Olen tänään ollut sairaana. Sairaus pysäyttää kiireisen ihmisen –näin ainakin minulle kävi- ja sain viettää aikaa rukoillen. Jaan nyt veljet ja sisaret kanssanne tämänpäiväisiä tuntojani sen mukaan kuin osaan niitä kuvata.
Vaellammeko valossa vai olemmeko pimeässä? Mistä syystä monet valittavat vuosia uskossa oltuaan, etteivät ole päässeet vapaaksi syntitottumuksistaan? Johtuuko tämä siitä, että emme vaella valossa? Pimeyskö peittää meiltä Hänen kasvonsa niin, että puolustelemme syntejämme? Miksi emme elä todeksi ristin vanhasta elämästä vapauttavaa voimaa?
Tunnemme seuraavan raamatunkohdan varmasti hyvin, mutta kirjoitan sen tähän kuitenkin.
”Tämä on se sanoma, jonka olemme Häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme, että Jumala on valo eikä Hänessä ole mitään pimeyttä.
Jos sanomme, että meillä on yhteys Hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valehtelemme, emmekä tee totuutta.
Mutta jos me valossa vaellamme, niin kuin Jumala on valossa, niin meillä (minulla ja Sinulla, sekä minulla ja Jumalalla) on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä” (1 Joh. 1:5-7).
Jumala haluaa, että me tulemme Hänen valoonsa. Hän haluaa totuutta salatuimpaan saakka. Menkäämme Hänen eteensä sellaisina kuin todella olemme, alastomina, puolustelematta tekojamme, selittelemättä mitään, yrittämättäkään omin ponnisteluin paikkailla turmellustamme, päästämällä kaikesta irti ja olemalla tahtomme äärimmäisiäkin syvyyksiä myöten valmiit antamaan Hänen valonsa ja tuomionsa kohdata itseämme. Kun tunnustamme (todella tunnustamme!) syntimme on Hän uskollinen ja vanhurskas Jumala, joka antaa synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (1 Joh. 1:9). Nämä Jumalan lupaukset ovat varmat ja todet.
Meillä ei ole mitään sellaista vietävänä pyhän Jumalan valoon, mikä lepyttäisi Hänet, joka ei siedä lähellään mitään pimeyttä eikä vääryyttä.. Voimme lähestyä Häntä ainoastaan Jeesuksen Lunastustyön perustuksella ja Hänen ansioonsa luottaen, omasta vanhurskaudestamme riisuutuneena ja kolkuttamalla ovelle ristiinnaulitun ryövärin tavoin. Tiedämme, että avuttomalle ryövärille avattiin. Tulkaamme siis rutiköyhiksi, sillä sellaisille Jeesus sanoo: ”Autuas olet sinä!”
Älkäämme olko hengellisiä narreja pettäen itseämme ja näytellen toinen toisellemme. Jumalan edessä kaikki on alastonta ja paljastettua ja meidän on tehtävä itsestämme Hänelle tili. Tunnustuksemme ei pidä mennä pidemmälle kuin mitä elämämme on todellisesti rukouskammiossamme (siellä missä ihmiset eivät tekojamme ja ajatuksiamme näe) sekä arjen keskellä.
Jumala kehottaa meitä tulemaan valoon ja ”Minä, Minä olen se, joka itseni tähden pyyhin pois sinun ylitsekäymisesi, enkä muistele sinun syntejäsi” (Jes. 43:25).
Ystävät hyvät, kukaan ei synnillä elämäänsä vahvista (Hes. 7:13). Hän on kutsunut meidät elämään yhteydessään valossa ja vapaudessa (Luuk. 1:68, 74-75). Vastaanottakaamme Jeesuksen elämä tavalla sellaisella, että Hän ”Poikana syntyy sydämiimme”, sillä ”jonka Poika tekee vapaaksi hän tulee todellisesti vapaaksi” (Joh.8:31-32, 36).
