Yksi kannanotto käsiteltyihin aiheisiin Maksimos Tunnustajalta:
"Kun Jumala sääti sapatin, uudenkuun ja muiden juhlien kunnioituksen. Hän ei tarkoittanut eikä tahtonut, että ihmiset kunnioittaisivat päiviä sellaisenaan. Sehän olisi merkinnyt käskyä "palvella luotua Luojan sijaan", siinä mielessä että päivät sinänsä muka ansaitsisivat kunnioitusta ja niitä tulisi sen tähden palvoa. Säätämällä päivien kunnioituksen Jumala päinvastoin kehotti vertauskuvallisesti kunnioittamaan Jumalaa itseään. Jumala itse on sapatti, sillä Hänessä löydämme levon elämän uurastuksesta ja huolista, ja Hänessä päättyvät vanhurskaan kilvoitusvaivat. Hän on myös pääsiäinen, sillä Hän on niiden vapauttaja, joita synti on pitänyt katkerassa orjuudessaan. Hän on helluntai, koska Hän on kaikkien luotujen alku ja loppu ja niiden luonnolisen olemassaolon peruste. - Siten laki johtaa turmioon ne, jotka tulkitsevat sitä kirjaimellisesti tai pinnallisesti. Se saa heidät palvomaan enemmn luotua kuin Luojaa ja kunnioittamaan pyhänä sellaista, mikä on luotu ihmistä varten - ja he sivuuttavat Hänet, jota varten heidät itsensä on luotu.
Huomattakoon että sanojen kirjoittaja ei ollut suosittu aikalaistensa joukossa. Useita kertoja karkoitettuna ja lopulta ollessaan yli 80 -vuotias käski keisari Konstas leikata häneltä kielen ja oikean käden.
"Kun Jumala sääti sapatin, uudenkuun ja muiden juhlien kunnioituksen. Hän ei tarkoittanut eikä tahtonut, että ihmiset kunnioittaisivat päiviä sellaisenaan. Sehän olisi merkinnyt käskyä "palvella luotua Luojan sijaan", siinä mielessä että päivät sinänsä muka ansaitsisivat kunnioitusta ja niitä tulisi sen tähden palvoa. Säätämällä päivien kunnioituksen Jumala päinvastoin kehotti vertauskuvallisesti kunnioittamaan Jumalaa itseään. Jumala itse on sapatti, sillä Hänessä löydämme levon elämän uurastuksesta ja huolista, ja Hänessä päättyvät vanhurskaan kilvoitusvaivat. Hän on myös pääsiäinen, sillä Hän on niiden vapauttaja, joita synti on pitänyt katkerassa orjuudessaan. Hän on helluntai, koska Hän on kaikkien luotujen alku ja loppu ja niiden luonnolisen olemassaolon peruste. - Siten laki johtaa turmioon ne, jotka tulkitsevat sitä kirjaimellisesti tai pinnallisesti. Se saa heidät palvomaan enemmn luotua kuin Luojaa ja kunnioittamaan pyhänä sellaista, mikä on luotu ihmistä varten - ja he sivuuttavat Hänet, jota varten heidät itsensä on luotu.
Huomattakoon että sanojen kirjoittaja ei ollut suosittu aikalaistensa joukossa. Useita kertoja karkoitettuna ja lopulta ollessaan yli 80 -vuotias käski keisari Konstas leikata häneltä kielen ja oikean käden.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samoin tekee Hänen Poikansa nyt.Hänkin lepää kaikista töistänsä Isänsä tapaan.
Kun Herra lepäsi, ihmiset tekivät tottelemattomuuden.
Nyt on Hänen Poikansa Sapatti Hänen tuloonsa asti.
"Sapatin Herran Sapatti".Siksi Jeesus ei säätänyt
eikä puhunut Sapatista sillä "Herralle on se tunnettua, ei vaihdu päivä......".
Me teemme kuten Aadam ja Eeva, pahaa nyt Meidän Herramme Sapattina.Siksi on väärin kiistellä oikeasta lepopäivästä koska meidän sapattimme on vähäisempi kuin meidän Herramme Sapatti.
