Hei!
Kirjoitan tänne,koska en tiedä mille muullekaan palstalle voisin. Minulla ei ole toistaiseksi mielipidettä sivareista mutta arvostus nousisi kattoon mikäli moni sivarikin vastaisi minulle.
Menin armeijaan kovakuntoisena urheilijana kesällä 1996.Minulla oli suuria aatteita että armeiaj kuuluu isänmaanpuolustukseen.Puhuin vakavissani että minä puolustan verelläni isänmaata koska niin teki ukkinikin. Sanoin ääneen että minun kuuluu kuolla maani puolesta(jos tilanne niin vaatii), koska kuin ihmeen kaupalla ukkini jäi henkiin sodasta.
Lukioni ei ollut mennyt hyvin, olin panostanut kaiken tarmoni tuolloin urheilulle. Armeijassa yritin parhaani,ahkerana mutta taitamattomana vaatteiden viikkaajana koin heti vaikeuksia. Jatkoin sisulla eteenpäin ja kestin kaikki simputukset mitä yksikössämme rikottiin yleisiä (ylpalvo) sääntöjä vastaan. Juoksimme loma puut päällä tykkihallia ympäri vähän ennen lomille pääsyä,henkilökohtaisella tasolla arvosteltiin julkisesti...
Veren maku suussa menin(pääsin) aliupseerikouluun. Kovakuntoisena kestin hyvin loputtomat metsä päivät ja yöt,mutta oman hankaluutensa toi minun hidas teoria oppiminen. Vaikka olen matemaattisesti lahjakas ja erikoisen kova päässälaskija (olen melkein mensan jäsen),vie uuden asian opiskelu ja sen oppiminen minulta hirvittävän kauan. AUK:issa tuli ongelmia,kun joudun uusimaan teoria kokeita ja väsymys tilassa muistini ei yksinkertaisesti toiminut. Aliupseerikoulussa osastollani ei ollut ketään oikeaa kaveria.Henki oli huono ja paljon puhuttiin selän takana pahaa sekä jos teki virheen se tuotiin nopeasti kaikkien kuultavaksi. Monesta AUK:n kaverista tulee mieleen stevari.Henkilö, joka osaa terävällä kielellään leikkiä pikkupomoa ja loukata toista tehokkaasti Minulle tuli uhka että erotettaisiin AUK:ista ja palaisin muiden ei johtahjakoulutukseen päässeiden joukkoon. Siinä vaiheessa puhkesin itkuun ja tajusin kuinka kovaa tää kaikki on.
Selvitin AUK:n aikanaan ja sain kehuja toimiessani laskijana kuulema käsittämättömästä päässälaskutaidostani(osastoni ei tarvinnut laskimia).
Alikersanttina toimiessani jouduin hankaluuksiin erään yliluutnantin kanssa. Hän kiusasi minua minkä kerkesi. Kun kerran yksikössämme järjestettin kertauskoulutus kaikille skappareille,saatiin me alikessutkin tehdä niitä tehtäviä.Tehtävät olivat tykin lentoradan laskemista Tämä kiusaaja yliluutnantti oli tehnyt sitten mallivastaukset kuulakärkikynälllä.Minä huomasin mallivastauksissa räikeän virheen, eikä kukaan kantahenkilökunnastakaan ollut nähnyt sitä. Voitte kuvitella mikä oli paskan määrä mitä minulle seurasi seuraavina viikkoina.
Tämä katkeruus kasvoi niihin mittoihin,että olen ottanut tämän skapparin henkilötiedot esille. Tutkin netistä tietoa mitä hänen elämässään on tapahtunut minäkin vuonna (tiedän hänen yhteytensä),sekä minulla on tiedossa hänen poikansa ja vaimonsa nimi. Olen myös soittanut puhelinkioskista hänen kännykkäänsä muutamia kertoja puhumatta mitään. En oikeasti tiedä mitä teen sille miehelle tai hänen nyt varhaisnuorelle pojalleen kun päässäni naksahtaa.
Mikäli Sinä sivari tai totaali jaksoit lukea tämän, arvostan Sinua. Tiedät myös mitä minä olen joutunut kokemaan. Ehkä tämä katkeruus ei kumminkaan ole vivan arvoista,sillä onhan kotiutumisestakin jo 9 vuotta.
Armeijan takia kaukaisella paikkakunnalla jalkapalloilijan urani "kovalla tasolla" katkesi.