Rukoilkaamme että Jumalan hyvä tahto saa tapahtua "omassa elämässäni" ja että Hänen armonsa ja rakkautensa "virtaisi kauttani lähimmäisilleni avuksi ja siunaukseksi". Jumala haluaa puhdistaa meidät ”astioiksi käyttöönsä”. Lauluntekijä on oivaltanut miten tämä armotyö meissä tapahtuu, kun sanoo:” Henki näyttää ristin sulle, Jeesus antaa autuuden. Tule niin kuin olet vaan, muuta Hän ei vaadikaan”. (Toivottavasti osasin sanoa asiani armollisesti niin kuin koen Jumalan tänään tästä asiasta minulle puhuneen)
Vaellammeko valossa vai olemmeko pimeässä? Mistä syystä monet valittavat vuosia uskossa oltuaan, etteivät ole päässeet vapaaksi syntitottumuksistaan? Johtuuko tämä siitä, että emme vaella valossa? Pimeyskö peittää meiltä Hänen kasvonsa niin, että puolustelemme syntejämme? Miksi emme elä todeksi ristin vanhasta elämästä vapauttavaa voimaa?
Tunnemme seuraavan raamatunkohdan varmasti hyvin, mutta kirjoitan sen tähän kuitenkin.
”Tämä on se sanoma, jonka olemme Häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme, että Jumala on valo eikä Hänessä ole mitään pimeyttä.
Jos sanomme, että meillä on yhteys Hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valehtelemme, emmekä tee totuutta.
Mutta jos me valossa vaellamme, niin kuin Jumala on valossa, niin meillä (minulla ja Sinulla, sekä minulla ja Jumalalla) on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, Hänen Poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä” (1 Joh. 1:5-7).
Jumala haluaa, että me tulemme Hänen valoonsa. Hän haluaa totuutta salatuimpaan saakka. Menkäämme Hänen eteensä sellaisina kuin todella olemme, alastomina, puolustelematta tekojamme, selittelemättä mitään, yrittämättäkään omin ponnisteluin paikkailla turmellustamme, päästämällä kaikesta irti ja olemalla tahtomme äärimmäisiäkin syvyyksiä myöten valmiit antamaan Hänen valonsa ja tuomionsa kohdata itseämme. Kun tunnustamme (todella tunnustamme!) syntimme on Hän uskollinen ja vanhurskas Jumala, joka antaa synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä (1 Joh. 1:9). Nämä Jumalan lupaukset ovat varmat ja todet.
Meillä ei ole mitään sellaista vietävänä pyhän Jumalan valoon, mikä lepyttäisi Hänet, joka ei siedä lähellään mitään pimeyttä eikä vääryyttä.. Voimme lähestyä Häntä ainoastaan Jeesuksen Lunastustyön perustuksella ja Hänen ansioonsa luottaen, omasta vanhurskaudestamme riisuutuneena ja kolkuttamalla ovelle ristiinnaulitun ryövärin tavoin. Tiedämme, että avuttomalle ryövärille avattiin. Tulkaamme siis rutiköyhiksi, sillä sellaisille Jeesus sanoo: ”Autuas olet sinä!”
Älkäämme olko hengellisiä narreja pettäen itseämme ja näytellen toinen toisellemme. Jumalan edessä kaikki on alastonta ja paljastettua ja meidän on tehtävä itsestämme Hänelle tili. Tunnustuksemme ei pidä mennä pidemmälle kuin mitä elämämme on todellisesti rukouskammiossamme (siellä missä ihmiset eivät tekojamme ja ajatuksiamme näe) sekä arjen keskellä.
Jumala kehottaa meitä tulemaan valoon ja ”Minä, Minä olen se, joka itseni tähden pyyhin pois sinun ylitsekäymisesi, enkä muistele sinun syntejäsi” (Jes. 43:25).
Ystävät hyvät, kukaan ei synnillä elämäänsä vahvista (Hes. 7:13). Hän on kutsunut meidät elämään yhteydessään valossa ja vapaudessa (Luuk. 1:68, 74-75). Vastaanottakaamme Jeesuksen elämä tavalla sellaisella, että Hän ”Poikana syntyy sydämiimme”, sillä ”jonka Poika tekee vapaaksi hän tulee todellisesti vapaaksi” (Joh.8:31-32, 36).
Rukoilkaamme että Jumalan hyvä tahto saa tapahtua "omassa elämässäni" ja että Hänen armonsa ja rakkautensa "virtaisi kauttani lähimmäisilleni avuksi ja siunaukseksi". Jumala haluaa puhdistaa meidät ”astioiksi käyttöönsä”. Lauluntekijä on oivaltanut miten tämä armotyö meissä tapahtuu, kun sanoo:” Henki näyttää ristin sulle, Jeesus antaa autuuden. Tule niin kuin olet vaan, muuta Hän ei vaadikaan”. (Toivottavasti osasin sanoa asiani armollisesti niin kuin koen Jumalan tänään tästä asiasta minulle puhuneen)
Vastaukset 19
Vanhimmat
Voisiko evankeliumi kirkkaammin loistaa ja valaista kuin kirjoituksesi kautta.
