Ollaan tunnettu pari vuotta. Aina törmätessä ollaan juteltu, naurettu...Sä olet aina ollut naisten mieleen. En ikinä ole ajatellut että joskus MINÄ heräisin vierestäsi. Kuitenkin niin kävi...Heräsin vierestäsi, en tiennyt mitä kuuluisi ajatella. Tai minä tiesin, olin onneni kukkuloilla. En vaan tiennyt mitä sinä ajattelet. Haluatko lähteä huomaamattani, sanomatta sanaakaan? Ei...Heräsit, käännyit minua päin ja halasit niin lujaa että onneni määrää ei voinut sanoin kuvailla. Juteltiin ja sä halasit mua edelleen...Sun piti kuitenkin lähteä. Tämä sama juttu toistui.
Alettiin pitämään enemmän yhteyttä, ja annoit kuvan että mä voisin olla sulle se oikea. Joka viikonloppu nähdään, viikollakin, kirjotellaan, soitellaan, ajellaan...Kavereina. Sä et anna selvää kuvaa sun tunteista. Tai annat kuvan, että olet itsekin yksinäinen, haluaisit jonkun viereesi. Ja annat kuvan että haluat mut viereesi. Sä et halua tai varmaan uskalla sitoutua keneenkään, mutta miksi leikit tunteilla? Sä tiedät että mä haluan sut, ja tää vaan satuttaa mua enemmän kun annat mulle huomiota ja puhut minusta, meistä. Mäkään en voi koko elämääni vaan odottaa. Mix tän täytyy olla niin vaikeeta kun tunne on molemminpuolinen? Mikä mättää?
Alettiin pitämään enemmän yhteyttä, ja annoit kuvan että mä voisin olla sulle se oikea. Joka viikonloppu nähdään, viikollakin, kirjotellaan, soitellaan, ajellaan...Kavereina. Sä et anna selvää kuvaa sun tunteista. Tai annat kuvan, että olet itsekin yksinäinen, haluaisit jonkun viereesi. Ja annat kuvan että haluat mut viereesi. Sä et halua tai varmaan uskalla sitoutua keneenkään, mutta miksi leikit tunteilla? Sä tiedät että mä haluan sut, ja tää vaan satuttaa mua enemmän kun annat mulle huomiota ja puhut minusta, meistä. Mäkään en voi koko elämääni vaan odottaa. Mix tän täytyy olla niin vaikeeta kun tunne on molemminpuolinen? Mikä mättää?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.