Hyvin ajateltu on puoliksi tehty.
Lahjoissa, vaikka lasten itsetekemissä, arvostamme nimenomaan sitä ajatusta joka lahjaan sisältyy. Toki myös paneutumista, ajankäyttöä ja yritystä...jne...
Lahjojen antamisessa ilo on aina molemminpuolista. Ja iloa ei elämässämme liene koskaan liika? Ajattelin, että tänään voisimme antaa virtuaalilahjoja toisillemme... Lahjaa antasessa on myös perusteltava se, mikis kyseisen lahjan jollekin tietylle nikille haluaa antaa.
Esimerkiksi minä haluan tänä aamuna antaa Rutulle (Rudi) aamulahjaksi Peikonlehden työhuoneen lattialle.. Siis sellaisen ison ja rehevän joka kiipeilee pitkin seiniä ja saa toimiston tuntumaan sademetsältä ja viidakolta. Rutusta aina aamuisin, ensimmäisissä kommenteissa tänne palstalle, tulee sellainen olo, että mies kuuluisi kaikkialle muualle, paitsi kivisten seinien sisään. Siksi annos peikonlehtiterapiaa;))
Taikikselle antaisin pinon isoisän vanhoja palttinanenäliinoja. Sellaisia juuri silitetyltä tuoksuvia, pehmeiksi kuluneita... Sellainen poskea vasten niistäessä tuntuu melkein kuin lapsuudenajan essunkulmalta...
Päivän aikaan mietin lahjoja lisää;)) Ihan joulupukkiolo!!!!
Lahjoissa, vaikka lasten itsetekemissä, arvostamme nimenomaan sitä ajatusta joka lahjaan sisältyy. Toki myös paneutumista, ajankäyttöä ja yritystä...jne...
Lahjojen antamisessa ilo on aina molemminpuolista. Ja iloa ei elämässämme liene koskaan liika? Ajattelin, että tänään voisimme antaa virtuaalilahjoja toisillemme... Lahjaa antasessa on myös perusteltava se, mikis kyseisen lahjan jollekin tietylle nikille haluaa antaa.
Esimerkiksi minä haluan tänä aamuna antaa Rutulle (Rudi) aamulahjaksi Peikonlehden työhuoneen lattialle.. Siis sellaisen ison ja rehevän joka kiipeilee pitkin seiniä ja saa toimiston tuntumaan sademetsältä ja viidakolta. Rutusta aina aamuisin, ensimmäisissä kommenteissa tänne palstalle, tulee sellainen olo, että mies kuuluisi kaikkialle muualle, paitsi kivisten seinien sisään. Siksi annos peikonlehtiterapiaa;))
Taikikselle antaisin pinon isoisän vanhoja palttinanenäliinoja. Sellaisia juuri silitetyltä tuoksuvia, pehmeiksi kuluneita... Sellainen poskea vasten niistäessä tuntuu melkein kuin lapsuudenajan essunkulmalta...
Päivän aikaan mietin lahjoja lisää;)) Ihan joulupukkiolo!!!!
Vastaukset 64
Vanhimmat
Eväälle: Suomen kielen pilkkusäännöt valmiiksi sulatetussa ja sisäistetyssä muodossa, jotta käsikirjoituksen oikoluku kävisi kuin tanssi. (Tämän lahjan haluaisin itsekin.)
Rudille: About kuusikymmentäluvulta peräisin oleva Maon kuvalla varustettu kuhmuinen herätyskello, joita myydään paikallisella kirpputorilla. Ne tikittävät kotoisasti. Sekuntiviisarin vurkaa hoitaa punaista lippua heiluttava tyttö.
Pirrelle: Mahdollisuus viettää joka vuosi kolme kuukautta Suomen, Ruotsin tai Norjan lapissa. Vaihtoehtoja ovat myös Jäämeren ranta-alue ja Islanti.