Olen miettinyt jälkikäteen olisinko terveempi ihminen ja hyvätasoinen jalkapalloilija jos en olisi valinnut armeijaa.
Ystäväni,olet totaali,sivari tai intin käynyt,vastaathan minulle...
Kirjoitan tänne,koska en tiedä mille muullekaan palstalle voisin. Minulla ei ole toistaiseksi mielipidettä sivareista mutta arvostus nousisi kattoon mikäli moni sivarikin vastaisi minulle.
Menin armeijaan kovakuntoisena urheilijana kesällä 1996.Minulla oli suuria aatteita että armeiaj kuuluu isänmaanpuolustukseen.Puhuin vakavissani että minä puolustan verelläni isänmaata koska niin teki ukkinikin. Sanoin ääneen että minun kuuluu kuolla maani puolesta(jos tilanne niin vaatii), koska kuin ihmeen kaupalla ukkini jäi henkiin sodasta.
Lukioni ei ollut mennyt hyvin, olin panostanut kaiken tarmoni tuolloin urheilulle. Armeijassa yritin parhaani,ahkerana mutta taitamattomana vaatteiden viikkaajana koin heti vaikeuksia. Jatkoin sisulla eteenpäin ja kestin kaikki simputukset mitä yksikössämme rikottiin yleisiä (ylpalvo) sääntöjä vastaan. Juoksimme loma puut päällä tykkihallia ympäri vähän ennen lomille pääsyä,henkilökohtaisella tasolla arvosteltiin julkisesti...
Veren maku suussa menin(pääsin) aliupseerikouluun. Kovakuntoisena kestin hyvin loputtomat metsä päivät ja yöt,mutta oman hankaluutensa toi minun hidas teoria oppiminen. Vaikka olen matemaattisesti lahjakas ja erikoisen kova päässälaskija (olen melkein mensan jäsen),vie uuden asian opiskelu ja sen oppiminen minulta hirvittävän kauan. AUK:issa tuli ongelmia,kun joudun uusimaan teoria kokeita ja väsymys tilassa muistini ei yksinkertaisesti toiminut. Aliupseerikoulussa osastollani ei ollut ketään oikeaa kaveria.Henki oli huono ja paljon puhuttiin selän takana pahaa sekä jos teki virheen se tuotiin nopeasti kaikkien kuultavaksi. Monesta AUK:n kaverista tulee mieleen stevari.Henkilö, joka osaa terävällä kielellään leikkiä pikkupomoa ja loukata toista tehokkaasti Minulle tuli uhka että erotettaisiin AUK:ista ja palaisin muiden ei johtahjakoulutukseen päässeiden joukkoon. Siinä vaiheessa puhkesin itkuun ja tajusin kuinka kovaa tää kaikki on.
Selvitin AUK:n aikanaan ja sain kehuja toimiessani laskijana kuulema käsittämättömästä päässälaskutaidostani(osastoni ei tarvinnut laskimia).
Alikersanttina toimiessani jouduin hankaluuksiin erään yliluutnantin kanssa. Hän kiusasi minua minkä kerkesi. Kun kerran yksikössämme järjestettin kertauskoulutus kaikille skappareille,saatiin me alikessutkin tehdä niitä tehtäviä.Tehtävät olivat tykin lentoradan laskemista Tämä kiusaaja yliluutnantti oli tehnyt sitten mallivastaukset kuulakärkikynälllä.Minä huomasin mallivastauksissa räikeän virheen, eikä kukaan kantahenkilökunnastakaan ollut nähnyt sitä. Voitte kuvitella mikä oli paskan määrä mitä minulle seurasi seuraavina viikkoina.
Tämä katkeruus kasvoi niihin mittoihin,että olen ottanut tämän skapparin henkilötiedot esille. Tutkin netistä tietoa mitä hänen elämässään on tapahtunut minäkin vuonna (tiedän hänen yhteytensä),sekä minulla on tiedossa hänen poikansa ja vaimonsa nimi. Olen myös soittanut puhelinkioskista hänen kännykkäänsä muutamia kertoja puhumatta mitään. En oikeasti tiedä mitä teen sille miehelle tai hänen nyt varhaisnuorelle pojalleen kun päässäni naksahtaa.
Mikäli Sinä sivari tai totaali jaksoit lukea tämän, arvostan Sinua. Tiedät myös mitä minä olen joutunut kokemaan. Ehkä tämä katkeruus ei kumminkaan ole vivan arvoista,sillä onhan kotiutumisestakin jo 9 vuotta.
