulle, vaikka pyysin sinua vastaamaan kirjoituksessani otsikolla "Si si" ??
Hih.
Haha aha.
On vertauskuvallisesti geneettisen koodituksen säilymisen luokkaa lukuisine korjausprosesseineen.
Vanhan Testamentin tekstit ovat olleet juutalaisille pyhää kirjoitusta jo yli kolmetuhatta vuotta ja käsin tekstejä kopioitaessa on noudatettu äärimmäistä tarkkuutta, ettei yksikään hebrean kirjaimiston merkki ( .ץראה תאו ,םיימשה תא ,םיהולא ארב ,תישארב )muutu pienimmältäkään piirroltaan. Mutta kun sellaista kuitenkin on päässyt tapahtumaan, ei epäiltyä virhettä ole menty korjaamaan, vaan on kopioitu sitä eteenpäin viheellisenä ja merkitty marginaaliin arvioitu virhe ja oikeaksi arvioitu kirjoitus- ja lausumistapa ja kuka ja koska on havainnut. Marginaaleihin on vuosisatojen saatossa kertynyt suuri joukko huomautuksia, mutta mitään ilmiselvääkään kirjoitusvirhettä ei ole poistettu, vaan kaikki kirjoitusversiot on säilytetty selityksin. Kuten geneettiseen koodistoonkin on vuosimiljoonien saatossa kertynyt viruksien kuljettamaa roskaa ja mutaatioiden aiheuttamia kirjoitusvirheitä, niitäkään ei luonto siivoa pois vaan kytkee virheellisiä koodinpätkiä pois toiminnasta ja säilöö kaiken.
Raamatun kokoonpanokonferensseissa mukaan on valittu lukuisista käsikirjoitusversioista, vanhimmat, luotettavimmat ja kristikunnassa arvostetuimmat ja opiltaan yhtenäisimmät. Kerran kokoonpantua raamattua ei muuteta kirkkojen uusien oppien mukaisiksi (mitä jehovistit laativat omiä väänteilyitään epäkristillisien oppiensa tueksi, mutta heitä ei lueta kristillisiin kirkkokuntiin kuuluvaksikaan)
Katolisen kirkon lukuisat harhaopit voidaan edelleen todeta raamatunvastaisiksi, kuten oli jo Lutherin aikana. Ja katoliset värkkäävät edelleen uusia harhaoppeja ja vievät kristikunnan suurinta "kirkkokuntaa" yhä kauemmaksi harhapoluille oikeasta kristillisyydestä, mutta hekään eivät ole menneet muuttamaan raamatun sisältöä.
Eri kielille käännettävät raamatunkäännökset sen sijaan muuttuvat kielien muuttuessa. 1700-luvun suomalaiset raamatut ovat sisällöltään lähes samaa kuin nykyisetkin, kieliasu vain on muuttunut. Lähinnä alkukielisintä sanatarkkuudessaan on 1933/38 käännös, vaikka onkin hieman jähmeä kieliasultaan. Siihenkin on olemassa korjausvihkosia, joissa on ilmitulleita käännösvirheiden korjauksia.
Valittu ja luvattu,joo.
Kyllä nyt on niin että siellä juutalaiset touhuilee samoja hommia kuin Hitleri heitä kohtaan aikoinaan.
Voi tätä maailman julmuutta ja pahuutta, voivoi.
Nyt on aika Israelin vastata kovalla kädellä raukkamaisiin itsemurhaiskuihin, jotka systemaattisesti ja tietoisesti kohdistuvat puolustuskyvyttömiin naisiin ja lapsiin.
Hamas maan tasalle!!
olet tyhmä ihminen.
Idiootti.
kun esittäydyit!
Mutta ethän vain minua syytä siitä, että olet idiootti?
Ethän?!
hyvä puhe.
Jos olisin pohjoisesta, niin äänestäisin Takkulaa. Tehkää te pohjoisen ihmiset niin!
...jos SEKÄ Israel ETTÄ palestiinalaisterroristit lopettaisivat väkivallan käytön.
Siis: anteeksipyynnöt ja anteeksiantaminen puolin ja toisin.
Totta kai tämä on idealismia. Mutta vielä suurempaa idealismia ja itsepetosta on kaiken vastuun kaataminen niin palestiinalaisterroristien kuin vuorostaan Israelin niskaan. Sillä tiellä vastassa on vain kuolleita naisia, poikia, tyttöjä, miehiä... kuten olemme nähneet.