Olen kiitollinen, että tulin juuri sopivasti näkemään tämän, sillä se on aivan kuin itselleni kirjoitettu. Omien kamppailujen keskellä saan tästä voimaa. Sanoit sanottavasi niin armollisesti, että sanomaan sisältyvä opetus kosketti syvältä.
Ole siunattu, veljeni. Terveyttä ja rauhaa sinulle.
Kiitos erittäin tärkeästä ja aina ajankohtaisesta asiasta. Kunpa jokainen uskova tutkisi oman sydämensä tilaa, niin vähemmälle jäisi toisten asioiden vahtaaminen ja tuomitseminen.
Jumalalle saamme tuoda kaiken mitä elämässämme on. Hän tosin meidän asiamme jo etukäteen tietäänkin, mutta silti Hän haluaa että vietämme aikaa Hänen kanssaan ja myös haluamme kuulla mitä Hänellä on meille sanottavaa.
Olkoon meillä se mieli, että kun havaitsemme elämässämme jotakin syntiä tai ristiriitaa elämämme ja Jumalan tahdon kanssa; että emme helli vääriä ajatusmalleja vaan viemme rukouksessa asiamme Jumalalle.
Antakoon Jumala meille enemmän rakkautta itseään kohtaan ja lähimmäisiämme kohtaan. Toista siunaten ja rakastaen voimme saada enemmän hyvää aikaan kuin tuomitsevilla kovilla sanoilla. Sanoin tämän itselleni ja yleisesti; en ole sinun kirjoituksistasi kovia tuomitsevia sanoja havainnut.
Toivotan sinulle parantumista, Jumalan hoitoa.
Koitahan parantua,mitä sitten podetkaan,toivottavasti,vaikka sairas oletkin,ei tarvitse kovin kovaa kipua kärsiä.
Hyvää ja tarpeellista kirjoitit,siinä on meille jokaiselle aihetta tutkailla sisimpäämme,puhdistua Kristuksen veressä ja Pyhässä Hengessä,aata sydämemme hänelle,joka voi puhdistaa ja parantaa haavat,,joihin vuotaa armoa ja totuuttaa Hänen haavoistaan,siellä saamma rauhan teoistamme,Hän näkee kokonaisuutemme,menneisyytemme,tämän päivän,yli sen aina huomiseen ja iankakkisuuteen saakka.
Mutta kun olemme Kätketyt Kristuksessa Jumalaan,olemme turvassa, niin kuin myrskyisen pauhaavan meren ympäröivän saaren kallion kolossa oleva lintuemo poikasineen.
Pikaista paranemista ja siunausta. Kiitos hyvästä sanasta!
Muistat varmaan? "Pauhatkoonpa elon meri,purten kestää sen,turvanani ompi armo,armo ikuinen,säre sit´ ei meren tarmo,vaikka vihainen...!"
Vaellamme.
Rohkaisi myös omaa mieltä.
Valon lapsina me tänne synnymme ja toivottavasti myös valon lapsina lähdemme. Silloin tuo valo ei ole meissä päässyt sammumaan, vaan on antanut toivoa ja rakkautta ympäristöön.
kiitos hyvästä kirjoituksesta
"Vaellammeko valossa vai olemmeko pimeässä? Mistä syystä monet valittavat vuosia uskossa oltuaan, etteivät ole päässeet vapaaksi syntitottumuksistaan? Johtuuko tämä siitä, että emme vaella valossa? Pimeyskö peittää meiltä Hänen kasvonsa niin, että puolustelemme syntejämme? Miksi emme elä todeksi ristin vanhasta elämästä vapauttavaa voimaa?"
Luulisin, että tunne valon puutteesta johtuu siitä, että pidätte syntinä semmoisia asioita, joita ette voi poistaa, koska ne ovat synnynnäisiä. Mm. homous on sellainen. Kyllä siinä ihmisraasu sitten kipuilee, kun se luulotellaan uskomaan, että homoudesta voi "luopua" tai "eheytyä", vaikkei oikeasti tietenkään voi. Syntitottumus ei lienekään mikään syntitottumus vaan vain helluntailaislle tyyoillistä harhautusta. Määritelkää synti paremmin, oikeasti Raamatun mukaan, ei vain omien harhaisten ja tolkuttomien toiveidenne mukaan.