Armeijan takia kaukaisella paikkakunnalla jalkapalloilijan urani "kovalla tasolla" katkesi.
Olen miettinyt jälkikäteen olisinko terveempi ihminen ja hyvätasoinen jalkapalloilija jos en olisi valinnut armeijaa.
Ystäväni,olet totaali,sivari tai intin käynyt,vastaathan minulle...
Vastaukset 38
Vanhimmat
Vastaan näin lyhyesti.
Vedä hame päälles ämmä.
Hei!
Olipas sinulla lyhyt vastaus. Mutta en kyllä osaisi odottaakaan älykkyydeltäsi tuon enempää.
Onnea jatkoon armeija elämässäsi, jossa voit simputtaa varusmiehiä joilla ei ole oikeutta sanoa vastaan.
Ehkä pärjäät tällä alalla,mutta entä jos olisit yrityselämässä jossa ei toimita käskyttelemällä vaan perusteluilla ja arvovalta saavutetaan teoilla ei näennäisellä sotilas arvolla.
Tunnen paljonkin sinua älykkäämpiä skappareita. Voin vetää hameen päälleni jos sinä rehellisesti vastaat montako kertaa olet lyönyt avovaimoasi/tyttöystävääsi
Mutta muistaakseni sun tyttöystäväs pitää sellasta pientä vikinää ja huutaa lopuks.
minähän tykkään pojista. Jospa se olikin poikaystäväni? Etkö erota miestä naisesta, hölmöläinen.
Hei!
Kiitos vastauksestasi.Jokainen voi nyt itse arvioida Sinun ja minun sivistystasoa.
Olitkohan kovempi mies kuin minä varusmiesaikana? En osaa sanoa kun en ole nähnyt Sinun upseerikoulusi kurssimateriaalia.
Esitän kumminkin sinulle haasteen, niin nähdään oletko todella upseeri.
Eli vastaa: Miten sinä skapparina olisit käyttäytynyt kun alikessu löytää virheen Sinun mallivastauksistasi? Olisitko yrittänyt pimittää kaiken ja kostaa asian vaikka vika oli sinussa?
Vai olisitko myöntänyt avoimesti virheesi ja vaikka nauranut mitättömälle asialle?
Vai miten olisit suhtautunut asiaan?
Sinulal on 3 tapaa vasta minulle:
1) Vastaat asian vierestä,etkä kykene asialliseen vastaukseen(kuten tähän asti).
2) pakoilet asiaa ja raukkamaisesti pakoilet jättämällä vastaamatta tähän.
3) Vastaat asiallisen ja oikean vastauksen miten oikeasti olisit toiminut vastaavassa tilanteessa.
Mielenkiinnolla jään odottelemaan minkä noista kolmesta valitset. Jos valitset kohdan 3, ainakin minun ukkini olisi häpeissään noin heikosta upseerista. Samalla itsekin olisin pettynyt puolustusvoimien upseerien tasoon.
Yllätä ja älä vlitse vaihtoehtoa 3,vaikka uskonkin Sinun älykkyytesi ohjaavan sinut vaihtoehtoon 1.
odottelen vastaustasi...
Moni skappari olisi henkisien kykyjensä puolesta syrjäytymisuhan alla todellisessa elämässä. Armeijassa nämä tyypit pärjäävät joten kuten, koska siellä ei tarvitse osata ajatella itse. Kuitenkin heitä vituttaa suunnattomasti nähdä varusmiehien joukossa kyvykkäitä ihmisiä, jotka pääsevä siviilipuolella vielä pitkälle, vaikkeivät edes viitsisi kovasti yrittää. Näitä poikkeusyksilöitä he sitten pilkkaavat ja simputtavat minkä järjestelmä suinkin sallii, kunnes pääsevät lopulta varhaiseläkkeelle mielenterveysongelmien ja/tai alkoholismin takia. Joku ehkä hakkaa akkansa hengiltä ja keskeyttä uransa linnareissun takia.
Tähän pitäisi tulla loppu jo maamme puolustuskyvynkin kannalta, puhumattakaan kansantaloudestamme, joka ei voi hyvin jos armeija tekee maamme vastenmieliseksi ikäluokkansa parhaille. Armeija tarvitsee sodassa älykkäitä ja ajattelutaitoisia yksilöitä, koska he tekevät organisaation ennakointikykyiseksi ja sopeutumiskykyisemmäksi.