Minusta on kummallista että tähän väkivalllan lietsontaan ovat syyllistyneet niin monet suomalaisetkin - tälläkin palstalla.
Väärinkäsitysten välttämiseksi:
kyllä, kyllä minä ymmärrän hyvin Israelin valtion iskuja palestiinalaisia vastaan.
kyllä, kyllä minä ymmärrän hyvin terroristien iskuja Israelia vastaan.
Mutta minä en hyväksy kumpaakaan menettelytapaa.
Ja vielä yksi huomio:
Israelin valtio ei ole sama kuin israelilaiset, vielä vähemmän sama kuin palestiinalaiset. Ja samoin: terroristijärjestöt eivät ole sama kuin palestiinalaiset, vielä vähemmän sama kuin arabit.
Tällaiset samaistamiset ovat juuri sitä vihan lietsontaa, jota tässä kaikkein vähiten kaipaaa.
S(a)l(aa)m
S(a)l(o)m
"Ainoa ratkaisu olisi
Kirjoittanut: JaakkoV, 3.7.2002 klo 09.12
...jos SEKÄ Israel ETTÄ palestiinalaisterroristit lopettaisivat väkivallan käytön."
saat palestiinalaisterroristit lopettamaan itsemurhaiskut israelilaisiin siviilikohteisiin?
Onko sinulla viisastenkivi?
laittoman maanvaltaamisen jota Isarelin valtio toteuttaa perustamalla juutalaissiirtokuntia toisten maille...
diggaisitko itse jos Ruotsi alkais perustaa Suomeen ruotsalaissiirtokuntia...?
vain rauhaa
"Miten saat palestiinalaisterroristit lopettamaan itsemurhaiskut israelilaisiin siviilikohteisiin? Onko sinulla viisastenkivi?"
Ei ole minulla, eikä ole kenelläkään. Olisivatpa nuo jo loppuneetkin muuten. Viisasten kiveksi tuskin käy sekään, että väkivaltaan vastataan väkivallalla. ELi sanomani on yksinkertaisesti: väkivallasta sikiää vain väkivaltaa.
Niin, en myöskään tiedä, miten estäisin Israelin asevoimia lopettamasta iskut palestiinalaisiin siviilikohteisiin...
Ainoa ratkaisu olisi lopettaa väkivalta, puolin ja toisin. Minula ei ole aavistustakaan, miten se voisi olla mahdollista.
Ihmettelen ainoastaan, miten täällä Suomessa asti riittää ihmisiä lietsomaan vihaa, puolin ja toisin.
"Viisasten kiveksi tuskin käy sekään, että väkivaltaan vastataan väkivallalla."
israelilaisten pitäisi Jerusalemiin tehdyn 30 kuolonuhria vaatineen pommi-iskun jälkeen vain lähettää Arafatille toivomus: "Voisitteko ystävällisesti iskeä välillä Tel Aviviin."
"Niin, en myöskään tiedä, miten estäisin Israelin asevoimia lopettamasta iskut palestiinalaisiin siviilikohteisiin..."
Israelin armeija etsii sieltä itsemurhaiskujen suunnittelijoita ja potentiaalisia tekijöitä, koska nämä piiloutuvat raukkamaisesti naisten hameiden alle ja lasten sekaan.
Jos tässä etsinnässä sitten vahingossa tulee joitakin siviiliuhreja, niin terroristit eivät voi syyttää kuin itseään.
"israelilaisten pitäisi Jerusalemiin tehdyn 30 kuolonuhria vaatineen pommi-iskun jälkeen vain lähettää Arafatille toivomus: "Voisitteko
ystävällisesti iskeä välillä Tel Aviviin."
Mielummin niin, kuin että vastaiskulla tappaa 10 siviiliä - etsiä kaikkia keinoja päästä ulos tilanteesta vahingoittamatta ulkopuolisia. Toisen pahat teot eivät ikinä voi oikeuttaa omia pahoja tekoja. Jos puolisosi on sinulle epäoikeudenmukainen, antaako tämä sinulle oikeuden olla epäoikeudenmukainen...
Niin, itse en usko väkivaltaan. Uskon, että Israelin kansalaisten suojeluun löytyisi tehokkaampiakin vaihtoehtoja kuin nykyinen Israelin politiikka.