Maksimos Tunnustaja oli oivaltanut tämän "Sapatin salaisuuden" ainakin osittain.
Kun mekin tämän oivallamme alkaa meillekin "uusi päivä" Herramme nimessä.Tämän vuoksi kannattaa tehdä työtä "sormet verillä".
Sanot että "Jumala itse on sapatti". Missäs kohtaa Raamatussa tämä mainitaan? Tiedän kyllä että sellaiset ilmaisut kuin lepoaa ja rauhaa Herrassa esiintyy läpi koko Raamatun. Mutta sapatti on Jumalan luomisteko ihmistä varten ja sillä on aivan oma merkityksensä niinkuin kaikilla käskyillä ja on selvää että luojamme toivoo että kunnioitamme ja palvomme häntä luojana mutta hän ei kehottanut palvomaan luomistekoja, kunnioittamaan kylläkin sillä tavalla kuin Jumala toivoo meidän tekevän. Jos Jumala olisi sapatti niin se edellyttäisi palvomaan sapattia. Adventistina en voisi niin tehdä.
Kyllä nää Juutalaisten Perinteiset tavat ovat muutaman tuhannen vuoden ikäisiä. Eikä vasta
meidän vuosisadan tulostasoa.
Kuitenkin Nää Juutalaiset Säädökset kumottiin ja sitten otettiin tilalle taa lisä kuormaa. Näitä
kirkkopyhiä. Joten näin siirryttiin kuormasta kuormaan. Otettiin sellaistakin mikä ei kuulu lainkaan Kristillisyyteen.
Juamala ei minun ymmärtääkseni ole säätänyt noita juhlia mistä mainitset, vaan ne olivat paremminkin ymmärtääkseni ihmisten omia keksimiään juhlia.
Niistä Paavali varoitti.
Ei lepopäiväkäskyä ole kumottu koskaan, vaan vahvistettu.
Jos on Raamatulle uskollinen, ei sapatista pääse yli eikä ympäri millään konstilla.
Porsaanreikiä on etsitty ja paljon kautta aikojen, mutta aina vaan uusia yrittäjiä löytyy.
On tärkeätä että tutkimme sanaa ja olemme vilpittömiä sille ymmärrykselle mikä meillä on.
Ymmärryksessä ihmisillä on täällä eroja. ja tietenkin vilpittömyydessäkin.
Tämä ei ollut moite, vaan kannustus.
Muistan kun itse alkasin tutkimaan, ja meni kauan kun pohdin oppeja. Ei se niin äkkiä käy.
Herran Hengessä, on tärkeätä, vaikka ajan mittaan
muutamme käsityksiämme ymmärryksmme kasvaessa.
Siihen taas tarvitaan nöyryyttä Herran edessä ja
Hengen johdatusta Häneltä.
Ehto johdatukseen on että etenemme vilpittömästi.
Siunausta
jari
SAPATIN HERRA? KUMOSIKO JEESUS LEPOPÄIVÄN?
Jeesus julisti olevansa "sapatin Herra" ja kaiken ihmisten epäilyn ja lakien yläpuolella. (Matt 12:1-8)
Jeesuksen ajan uskonnolliset opettajat olivat tehneet sapattimääräyksiä jotka olivat ihmiskäskyjä. Sapatti oli niin vääristelty että se ei kuvannut enää Jumalan luonnetta. Erilaisia sapattimääräyksiä oli noin 660 kpl. Nämä rabbiinit etsivät jatkuvasti syitä mistä voisivat Jeesusta syyttää. Kun sitten Jeesuksen opetuslapset poimivat viljanjyviä, oli se heidän mielestään sadonkorjuuta ja kun opetuslapset hieroivat kuoria irti jyvistä kämmenissään, oli se sitten puimista uskonnollisten opettajien mielestä.
Jeesus puolustautui selittämällä että Hän oli Jumalan Poika ja sapatinkin Herra. Jeesus kertoi miten Daavid nälissään söi näkyleivät jotka olivat tarkoitettuja pyhään käyttöön. Jeesus opetti että sapatti on ihmistä varten, eikä ihminen sapattia varten. Papit myös "rikkoivat" sapatin tekemällä työtään temppelissä, mutta olivat silti syyttömät. (Mark 2: 27-28, Luuk 6:3-5) Tottakai opetuslapset olivat oikeutettuja syömään nälkäänsä kun Daavidkin oli syytön syötyään näkyleivät.
