Olen jo aikuinen nainen ja elän omaa elämääni täällä Helsingissä. Kotona opetettiin Jumalan sanaa vyön ja tukkapöllyn voimin.
Lähdin kotoa jo 17 vuotiaana pakoon ahdistavaa mooseksen lakia, jota kotona toteutettiin.
Aina silloin tällöin saan kotoani viestiä, joko kirjeen tai ihan puhelinsoiton avulla, että Jumala ottaisi minut kiinni, löisi minua sairaudella tai katkaisisi minulta ruumiinjäsenen, jotta palasin seurakuntaan.
Kuulun kyllä saalemiin, mutta en käy siellä. Uskon jumalaan omalla tavallani ja ajattelen, että ei se kirkko pelasta, vaan usko.
Tätä hekistä väkivaltaa on jatkunut vuosia. Olen joutnut jopa terapiaan, koska lapsuuteni oli täyttä pelkoa kotona.
Minä elän ihan sivellisesti. En käy kapakoissa, en polta, autan työssäni sairaita ja vanhuksia.
Maksan laskuni, noudatan yhteiskunnan sääntöjä.
Onko jollain oikeus tuomita minut näin kovan luokan rikolliseksi. Mitä raamattu opettaa vanhemipiaan suhtautumaan lapsiinsa ?
Antaako raamattu luvan vanhemmille kohdella lapsiaan näin julmasti ?
Itse uskon ettei Jumala moiseen ryhdy, mutta ei pahemmin kiinosta pitää omiin vanhempiin yhteyttä. Olen kääntänyt niin monta poskea lyötäksi, nyt riittää.
Mitä ihmettä minä teen ? Miksi minua on rangaistu jo 30 vuotta ? Osaako teistä sanoa minulle yhtään järkevää syytä kokemaani tuskaan ?
Onko tämä sitä Jumalan rakkautta ?
Lähdin kotoa jo 17 vuotiaana pakoon ahdistavaa mooseksen lakia, jota kotona toteutettiin.
Aina silloin tällöin saan kotoani viestiä, joko kirjeen tai ihan puhelinsoiton avulla, että Jumala ottaisi minut kiinni, löisi minua sairaudella tai katkaisisi minulta ruumiinjäsenen, jotta palasin seurakuntaan.
Kuulun kyllä saalemiin, mutta en käy siellä. Uskon jumalaan omalla tavallani ja ajattelen, että ei se kirkko pelasta, vaan usko.
Tätä hekistä väkivaltaa on jatkunut vuosia. Olen joutnut jopa terapiaan, koska lapsuuteni oli täyttä pelkoa kotona.
Minä elän ihan sivellisesti. En käy kapakoissa, en polta, autan työssäni sairaita ja vanhuksia.
Maksan laskuni, noudatan yhteiskunnan sääntöjä.
Onko jollain oikeus tuomita minut näin kovan luokan rikolliseksi. Mitä raamattu opettaa vanhemipiaan suhtautumaan lapsiinsa ?
Antaako raamattu luvan vanhemmille kohdella lapsiaan näin julmasti ?
Itse uskon ettei Jumala moiseen ryhdy, mutta ei pahemmin kiinosta pitää omiin vanhempiin yhteyttä. Olen kääntänyt niin monta poskea lyötäksi, nyt riittää.
Mitä ihmettä minä teen ? Miksi minua on rangaistu jo 30 vuotta ? Osaako teistä sanoa minulle yhtään järkevää syytä kokemaani tuskaan ?
Onko tämä sitä Jumalan rakkautta ?
Vastaukset 37
Vanhimmat
rakastaa sinua,Hän on tekemässä sinusta "helmeä",oletkin jo sitä,älä vaan katkeroidu,älä kanna vihaa,sinulla on kyky rakastaa paineidenkin alla,sanoit auttavasi ihmisiä työn puitteissa,olet Jumalan helmi,kiitä Jumalaa,anna vaan Jeesukselle kaikki rakkautesi,ihmisten auttamisen kautta,älä muutu kovaksi,rukoile vanhempiesi puolesta,ehkä sinä olet juuri se,joka johtaa heidät lainalta Jumalan lasten ihanaan vapauteen,ehkä siinä tarvitaan juuri sinut,Jumala on nähnyt ainekset,joista olet tehty,heikkoa ja hauras,mutta Jumalassa niin vahva,että voitat ensin itsesi,sitten Kristuksen rakkaudella omat vanhempasi,äitisi ja isäsi,muista,että he ovat juuri he,sinun isä ja äiti,rakasta heitä kaikesta huolimatta,siinä saat suuren voiton,olet Jumalalle iloksi ja kunniaksi.
Jeesus sinua siunatkoon.
Välillä on niin vaikeaa, ettei jaksa.
En tiedä miksi juuri minut valittiin tähän perheseen, olin vielä vahinko.
Olen ollut kokouksissa, jossa joku todistaa Jumalan rakkaudesta ja kuinka ihanaa on olla uskossa. Minä en tiedä siitä mitään. Minä tiedän sen, jos en miellyttänyt omaa isääni uskonasioissa niin selkään sain.