"Israelin armeija etsii sieltä itsemurhaiskujen suunnittelijoita ja potentiaalisia tekijöitä, koska nämä piiloutuvat raukkamaisesti naisten
hameiden alle ja lasten sekaan. Jos tässä etsinnässä sitten vahingossa tulee joitakin siviiliuhreja, niin
terroristit eivät voi syyttää kuin itseään."
Huomaatko loogisen ritiriidan? Miten terroristit voivat syyttää itseään siitä, että täysin ulkopuolisia ihmisiä kuolee? Eiväthän terroristit siitä kärsi, jos naapurin lihakauppiaan pikkupoika jää sortuvan talon alle? Jos etsinnässä tulee siviiliuhreja, vastuu on yksin Israelin armeijan. Samoin - jos itsemurhaiskuissa tulee siviiliuhreja, vastuu on palestiinalaisen terroristin, eikä Israelin politiikan.
Väkivalta synnyttää vain väkivaltaa. Tällä tekniikalla väkivalta loppuu vasta, kun toiselta osapuolelta (tässä tapauksessa palestiinalaisilta) ovat kaikki kuolleet. En pidä ko. rauhoittamiskeinoa kovinkaan toivottavana.
"Huomaatko loogisen ritiriidan? Miten terroristit voivat syyttää itseään siitä, että täysin ulkopuolisia ihmisiä kuolee? Eiväthän terroristit siitä kärsi, jos naapurin lihakauppiaan pikkupoika jää sortuvan talon alle? Jos etsinnässä tulee siviiliuhreja, vastuu on yksin Israelin armeijan"
Ei todellakaan noin. Vaan ne siviilit ja koko plutoona, jotka piilottelevat ja suojelevat terroristeja kantavat vastuun siitä, jos näiden terroristien etsinnässä vahingossa kuolee siviilejä.
Toisessa maailmansodassa eräät hyväsydämiset suojelivat ja piilottelivat juutalaisia kodeissaan. Käsittääkseni sodassa kaikki vastapuolen edustajat ja tukijat kuuluvat potentiaaliseen riskiryhmään mitkä on tarkoitus eliminoida.
Vaikka Israelin armeija pystyisikin nyt eliminoimaan useimmat terroristit, niin ei kuitenkaan varmaan kaikkia? Onko niin vaikea ymmärtää ihmiskunnan historiaa ja nähdä miten jälkipolvet tulevat kostamaan yhä verisemmin isien ja esi-isien kokemat vääryydet.
Kuulutko sinä Shalom tähän eskatologiseen uskonlahkoon joka odottaa maailmanlopun tulevan näinä päivinä, Jeesuksen toinen tuleminen, karitsan häät. Vai muuten vaan olet piittaamaton meidän lapsiemme tulevaisuudesta?
"Kuulutko sinä Shalom tähän eskatologiseen uskonlahkoon joka odottaa maailmanlopun tulevan näinä päivinä, Jeesuksen toinen tuleminen, karitsan häät."
En kuulu.
"Vai muuten vaan olet piittaamaton meidän lapsiemme tulevaisuudesta?"
En suinkaan ole piittaamaton. Mielestäni myöskin israelilaisilla on oikeus elää ilman jatkuvaa terroristipelkoa. Niinpä terroristit, jotka kylmäverisesti surmaavat viattomia siviilejä, on voitava kaivaa esiin ja estää heidän tulevat terroriaikeensa.
Ok, oletan että tiedät alueen poliittisesta historiasta sen verran? Erittäin harvinaista on että kukaan yksilö, mikään väestöryhmä täysin syyttä turvautuisi epätoivoisiin tekoihin. Tällaisia kriittisiä tilanteita ovat esimerkiksi nälänhätä, köyhyys ja tunne epäoikeudenmukaisuudesta.