Apinoimalla yksinkertaisia asioita nopeasti oppivia keskinkertaisuuksia on pilvin pimein, mutta heistä ei ole mihinkään jos mukana ei ole nopeita ajattelijoitakin, jotka miettivät ensin ja omaksuvat uudet asiat vasta sitten. Apinamiehet taas noudattavat ulkoa opittuja sääntöjään vaikka maailman tappiin seurauksista piittaamatta, mutta kelpaavat sentään käskyläisiksi ja tykinruoaksi.
Näille nimimerkki Yliluutnantin tasoisille paskiaisille olisikin annettava Puolustusvoimien puolesta monon kuva perseeseen, koska on törkeän epäisänmaallista antaa heidän rapauttaa armeijamme puolustuskykyä.
hei!
Kiitos vastauksestasi.Haluaisin varmistua että teidät minun lukeneeni hienon juttusi.Vastaa minulle jotain lyhyesti.
Odotetaan yhdessä smalaa mitä tämä ensimmäisenä vastannut Yliluutnantti vastaa juttuuni "vastaapa".
Oletettavasti sain hänelle jauhot suuhun ja hän valitsee siis vaihtoehdon 3, käy kattoo se juttuni vastaapa".
Minä olisin ymmärtänyt pitää turpani kiinni
ja ottanut asian puheeksi vaikkapa kahdenkesken luennon lopussa.
Miksi lähteä loistamaan ja nolaamaan toista jonka tietää etukäteen heikkolahjaiseksi ja typeräksi tunnevammaiseksi ääliöksi.
Sinä olet oikein kaivanut viisastelullasi verta nokastasi,olisit ymmärtänyt pitää turpasi kiinni jos olet noin herkkänahkainen.
Sanoisin näillätiedoilla jotka tällähetkellä on käytettävissä ettet tule neitiseni elämässä pärjäämään ilman muiden apua.
Vaihtoehtoja sullekin.
1.Hirttäytyminen.
2.Kosto,jos on munaa.
3.Pidät turpas kiinni ja tilaat
ajan lääkäriin uusimaan reseptis.
4.Jatkat täällä ruikutustas ämmä.
Vastasit kysymykseen, hyvä niin.
Kun löysin sen vääränvastauksen,en itse tuonut sitä mitenkään esille,eikä ollut mitään luentotialaisuutta.Muut toivat asian esille, minä vain tein tehtäviä.
SInuille on kyllä iskostuneet puolustusvoimien käytännöt. Tiedät itsekin että tuo 4 kohdan valintataulu on absurdi.
Jos sulla on oikeasti hyvä ura armeijassa alla,niin panosta siihen.Onnea tiellesi.
Jos minulla ei ollut hyvää armeija aikaa,onko Sinulla ihmisyyttä antaa arvoa minun aidoille mielipiteille?
Olen aina ollut omavarainen,ja omalla työlläni olen saanut asunto-osakkeen alleni.
Sinä siis varmasti arvostat RUK:n käyneitä ja varmasti halveksit sosiaalipummeja ja sivareita.
Se mitä ajattelet minusta on varmasit jotain tuolta väliltä,sillä olenhan yrittänyt armeijaa onnistuneesti ja tulen aina tulemaan omillani toimeen.
Minulla on kyllä lahjoja,ei tosin armeija-alalle, ja ei myöskään sellaista aiheettoman vittuilun suodatusmekanismia rajattomiin.
Oma cooperin tulokseni intissä oli 3,5,se on varmaan ainoa kriteeri millä olisin pistänyt sulle kampoihin inttipiireissä.
Jos olet mies, ole sitä tästedeskin.Hyvä että puolustusvoimissa on vahvempia miehiä myös henkisesti kuin minä,sillä Suomi tarvitsee puolustusta.
Sinun työsi asnsiosta annat arvoa minun ukkini työlle 40-luvulla.
Hra.Yliluutnantti on selkeästi noussut kenttäsängystään väärällä jalalla. Onneksi tosielämässä ei parilla nappulalla tehdä miestä.
Huomaan, että olet surkea kiusattu. Kiusatut vetävät aina puoleensa, jonkun kiusaajan. Mene valittamaan ammattiauttajille. Mielenterveytesi on vaarassa. Minulle jäi vai hyviä kokemuksia, mutta minä palvelinkin maavoimien valiojoukoissa, eli rajavartiostossa, sissikurssi. Metsäjotokset aivan toista kuin armeijassa. Sissi on metsän nopein ja vaarallisin eläin. Minusta sinä olet, surkea RÄÄPÄLE!!!