Voisitko sinä määritellä synnin Raamatun mukaan? Olisi mukava tietää miten sinä sen koet.
Minusta tuntuu, että ymmärsit väärin kirjoitukseni tarkoituksen ja päämäärän. Kirjoitin sen uskovaisille rohkaisuksi antautua ehyesti Herralle.
Mitä tulee kysymykseesi synnistä, niin lyhesti sanottuna kaikenlainen tottelemattomuus ja kapinointi Jumalaa, Hänen tahtoaan ja sanaansa vastaan on syntiä. "Hän on ilmoittanut sinulle ihminen, mikä hyvä on; ja mitä muuta Herra sinulta vaatii, kuin että teet sitä, mikä oikein on, rakastat laupeutta ja vaellat nöyrästi Jumalasi edessä" (Miika 6:8).
Synti on enemmän olotila kuin yksittäinen teko. "Kaikki on puhdasta puhtaille; mutta saastaisille ja uskottomille ei mikään ole puhdasta, vaan heidän sekä mielensä että omatuntonsa on saastainen. He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he Hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia" (Tiitus 1:15-16).
Kaikessa voi Jumala auttaa Sinua ja minua, meitä kaikkia. Jeesus tuli syntisiä ja sairaita parantamaan. Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.
Minun käsitykseni synnistä on myös, että se on olotila eikä yksittäinen teko. Sitä en kuitenkaan voi käsittää, miksi mm. juuri homoja homoutensa vuoksi vainotaan ja nvaaditaan muuttumaan heteroiksi. Jos heteroksi muuttaminen onkin Jumalalle mahdollista, hän ei ole sitä missään tehnyt, koska yhtään muutoksen saanutta ei ole esitelty - paitsi omien sanojensa mukaan muuttuneita, jotka siis tod.näk. ovat vain aivopesun uhreja ja valehtelijoita.
Miksipä Jumala haluaisikaan muuttaa homoja miksikään, pois luonnollisesta ja luodusta minuudestaan? Eihän Jumala punatukkaisiakaan muuta muuksi - ja heitäkin jopa noitina ovat kristityt vainonneet. Taitaa olla homousasiassakin vain niin, että ihmiset eivät ymmärrä tekemäänsä ja aiheutaamaansa pahaa, kuin vainoavat ihmisryhmää.
Mainiota olisi kuulla, mitä Jeesus itse tästä asiasta sanoisi.
Mutta voiko sinusta synnynnäinen "olotila" olla synti? Siis syntyykö sinusta joku polttomerkittynä homoksi vaikkapa?
Helluntailaiset eivät kokemukseni mukaan halua tunnustaa tosiasioita ihmisen seksuaalisuudesta. Se on paikallinen yhteiskunnallinen ongelma, kun pieni yhteisö pitäytyy vanhassa luulkossa ja sorsii seurakuntalaisiaan sekä painostaa mahdottomuuksiin. Siksi tämäkin keskustelu on tarpeen.
Itse en vainoa homoja enkä vaadi heitä muuttumaan miksikään, koska he eivät voi muuttaa itseään. Kukaan ei voi auttaa itseään, ei homo eikä hetero.
Kirjoitat
>Miksipä Jumala haluaisikaan muuttaa homoja miksikään, pois luonnollisesta ja luodusta minuudestaan?<
Synnyimme kaikki Aadamin sukuun. Olemme siis luonnostamme langenneen ihmissuvun jäseniä ja veljiä keskenämme. Lunastuksessa Jumala ei parantele tai rupea eheyttämään Aadamin sukua. Hän luo uuden ihmisen ja meistä tulee veljiä Jeesuksen kanssa, joka uuden ihmissuvun ensimmäisenä nousi kuolleista.
Ristillä annettiin kuolinisku vanhalle ihmissuvulle himoineen, haluineen ja taipumuksineen. Vanhaa ei voi parantaa. Sen on kuoltava. Uusi ihminen on luotu jälleen Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Tässä on se Jeesuksen ristin voima, pelastukseksi jokaiselle uskovalle.