Unohdin perustelut. Evään kohdalla perusteluna toimii se, että äidinkielemme pilkkusäännöt ovat lähes epäinhimilliset. Rudin kohdalla taasen toivon punalippunostalgian pehmentävän kuvaa kiinalaisista tovereista, jotka yleensä ovat olleet tosissaan ja uskoneet asiaansa. Sitäpaitsi semmoisia kelloja ei ole kenelläkään Suomessa! Pirren kohdalla perusteluna on se, että niin monen ihmisen elämästä huolta kantavana hän ansaitsee ajan ja tilan, joka on vain häntä varten.
Kirja olisi ainakin TARPEEN!
Olen toistaiseksi heittänyt pilkut romukoppaan ja keskityn sutimiseen ;)))
Vietän lomaa pilkuista ja keskityn muuhun n...
Laitan tuon kirjan kalenterin väliin, heti joulun jälkeen... silloin on aika sitä katsella. On hyvä, että se on olemassa. Paluu kirjainten maailmaan on oppaan kanssa helpompaa. Kiitos!
Sinulle haluaisin antaa lahjaksi syksynkirpeitä kaneliomenoita. Kattaus siten, että voit ne itse poimia puusta.
Mistäs sinä sen tiesit, että olen varsinainen omenien rököstäjä. Tai sen, että toissapäivänä poikkesin läheisen kujan hedelmämyyjän pakeille. Haistelin omenoita ja melkein itku pääsi, kun ne eivät tuoksuneet millekään. Lapsuuden valkeista kuulaista tai kaneliomenoista antaisin niitä tarjoavalle tällä hetkellä monta sukkoa... suoraan suulle. Ja se ei ole meikäläisen mittarilla vähän se.
... antaisin monta suukkoa. Piti korjata, kun kaikki tietää, etten tiedä juuri mitään tälläisistä suukkoasioista. Vielä luulette, etten osaa edes sanaa oikein kirjoittaa.
Mä pidän sitä ranteessa!
Ja, kuinka ollakaan, keräsin sulle kunnon pussukat lapsuuden valkeitakuulaita ja kaneliomppuja. No?
Oikeen kielari?
suoraan suulle. Aina sitä sen verran lepakkoa minusta löytyy;))) Vielä kun ajattelee...että sellaisia syysomenan kirpeitä keijjunpusuja:)))))))))))))))))
....voiiisi olla että perääni muodostuisi oikein jono. Sellaiset suukkoset kelpaisivat varmaan monelle muullekin!
...Siinä tulisi Angiina sellainen pussausterapiasessio, etkä jatkossa enää pärjäisi ilman;))))))
l. kannattaa varoa, mitä lupailee!
Toi sun hirvee lukihäiriös sit vaikeuttaa tätä inhimillistä kommunikaatioo. Mä puhuin suukoista, eikä ne oo nähnykkään kielareita. Mutta lupaus on lupaus. Oottakaas ny kumminkin vielä vähän, kun sinä ja Eväs ootte niin kamalan pitkiä, että käyn hakemassa keitiöstä jakkaran. All right... ensin Eväkselle... ja se oli siinä. Ai, niin ja sua varten mun pitää hakee vielä yksi juttu. Voit tulla, kunhan mä saan ensin väännettyy ton munakellon päälle... ja se oli siinä. Toivottavasti ei henki haissu ja kummallekin jäi hyvä mieli. Kiitos ompuista.
*vääntää peliin lisää vetoo*
lahjasta kultainen Angiina, mie jo säikähin että sie laitat miut mahollisimman etäs-ja pitkäksi aikaa jänkhälle, ennenkuin luin perustelusi..kiitos - oli ihana lahja ja tuli tarpeeseen..niisk..olen ihan liikuttunut...*nenän turistus*
Sinulle laitan lahjaksi syksyisen räntäsateen ja kylmän tuulen, elä säikähä - en ilkeyttäni, vaan siksi, että unohtaisit kotimaasi ikävöinnin ja menisit tyytyväisenä lämpimään tutkijan luolaasi ja saisit sen väitöskirjasi valmiiksi..ole hyvä.