Jumalan palveleminen on aina ensimmäinen asia. Jumalan työn tarkoitus maailmassa on ihmisten lunastaminen, siksi kaikki työ mikä on välttämätöntä tehdä sapattina tämän työn suorittamiseksi on sopusoinnussa lepopäiväkäskyn kanssa. Opetuslasten ja pappien työ oli Jumalan palvelemista. Jeesus julisti "armahtavaisuutta minä tahdon, enkä uhria, niin te ette tuomitsisi syyttömiä." (jae7) Heidän muotomenonsa ilman rakkautta eivät olleet oikeaa palvelusta.
Jeesus opetti että uhrit itsessään olivat arvottomia. Ne olivat vain palveluksen välikappale, eivät tarkoitus. Uhrien tarkoitus oli johtaa ihmiset Jumalan luo. Jumalan ja ihmisen välinen rakkaus- sekä ihmisestä ulospäin lähimmäisiin suuntautuva rakkaus oli ja on kaiken palveluksen päätarkoitus. Arvoa on vain rakkaudessa tehdyllä palveluksella. Pelkkä muotomenojen noudattaminen on väärin ja niin on sapatinkin laita.
Lepopäivän tarkoitus on johtaa ihmiset Jumalan luo yhteyteen rakkaudessa. Silloin ihminen panee syrjään työn sekä omat arkiset asiansa ja harrastuksensa. Hän ei käy kauppaa eikä puhu joutavia. (asioista joiden suorittaminen ei ole sapattina sopivaa) Lepopäivänä käydään kirkossa ja mahdollisesti muistetaan omaisiakin ja sairaita evankeliumin tarkoituksessa. Sapatti on Jumalan itselleen varaama päivä. Kaikkina maailman aikoina on ollut niitä jotka tahtovat noudattaa Jumalan itsensä antamaa käskyä. (Apt 5:29) Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)
Kristitylle sapatti on ilon päivä Herrassa, vaikka hän toki elää Herran yhteydessä viikon jokaisena päivänä. (Jes 58:13-14) ("Minun pyhänä päivänäni.") Ihminen tarvitsee lepoa. Jumala teki sapatin ihmisen levoksi ja luomistyönsä muistoksi. Sapattina tehdään hyvää. (Matt 12:12)
Kaikki Jumalan antamat säädökset ovat tarkoitettuja ihmiskunnan siunaukseksi. Jumala antoi 10 käskyn lain josta sapatti on yksi osa. Sapatti on Herran päivä koska se tehtiin ihmistä varten ja kaikki kuuluu Kristukselle. (Joh 1:3) Herran päivä on liiton merkki Jumalan, Kristuksen ja ihmisen välillä kaikille jotka vastaanottavat Kristuksen ja liittyvät Jumalan Israeliin. (Hes 20:12)
Raamatullinen viikon seitsemäs päivä, Herran oma päivä, on meidän lauantai. Sunnuntaimme muutettiin maassamme lainsäädännöllä viikon seitsemänneksi päiväksi 1973. Tämä on ihmisen asettama seitsemäs päivä, ei Jumalan asettama. Alunperin Keisari Konstantinus Suuri ja paavi muuttivat viikkojärjestystä kun liittivät Herran päivän auringonjumalan päivään 7.3.321 ja tekivät sapatista pakanallisen juhlan. Taustalla oli Konstantinuksen kristillisyys ja hän halusi tehdä kädenojennuksen pakanoille muuttamalla Jumalan lakia. (Dan 7:25)
Jeesus ei siis purkanut sapattia, koska ei muuttanut lakiakaan. Omilla sanoillaan Jeesus vahvisti lain olemaan voimassa kaikkina maailman aikoina. (Matt 5:17-18, Luuk 16:17, Jaak 2:10-12) Lainmuutoksen teki aivan toinen valta ihmiskäskyin. Raamattu ei valtuuta sapatin muuttamiseen missään yhdelläkään sanalla.