En osaa erottaa omaa isääni ja Jumalan tahtoa, niin sekavalta kuin se voi kuullostaa.
En ymmärrä miksi Jumala salli minut syntymään tähän perheeseen ja mitä pahaa olin tehnyt ?
Haluaisin niin tietää, jotta voisin jatkaa elämääni ilman lamaannusta ja masennusta.
Minusta ei ole keskustelemaan seurakunnan sielunhoitajan kanssa... En usko, että sieltä löytyy ihmistä, joka on käynyt samoja asioita läpi, päässyt niistä yli. Toivon vaan, että Jumala armahtaisi minut ja antaisi minulle rauhan näistä asioista. Antaisi minun elää. Olenhan suorittanut syntejäni pienestä pitäen isän kädestä.
Ihan hyvä jos rukoilette puolestani, koska voimani ovat vähissä.
vahinko, EI KUKAAN ! Ihmiset vaan voivat luulla niin, mutta Jumalalle ei tule vahinkoja, varsinkaan lapsen kokoisia vahinkoja..
Perun sen verran puheitani, että ehkä on sittenkin hyvä pitää vanhempiisi vähän etäisyyttä, varsinkin isääsi. Että voisit oppia erottamaan isän ja Jumalan tahdon. Jumalan tahdon opit tuntemaan vain rukouksella ja Raamatun lukemisella. Toistan: lue Raamattua ja rukoile. Tai jos et jaksa rukoilla niin edes henkäilet taivaaseen päin. Jumala kyllä kuulee ne henkäilytkin.. Kehoitan kumminkin hakeutumaan jonkun luokse terapeuttiseen keskusteluun, vaikka mielenterveystoimistoon. Siellä osaavat auttaa tai ohjata eteenpäin. Jos et jaksa tai pysty nousemaan masennuksesta, niin lääkkeetkään eivät enää nykyisin ole huono vaihtoehto. Todella monet myös uskovaiset syövät mieliala lääkkeitä ja ne parantavat elämäänlaatua.. Mutta eiköhän tärkeintä olisi kumminkin löytää sellainen ihminen jolle pystyt puhumaan ja hän pystyy sinua tukemaan elämässä eteenpäin.. Tottakai rukoilemme sinun puolesta, sillä se on vähintä, mutta ehkä tärkeintä mitä uskovainen pystyy tekemään toisen ihmisen puolesta.
Miten olet suorittanut syntejäsi isän kädestä ? selkäsaunalla ? Et pysty mitenkään "suorittamaan" syntejäsi. Pystyt pelkästään luovuttamaan ne Jeesuksen harteille..
Voi ystävä rakas, kun en löydä sanoja miten helpottaa oloasi. Mutta jo se, että kirjoitit tänne on ensimmäinen askel siinä, että haluat eheytyä ja jättää asian taaksesi.. Muista: päivä vain ja hetki kerrallansa ! kaikkien olisi tärkeätä muistaa se.
Jumalan rakkaudesta vielä. Raamattu sanoo: >>täydellisessä rakkaudessa ei pelkoa ole >> Siis Jeesuksen rakkaudessa. Edelleenkin: et voi käyttäytymiselläsi ostaa taivaspaikkaa. Voit toki miellyttää Jumalaa pyrkimällä elämään Jumalan tahdon mukaista elämää, mutta se ei ole taivaaseen pääsyn kriteeri. Sillä vain yksi on ollut synnitön ja moitteeton ja se on Jeesus Kristus. Ei me ihmiset pystytä mitenkään siihen "suoritukseen" eikä meidän tarvitsekkaan. Kyllä Jumala muistaa sen, että olemme maan tomua. Ei hän odotakkaan meiltä muuta, kuin sen, miten tomu käyttäytyy..
Todella kurjaa, että olet joutunut tuollaisen väkivallan uhriksi kotonasi. Vanhempasi ovat toimineet väärin ja tehneet syntiä.
Jumala on Rakkaus. Jeesuksen sovitystyö yltää sinuunkin, sisar rakas, ja saat olla kerran Kotona Taivaassa, jossa ei kukaan tee sinulle mitään pahaa.
Ole siunattu!
Tarkoitat varmaan "sovittaminen",kuule,Kristus on ne puolestasi sovittanut,ei sinun tarvitse enää suoritaa yhtään mitään,älä usko isääsi,jos hän tuollaisia sinulle opettaa,hän on eksyksissä lain-alla,hän tarvitsisi ensin itse vapauden laista ja sen tuomasta kirouksesta,vaikeutesi voi johtua siitäkin,ja isäsi on vastuussa,et sinä.