Omasta kokemuksestani; itse en ole pystynyt pakotettuna mitään hyväksymään tai sisäisesti ymmärtämään, tulos on yleensä ollut juuri päinvastainen.
vain tahtoa löytyy, sodan voisi julistaa rikolliseksi toiminnaksi josta seuraa jonkilainen rangastus. Korkeintaan hernepyssyt sallittuja. Osapuolet pitäisi pakottaa neuvottelemaan niin että tavoite on etukäten määritelty. Jos eivät tähän suostu kumpikin osapuoli kansana pakotetaan rangaistukseksi vaihtamaan uskontoja siis israelilaisista palestiinalaisia ja päinvastoin. Kyllä tulisi vipinää tossuihin. Tähän ei päästä koska maailmantalous jälleen kerran näyttelee pääroolia ja sivuuttaa muut asiat.Kun tilanne pysyy samana palvelee se silloin jonkun etuja.
niinp, takaisin lähtöruutuun... miksi tämä puhe julkaistiin uskontopalstalla? Olisi pitänyt itsekin jättää kommentoimatta koko aihetta koska en ole edes kiinnostunut maailmanpolitiikasta :(
Mutta, edelleen jäi mieltä kaivertamaan tämä kristillinen näkökanta sodasta ja tappamisesta. Kovasti vakuutellaan ettei Raamatussa olisi mitään ristiriitaista ja Pyhä Henki, Jumala ohjaa kun on ottanut vastaan Pelastuksen. Kuitenkin tuntuu että kaikkein yksinkertaisimmistakin asioista ollaan niin montaa eri mieltä. Itse olen 100% pasifisti ja uskon myös Kristukseen, mutta muuten melkeinpä kammoksun näitä kristinuskovaisten juttuja. Ajattelin ensin että jospa se johtuu pelkästään tämän ryhmän keskustelijoista, mutta ahdistus vain kasvoi kun lueskelin netmissionia + paria muuta vastaavaa. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole ketään syyllistää tai mitenkään väheksyä kenenkään uskoa. Joskus sitä kuitenkin toivoo että koko Raamattu olisi jätetty kirjoittamatta. Niin paljon murhetta ja eripuraa niistä profetioista on syntynyt :(
ÄLÄ TAPA!
pitäisi vastata, itse kun olen agnostikko. Enkä oikeastaan halua hetkauttaa kenenkään näkemyksiä, puoleen tai toiseen.
Mutta kuitenkin, pitkään keskustelupalstoja seuranneena. Uskovaisista aktiivisimmat kirjoittajat ovat näitä ”julistajia”, jotka ovat kokeneet saaneensa lähetyskäskyn. Mukaan löytyy todella outoja tyyppejä. Nämä antavat kuitenkin vääristyneen kuvan. Kyllä todellista keskustelua löytyy, vaikka voi olla työn takana, mutta silloin todella antoisaa (ja jos sille annetaan mahdollisuus, oma missioni :-).
Olen joskus haaveillut, että saisin keskusteluun mukaan omia ystäviäni, siis näitä IRL. Joku vähän innostuikin, kun esittelin hyvää kirjoitusta. Mutta, tämän päivän (tai nyt jo edellispäivän) aloituksia lukiessani, ja niiden haistatteluvastuksia, niin tiedän ystävieni reaktion. Yksinkertainen, ai jaaha, ja kääntävät mielenkiintonsa johonkin hedelmällisimpään. Valitettavaa.
että nimimerkistäsi huolimatta olet valinnut väkivallan ja vihan tien.
Kirjoitat:
"Ne siviilit ja koko plutoona, jotka piilottelevat ja suojelevat terroristeja kantavat vastuun siitä, jos näiden terroristien etsinnässä vahingossa kuolee siviilejä."
Eli vastaavasti Suomessa: kun poliisi piirittää ammuskelijaa, joka on linnoittautunut omakotitaloon panttivangin kanssa, ja poliisi ampuu vahingossa naapurikorttelissa asuvan naisen lapsineen, vastuu on kokonaan tuolla linnoittautuneella rikollisella, eikä poliiseilla lainkaan? Minusta siis jopa nekin, jotka näkevät, että koko kriisi on palestiinaisten ääriryhmien (ts. että kyseessä on todella "poliisin" ja "rikollisten" mittely), pitäisi ymmärtää, ettei koettu vääryys vie vastuuta toisten ihmisten hengestä...
No, saathan toki noin ajatella. Minusta vain tuo ajattelutapa on eettisesti hyvin arveluttava - ja poliittisesti hyvin lyhytnäköistä.
Niin, kristittyjä on moneen lähtöön.
