Haluaisin tietää mielipiteitänne seuraavasta asiasta, joka koskee alkoholismiani ja suhdetta Jumalaan.
Olen syntynyt ja kasvanut sellaisessa kodissa, joka oli erittäin materialistinen ja ateistinen, siis hyvin Jumala kielteinen. Vanhempani elivät hyvin lakia ja moraalisääntöjä kunnioittaen, he eivät tupakoineet, eivätkä käyttäneet alkoholia.
Minusta tuli kuitenkin juomari ja minulle sanottiin, että Jumalan kieltäjistä tulee juoppoja ja mielisairaita. Näin aloin itsekin uskoa, kun monista raitistumisyrityksistä huolimatta juoppous sai uuden vallan. Niin aloin todella ivailla uskovia ihmisiä ja pilkata Jumalaa.
Monien vaiheiden jälkeen sain mahdollisuuden tutustua AA-toimintaan ja siellä sain elämääni uuden suunnan ja pysyin raittiina. Mutta sitten tulin huomaamaan, että koko AA:n toipumisohjelma lähtee siitä, että alkoholisti hyväksyy Jumalan eli Korkeamman Voiman elämänsä ohjaajaksi. Kaikki on Jumalan Armosta alkanut.
Olin hirveässä tuskassa ja hädässä, olin vähällä aloitta juomarin elämän uudelleen. Aloin pelätä Jumalaa, jonka olin niin pilkallisesti tuominnut. Pelkäsin, että joudun tuomiolle kaikesta saastasta jota olin levittänyt ympärilleni, vastuuttomasta elämästäni.
Sain neuvon kääntyä erään pastorin puoleen, joka tiesi ja tunsi alkoholismi-sairaudesta hyvin paljon. Kerroin hänelle itsestäni kaiken ja hän julisti minulle anteeksiannon Jeesuksen nimessä ja veressä ja että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu. Lähde nyt rauhassa, älkä enää pelkää.
Nyt olen saanut elää uutta ja raitista elämää monet vuodet ja elämäni on hyvin, kaikki asiat ovat kunnossa. On vaimo ja lapset, asema yhteiskunnassa. Saan vapaana miehenä toimia seurakunnassa ja yhteisten asioiden hoidossa. Tästä kaikesta olen hyvin kiitollinen suurelle Kaitselmukselle.
Kertokaa onko teillä vastaavaa kokemusta Jumalan kieltämisestä ja pilkkaamisesta. Mihinkä se on johtanut. Kuinka olette siitä selviytyneet?
Minua on nämä asiat jotenkin vaivanneet viime aikoina.
Olen syntynyt ja kasvanut sellaisessa kodissa, joka oli erittäin materialistinen ja ateistinen, siis hyvin Jumala kielteinen. Vanhempani elivät hyvin lakia ja moraalisääntöjä kunnioittaen, he eivät tupakoineet, eivätkä käyttäneet alkoholia.
Minusta tuli kuitenkin juomari ja minulle sanottiin, että Jumalan kieltäjistä tulee juoppoja ja mielisairaita. Näin aloin itsekin uskoa, kun monista raitistumisyrityksistä huolimatta juoppous sai uuden vallan. Niin aloin todella ivailla uskovia ihmisiä ja pilkata Jumalaa.
Monien vaiheiden jälkeen sain mahdollisuuden tutustua AA-toimintaan ja siellä sain elämääni uuden suunnan ja pysyin raittiina. Mutta sitten tulin huomaamaan, että koko AA:n toipumisohjelma lähtee siitä, että alkoholisti hyväksyy Jumalan eli Korkeamman Voiman elämänsä ohjaajaksi. Kaikki on Jumalan Armosta alkanut.
Olin hirveässä tuskassa ja hädässä, olin vähällä aloitta juomarin elämän uudelleen. Aloin pelätä Jumalaa, jonka olin niin pilkallisesti tuominnut. Pelkäsin, että joudun tuomiolle kaikesta saastasta jota olin levittänyt ympärilleni, vastuuttomasta elämästäni.
Sain neuvon kääntyä erään pastorin puoleen, joka tiesi ja tunsi alkoholismi-sairaudesta hyvin paljon. Kerroin hänelle itsestäni kaiken ja hän julisti minulle anteeksiannon Jeesuksen nimessä ja veressä ja että kaikki sinun syntisi on anteeksi annettu. Lähde nyt rauhassa, älkä enää pelkää.