Usko vaan Jeesuksessa itsesi Hänelle sallaisena kuin olet,kiitä vaan,oikein ääneen,mene paikkaan jossa kukaan ei varmasti sinua seuraile,eikä kuule,huuda siella Jeesuksen puoleen,kiitä Häntä Golgatan täytetystä työstä ,juuri siunun tähtesi,Jeesus vapauttaa sinut,saat kokea valtavan sisäisen vapauden,Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa sinut kaikesta synnistä,vihasta,katkeruudeta,masennuksesta,alakulosta,Hän antaa sinulle rakkautensa sydmeesi, silloin sinun on helppo mennä isäsikin luo.
Usko vaan Jeesukseen,ei tarvitse pinnistää sitä uskoa jotenkin esiin,hiljaisella sydämen uskolla vaan lähestyt Jumalaa Jeesuksen kautta.
Kiitos on se portti,jolla pääset Herran kanssa yhteyteen,Hänellä on vielä paljon annettavaa sinulle,Hän täyttää sinut Pyhällä Hengellään,saat kiittä vielä Jumala uusinkielin.
Siunausta sinulle!
Vastaus on yksinkertainen: kaikista ihmisistä ei ole vanhemmiksi. Ei vaikka he ovat kuinka heteroita ja naimisissa, kuinka ulospäin kunniallisia ja seurakunnassaan kunnioitettuja. Kun ihmiseltä puuttuu kyky rakastaa, ei sille voi mitään.
Voisit miettiä, mihin oikeastaan tarvitset vanhempiasi. Sinähän olet rakentanut oman elämäsi, jota häiritsee vain vanhempien piruilu.
Minä kehoitan sinua jättämään vanhempasi. Älä ota heihin kontaktia, älä soita, älä käy heidän luonaan. Älä vastaa heidän soittoihinsa, älä edes avaa kirjeitä jne. jotta et saisi jatkuvasti uutta mielipahaa. Anna vanhusten muhia omassa liemessään ja nauttia omista myrkyistään. Ei sinulla ole enää lapsen velvollisuutta kunnioittaa heitä, koska hekään eivät kunnioita sinua.
Kovalta tämä tuntuu, mutta ensisijalla on nyt sinun loppuelämäsi ja oma mielenterveytesi. Vanhempiesi elämää ei voi enää auttaa.
haluaisin kumminkin huomauttaa, että Raamattu kehoittaa kumminkin kunnioittamaan vanhempiaan. Ei siinä lue, että jos he ovat sellaisia tai sellaisia niin vasta sitten kunnioita... Vaan, että kunnioita vanhempiasi, että menestyisit ja kauan eläisit.. En tarkoita, että pitäisi menettää mielenterveytensä heidän takiaan, vaan olisi kumminkin hyvä pyrkiä etsimään se kultainen keskitie.
Ja jos hän katkaisee kaikki välinsä heihin, niin silloin tavallaan ne ongelmat jätetään kohtaamatta. Ja jos ne jätetään kohtaamatta niin ne eivät voi parantuakkaan ! Mutta ei varmasti ole tai tule helppoa olemaan...
Niin olen osittain noudattanut tätä sääntöä.
Harmi, että lapsuuden haavat aukeavat niin herkästi.
Täytyy olla vain vahva.
Mikä sitten on se sinun ehdottamasi kultainen keskitie? Tyttären pitää edelleen kunnioittaa ja totella vanhempiaan, vaikka hän näyttää olevan kohta jo itsekin eläkeiässä?
Olet näköjään kirjoittamasi perusteella tosiaan sitä mieltä, että tyttäreltä on kolmenkymmenen vuoden aikana jäänyt vielä joitakin ongelmia kohtaamatta. Pitääkö hänen tosiaan kohdata niitä vielä lisää, koko loppuelämänsä ajan pelkästään siitä syystä, että Raamattu käskee tottelemaan vanhempiaan?
Minä kyllä jo armahtaisin tytärtä ja soisin hänelle rauhallisen loppuelämän.
että juttelee ja kuuntelee vanhempiaan, mutta antaisi asioiden mennä ohi korvien ja tekisi kaikessa hiljaisuudessa niin kuin itse tahtoo..
>> Olet näköjään kirjoittamasi perusteella tosiaan sitä mieltä, että tyttäreltä on kolmenkymmenen vuoden aikana jäänyt vielä joitakin ongelmia kohtaamatta.>> Jos lapsuus ja nuoruus vielä ahdistavat noin paljon, että siitä vieläkin tulee ongelmia, niin silloin kyllä niitä ongelmia on vieläkin kohtaamatta. Tai kohtaamatta on varmaan väärä sana. Pitäisi varmaan sanoa käsittelemättä... Sillä jos olet pystynyt käsittelemään ongelmat, niin ne eivät enää ahdista. Kyllä ne varmasti pysyvät mielessä ja eivät ikinä unohdu ikävinä muistoina, mutta niitä pystyy muistelemaan ilman kipua tai katkeruutta... Mutta se on pitkä prosessi.
Vastasinkin jo kirjoittajalle, että perun sen verran kirjoituksiani, että pitäisi sittenkin pientä taukoa vanhempiinsa. Koska hän kirjoitti, että ei erota isänsä ja Jumalan tahtoa toisistaan. Silloin ollaan jo tosi syvillä ja vaarallisilla vesillä. Luulen, että tämä kirjoittaja tarvitsee parempaa ja pitkäaikaisempaa apua "traumaansa" kuin me täällä palstalla pystymme hänelle antamaan.
