Siitä on koht 3viikkoa kun viimeisen kerran halasin sinua ja vaihdettiin pusut. 3vuotta yhteiseloa on pitkä aika nuorten ihmisten elämässä, erohan siinäkin suhteessa tuli, tosin väkivalta ja jaksamattomuus vaikutti asiaan. Siitä erosta on 1v ja 8kk. Tuona eroaikana me yritettiin löytyy rakkautta ja hyväksyntää, opeteltiin elämään ilman toisen tukea. Se ei onnistunut vaikka me kuinka yritettiin.
Sä tulit takaisin minun elämään melkein tasan tarkkaan vuosi eron jälkeen. Sä et enää ollut se minun saku joka osasi nauraa koska oikeasti oli hyvä olla. Olit teennäinen ja me molemmat oltiin ihan sekaisin. Mutta sinä olit ainnut joka näki minun lävitse ja minä ainut joka näki sinun lävitse. Elämä oli kadoittanut todellisuutensa vaikka me kovasti yritettiin.
Nyt sä sit keksit tehdä sen mistä olit puhunut jo sen päälle kaks vuotta. Ja vaikka sä sanoit minulle et sä teet sen niin en minä sinua uskonut. niinhän sä aikasemminkin vain uhkailit. Myönnän en jaksanut uskoa, enkä todellisuudessa enää edes halunnut kuulla sinun uhkailuja. Se tuntui niin pirun pahalle kuulla niitä ihmisen suusta josta oikeasti välitti.
Mut mä tiedän et nyt sun on ainakin hyvä olla vaikka paljon jäi tekemättä. Minulla on edessä vielä hirveitä taisteluita, koska kaikki tuntuu syyllistävän minua. Eihän meidän suhdetta oikein ikinä hyväksytty, mutta tärkeintä oli se että me itte tiedettiin miten asiat oli. Ei sitä rakkautta ja sitä välittämistä kukaan voi tappaa. Jos vain meidän olisi annettu rakastaa toisiamme pyyteettömästi ja rehellisesti, ilman saamarin valheita.
Ikävä on kova mut mä en osaa enää edes itkee. ja mikähän idea tämäkin oli en tiedä on vain pakko purkaa jotenkin. Kirjoittamallahan me yhdessäkin purettiin ajatuksiamme.
Rakastan sinua ja yritän jaksaa, koska tiedän et sä et anna minun romahtaa. elämä jatkuu, tosin voimia se vaatii.
Sä tulit takaisin minun elämään melkein tasan tarkkaan vuosi eron jälkeen. Sä et enää ollut se minun saku joka osasi nauraa koska oikeasti oli hyvä olla. Olit teennäinen ja me molemmat oltiin ihan sekaisin. Mutta sinä olit ainnut joka näki minun lävitse ja minä ainut joka näki sinun lävitse. Elämä oli kadoittanut todellisuutensa vaikka me kovasti yritettiin.
Nyt sä sit keksit tehdä sen mistä olit puhunut jo sen päälle kaks vuotta. Ja vaikka sä sanoit minulle et sä teet sen niin en minä sinua uskonut. niinhän sä aikasemminkin vain uhkailit. Myönnän en jaksanut uskoa, enkä todellisuudessa enää edes halunnut kuulla sinun uhkailuja. Se tuntui niin pirun pahalle kuulla niitä ihmisen suusta josta oikeasti välitti.
Mut mä tiedän et nyt sun on ainakin hyvä olla vaikka paljon jäi tekemättä. Minulla on edessä vielä hirveitä taisteluita, koska kaikki tuntuu syyllistävän minua. Eihän meidän suhdetta oikein ikinä hyväksytty, mutta tärkeintä oli se että me itte tiedettiin miten asiat oli. Ei sitä rakkautta ja sitä välittämistä kukaan voi tappaa. Jos vain meidän olisi annettu rakastaa toisiamme pyyteettömästi ja rehellisesti, ilman saamarin valheita.
Ikävä on kova mut mä en osaa enää edes itkee. ja mikähän idea tämäkin oli en tiedä on vain pakko purkaa jotenkin. Kirjoittamallahan me yhdessäkin purettiin ajatuksiamme.
Rakastan sinua ja yritän jaksaa, koska tiedän et sä et anna minun romahtaa. elämä jatkuu, tosin voimia se vaatii.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Siitä on kohta vuosi, kun viimeksi halasin sinua. 4 vuotta oli pitkä aika elämässäni, avoliitossamme. Tiesit, että minä olen väsynyt. Olit itsekin väsynyt elämään.
Sä et tule takaisin mun elämään enää ikinä. Kaikki mitä koettiin oli ainutkertaista. Kaikki on elämässä ainutkertaista.
Kun aloitit lääkityksen masennukseesi, en enää kestänyt sinua. Sinusta tuli kova ja kylmä. Olin kuitenkin tukenasi, rinnallasi elämäsi viimeiseen päivään asti. En vaan enää jaksanut olla oikeasti läsnä. Olin kuoleman väsynyt.
Sä teit sen, mistä olit puhunut minulle nämä kaikki vuodet. Minusta on tullut kyynikko. Ei älykkäällä ihmisellä voi olla positiivista elämänasennetta, sanoo Anna Leena Härkönen uudessa kirjassaan loppuunkäsitelty.
Elämäsi on loppuunkäsitelty, masennuksesi on loppuunkäsitelty, parisuhteemme on loppuunkäsitelty. Sinun ei tarvitse enää kärsiä. Luut ovat haudassa, mutta sinä et ole siellä. Missä sinä olet? Et missään, poissa.
Lupasit minulle, että et tee itsemurhaa. Petit lupauksen, mutta en voi syyttää sinua siitä. En voi syyttää myöskään itseäni, koska molemmat tiedämme, että muuta vaihtoehtoa ei enää ollut. Elämässä voi tulla eteen umpikuja, mutta onneksi voi aina tappaa itsensä. Elämä jatkuu, mutta voimia se vaatii. Mä en enää pysty itkemään. Aikaisemmin ihmettelin, miksi joku ei pysty itkemään. On tapahtunut liian pahoja asioita.
Minulla on kotona Saku. Se on iloinen aina ja haluaa elää. Se heiluttaa häntäänsä ja rakastaa minua. Sakukin kuolee joskus ja minä myös. Kumpi ensin?