Mistä tulee tämä sanomaton kaipaus toisen luokse vaikka seuraus on yleensä surua ja pahaa mieltä.Yksinäisyys tuntuu välillä siltä kun ei saisi henkeäkään.Kuitenkin veri vetää ihmisten ilmoille tapaamaan "ystäviä"esim.kapakkaan.Siellä on helppoa kun juo itsensä vaan samalle tasolle kun muutkin niin kaikki ovat kauniita ja jutut hyviä.
Tarve
Tanevaan
5418
0Äänestä
Vastaukset 5
Vanhimmat
kun ei sitä ihmistä ole luotu yksin elämään...
Väliaikainen yksinäisyys on ihan nautittavaa hiljentymistä, mutta pitkään jatkuessaan alakaa ahistammaan....
Veit sanat suustani :)
Kukaan meistä ei selviydy täällä yksin, kukaan meistä ei ole niin vahva ihmisenä.
... sellainen yleinen lausahdus, en tarkoita, että hassu erityisesti sinun suustasi tulleena...
Tuo, että sitä on vahva jos selviää yksin. Oikeastaanhan silloin on nimenomaan heikko?
... Toisen kanssa eläessä ja ollessa kun on laitettava itseään ja itsestään jotain likoon. Se jos mikä, vaatii meiltä vahvuutta, rohkeutta ja uskallusta...
Vahva tai heikko, näkökulmakysymys; jokaisessa asiassa on kaksi näkökulmaa.
Sanotaan, että on rohkea jos uskaltaa tunnustaa rakkauden merkityksen, että on joku, jota rakastaa.. Se on totta kanssa, että suhteessa on pakko antaa jos haluaa jotakin vasten ja homman toimivan.. Nämä ovat niin moninäkökulmaisia asioita, joihin ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta. Eikä meikäläisen kokemuksilla vielä voi edes jossitella näiden "isojen" asioiden kanssa!
tuo ihminen. Vaikka kuinka sydänsurujen jälkeen ajattelis, ettei enää anna itsensä rakastua kun murhetta siitä kuitenkin seuraa, niin eikös se ihmisen kaipaus toisen luo jo kohta taas aja liikkeelle.
Kumma juttu sekin että päihtyneenä tuntuu että kaikki on niin mukavia ja kauniita.