" Luulen, että tämä kirjoittaja tarvitsee parempaa ja pitkäaikaisempaa apua "traumaansa" kuin me täällä palstalla pystymme hänelle antamaan. "
Tuosta olen samaa mieltä kanssasi. Noin pitkään jatkuneen ahdistuksen hoitoon ja yleensäkin tilanteen selvittämiseen pitäisi käyttää ammattilaisten apua. Toivotaan parasta tälle tyttärelle.
Kyllä yhteisö on vastuullinen saarnaamastaan opista.
Seurakuntalaisilla on se oppi mikä yhteisölläkin.
Seurauksista on täysi vastuu sen mukaan kuin niihin on osallinen.Perheen rikkonaisuus julistuksen vaikutusten seurauksena on vastuunalainen saman lain mukaan kuin ihmisten muutkin teot.
Itse tunnen seurakunnan vaikuttaneen perheen hajoamiseen ja seurakunnan työntekijä korjasi sadon omaksi perheekseen saamalla aviorikoksella puolison itselleen.Hajoita ensin niin saat hallita.
lapsi ei ole vastuussa vanhempiensa teoista!!!!!!!
Alkuperäinen kirjoittaja on jo aikuinen,mutta vieläkin isänsä "otteessa".
Hänen ei todellakaan tarvitse kunnioittaa ihmistä, joka on pilannut hänelle uskotun ihmistaimen elämän.
Sen sijaan olen myös sitä mieltä, että ammattiauttajan, terapeutin kanssa jutteleminen voisi tuoda helpotusta.
Jotta koko loppuelämä ei menisi pilalle, kirjoittajan täytyy päästä perheensä otteesta ja löytää uusi näkökulma uskoon ja Jumalan rakkauteen.
Sen jälkeen hän ehkä pystyy tapaamaan vanhempiaan ja olemaan silti se oma itsensä, joka hänellä on oikeus olla.
Näin sanon minä, agnostikko ja melkein ateisti.
Empä voisi olla enempää samaa mieltä. =)
"Luulen, että tämä kirjoittaja tarvitsee parempaa ja pitkäaikaisempaa apua "traumaansa" kuin me täällä palstalla pystymme hänelle antamaan."
Tuosta olen samaa mieltä kanssasi. Noin pitkään jatkuneen ahdistuksen hoitoon ja yleensäkin tilanteen selvittämiseen pitäisi käyttää ammattilaisten apua."
...
Olen sitä mieltä, että ns. "ammattilaisilta" kannattaa tokkiinsa apua hakea jos siltä tuntuu.
MUTTA
Ihminen, joka on lapsesta asti sisäistänyt sen auktoriteettisokeuden kuin mitä uskonnollisissa yhteisöissä kasvaneet yleensä, se on hyvin kyseenalaista kuinka "hyvä juttu" se ammattiavun hakeminen todellisuudessa on.
Ammattiavun piiristä löytyy myös monenkirjavaa jengiä, eikä uskovaiset ole mikään vähemmistö sen ammattikunnan edustuksessa.
On suurta naiiviutta kuvitella, että uskovainen "ammattiauttaja" (vaikka kuinka 'pätevä' tahansa) olisi vapaa oman uskonsa vaikutukselta omassa työssään.
Lisäksi vaikka ammattiauttaja ei uskovainen olisikaan, hän edustaa jokatapauksessa auktoriteettia uskovaisen taustan omaavalle auktoriteettiuskovalle asiakkaalleen, jolloin on hyvin suuri manipuloinnin vaara asiassa kuin asiassa.
Läheskään kaikki ns. "ammattilaisen" statuksen saanet eivät ole puolueettomia tai neutraaleja.
Siksi on siis ensiarvoisen tärkeää millaiselta henkilöltä sattuu saamaan apua. Ja ensiarvoisen tärkeää olisi myöskin asiakkaan OMA kyky olla kriittinen.
Ja kyky olla kriittinen ei ole mitenkään uskovaisen taustan omaavien vahvin puoli.
...
Itse muistaakseni sain nimenomaan netin kautta sen rohkaisun ajatella ITSE, kun muinoin sitä aloin omassa elämässäni toteuttaa. Muistan jonkun netin kautta vain yksinkertaisesti antaneen minulle jonkin vertauskuvan, ja sen jälkeen aika provosoivan ehdotuksen alkaa AJATTELEMAAN ITSE.
Ja se oli sykäys sille tielle jota nytkin kuljen, enkä ole katunut hetkeäkään.
Tällä hetkellä lähinnä kauhistuttaa se ihmismäärä, joka edelleen elää siinä samassa itsepetoksessa jossa itse elin elämäni ensimmäiset vuodet. Kun tiedän kuinka paljon he voisivat NÄHDÄ jos luopuisivat siitä itsepetoksesta, johin heidät on painostettu ja peloteltu. Jos he voisivat nähdä sen valheen johon heidät kasvattamalla ksvatettu uskomaan.