Hei!
Olisin itsekin mielelläni ollut sissinä. Minulla on luontaista fyysistä kovuutta. Intissä cooper enkkani oli 3 ja puoli,kun kukaan muu reilusta 100 alokkaasta ei juossut 3:lla alkavaa tulosta.
Olen tavallaan kateellinen Sinulle.Olisin halunnut aloittaa fyysisesti kovassa ryhmässä vaikka sissinä,kunhan turhat skapparien vittuilut olisivat jääneet pois.
Olisin hyvässä urheiluhengessä haastanut Sinut otteluun cooperissa,100 metrin juoksussa,esteradassa, tetsaamisessa( olen luonnostaan kova dyykkailemaan) ja vaikka sulkapallossa.
Olin tuolloin noissa lajeissa hirmu kova ja olisin mielelläni hävinnyt minua reilusti kovemmalle.
Minun fyysiset puoleni eivät päässeet valloilleen tykistössä, ja ilmeisesti ajan kanssa kuolleet henkiset vastustuskyvyt aiheettomalle vittuilulle ovat tappaneet arvostukseni armeijaan.
Ystäväni sissi, vastaa minulle,olisitko ottanut noissa lajeissa ottelun?
Olisit hakenut pioneereihin. Siellä on ihan oma kurinsa. Skapparit eivät uskalla vittuilla kun varusmiehillä on yllin kyllin mahdollisuuksia panna vähän räjähdysaineita sivuun omaa käyttöä varten. Kukaan ei voi tietää painoiko räjäytetty m-hexogeenikakku 250 vai 200 grammaa, ja se 50 grammaa tekee pahaa jälkeä jos sen sijoittaa metsäkeikalla kusipäisen skapparin auton istuimen alle sähkönallin, 9v pariston ja yksinkertaisen kytkimen kanssa, joista edellisiä löytyy pioneeriryhmän parusvarustukseen kuuluvasta nallituslaukusta ja muita saa kaupasta.
luuseri nyt yliluutnantille joka sinulle asiaa paukutti.
Päästään pamahtanut jo tänä aamuna.
Adios pellet.
Otan siis takaisin sanojani. En olisi sinulle pärjännyt tuollaisissa lajeissa. Ei sissiksi synnytä, vaan koulutuksen kautta tullaan. Tavallinen keskitasoa terveempi(siis ei ylipainoinen kuten nykyiset nuoret) mies pärjää myös sissinä. Kestävyyttä ja sitkeyttä, sitä se vaatii. Joskus 12 tuntiakin mentiin, vain "vanikka palat" taskussa. Harhanäkyjä... sekin tavallista, mutta kun tietää mistä johtuu, ei paniikkia. Tuon kertomasi ymmärrän, nyt paremmin, kun enemmin kerroit, joten SORI! liian nopeasta päätelmästäni. Meillä oli kasarmilla tosi löysä sisäkuri, vastineena raastaville jotoksille. Siinä se porkkana, jota myös sotilaat tarvitsevat. Alokasajan jälkeen, myös tietynlainen kehuminen ja paremmuuden tunteen luominen.Olet ollut aivan väärässä paikassa. Minua on tuo kova kokemus auttanut elämässä monesti.Kova mutta hieno kokemus.
Hei!
Kiitti vastauksesta.
Olisin mielellään tuolloin kokeillut fyysisiä äärirajoja.En välttämättä ollut paras,mutta minulla oli aita(=ehkä hullua) intoa juosta niin pitkiä juoksuja,kuin spurtteja.Spurteissa piti hidastaa tahalleen,koska jos vedin täysiä muut alokaat tulivat liiaksi perässä ja alikessu tulkitsi sen joukon lonnimiseksi ja juostiin lisää.
Vahvuuslaskennat kestivät meillä alokas aikana reilun tunnin, ja yöpuvut päälläkin juostiin monet kerrat tupiin ja takas.
Itse koin tämän kaiken miellyttävänä leikkinä, olin tottunut viivajuoksija futistreeneissä.
Mutta kun mennään henkilökohtaiseen vittuiluun, ja armeijassa ei voi sanoa takasin. Siviili työpaikassa olisin jo pistänyt sen ylilutin matalakmsi,mut intissä et voi kuin olla hiljaa.