Harry, Jumala auttaa Sinua. Kukaan ei vapaudu synnistä taistelemalla taipumuksiaan vastaan. Kun Pojan elämä tulee ihmiseen, se luo hänet uudeksi sisältä päin ja tämän elämän kautta "Poika tekee meidät vapaiksi". Koko työn on tehnyt Jumala ristillä ja Lunastuksensa perustuksella Jeesus voi antaa Henkensä kenelle tahansa, joka Häneen uskoo. Tämä vapauttaa ihmisen.
Hyvää torstaipäivää Sinulle Harry.
Sinulle homous siis on jotain, mistä "Jumala vapauttaa", jos tajusin oikein. Minusta tuo on silkkaa huuhaata niin kauan, kun ei kukaan missään ole osoittanut, että homoudesta tai heteroudesta on joku oikeasti "vapautunut".
Muuten: en ole homo, jos niin tulkitsit. En ole eheytysapunne enkä muunkaan höpinän tarpeessa. Osallistun toivossa, että jopa helluntailaiset myöntäisivät valheellsien maailmankuvansa valheelliset ominaisuudet vääriksi. Niin ei ole einakaan tässä kylässä tehty. Sinunkaan stiiknafuuliasi ei osoita asioiden pyyteetöntä tarkastelua.
Olen vapaa. Ole sinäkin. Seksuaalisuudestaan ihmisen ei ole tarpeenkaan vapautua. Se on nautinnoksi meille luotu.
Olet ymmärtänyt asiat vallan väärin.
Kysymys ei ole siitä, mitä helluntailaiset myöntävät tai kieltävät tai onko heidän maailmankuvansa oikea vai väärä. Kysymys on siitä mitä Jumala on sanonut ja mitä Hän tahtoo.
Jumalan tahto on, että jokainen ihminen pelastuu ja tulee tuntemaan totuuden. Hän on ilmoittanut tahtonsa.
Ihminen joka kieltää Herran Jeesuksen ristin ei voi elää todeksi syntien anteeksisaamista ja synnistä vapautumista omassa elämässään.
Ymmärsit perusteellisesti väärin tekstini.
Luin kaikki tekstisi ketjusta uudestaan. Ilmeisesti on nyt niin, että käytät jotain ihan omaa jargonia, jota ei tavallinen kuolevainen voikaan käsittää, jos kerran en ymmärtänyt mitään. Minusta tuntuu, että sinun asenteesi vika on siinä, ettei se mitenkään kohtaa reaalimaailmaa vaan puhuu Jumalan tahdosta, ikään kuin semmoinen Jumalan tahto olisi ihmisten absoluuttisesti samalla tavalla käsitettävänä jossain kirjattuna. Tuohon "Jumalan tahtoon" vetoavat mm. ne helluntailaiset, jotka puhuvat eheytymisestä ja vaativat mm. homoja muuttumaan heteroiksi, koska Jumala kuulemma niin vaatii. He itse taitavat niin vaatia, eikö vain?
En minä kiellä ristiä Sen minä kiellän, että kukaan missään olisi koskaan muuttunut heterosta homoksi. Semmoinen ei ole reaalimaailmassa mahdollista, ja siksi sen kiellän. Miten vastaat tuohon? Luultavasti san kivisateen...
Vai etkö itse tajua lainkan, mitä on vaikkapa seksuaalisuus? Ei se ole valittava, muuttuva tai syyllistämiseen oikeuttava asia, kuten ainakin kotipaikkakuntani helluntailaislle tuntuu olevan. Hekö siis kieltävät ristin? Hekö ovat saatanan vallassa, kun sortavat muita ihmisiä ja luulottelevat Jumalan tahtoa noudattavansa?
Kirjoitat
>En minä kiellä ristiä Sen minä kiellän, että kukaan missään olisi koskaan muuttunut heterosta homoksi. Semmoinen ei ole reaalimaailmassa mahdollista, ja siksi sen kiellän. Miten vastaat tuohon? Luultavasti san kivisateen...<
Et saa kivisadetta, mutta kiellät kyllä ristin. Risti on ovi sellaiseen uuteen elämään, jonka alullepanija ja ylläpitäjä on Jumala. Risti kätki sisäänsä koko Aadamin suvun (siis koko ihmissuvun) ja teki siitä lopun (Joh. 12:32. 2 Kor. 5:14). Vastaus ongelmaamme on historiassa ja omaksi historiaksemme se muuttuu uskon kautta. Ilman uskoa olemme pulassa ja umpikujassa. Jumala on tuominnut ja ristiinnaulinnut meidät Jeesuksen kanssa. Tämä on ristin kielteinen puoli. Myönteinen puoli on Jeesuksen ylösnousemus. Jos olemme ristiinnaulitut yhdessä Hänen kanssaan niin olemme myös herätetyt yhdessä Hänen kanssaan uuteen elämään (Room. 6:5-6).