Nyt olen saanut elää uutta ja raitista elämää monet vuodet ja elämäni on hyvin, kaikki asiat ovat kunnossa. On vaimo ja lapset, asema yhteiskunnassa. Saan vapaana miehenä toimia seurakunnassa ja yhteisten asioiden hoidossa. Tästä kaikesta olen hyvin kiitollinen suurelle Kaitselmukselle.
Kertokaa onko teillä vastaavaa kokemusta Jumalan kieltämisestä ja pilkkaamisesta. Mihinkä se on johtanut. Kuinka olette siitä selviytyneet?
Minua on nämä asiat jotenkin vaivanneet viime aikoina.
Vastaukset 4
Vanhimmat
asiasta, mutta minusta tuntuu, että silloin se olisi vakavaa jos ET tuntisi siitä huonoa omaatuntoa... Pilkkaaminen ja ivaileminen tapahtui silloin, kun et ollut vielä uskossa, joten olit vielä silloin synnin alaisena joka tapauksessa ja sinulla ei ollut synnintuntoa. Eikä sinulla ollut vielä tietoa ja totuutta Jumalasta. Joten uskon kyllä, että sinulle on ne anteeksi annettu, koska et tiennyt mitä teit...
Toivottavasti saat parempaa ja oikeata tietoa muilta :-)
Tämä ei liity kysymykseesi, vaan liittyy AA :han. Minulla oli aikoinani Al-Anonin kautta kytkös AA :han. Mielestäni AA on järjestö, jossa on seinät leveällä, katto korkealla ja kynnys... No, sitä ei olekaan.
AA :ssa raitistutaan Jumalan avulla, mutta Jumalan voi kukin määritellä kuten haluaa. Täten järjestö ei ole kristillinen, vaan uskontojenvälinen. Tästä seuraa epäilys, että näinköhän ihminen raitistuu ainoan tosi Jumalan avulla. Eikö pikemminkin psykologisten lainalaisuuksien ja ryhmädynamiikan avulla?
12 askelta ovat syvää viisautta ja päämäärä, raittius, on arvostettava, mutta keinot sen saavuttamiseksi: Krishna, Jeesus, Allah, Väinämöinen... Sanoisin, että ihminen tässä mallissa löytää voimavarat raittiuteen omasta sielustaan, ei Jumalasta.
Kun lähdetään tärkeysjärjestyksessä niin sanoisin ensinnäkin että jos sait raittiuden AA:n kautta kiitä siitä Jumalaa, ja keskity nyt kiitollisena kyselemään Häneltä millainen Hän todella on, eli kuinka voit löytää rakkaussuhteen Häneen ja oppia tuntemaan Hänen hyvää tahtoaan elämässä.
Raittius on suurenmoinen asia, mutta pelastus vielä suurempi. Se että Jumala joko suoraan tai välikappaleiden, ryhmäterapioiden tai jonkin muun kautta raitistaa, on ok, mutta se ei vielä tarkoita että raitistunut henkilö on Jumalan pelastama.
Olen todella iloinen raitistumisestasi!
Se on suuri asia! Ihminen joka on ollut alkoholin kirouksen alaisena ja kärsinyt siitä tietää kyllä kuinka suuresta jutusta on kyse kun viinasta vapautuu.
Sitten AA:sta.
AA:ssa todellakin puhutaan Korkeammasta Voimasta ja Kaitselmuksesta. Merkitystä ei ole millaisen nimen tai muodon "Jumalalle" antaa, merkittävämpää on usko "johonkin itseä suurempaan".
Jotkut on AA:n kautta löytäneet yhteyden todelliseen Jumalaan. Mutta vähintään yhtä monet on eksyneet vääriin oppeihin tai yleiseen uskonnollisuuteen...
AA ei siis ole kristillinen järjestö. Sen varsinainen tarkoitus ja päämäärä ei ole johtaa ihmistä uskomaan todelliseen Jumalaan ja palvelemaan Häntä, vaan raitistumiseen, ja tässä päämäärässään se käyttää "uskoa Jumalaan" yhtenä välikappaleena.
Kristinuskon lähtökohta on toinen. Alkoholismi ei ole varsinainen ongelma. Ongelma on ihmisen suhde Jumalaan - oikeammin sanottuna tuon suhteen puuttuminen. Kun ihmisen suhde Jumalaan tulee kuntoon ja sisimpään syntyy usko eli yhteys Herraan, sen seurauksena myös syntiorjuuksista päästään vapauteen.