En olekaan ajatellut kostaa tälle ylilutille raukkamaisesti, vaan ennemmin reilun ottelun merkeissä ja jutella "mites ne asiat oikein menivätkään sillon".
En halua kehua itteäni,mutta uskon olevani hyvin vahvoilla tuota raukkamaista äijää vastaan.
Jos hän reilusti voittaa ja hakkaa minut,olen en ansainnut.Onhan ympäristö ja pelisäännöt reilut ja tasapuoliset.En minä lyöntiä pelkää.
Olin totisesti väärässä paikassa ja väärässä yksilössä.Minulla oli aluitöntä intoa menestyä armeijassa,mutta minua puistatti se toisten ihmisten jatkuva mollaaminen sekä viidakon säännöt "vittuile jostain kaveristasi ennenkuin se vittuilee sinusta".
Tätäkin vittuilua kestää tiettyyn rjaan asti,mutta kun mennään henkilökohtaisuuksiin yliluutnantti tasolla jatkuvasti...
provosoimaan minua lapselliseen leikkiisi.
Mutta yhden elämänohjeen voisin vielä antaa.
Mielenterveys on kallisarvoinen asia.
Netistäkin löytyy varmasti apua.
Nyt sivusto on kyllä väärä.
Kaikkea hyvää elämääsi ja turvaa Jeesukseen Kristukseen ellei muu auta.
Yliluti taitaakin olla vakiohihhulimme Esko H.
Vangeillekin kaupataan Jeesus-Kristus hoito
kun ei muu enää tehoa, henkilökohtaisesti
pidän uskovia %&/(/%& (sensuroitu)!!!!
Ei tätä herraa auta silti mikään.
Hei!
jumala auttaa tai sitten ei.Siihen en ota kantaa.
Mitenkäs Sinä yliluutnantti olisit suhtautunut minun löytämään virheeseen mallivastauksista?
Normaalissa elämässä olisit kiittänyt,en minäkään asiasta mitään meteliä pitänyt ja yhdessä oltais voitu naura et minneköhän tuokin ammunta sarja olis osunu....
on liian helppo,kaltaisesi vetelys olisi todellisessa armeijassa pantu kuriin.
Unohditkin varmaan armeijan perusopetuksen joka perustuu tottelevaisuuteen ja kuriin! todellisessa taistelutilanteessa kurrittomuudestasi rangaistaisiin kovimalla mahdolisella tavalla,armeijassa sotilas kuuluu joukkoon ja taistelutilanteessa sotilaat auttavat toisiaan, valitettavasti sinun tapauksessasi ei luottamuksesta voida puhua.
Hei, ja kiitos vastuksesta!
Minä pidän kurista.
Minä pidän sulkeisista.
Minä pidän juoksutuksesta.Olinhgan tuooloin 3,5 km cooperin mies.
Nautin järjestelmällisyydestä, ja minua harmittaa kun en ollut esim. sissinä jossa olisin voinut testata fyysisiä ominaisuuksiani tuolloin 19-vuotiaana äärimmilleen.
Osittainen vittuilukin on suotavaa. Mutta kun mennään henkilökohtaisuuksiin ja yliluutnanttitasolla...
Joku päivä ehkä haastankin kyseiseen skapparin reiluun otteluun ja kysyn häneltä mitne ne asiat oikein olivatkaan.Hän tuskin muistaa enää minua.
Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan.
Olen yhä sitä mieltä että sodan syttyessä moni luuseri skappari pelkää ja keskittyy oman nahkansa suojeluun.
Minä olen edelleen velkaa isänmaani puolesta sekä ukkkini henkiinjäämisen, ja olen valmis kuolemaan etulinjassa.
Puhun täyttä totta, ja vikani on etten opi uusia teoreettisia asioita nopeasti,mutta mielestäni tämän takia ei pitäisi ihmisiä mollata. Myöskin kaikenlainen raukkamainen kiusaaminen on kitkettävä armeijasta pois. Tämä yliluutnantti olisi saanut jo turpaansa siviili työpaikassa, mutta intissähän en voi edes sanoa takaisin häneen vääryyksiään.
Oletko vain yhden piikin heittävä luuseri?
Oletko sinä käynyt johtajakoulutusta ja oletko valmis menemään etulinjaan kuten minä ??