Jos saan antaa vielä toisen paketin, siinä tulee paukkuleipää; itse paisettua lämmintä ruisleipää, jonka lapsenlapseni on nimennyt paukkuleiväksi sen jälkikäynnin johdosta...ole hyvä ja toivon sen myötä hyviä paukkuja työhösi..ole hyvä.
Huomenta vaan ja kiitos peikonlehdestä. Hiano on. Enpä tiedä että mistä sille perustelusi kaivoit, mutta aika lähelle osui, myönnettäköön.
Jokinen Eväineen saa viikon erämaamökki-loman takkatulineen ja karhuntaljoineen. Ja kilon purkki hunajata matkaan.
Nasse saa laitospakkauksen keltasta jaffaa.
Tanevaan saa eurokosyymin, jotain sellaista tossa suunnitteli
Koltis saa lahjakortin hallin hullun lihamyyjättären kioskille. Sieltä kun saa raaka-ainesta vkl-jalostuksille.
Jermulle Dream Theatren CD ja rasia Pianoja
Tukkikselle uus punainen hirvilippis jossa sivutasku pienelle konkalle kaatoryypyiks
Waffenille kehto jossa voi kiikuttaa pyöräänsä lumiajan
Lisää tulee kun työt lakkaa häiritsemästä...
maxlifelle DVD. Spinal Tap, Director´s Edition
normixille itseaktivoitava viikonloppuloma Oulussa.
Judgelle uus kuula-ase lämpöohjautuvin panoksin ja ritsat
A.Donikselle karttakeppi
kapteeni cöpernikkelille kaukoputki. Tilavuus 3/4ltr
marlini ja winsesteri putsatut. huomenna kello kahdeksan metsään.
sinulle pala taustamusiikistani "lohengrinin 1. näytöksen preludi." "kokemus taianomaisesta hetkestä kuin silmänräpäyksestä, jolloin pilvet väistyvät nousevan auringon säteiden edeltä."
Toivotan Sinulle erittäin verenhajuista ja kaikin puolin mukavaa peijaista. Mutta mutta..
Kehottaisin sinua kuitenkin varomaan niitä satunnaisia juurakkoja ja muita vaaratekijöitä sotaisalla retkelläsi. Ja laita ihmeessä se puukko tuppeesi, ettei käy vanhanaikaisesti.
Vielä, edellisestä huolimatta ja sen lisäksi pari varoituksen sanaa: se haavoitettu hirvas voi vaikka rojahtaa päällesi tuskissaan! Tuloksena olisi liikaa lol :D lol ;D lothringia. Äläkä sääli vasoja uskaliaan kaukopartiotoimintasi jälkeen! Ja vielä; kun olette ruhon liiteriinne laittaneet roikkumaan, niin pitäkää ne perkeleen sittisontiaiset loitolla siitä, ettei meille muille eränkävijöille koituisi lisää tarpeetonta haittaa.
Pakko lisätä vielä yksi lause: Hienoa, että ilmaisit itseäsi kerrankin suhteellisen ymmärrettävästi tai no joo... jotain sinne päin kuitenkin.
Ajatella, vielä huomenna kello kahdeksan metsään. Varmaan saat osuman. Niinpä :D
"tahaton naurahdus"
heh
na(u)ruhdu. kiitos myönteisestä palastelusta oikein.
nauruhdu, onks se jotakin samoalaista? Täh?
ilo oli kokonaan minun puolellani.
Eipä tarvitse tuosta lantrinkipuolesta vähään aikaan huolehtia!
Setä aikoo pian lanseerata uuden juoman ihan kaupalliseen käyttöön. Vaikka masse kyllä tietää, että Riitta Väisänen ei ehkä ole Rudille enää niin in, niin kuitenkin voisin antaa ensierästä kunnon laatikollisen Ritu Siideriä. Ja Ritun aidon nimikirjoituksen.
valmistautumiseni ens viikkoon menee nyt kyllä ihan..:)
Hiukan huolissani tähtitoimittajasta,joten..