Tästä huolimatta Jumalan toimintaa ei voi laittaa kaavoihin. Hän voi jonkun kohdalla - kuten sinun kohdallasi - käyttää AA:ta raitistumiseen ja ehkä uskon löytymiseen, kiitos Herralle siitä.
Kerron esimerkin Jumalan ihmeellisestä toiminnasta.
Eräs henkilö oli yli kymmenen vuotta alkoholisti. Noin seitsemän vuoden ajan hän yritti päästä alkoholismista. Hän kävi AA:ssa vuosien ajan mutta sai vain lyhytaikaista apua. Pahinta oli raittiina aikana sietämätön sisäinen ahdistus ja viinan himo. Jokaisena selvänä päivänä viinaa teki sietämättömästi mieli. Viinan himo oli niin polttava että parhaimmillaan kokonaan raitista jaksoa kesti pari viikkoa ja sitten juominen taas alkoi.
Noin neljä vuotta sitten tämä henkilö tuli pienessä humalassa kirkkoon. En tuntenut häntä entuudestaan. Istui viereeni penkille takariviin ja kertoi vähän elämästään. Rukoilin hänen puolestaan pienen, yksinkertaisen rukouksen enkä kokenut mitään erityistä.
Seuraavan kerran näin hänet puolen vuoden kuluttua. Hän kertoi: en tiedä mitä minulle tapahtui tuossa rukouksessa, mutta sen tiedän että Jumala otti minulta alkoholin himon pois, sillä herätessäni seuraavana aamuna minun ei enää tehnyt mieli juoda ja siitä on jo puoli vuotta aikaa, tämä on ihmeellistä.
Ihmeellistä tosiaan! Mielestäni ihmeellisintä on että kun Jumala yleensä pelastaa ja sen myötä raitistaa, tässä tapauksessa Hän antoi raittiuden pelastumattomalle ihmiselle!
No, tiedän sellaisiakin tapauksia että Herra on rukouksen kautta parantanut ihmisen jolla ei ole ollut tippaakaan uskoa Jumalaan eikä Jumalan parantavaan voimaan, mutta ihminen on sitten myöhemmin tullut uskoon.
Kuulin muutamilta ystäviltäni että tuo raitistunut mies oli puhunut AA:ssa että ei hän tiedä mitä hänelle tapahtui, yks uskovainen vaan rukoili hänen puolestaan ja naks, viinanhimo oli poissa.
Kiitos Jumalalle. Se on Jumalan ihme, ei sellaista ihminen eikä ihmisen rukous tee, mutta rukouksia kuuleva Herra voi tehdä.
Viimeksi kun näin hänet hän ei ollut vieläkään pelastunut, uskoi kyllä Jumalan olemassaoloon.
Kristittyinä meidän on syytä muistaa että usko Jumalan olemassaoloon ei pelasta.
Vain usko Jeesukseen pelastaa.
Itse asiassa, jos ihminen uskoo Jumalaan mutta ei Jeesukseen, silloin hän ei vielä usko Jumalaan, sillä Jumala itse on sanonut että Hänen luokseen tullaan vain Jeesuksen kautta.
Ei ole muuta sovitusta.
Jokainen ihminen on enemmän tai vähemmän pilkkaaja.
Niitä pilkkaamisia ei anna anteeksi mikään "usko". Ne saadaan anteeksi vain Jeesuksessa, ja kiitos Jumalalle: usko Jeesukseen Kristukseen tuo täyden anteeksiannon Hänen nimessään ja veressään. Vaikka synnit olisi kuinka mustat saat kokea niistä puhdistuksen sillä se on Jumalan tahto rakkaudessaan sinua kohtaan ja Hänen tekonsa.
Ei tarvita mitään omia suorituksia. Jeesus riittää.
Tunnetko Jeesuksen pelastajanasi?
Jos et ole asiasta varma, voit rukoilla:
"Jeesus, kiitos että olet sovittanut syntini. Avaan sydämeni sinulle. Tule elämääni, anna anteeksi kaikki pahat tekoni ja omat uskonnolliset yritykseni. Annan elämäni nyt kokonaan sinulle. Amen."
Yksi AA-ideologiaan kuuluva juttu on että ihminen pitää loppuelämänsä itseään alkoholistina: olen alkoholisti, mutta tänään en juo. Kristillisestä näkökulmasta näin ei tarvitse olla. Ymmärrän kyllä ideologian ja se perustuu juuri siihen että raittius on tavoite jota kaikki palvelee ja siksi ihmisen pitää tunnustaa sairautensa ja koko ajan taistella sitä vastaan. Kristillisestä näkökulmasta Jeesus on voittanut. Kun antaudun Hänelle silloin Hän voittaa myös minussa. Hänen voittonsa kautta en ole enää alkoholisti. Tiedostan kyllä omat heikkouteni mutta ne eivät enää määrittele identiteettiäni. Jumalan antama voitto Kristuksessa vapauttaa menemään eteenpäin.