Monet ovat kuitenkin tahtoneet kumota sapatin vetoamalla "Jeesus on sapatin Herra." Tässä Jeesus kuitenkin tahtoi opettaa oikeata sapatin viettoa, -ei kumota sapattia.
MIKSI LEPOPÄIVÄN (SAPATIN) VIETTO ON TÄRKEÄTÄ?
Lepopäivän vietto perustuu luomiseen ja on siten luomisen muisto. (1 Moos 2:1-3, 2 Moos 20:8-11) Sapatti on myös "merkki" ihmisen ja Jumalan välillä ikuisesti. (2 Moos 31:13-17) Sapattia onkin vietetty kaikkina maailmanaikoina. Käsitys että sapatti oli vain "juutalaisten juhla" ei siten pidä paikkaansa. Sapattia vietettiin jo vuosisatoja ennen kuin oli ensimmäistäkään juutalaista olemassa.
Ihminen tarvitsee lepopäivän. Levättyään seitsemäntenä päivänä Jumala erotti ja pyhitti lepopäivän ihmiselle jolloin ihmisen lepäisi ja mietiskelisi luomistekoja ja luodut näkisivät Luojan hyvyyden ja rakkaus Luojaan vahvistuisi. Lepopäivä annettiin koko ihmiskunnalle. Jumalan tarkoitus on että ihminen panisi sivuun kaikki omat harrastuksensa, työnsä ja pyrkimyksensä voidakseen vapaammin ajatella ja palvella Jumalaa.
Lepopäivää ei pidä sekoittaa fariseusten arvottomiin ihmiskäskyihin. Jumala on antanut ohjeensa sapatin viettoon: "Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta." (Jes 58:13-14) VKR: "Etkä puhu joutavia", tarkoittaa ettei sapattiin sopimattomista asioista edes puhuta. Ajatuksia ei sapattina tule pitää maallisissa asioissa.
Sapatti on sopiva päivä tavata omaisia ja tehdä evankeliumin työssä hyvää. Vaikka kristitty vaeltaakin Hengessä päivittäin ovat monet työn ja perheiden vuoksi kiireisiä. Ihminen tarvitsee sapatin virkistyäkseen henkisesti, hengellisesti ja ruumiillisesti. Sapattia vietetään koska se on Jumalan käsky: "Muista pyhittää lepopäiväsi." (2 Moos 20:8-11, 5 Moos 5:12-15) Sapatti vahvistettiin Siinailla, mutta sitä ei silloin tehty tunnetuksi. Sapatti oli Israelin kansalle myös synnistä vapautumisen muisto kun Jumala vapautti kansansa Egyptin orjuudesta.
Luomisessa säädetty päivä on edelleen voimassa koska Jumalan lakikin on voimassa.(Jes 66:23, Luuk 16:17) Joka yhtäkin käskyä rikkoo, rikkoo koko lain. Sapatti koetteleekin kuuliaisuutta ja rakkautta (Jaak 2:10-12, 1 Joh 5:3, 1 Joh 2:4) Sapatti viittaa Jumalaan Luojana ja siksi sapatti erottaa oikean Jumalan epäjumalista. Kaikki seitsemännen päivän viettäjät osoittavat sapatin vietollaan olevansa taivaan ja maan Luojan palvelijoita. Näin sapatti pysyy merkkinä ihmisen kuuliaisuudesta ja liitosta Luojansa kanssa ikuisesti. Lepopäiväkäskystä selviää Lain- antajan nimi ja arvo.