Jättikokoinen plasmanäyttö paahtimon seinälle ja divaani.
Pari apulaista,toinen käyttelee tietokonetta rullaten tekstejä ja kirjoittaa toimittajan sanelujen mukaan.
Toinen huolehtii toimittajan ruumiin ja sielun hyvinvoinnista..hierontaa,rentoutusta,ruokaa ja juomaa.
Piristyksesi vielä yllätyspussissa lahjakortteja muutamiin liikkeisiin:D
siis Rudi on Ruttunen..Mulla hoksaaminen vie joskus raivostuttavan kauan:(
Nimittäin, kun ajattelin Pirreä oli minun ensimmäinen ajatukseni Arsenikki...
Teki mieli antaa Pirrelle lahjaksi pikkuruinen pullo karvasmantelintuoksuista arsenikkia. Ja oikeus valita miten ja mihin sitä käytää.
Rakentavampi lahjaidea voisi tietenkin olla sellainen SuuriRemontti-paketti: yllätyksiä täynnä ja lopputuloksena se, että olisi kaikin tavoin hyvä olla...
nyt on vain pakko keskittyä hetkeksi raparperiviidakon ihmeelliseen maailmaan.
Jäin miettimään lahjan antamisen filosfiaa vähän yleisemmin. Olen huono lahjojen keksijä ja antaja.
Lahjan antamiseen liittyy aina kannanotto toisen ihmisen elämään: siinä on nähtävä puute jota yritetään lahjalla korjata. Peiliä en osaisi antaa kenellekään, enkä vaakaa...
Se siitä.
Vastalahjaksi voisin antaa Rudille vanhanajan viinyylilevyautomaatin ja kaikki maailman vinyylirocksinkut. Levyt siis. Ja levyt digitaalisia, vinyylin näköisiä. Levyautomaatissa kalja- ja viinicoolerit, sisäänrakennetut komukat ja letömännit. Sellainen helvetinkone koko komistus.
Taikikselle vastalahjaksi lupaus pitää henkseleitä koko ajan. Vaikka ilman housuja.
Jahka jos keksin muille jotain muuta kuin yliluonnollisia kykyjä ja taitoja niin kerron.
Kokisitko sinä kannanotoksi sen jos antaisin sinulle lahjaksi pienen pullon arsenikkia;))))?
Oli pakko tulla selittelemään (punastelenkin melkein;))..)
Lahjat ovat minusta enemmän symboleita joilla kuvataan sitä, että on halua ja tahtoa jakaa jotain toisen kokemaa. En lahjaa antaessani ajattele, että haluaisin muuttaa tai parantaa tai muokata mitään toisen elämässä. Ennemminkin se on minulle konkretian muotoon muutettu tapa ilmaista välittämistä.
Pakkolahjoja kavahdan. Siis niitä joita annetaan siksi, että oon olemassa ulkoapäin syntynyt paine. On annettava, koska se on tapana jne...
Skeptinen provo taisi ajatus olla.
*naukkaa arsenikit*
Pthyi!!
Mutta onhan lahjassa aina monta merkitystä, antajalle ja saajalle. Olen minä saanut monta lahjaa joita olen pyöritellyt käsissä ja miettinyt että mitä helvettiä! Sitten ajatellut että 'no, muistaminen on tärkeintä'.
Pakkolahjat on oma lukunsa. Miinus miljoona.
kyniä lahjaksi. Oletko ajatellut antaessasi ...että annan kun tuo niitä tarvitsee?
Minä kun olen aina ajatellut sen niin, että niiden kynien merkitys on siinä, että teemme yhteistä viivaa...että jatkan sitä samaa mikä sillä kynällä on jo aloitettu...