Mielestäni heidän - kuten minunkin - elämänsä on jollakin tavalla varastettu. Se elämä, jonka pitäisi kuulua heille itselleen, kuuluukin jollekin toiselle, vaikka sitten Jumalan nimissä.
varmaan Jumalan tahto ole, että hänen sanallaan lapsia ahdistutetaan terapiaan asti..
Itse olen kyllä käsittänyt kohdan >> joka vitsaa säästää se lastaan vihaa >> niin, että lapset tarvitsevat rajat ja rakkautta. Mutta sen pystyy toteuttamaan ilman vyötä tai tukkapöllyä. Jeesushan rakasti lapsia. Niin kuin kaikkien ikäisiä ihmisiä.
Oletko ikinä ajatellut, että vanhempasi toistavat todennäköisesti niitä samoja käyttäytymismalleja jotka he ovat oppineet omista kodistaan ? Sitä ketjua on vaikea katkaista, mutta nythän sinä itse voit yrittää omiesi lapsiesi kohdalla. Olen monta kertaa miettinyt josko "isien pahat teot" siirtyvät sukupolvelta toiselle myös käyttäytymismallien mukaan..
Ei sen puoleen, ei se anna oikeutta käyttää henkistä väkivaltaa ketään kohtaan, myöskään uskonnon varjolla. Yleensä me vanhemmat kumminkin yritämme lapsiemme kohdalla toimia parhaan mukaan.. Vaikka ei se oikeuta kärsimyksiäsi..
>> Aina silloin tällöin saan kotoani viestiä, joko kirjeen tai ihan puhelinsoiton avulla, että Jumala ottaisi minut kiinni, löisi minua sairaudella tai katkaisisi minulta ruumiinjäsenen, jotta palasin seurakuntaan.>>
Esitän vastakysymyksen. Onko parempi, että ei-uskovainen joutuisi autokolariin ja sen seurauksena tulisi uskoon ja sielu pelastuisi kuin, että onnettomuutta ei tapahtuisi ja ei tulisi uskoon ja joutuisi helvettiin ? Tämän esimerkin jonka joskus kuulin, auttaa ehkä ymmärtämään vanhempiesi "toivetta." Vaikuttaa siltä, että he eivät taida tietää tai uskoa, että olet uskossa. Jumalalle ei ole seurakuntarajoja eikä Hänelle ole tärkeintä se, että mihin seurakuntaan kuulut vaan mihin uskot. Käyttäytymisellä et voi ostaa taivaspaikkaa. En tarkoita, että pitäisi tahallaan tehdä syntiä, mutta kukaan ei ole synnitön, eikä pysty käyttäytymään täysin synnittömästi..
Jos Saalem tuntuu sinusta "luotaan työntävältä" niin oletko ajatellut etsiä toisen hengellisen kodin vaikkapa Vapaaseurakunnasta ! Muista, että meitä uskovaisi on erilaisia, myös Helluntai- ja muissa seurakunnissa..
Olet käynyt terapiassa, mikä on hyvä, koska siellä pystyt käsittelemään tunteitasi. Oletko ajatellut, että koska asiassa, jonka takia olet ahdistunut liittyy uskonto, niin pyytäisit seurakunnasta sielunhoitoa ? Pastori osaisi käsitellä uskonnon aiheuttamaa pahaaoloa eri ja oikealla tavalla kuin ei-uskovainen terapeutti. Ainakin sillä osa-alueella.
On varmasti vaikea pitää yhteyttä vanhempiisi, koska vanhat ja uudet kivut painavat ja särkevät välejä. Et ole voinut valita heitä. Mutta Jumala on antanut sinut heille. Joten yritä pitää edes vähän yhteyttä, vaikka hampaat irvessä.. Koska sillä on kumminkin jonkinlainen siunaus elämässä vaikka siltä ei nyt tuntuisikaan.
Jumala pitää toisia ihmisiä jostain syystä kovemmassa elämän koulussa. Mutta sen tarkoitus selviää kyllä sinulle joskus. Ei välttämättä tässä ajassa vaan ehkä vasta taivaassa. Elämä on, kuin palapeli. Sen eri osa-alueet liittyvät kaikki jollain tavalla yhteen. Ja myöhemmin sinä huomaat, että tuo tapahtui tuon takia ja tuo tuon takia = kuin palapelin palaset sopivat toisiinsa.
Toivottavasti saat parempia ja lohduttavampia sanoja muilta. Muistan sinua rukouksin. Ei Jumala sinua hylkää, jos itse olet päättänyt seurata Jeesusta. Toivon täydestä sydämestäni, että sielusi eheytyy tässä kipeässä asiassa... Ja sen verran vielä, että olet jo aikuinen ja elät omaa elämääsi. Et silleen enää ole vanhempiesi "alaisuudessa." Saat ja voit aikuisena itse tehdä omat päätökset niin kuin sinusta itsestäsi tuntuu parhaimmalta. Voit toki kuunnella vanhempiasi, mutta sinun ei tarvitse tehdä niin kuin he sanovat.