Väitän että liikuin vausmiespalveluksessa PIKKASEN sutjakkaammin kuin sinä liikutit läskejäsi. Cooper: 3,5km ja 100 metriä 12,2 tuohon aikaan.
Olisiko se vika siinä, että Lammioita rittää vaikka kaikki haluaisivat olla Koskelan alaisia. Itse suoritin varusmiespalveluni ihan kunnialla, vaikka välillä vitutti lujaa. Täytyi vaan antaa paskan valua kuin vesi hanhen selästä.
Liian herkkä tai pikemminkin pikkunokkainen. Onhan selvä, että kun samaan paikkaan änkeytyy satoja nuoria miehiä melskaamaan ja kouluttajansa ovat lähes saman ikäisiä niin huulenheitolta, karkeuksilta, suoranaiselta vittuilulta eikä arvostelulta voi välttyä. Kun sitten joukkoon eksyy joku joka ei osaa olla piittaamatta vaan ottaa itseensä kaiken mitä sanotaan, alkaa murjottamaan niin sehän vain yllyttää näitä "kiusaajia" jatkamaan. Eihän siellä juuri muutakaan tekemistä ole. Voi olla niinkin, että olet saanut aivan aiheesta arvostelua osaksesi.
Itse kävin intin 70 luvulla eikä minulla ole juurikaan pahaa sanottavaa olosuhteista tai henkilökunnasta. Huomasin toki heti, etteivät kaikki kouluttajat/kapiaiset olleet mitään välkkyjä mutten siitä viitsinyt heille mainita enkä oikoa heidän virheellisiä käsityksiään. Otin intin inttinä, tähtäimessä kahdeksan kuukauden täyttyminen, siinä kaikki.
Minullekin luutnantti vittuili päin naamaa. Annoin sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En enää edes muista kyseisen luuserin nimeä, onneksi. Sellaisen tapauksen muistan kuitenkin, että hän kertoi ostaneensa noin 7 v tyttärelleen kännykän. Tytär tietysti soitteli innoissaan isälleen töihin monta kertaa päivässä. Kun tämä luutnantti katsoi puhelintaan hän alkoi kiroilla vittu saatana nyt se kakara taas soittaa voi vittu 30 varusmiehen kuullen... Kyllä kävi sääliksi tuota tyttöä.
Armeijan johtamisopeilla ja käytännöillä ei tee siviilissä yhtään mitään. Siellä käytetään vuosi aikaa sellaisten asioiden opetteluun, mitkä normaali ihminen oppii parissa viikossa. Hommat tehdään aina vaikeimmalla ja epäkäytännöllisimmällä tavalla. Jos armeija olisi yritys se oli mennyt konkurssiin jo aikoja sitten surkean johtamisen, vittuilun, voimavarojen tuhlaukseen ja muiden järjettömyyksien takia.
Ei ole mitään tekemistä puolustusvoimien kanssa.
Surkealta näyttää nykytaso kun pitää täällä valittaa jos on joku vähän pahasti katsonut päin.
Olette te surkeita.
Armeija on perverssi paikka. Missä muualla henkisesti n.8-vuotiaalle voidaan antaa päätäntävalta esim. ihmisen terveydestä.
Itselläsi taitaa olla kova paikka kun pari kertaa vuodessa porukka haistattaa sinulle paskat ja jatkaa elämäänsä, muttä sinä junnaat paikallasi. Oletan että olet kouluttajana jossain. Reserviläinen joka hehkuttaa armeijaa, kaipaa luultavimmin vain yhteissuihkuja.
"Missä muualla henkisesti n.8-vuotiaalle voidaan antaa päätäntävalta esim. ihmisen terveydestä."
Oletko koskaan kuullut sosiaali- ja terveysministeriöstä?
Juurihan mainitsin ettei ole tekemistä
puolustusvoimien kanssa.
Toopeko sinä olet.
eihän se ollut, edes sinulle TOOPE!!
Jos kirjoitat suoraan jonkin alle vastaat
myös tälle.
Huono vertaus
Taidan olla toope. Lukutaito löytyy omasta takaa. Reservissä olet kuitenkin? Vai Suomen natsein sivari?
Oikein naisihminen? Siinä tapauksessa käy armeija tai ole puuttumatta asiaan.