*kops pyörtyy kammottavan todellisuuden isekeytyessä tajuntaan*
*Korisee*
*Kouristelee*
;)))
jo etukäteen ;((((((((((((((((((((
Ei tästä tule kunnon tappelusta ei. Kyykytystä vain.
Muuten, eikö ole kiva sana tuo Arse-nikki?
Mietin vielä sulle lahjaa, kynät tuli sydämestä, tiedät sen kyllä.
eiköhän tämä ollut enemmän sellaista demonstrointia siitä, kuinka lahjojen anto ja saaminen on asia johon liittyy usein suuriakin tunnelatauksia.
Sellaista miinakentällä kävelyä koko lahjojen antaminen ja saaminen ;))))))))
Tästä olisi hyvä jatkaa yleistä keskustelua!
... sen pohjustamistahan hmm;))
...Kerää kaikki rakkaat kynänsä ja jatkaa raparperinvartta...
oikeastaan et voi antaa minulle jokinen mitään lahjaa.. meille voit toiki. Kas mikä on minun on sinun... kuten hyvin tiedät. (niin paitsi kaikki ne miljoona vitun jokisen kynää joihin en saa koskea!!!!!!!!!!!!!!!!!!!)
mieleen, että keskusteletteko te muutenkin kuin palstan välityksellä?
Tää on peli! Jätkät hei,kattokaas!
Herran siunausta jokiselle asianmukaisin avemarioin.
olemme mykkiä molemmat... ja talidominilääkityksen uhreja... kynä suussa naputtelemme välillä viestejä tietokoneelle samalla tekniikalla teemme postikortteja kartonginpaloille...jotta pöydässämme riittäisi puuroa jota imemme pillillä...
Olkaa siis meille armollisia;)))
vähäm ajattelinkin. Olitpas ovela, heitit mykkyydenkin peliin.Mulla vasta visiot 2 eri ihmisestä, jotka viereisissä huoneissa naputtelevat ajatuksiaan toisillensa.Ja muille toisistaan.
tästä keskustelusta... vaikka juttu aina joskus vähän 'karkaa käsistä'
... jos tuon kirjoitetun lukee ...vain esimerkkinä elävästä elämästä ja ymmärtää että oikeasti olisi mukavaa keskustella, aiheen herättämistä ajatuksista,KAIKKIEN kanssa, ei mitään suurta vahinkoa ole tapahtunut.
Ei jokisen ja minun tarviste täällä saada 'yksityisyytä'. Olemme tällä palstalla keskustellaksemme kaikkien kanssa!
... olisi luonnotonta kuitenkin sekin, että karttelisimme ketjuja joihin toinen kirjoittaa.
ja välillä, kieltämättä, mopo karkaa käsistä;)))
Mikään mitä Jokinen tai minä toisillemme näillä palstoilla kirjoitamme ei ole niin tärkeää ja yksityistä ja... etteikö siihen saisi sekaan tulla!!!!
Rehellisesti sanoen mielestäni tällaisilla aiheaalloilla liikuttaessa keinutaan hiukan liian vaarallisilla vesillä... On vaikeaa keksiä erilaisia lahjoja miellyttääkseen kaikkia kirjoittajia, puhumattakaan siitä ettei kaikkia kirjoittajia edes tunne. Olettaessaan jonkun tuntevansakin voi hänen mielensä kuitenkin lahjaa antaessaan tahtomattaan pahoittaa - ja häntä tietämättään jopa loukatakin...
Onneksi täällä Montun reunalla on tämä sekatavarakauppa. Jokaiselle täällä kirjoittavalle ostan täältä aivan samanlaisen laatikon. Laatikossa on valtavat määrät lämpöä, suvaitsevaisuutta, ystävällisyyttä, hyvyyttä, hellyyttä, iloa, riemua, hymyä, naurua, ymmärrystä, sympatiaa, empatiaa, suukkoja, haleja... Mitähän tuolla pohjalla vielä lieneekään...? Ainakin siellä näkyy olevan rutkasti halua ymmärtää sellaistakin huumoria ja leikinlaskua jota itse ei välttämättä viljele... Lisälahjana jokaiselle laatikosta löytyy mitä miellyttävin yllätys; juuri se, josta on aina haaveillut...! Tämä laatikko on vieläpä sikäli erikoinen, että vaikka tavaraa tässä valtavat määrät onkin, tämä on erittäin kevyt kantaa mukanaan!
