Tapaus Nils Gustafsson osoittaa suomalaisen oikeusjärjestelmän huonouden. Kansalaiset ovat syyttäjälaitoksen mielivallan alla. Kymmeniä vuosia vanha rikos voidaan kaivaa esille ja käynnistää uusi käsittely siinä toivossa, että kehittyneempi tutkimustekniikka auttaisi tuomitsemaan epäillyn.
Vaikka USA on läpimätä valtio, on siellä jotakin hyvääkin. Toki se on lakimiesten unelmavaltio, mutta oikeusjärjestelmä ainakin toimii siellä. Käytännössä lähes kaikissa tapauksissa rikosepäillyllä on oikeus ns. suureen valamiehistöön, jotka kaikki ovat maallikoita ja ikään, rotuun, sukupuoleen tai ammattiin katsomatta täysin satunnaisesti valittuja. (Tätä valintaa ja valamiehistön toimintaa on kuvattu hyvin Tom Wolfen romaanissa Turhuuksien rovio.)
USA:ssa voidaan tuomita yhdestä rikoksesta vain kerran. Vaikka epäilty tekisikin täyden tunnustuksen heti vapauttavan tuomion julistamisen jälkeen, häntä ei voitaisi koskaan enää syyttää samasta rikoksesta. Suomessahan kaikki on toisin. Aseistakieltäytyjät (totaali) ovat hyvä esimerkki. Kieltäytyjä viedään oikeuteen, jossa tältä kysytään halukkuutta asepalvelukseen, ja kielteisen vastauksen jälkeen tulee passitus pariksi kuukaudeksi kiven sisään. Vankeustuomion jälkeen kieltäytyjä viedään jälleen oikeuteen ja sama toistuu, kunnes kives sisässä on vietetty noin asepalveluksen mittainen aika. Nykyisin tätä käytäntöä lieneekin muutettu.
Vaikka USA on läpimätä valtio, on siellä jotakin hyvääkin. Toki se on lakimiesten unelmavaltio, mutta oikeusjärjestelmä ainakin toimii siellä. Käytännössä lähes kaikissa tapauksissa rikosepäillyllä on oikeus ns. suureen valamiehistöön, jotka kaikki ovat maallikoita ja ikään, rotuun, sukupuoleen tai ammattiin katsomatta täysin satunnaisesti valittuja. (Tätä valintaa ja valamiehistön toimintaa on kuvattu hyvin Tom Wolfen romaanissa Turhuuksien rovio.)
USA:ssa voidaan tuomita yhdestä rikoksesta vain kerran. Vaikka epäilty tekisikin täyden tunnustuksen heti vapauttavan tuomion julistamisen jälkeen, häntä ei voitaisi koskaan enää syyttää samasta rikoksesta. Suomessahan kaikki on toisin. Aseistakieltäytyjät (totaali) ovat hyvä esimerkki. Kieltäytyjä viedään oikeuteen, jossa tältä kysytään halukkuutta asepalvelukseen, ja kielteisen vastauksen jälkeen tulee passitus pariksi kuukaudeksi kiven sisään. Vankeustuomion jälkeen kieltäytyjä viedään jälleen oikeuteen ja sama toistuu, kunnes kives sisässä on vietetty noin asepalveluksen mittainen aika. Nykyisin tätä käytäntöä lieneekin muutettu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Usan oikeusjärjestelmä on aivan perseestä, koska maallikot tuomitsevat. Miten tavallinen perheeäiti pystyy ratkaisemaan kimurantteja tapauksia, ei mitenkään. Koska vaaditaan aina yksimielinen päätös, niin erimieltäkin olevat saattavat väsyä ja pitkästyä jahkailuun ja tekevät päätöksen, johon eivät olisi muutoin päätyneet.
Juuri siksi siellä on tuomittu kuolemaan sadoittain syyttömiä. OJ Simpsonin oikeudenkäynti ja tuomio oli hyvä esimerkki, mitä maallikot saavat oikeudessa aikaan.
Mutta se on demokratiaa. Jos maallikko pystyy päättämään jonkin toisen elämästä, se on todellista (kansan)valtaa. USA:ssa on myös vahva perustuslaki (tai oli 9/11-naurettavuuteen saakka), joka takaa – ainakin teoriassa – kansalaisille vahvat perusoikeudet.
Suomessa oli ennen käytössä 14 vrk:n pidätysaika, jonka ajan ketä tahansa mistä hyvänsä rikoksesta epäiltynä voitiin pitää pidätettynä. Käytäntö vastasi itä-eurooppalaista tapaa. Tähänkin tuli muutos vasta ulkoisen vaatimuksen jälkeen, ja nykyisin se on 3 vrk, kuten useimmissa länsimaissa.
Ei missään muussa sivistysvaltiossa juopuneena kadulta tai muusta julkiselta paikalta tavattua viedä pidätysselliin niin kuin tehdään täällä omassa lintukodossamme. Aikaisemmin (vanhoina hyvinä aikoina) julkisella paikalla juopuneen esiintyminen oli rikos, ja tuolloin oli ymmärrettävää, että tuosta rikoksesta tavattu vietiin putkaan. Laista luovuttiin 60-70-lukujen vaihteessa.