Vielä näistä "rankaisuista". Haluan selventää sinulle. Vaikka olen ollut uskossa, niin isäni ja äitini rukoilevat minulle jumalan kiinniottoa jos en miellytä heitä.
Tämä siis selvennykseksi.
Mielestäni Jumalan ei tarvitse katkaista jalkaani, sen takia, että olisin hänelle kuuliaisempi. Jumalahan loi minut tällaiseksi.
Yritän vain kertoa hengellisestä väkivallasta, jota olen joutunut kokemaan koko elämäni.
Kiitos jos rukoilette puolestani, että jaksan pitää yhteyttä vanhempiini.
>> Vielä näistä "rankaisuista". Haluan selventää sinulle. Vaikka olen ollut uskossa, niin isäni ja äitini rukoilevat minulle jumalan kiinniottoa jos en miellytä heitä.>>
Olet oikeassa, se ei ole oikein tai oikeasta syystä rukoilua. Mutta kyllä Jumala tietää ja tuntee vanhempasi. Ja heidän oikeat syynsä rukoukseen.. Kunhan muistat että Jumala kuulee sinua samalla tavalla, kuin heitäkin. Hän kyllä näkee tilanteen, vaikka siltä ei tuntuisikaan.
onnistuin taas saamaan jumiin vastaukset..
>>Vielä näistä "rankaisuista". Haluan selventää sinulle. Vaikka olen ollut uskossa, niin isäni ja äitini rukoilevat minulle jumalan kiinniottoa jos en miellytä heitä.>>
Se ei ole oikein kuten sanoit. Se ei ole silloin oikeasta syystä ja vilpittömin mielin tapahtuvaa rukousta. Mutta jos yhtään lohduttaa, niin Jumala kyllä tietää ja näkee sen. Ja muista Jumala kuulee myös sinua.
tekemään tuplat :-D
Kysäisepäs niiltä vanhemmiltasi, että mitenköhän se mahtollisesti tekisi sinusta jotenkin enemmän uskovaisen, jos sinä katkaisist jalkasi? =D
Ajatteleeks ne niinku, että het ku jalka katkeaisi, niin buum! sinä pamahtaisit jotenkin syvempään uskoon?
Onks jalan katkeaminen aina niinku merkki jostain "Jumalan puhuttelusta"?
En myöskään tajua ajatusta tuosta jumalan kiinniotosta. Eikö yleensä kerrota että se jumala kutsuu luokseen eikä koskaan pakota ketään mihinkään. Eiks teidän uskonne mukaan ihmisellä ole vapaa tahto?
Joten missä vaiheessa se Jumala alkoi yhtäkkiä juoksemaan ihmisten perässä ottamassa heitä kiinni, ja vieläpä kiristämään kaikennäköisillä kärsimyksillä ja jalkojen katkeamisilla, saadakseen ihmiset "uskoon"?
Koko elämän kestänyt hengellinen väkivalta jättää jälkensä, mutta kyl sun kannattais yrittää lopettaa toi uhrina oleminen. Ala seisomaan omien oikeuksiesi takana, koska kukaan muu ei sitä tee puolestasi.
Vanhemmiltasi on hyvin ylimelistä ja itseriittoista käyttäytyä sinua kohtaan noin. Se viestii siitä, että he kuvittelevat oman uskonsa olevan jotenkin parempaa, aidompaa ja pyhempää kuin sinun.
Sinun uskonelämäsi ja henkilökohtainen jumalasuhteesi on sinun yksityinen ja henkilökohtainen asia, joten mitä ihmettä se asia vanhemillesi kuuluu? Pitäkööt huolen vain siitä omasta uskonelämästään, pösilöt!
Taitaa niillä vanhemmilla itsellään olla omia asioita joita eivät halua kohdata, koska edelleen yrittävät hallita sinua ja sinun elämääsi, vaikka olet jo aikuinen.
Usein vanhemmat, joilla on itsellään selvittämättömiä ongelmia, riippuvat kiinni lapsissaan, eivätkä halua asntaa heidän itsenäistyä, koska silloin he joutuisivat kohtaamaan omat ongelmansa. On helppoo kun on se joku toinen, vaikka sitten se oma lapsi, jonka elämää voi kontrolloida, hallita, kytätä ja arvostella ihan vaikka vain "hyväntahtoisen huolehtimisen" tekosyyllä. Vanhempi, joka todella välittää lapsestaan, ja haluaa lapsesa parasta, haluaa että lapsesta kasvaa itsenäinen aikuinen, joka osaa tehdä itsenäisiä päätöksiä, jotka eivät ole välttämättä samanlaisia kuin vanhemmilla itsellään.
Jos sinulla on jo oma elämä, niin miksi sinun pitäisi pitää edelleen yhteyttä vanhempsiisi? Tämä vanhempien kunnioittamisvaatimusko edellyttää?