Vähättelemättä noita sun inttikokemuksias, voin sanoa, että jos tuommoinen saa sun mielenterveytes noin lujille, sulla tulee elämässä olemaan paljon paikkoja, joista et ehkä selviä, eli suosittelen avun hakemista ulkopuoliselta. tokihan on väärin tältä esimieheltä käyttäytyä noin, mutta miksi otat sen henkilökohtaisesti? Onhan se selvää, että armeijaan joutuu vakituiseen palvelukseen ne, joilla ei ole muuta paikkaa tai mahdollisuutta armeijan ulkopuolella selviämiseen, koska kaikesta joutuisi huolehtimaan itse. Jos joskus joudut kantaupseeri seuraan kuuntelemaan heidän juttujaan, huomaat kyllä, miten ulkopuolinen maailma pelottaa heitä, siksi ne erittäin suljetut piirit. Jotta koeta kestää, ei noi inttikokemukset niin isoja juttuja ole...
pahemmat jäljet kuin on uskallettu puhuakaan.
Kyllä tämäkin kissa olisi nostettava pöydälle ja tarkasteltava asiaa nyt 2000 luvun ja rauhan ajan palveluksen kannalta.
Minä olen huomannut miehessäni, joka toki on suorittanut moitteettomasti armeijan, mutta aina elämän varrella jos vain malttaa kuunnella miesten välistä jutustelua armeija-ajoista, niin rivien välistä voi lukea, että kokemukset ovat olleet monelle pojalle aika kovat.
Vaikka ne asiat puidaankin leikkimielisesti, niin silti jo kokemuksena ja muistoihin syöpyneinä tapahtumina on armeija jättänyt jälkensä.
Aika tarkkaan muistetaan monet vaikeat asiat sieltä, monet simputukset ja nolaukset.
Katkeruutta ei kannata siitä kantaa koko elämän ajan.
Katkeruudesta on päästävä yli. Neuvoisin sinua menemään juttelemaan psykologin kanssa tästä asiasta.
Olet ilmeisesti kokenut olevasi kiusattu ja olet sitä varmaankin ollut. Mutta muista, että se kohtelu on aika monelle pojalle samankaltaista.
Toiset vaan kestävät sen paremmin ja osaavat unohtaa kielteiset kokemukset.
Se simputus ei ole sinun syytäsi. Se sinun täytyy muistaa ja purkaa pois omalta tunnoltasi.
Sen takia et saa tuntea olevasi muita huonompi.
Näitä simputtajatyyppejä löytyy varmaan vieläkin, vaikka asiaan puututaan herkemmin.
Ja aina joutuu joku silmätikuksi.
En tiedä olisitko sen terveempi ihmisenä, jos et olisi armeijaa käynyt.
Ehkä sinun kohdallasi olisi kumminkin tullut joku kriisi jossain vaiheessa elämää. Jotenkin aistin sen. Olet hyvin herkkä ihmisenä.
Ehkä asetat itsellesi enemmän vaatimuksia kuin mihin ihmisenä kykenetkään.
Armeija oli vaan sinulle se kompastuskivi.
Sinulle asetettiin odotuksia, joita et ollut valmis täyttämään.
Armeija on henkisesti kenelle tahansa kova kasvun paikka. Toiset kestää sen, toiset taas murtuu.
Jonkinasteinen murtuminen tulee jutustasi mieleen.
Itse saat pohtia sisimmässäsi, onko syyt armeijan vai vielä syvemmällä?
Minä näkisin ne syvemmällä.
mene noin.Ei koulussa, eikä asepalveluksessa. Se ei kohdistu kaikkiin samalla tavalla, siis kiusaaminen. Koulussa olin kiusattu, mutta en oppilaiden taholta, vaan erään opettajan. Onneksi hän oli, niin hullu, että huomasin sen sairaudeksi, joten en pahasti katkeroitunut. Olinkin aika paha poika, mutta monesti jouduin kärsimään syyttä, kun pitihän se syyllinen, jostakin saada. Rajavariostossa, jossa palvelin, otin taas sellaisen pahanpojan roolin, mutta ei se helppoa ollut, kun en putkasta tykännyt yhtään, piti kaiken aikaa taiteilla, että en sinne joutuisi. Kerran tosin kärähdin sellaisesta, että siellä viikon raamattua opiskelin. Muuten kaikki meni mukavasti, mutta en voinut, tyyliäni muuttaa, kun olin sellaisen maineen hankkinut. Luulisin, että herrat upseerit ja aliupseerit, olivat tyytyväisiä päästessään minusta eroon. Että hommat voi ottaa, monella tavalla.