Tämän lisäksi, että olemme kuolleet ja herätetyt Kristuksen kanssa, on Käärme saanut kuoliniskun.
Nämä asiat ovat sellaisia, että ne selviävät vain Jeesuksen seurassa, kun evankeliumi kirkastuu meille hengelliseksi todellisuudeksi. Näitä asioita ei siis voi opettaa toinen toiselleen vaan meidän jokaisen tulee tulla Jumalan itsensä opettamaksi ja Hänen luonnostaan osalliseksi.
Omalta puoleltani lopetan tämän keskustelun tältä erää tähän ja toivon, että Jumala puhuu Sinulle ja minulle ja meille kaikille. "Mutta pois se minusta, että minä muusta kerkaisin, kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle ja minä maailmalle. Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus. Ja kaikille, jotka tämän säännön mukaan vaeltavat, kaikille heille rauha ja laupeus, ja Jumalan Israelille (Gal. 6:14-16).
Valoa näkevät vain ne vaeltajat, jotka tunnistavat itsensä pimeydessä. Jumalallinen sädekehä ei myöskään valaise, jos sillä pyritään korottamaan ihmisen omaa arvoa ja panssaroimaan ihminen synnille immuuniksi. Uskoontulon olisi riisuttava ihminen arvokkuudestaan täysin alastomaksi, mutta mitä me saamme todistaa?
Monen uskovan ihmeellistä profetoimista ja varoituksen sanoja. Syntikäsitteen ulkoistamista, suoranaista sokeutumista ja tunteettomuutta.
Oma kammio onkin muuttunut palatsiksi, jossa
on teräsovet ja nekin takalukossa, koska kaikki ulkopuolella on saatanasta.
Mutta kaikki sisällä onkin puhdasta puhtaille ja
ihmisestä on näin tullut oman uskonsa vanki.
Tasapainoisuutesi lienee pimeiden teiden ansiota.
Keskustelun kulusta päätellen sinä vaellat yhä vain itse valitsemassasi pimeydessä. No, itsellesi valehtelet. Oma on häpeäsi. Se minua kummastuttaa, että et vastaa Harrylle suoraan, kun kuitenkin tiedän vanhoista keskusteluista, että sinä luulet homojen voivan muuttua heteroiksi. Horiset ristin kiletämistä, vaikka Harry näkyy itse suoraan sanovan, ettei hän ristiä kiellä vaan se3n osan jutuistasi, joka ei kohtaa oikeaa maailmaa missään.
Minun hyva ystavani oli lesbo ja eli suhteessa.Mutta kohtasi Jeesuksen ja lesboilut jai,tassa vakeva todiste .Kylla homoudet- lesboilut voi jaada ,kun Jeesus koskettaa.
Ja muista myos Erkki Lemisen sanat:Nakoalapaikka hyva on kuoppa syva...joskus Jumala pudottaa meita omilta kukkuloiltamme 'Monttuun' etta saisimme uuden 'nakovinkkelin'. se on vain kasvatusta..
Älä puhu roskaa! Lesbo ei muutu heteroksi, joten lesbosi olikin siis bi-seksuaali. Iso osa ihmisistä on bi-seksuaaleja. Lesbous ei ole mitään lesboilua, muista se. Vai onko heteroutesi sinulle heterostelua ja helluntailaisuutesi helluntailaistelua, teeskentelyä siis?
En ole hel.lainen.enka ole koskaan ollutkaan.monta ystavaa minulla on siella,ja hel.ystavat ovat minulla kotiseurojakin pitaneet..terv.Paavo ja Vieno
Kusminin ystaville..muistakaa heita rukouksissa[terveys ongelmat]..blessings..l-h..
ps.pojalle viela..mielipiteesi saat pitaa omanasi.
kylla aika niita muokkaa.pimea puolesi paistaa kirkkaana..