Kysehän on Jahvesta, mustasukkaisesta, pojalleen kateellisesta miesjumaluudesta, joka tapatti kaikki ns. rakaansa.
"Onko tämä sitä Jumalan rakkautta ?"
Vaihda Jumalaa. Tutustu vaikka MaaÄitiin. Nääs: ei se nimi, mutta se arkkityyppiassosiaatio.
kunhan ensin etsit häntä...
älä usko, tiedät kyllä totuuden, vaikka vanhempasi olivatkin pahempaa sorttia...
Onko jumalalla munat siis?
Eiks se ookkaan neutraali olio?
koska Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen ja tämä ihminen oli Aadam, eli mies.. ja sitten vasta naisen, eli Eevan...
Huomaatkos, miten mustaa tässä väitetään valkoiseksi ja kipua autuudeksi?
rakastava Jumala tanssii ja on sininen,
milloin ei sitten sekstaa ja hehku oranssina.
Tosin, tunnistan hänet vihreässä metsässäkin.
Moikkis Tytär!
Minäkin olen hellareiden "tytär". Tosin en omasta tahdostani, vaan olosuhteiden pakosta sinne synnyin. Enkä ole muuta saanut kuin vähän vitsaa koska "joka vitsaa säästää se lastaan vihaa". ;-/
Paljon sain myös kaikkea muuta kuin vitsaa. Myös kaikenlaista positiivista. Elämäni ei ollut yhtä suurta kärsimystä. ;-)
Kirjoitan nyt vain lyhyesti mutta jatkanen myöh.
Minä uskon että minulla on aika paljon kosketuspintaa sun taustaasi, ja tilanteeseesi. Uskon että osaan aavistella aika hyvin sen henkisen yliotteen, joka vanhemmillasi ja heluntailaisuuden leimaamalla lapsuudellasi on elämääsi. Yhä edelleen, 30v. aikuisena.
Olen itse vajaa 30v. nainen ja elänyt alkuelämäni tiiviisti hellutaiseurakunnan piirissä, ja voisinpa sanoa että myös hyvin paljon eristyksessä muusta maailmasta, mikä on tuottanut entisestäänkin minulle ongelmia muuhun elämään sopeutumisessa.
Lapsuuttani leimasi se viimeinen "pasuunan soiminen" ja se "tosiasia" että jonakin ihan lähipäivänä (koska elämmehän me viimeisiä aikoja!) "Jeesus saapuu pilvissä noutamaan omansa pois".
Pelkäsin siis tuomiopäivää ja sitä etten pääse mukaan kun Jeesus tulee, ja jään tänne "tuskaan ja vaivaan". "Kiristelemään hampaitani taivaanporttien ulkopuolelle".
Pelkäsin etten ole "Hänen omansa" koska en TUNTENUT mitään suuria tunnemaailmaa kuohuttavia asioita joista olin kuullut koko elämäni. Vaikka kuinka yritin, tosin...
Vaikka lapsuuteni oli hyvin onnellista ulkoapäin katsottuna, ihmiset jotka eivät minun taustastani mitään tienneet, eivät tajua lähimainkaan millä tavalla sellainen elämänkatsomuksen tuputtaminen vaikuttaa pieneen kasvavaan lapseen ja nuoreen. Taustani on leimannut ja muokannut minun elämääni todella TODELLA paljon.
Olen myös nähnyt läheltä helluntailaisen kasvatuksen ja ideologiaan aivopesemisen aiheuttamia mielenterveysongelmia. Olen nähnyt kuinka usko jarruttaa esim. traumatisoituneen mielenterveysongelmaisen toipumista hyvin dramaattisella tavalla. Se pahimmillaan estää toipumisen kokonaan, jolloin voisi jo puhua uskoon sairastumisesta.
Olen sekä itse kokenut, että nähnyt monia monia tapauksia, joissa vanhemmat toimivat lastensa "jumalina". Lapsen suhde Jumalaan, on itseasiassa ihan sama asia kuin lapsen suhde omiin vanhempiinsa.
Mielestäni se ei ole edes kristillistä, koska ainakin minun tuntemissani hellaripiireissä korostetaan "henkilökohtasta suhdetta Jumalaan".
Miten ihmisellä voisi olla henkilökohtainen suhde Jumalaan, jos vanhempien tunkeileva ja kaikkitietävä nokka on koko ajan siinä välissä? Sinun ja sinun Jumalasi välissä.
Ja vielä: Mitä ihmettä sinun _henkilökohtainen jumalasuhteesi_ kuuluu vanhemmillesi? Eivätkö he mene räikeästi sinun rajojesi yli?
---
Helluntailaisuudessahan yksilöiden tulkinnoilla ja "hengellisillä kokemuksilla" on hyvin suuri rooli siinä millaiseksi kunkin yhteisön elämä ja "totuus" muodostuu.
Tämä pätee myös perheiden kohdalla.
Siis siinä, millaisiksi yksittäisten perheiden totuudet muodostuvat.