On tärkeää ymmärtää että vaikka ihminen eläisi koko elämänsä siistiä ateistin elämää tai yhtä hyvin siistiä Jumalaan uskovan ihmisen elämää hän ei kuitenkaan ole pelastettu, jos ei ole uudestisyntynyt.
Uskonto ei pelasta ihmistä. Vain Jeesus pelastaa.
Kun ihminen avaa sydämensä Jeesukselle ja tunnustaa että Jeesus on ihmiseksi tullut Jumalan Poika ja tosi Jumala, silloin hänestä on tullut Jumalan lapsi.
Silloin ei tarvitse keskittyä raittiuteen, voi keskittyä Jumalaan.
Vaikka elämässä tulisi vastoinkäymisiä, vaikka viinanhimo saisi ajoittain otetta, vaikka avioliitto särkyisi ja työpaikka menisi, vaikka ottaisi päähän kuinka paljon tahansa - silti en ryhdy juomaan. Ei siksi että raittius itsessään oli mahdottoman suuri itseisarvo. Vaan Jeesuksen tähden. Koska olen uskova ihminen ja tahdon elää Hänen mielensä mukaista elämää. Ottaa oman ristini ja kulkea ristin tietä iloiten pelastuksen armosta. Silloin saan Häneltä kaiken voiman mitä tähän elämiseen tarvitaan - vaikka joskus se vaatii kulkemista taisteluiden ja kipujen kautta, mutta sellaistahan elämä on.
:)
Siunausta sinulle!
Hienoa kun kirjoitit.
Kiitos vastauksista kysymykseeni. Kiitos sinulle mamabeard ymmärtäväisestä ja ajatuksia herättävästä kirjoituksestasi. Sinä todella ymmärsit mistä oli kysymys, olen toisenkin kerran palannut esittämiisi ajatuksiin.
On totta, että AA on tosiaan yhden asia liike, mutta ajattelen, että se on käytännöllinen ohjelma alkoholistille. Askel kerralla se auttaa juomaria irroittautumaan alkoholista.
Käsitykset Jumalan olemuksesta kukin voi muodostaa itselleen sopivaksi, kuitenkin tarkoituksena on, että jokainen kokisi hengellisen heräämisen, ehdotettujen askelten tuloksena.
Kerroin kokeneeni hirveitä tuskia, synninpainoa ja syyllisyyttä. Näiden takia hakeuduin erään pastorin puheille.
Silloin päätin ensimmäisen kerran jättää itseni, sellaisena kuin olen, Vapahtajani, Jeesuksen Kristuksen, suojeluun ja ohjaukseen.
Tein sen mitä ehdotit, mamabeard. Tämän saman, elämäni ja tahtoni luovutuksen olen tehnyt useat kerrat monissa hengellisissä tilaisuuksissa, jopa ev. lut. Jumalanpalveluksessa. Olen kokenut ne aina suurta rauhaa ja voimaa tuoviksi tilanteiksi.
Minun omat tekoni ja uskoni eivät ole pelastukseni, se on totta, vain Jeesuksen Kristuksen kautta, uudestisyntyminen on mahdollista. Näin sinäkin esitit. Se minkä vuoksi yhä uudelleen haluan tuntea Vapahtajan Armon, on se epäuskon tunne. Lause: "Minä kyllä uskon, mutta auta minua epäuskossani". Siitä kärsin.
Aiemmin kesällä kirjoitin Arvot ja etiikka-palstalle aiheesta; Ehtoollinen ja alkoholi, silloinkin sinä, mamabeard vastasit ystävällisesti ja hyviä neuvoja antaen. Kiitos niistä. Huomasin, että ne sivut oli jo poistettu.
Alkoholismi on todellinen uhka tänäänkin, se on viekas hämäävä ja voimakas vastustaja, josta vain Kaitselmuksen avulla voi vapautua, jopa AA:sakin. Mielestäni on hyvä asia, että tästä asiasta voi kirjoittaa ja tuoda esille se seikka, että alkoholin kirouksesta voi vapautua ja siitä on olemassa eläviä todisteita.