Jeesuksen Kristuksen omat sanat kertovat ettei Hän muuttanut sapattia. (Matt 5:17-19) Hän puhui Jerusalemin hävityksestä joka tapahtui vuonna 70 jkr "Rukoilkaa että ette joutuisi pakomatkalle sapattina." (Matt 24:20) Apostoli Johanneskin vietti sapattia (Ilm 1:10)
Raamatullinen viikon seitsemäs päivä (jonka Jumala itse sääti luomisessa ja laissaan) on lauantai. Suomessa muutettiin viikon päiväjärjestystä 1.1.1973 siten että ensimmäisestä päivästä (sunnuntai) tehtiin seitsemäs päivä ihmisasetuksella lainsäädännön keinoin. Monissa maissa lauantai on edelleen viikon seitsemäs päivä.Sapatin muuttamiselle ei ole Raamatullisia perusteita. Siksi sapatin viettäjiä Herralle uskollisia on ollut kaikkina maailman aikoina. Sapattia vietetään uudessa maassakin. (Jes 66:22-23)
Vielä kerran täytyy tähdentää, että teksi on Maksimos Tunnustajalta. Kirjoitettu n.500-600 - lukujen taitteessa Bysantissa käytetyllä kielellä ja ilmaisut ovat myös ajan mukaiset. Sanoihin voi takertua, mutta voiko ymmärtää ajatuksen sanojen takaa. Se olkoon jokaisen lukijan päätettävissä. En siis edes ala omasta kontekstistani tulkitsemaan sanottua tai analysoimaan mitä mahtavat käytetyt sanat tarkoittaa. Varsinkaan kun minulla ei ole vertauskohtaa alkuteksiin.
Toinen asia on viittaus, siihen ettei Jumala ole juhlia säätänyt. Joka tapauksessa Raamatustani luen juhlia järjestettäneen Mooseksen laissa säädetyllä tavalla ja kuinka kuningas Hiskia ainakin antoi Herran laissa määrätyn osuuden erilaisten juhlien uhreihin. Olempa vilpittömästi ymmälläni tai sitten ihan ymmärtämätön. Tuomitkoon minut se, jolla valta on....
Raamatun kertomus etenee Paratiisista Jumalan antamien "lahjojen" kautta läpi koko historian.
Alusta lähtien on Jumalan Sana ollut kaikkein Pyhintä.
Aina uuden Jumalan antaman asian tultua ihmisten tietoon on se Sana ollut Pyhä.
Mooseksen laki oli annettu Israelille Jumalalta ja se oli ja on Pyhä niille jotka sitä pitävät omanansa.
Niin pitää asian ollakin.Se on Pyhä sellaisena kuin se on Jumalalta annettukin.
Mooseksen kautta annettu laki sisälsi Jumalaa varten erotetun päivän, Sapatin.
Tämä päivä oli kaikkein Pyhin lakiin säädetty osa Pyhästä laista.
Se oli kaikkein Pyhintä mitä ihmisille oli Jumala siihen mennessä antanut.
Pyhin asia aina ylittää muut aikaisemmat pyhät asiat arvossa.
Siksi se oli ihmisille annettu lepopäiväksi, että ihmiset voisivat kunnioittaa ja viettää lepopäiväänsä Jumalan mielen mukaisesti vapaina muista velvoitteista.
Kun aika oli tullut,lähetti Jumala oman Poikansa meidän Vapahtajaksemme.
Hän tuli tekemään Isänsä tahdon ja opettamaan meillekin mitä Hänen Isänsä pitää meille tärkeimpänä asiana.
Jumala piti arvokkaimpana asiana Poikansa osoittamaa Rakkautta meitä muita ihmisiä kohtaan.
Sen Rakkauden jonka Hänen Poikansa osoitti kuolemalla häväistynä meidän toimesta, joille Poika oli oman Lahjansa tarkoittanut.
Tähänastisista antimista on Jeesus Kristus, meidän Vapahtajamme, Jumalan kaikkein Pyhin lahja koko ihmiskunnalle sen ensimmäisistä ihmisistä alkaen ja kuuluu meille jokaiselle.
Meidän Sapattimme ja kaikkein Pyhimpämme on Rauhan Ruhtinas ja Hänen kunnioittamisensa Pyhin ohje on, että me kaikki rakastamme toisiamme sydämellisellä rakkaudella kuten meitäkin on Hänen toimestaan Sydämellisesti Rakastettu.
Olkoon Meidän Herramme Armo ja Rakkaus teidän kaikkien perintöosa kautta koko ikuisuuden, Hänen,
Sapatin Herran tahdon mukaan.