JA tätä massojen hyväuskoisuuttahan käytetään siellä häikäilemättä hyväksi. Jokainen voi "hengessään tutkiskella" jonkun uuden suurinpiirtein profeetaksi ilmoittautuneen "aitoutta" ja todeta "omassa hengessään" hänen olevan joko aito tai ei.
Jokainen "aidoksi uskovaiseksi" itsensä tituleeraava voi siis saada mahdollisuuden päteä, ja olla osa jotain suurempaa kokonaisuutta, "totuutta".
---
Itse voin sanoa, että minut pelasti uskosta luopuminen. Se ei tapahtunut yhtäkkiä, kuten uskoon tulemisen annetaan usein ymmärtää tapahtuvan.
Se on ollut pitkä prosessi, ja vasta muutaman viimeisen vuoden aikana voin kokea irtaantuneeni helluntailaisuudesta ja siitä ajatusmaailmasta sen verran "kokonaan" että kykenen nykyään mielestäni katsomaan asiaa aika neutraalisti.
Minä en tarkoita, että sun pitäisi irtaantua uskostasi Jumalan olemassaoloon tms.
Mutta JOS usko, ja varsinkin joidenkin muiden, kuten vanhempiensi usko, vaikuttaa sinuuun noin voimakkaasti ja negatiivisesti, olisi tärkeinä mielenterveytensä säilyttämisessä OLLA REHELLINEN ITSELLEEN. Olla sataprosenttisesti rehellinen, ja vaikka se tekisi kuinka kipeää! Vaikka se pelottaisi, voin vakuuttaa, että se kannattaa tehdä.
Se voi avata yllättävällä tavalla silmiä.
Ja voin myös vakuttaa, että jos usko meneekin, niin toivo jää.
Tai oikeastaan voisipa sanoa, että uskosta luopuminen vasta toi toivoa elämään.
Elämä on todella täynnä paradokseja, jos vain uskaltaa olla rehellinen itselleen ja tehdä tarvittavat valinnat elämässään.
---
Vielä loppuun voisin kysäistä; jos olisit Jumala, haluaisitko, että ihmiset joihin haluat henkilökohtaisen suhteen ja jotka haluat pelastaa, suodattaisivat kaiken sinusta omien vanhempiensa läpi?
Että he niinsanotusti "uskoisivat sinuun" vain, koska vanhempansa ovat niin vaatineet, painostaneet, manipuloineet, pelotelleet puolikuoliaaksi?
Tuskin?
Minä epäilen vahvasti että sinut pitää vanhempiesi otteessa nimenomaan PELKO.
Pelkäät joutuvasi helvettiin jos et tottele heitä.
Mutta kunnioitushan ei tarkoita sokeaa kuuliaisuutta, vai?
joillakin lyö pahasti yli, muttei piä ajatella että tuo olis mitenkään arkipäivää hellaripiireis. Kummastuttaa ettei aikuiset ihmiset osaa erotella tapauksia vain tapauskohtasesti ja sitten leimataan kaikki miljoonat samaiseen liikkeeseen kuuluvat samanlaisiksi.
En väheksy kärsimyksiäs ja toivonkin että voisit jättää kaiken sellaisen pois elämästä. Rukoile parannusta asiaan. Mullakin on ollut ehkä tiukempi kasvatus kuin monella muulla mut oon päässyt hyvin yli kaikista eikä ole mitään jäänyt kaivertamaan välejä.
"Evolution, like charity, begins at home."
Doreen Valiente
Jos se teidän Jumalanne on rakkaus itse, on rakkaudettomuus täydellistä eroa jumaluudesta. Tämä on hyvin tyypillistä kristipiireissä: vihaa, askeettista kieltäytymistä, kovia sanoja, pelottelua jne. propagoidaan hyväksi, autuudeksi ja rakkauden toimittamiseksi. Seksi ja hellyys kielletään jo sinällään.
"kristipiireissä:"
oleminen on monessa asiassa itsensä kieltämistä ja himojensa kieltämistä. Tietty ateistiperhekin kasvattaa lapsenas oman vakaumuksensa mukaan ja monesti väkisinkin voivat takoa lapsen päähän asioita jotka uskovat olevan lapsen parhaaksi.
laestadiolaisalueella, valitettavasti tiedän, mistä puhun.
Tässäpä mielenkiintoinen keskustelunaloitusvinkki ateisimipalstalle, miksei muuallekin: "Miten kasvatat lapsesi omaksumaan oman vakaumuksesi, jos kasvatat?"
Kiitos kaikille vastanneille. Yritän tässä jaksaa eteenpäin.
Niin vanhempiaan ei voi valita.....
Joskus sitä miettii miksi Jumala sallii vanhempien kiusata omia lapsiaan... ja miksi sallii sellaisille vanhemmille lapsia.
>> Joskus sitä miettii miksi Jumala sallii vanhempien kiusata omia lapsiaan... ja miksi sallii sellaisille vanhemmille lapsia.>>
Niin maailmassa olisi paljon vähemmän ongelmia. Jaksamista sinulle !