Itse olen kristitty, toki, ja kuten huomaat tulkitsen esim. ko. konfliktia pitkälti samoin kuin sinäkin. JA kuten sinkin, voin pahoin kun joudun keskustelemaan sellaisten kristittyjen kanssa, jotka tuntuvat juttelevan päivänpolitiikasta aamiaispöydässä itse isä Jumalan kanssa. Olen kyllä oppinut huomaamaan, että he toden totta ovat vähemmistöä, ja usein juuri vastikään uskoon tulleita...
linjoilla ! Minustakin nämä vastaukset tai keskustelu täällä on ahdistavaa. Luulin,että ihmiset olisivat yleisesti ottaen suvaitsevaisempia rauhan kannattajia. Olen myös 100% pasifisti ja ihmettelen , että tälläistä ahdasmielisyyttä vielä esiintyy. Olen aina ajatellut että "kaikki" haluavat rauhaa mutta niin ei ole. Ehkä Raamattu antaakin todenmukaisen kuvan siitä miten ihmiset ajattelevat.Tämä ei ole arvostelua vaan joskus ajattelen millainen maailma voisi olla jos Raamatun tilalla olisi ollut joku myönteismpää ihmiskäsitystä antanut malli(kirja).Olen väljästi kristitty zen byddhalainen agnostikko eli en mitenkään sitoutunut uskontoihin, koitan vain nähdä sen hyvän mitä uskonnoissa on.
Suuria järkytyksiä on ollut sellainen yksi yhteen Raamatun tulkinta jota täällä näkee luomiskertomuksineen päivineen, en ollut törmännyt sellaiseen aikaisemmin.Näkemykseni on paljon idealistisempi( Jeesuksen käskyt ovat ok eli rakasta vihollistasi/hyväksy edes jne yleinen veljeys ,tee toisille sitä mitä toivoisit heidän tekevän sinulle.
Jollain tavalla tälläinen palsta on maailma pienoiskoossa ja osoittaa sen miten vaikea vuorovaikutus joskus on.Kuunnella ja tulla kuulluksi , ymmärtää ja tulla ymmärretyksi useimmiten täällä yrittää sanoa jotain ja tulee täysin väärinymmärretyksi siinä kai on oppimista itsellekin mutta turhauttavaa se on.
ymmärsit itsekin, miten naurettava vertauksesi oli!!
1)en ymmärtänyt vertaukseni naurettavuutta (ota nyt huomioon, että se oli vertaus). Väännäpä rautalangasta!
2)viestissäni oli myös sisältö - nähtävästi siis hyväksyit sen "naurettavasta" vertauksesta huolimatta?
osoitteen josta tuon lausunnon voisi lukea
...siis kenen lupaama ja kenelle ja millä valtuuksin...VT:n kö ?...DUH !!!
Voinee vain toivoa järjen parempaa käyttöä...kenelle,sen saa kukin arvioida itse !?!
"Voinee vain toivoa järjen parempaa käyttöä...kenelle,sen saa kukin arvioida itse !?!"
Sinulle.
Se tosin lienee sula mahdottomuus.
Yleensä näin uskontopalstalla keskusteltaessa oletetaan kuin itsestäänselvyytenä, että keskustelijoilla on jonkinlaiset perustiedot Raamatun sisällöstä. Yleisolettamuksien ylioptimismivirheiden korjaamiseksi voinen etsiä kyseenäolevasta lähdekirjallisuudesta tarvittaessa ison pinon niitä lupauksia täsmällisissä muodoissaan?
Kirjoittelin samasta aiheesta vuosi sitten:
>>Silloin jokin metafyysinen entiteetti otti
kontaktia yhteen perhekunnan jäseneen ja antoi
tehtävän ja siihen liittyvän lupauksen.
Tehtävä oli yksinkertainen: Lähde! (suunnilleen
sinne mihin olit muutenkin menossa). Lupaus oli
jo vähän suurempi: Saat sen maan omaksesi
...toivottavaa,itse kullekin...sinullekin !?!
...hyväksyminen jumalaisena viestiopuksena on toisille itsestäänselvyys...ja taas toisille vähintäinkin kyseenalainen kyhäelmä sopivia itseään(uskontoa)tukevia...hmmm,ei aina niin hyvin siinä onnistuvia...kirjoituksia,joita toiset tosiaan pitävät täydellisenä totuutena....DUH,hei mihin jäi nykyihmisen oma ajatuskapasiteetti ?!?
Tai,eihän se uskonto tosiaan vaatine kuin marginaalisen kohderyhmän ;^D levitäkseen...valitettavasti !?!
Sinun valvoneen yli yön (jälkiäsi seurailtuani)
>>hei mihin jäi nykyihmisen oma ajatuskapasiteetti ?!?