Nyt ostan vielä yhden lahjan itselleni. Tässä laatikossa on lisää ymmärrystä, lisää iloa, lisää jaksamista ja - lisää aikaa...
Herraisävarjele, missä sää oot oikein ollu?! Oon ollu susta huolissani, ettäs tiedät.
Kiitos, sirkku. Upea lahja, kova yllätyslaatikko täynnä helposti hupenevia, uusiutuvia voimavaroja. Sukellan laatikkoon...
Jes box-sanontaan joka on mulle tuttu mutta ei yleisesti käytetty. Mietinpä vaan, että missä yhteydessä olen sen viimeksi kuullu. Turha miettiä, siitä on jo kuitenkin aikaa.
siellä, tsäpinää täällä - eli tsäpinää siellä sun täällä...;)
Olen kylläkin nyt viimeisen viikon aikana saanut enemmän töitäni tehtyä ja asioitani hoidettua kuin joskus kokonaisen kuukauden aikana... Vieläpä reissaillut tässä välillä olen.
Myös uuden pesän kyttäily ollut taas pitkästä aikaa aktiivisempaa...
Vartootkos siinä portin pielessä, jos yritän hiukan myöhemmin poiketa luonasi uudestaan juttelemassa...?
Niin aina. Onkin muuten hauskaa, että niin monet noista tavaroista ovat sellaisia, että mitä enemmän niitä tuhlaa, sitä enemmän niitä lisää saa...!
Aktiivisen käyttäjän kannattaakin varata iso tyhjä laatikko tuon kyseisen laatikon rinnalle ja täyttää sitä sitä mukaa kun pienempi hupenee... Ja myöhemmin taas isompi, sitten vielä isompi ja taas vieläkin isompi... Niin se homma etenee.
Eikä kukaan telo itseään.
olet kiltti ihminen...
Tämä oli jo toinen paketti, pitelen sitä sylissäni kaksin käsin.., ja otankin siitä sitä ymmärrystä ja hyvyyttä pikkuisen..kiitos :))
Mitäs minä sulle..hmm..pitääpä miettiä vähän aikaa...
Kiitos sanoistasi, mutta enhän minä mitään vastalahjoja kaipaile; jonkinlaista hyväksyntää vain. Kiltti ihminen olet sinäkin, mutta ennen kaikkea sinussa arvostan tuota jatkuvaa pirteyttäsi ja jaksamistasi...! Itse kun en välillä meinaa jaksaa yksinkään. Nyt - nimenomaan tässä juttelussamme - pelkään vain tuota meihin lyötyä sisäpiirileimaa. Sen kun saa väkisinkin, kun täällä vähänkin enemmän porukkaa oppii tuntemaan. Onko se sitten hyvä vai paha asia, sitä en tiedä, mutta aivan ymmärrettävä sellainen epäileväinen ja pälyileväinen ajatusmaailma on. En itsekään läheskään kaikkia täällä tunne, mutta eihän sen pitäisi tahtia haitata... Eihän...? Kaikki täällä vaikuttavat mukavilta, mutta minä täällä jostakin syystä en kaikkien mielestä mukava ole. Siksi sitä ymmärrystä itselleni lisää halusin.
Joskus katselen jopa kaihoisasti entiselle kotiseudulleni päin, ja ajattelen palaavani sinne takaisin... Touhu siellä kuitenkin tuntuu melkoisen levottomalta... Onko se sitä? Täällä kun tuntuu vastaavasti olevan välillä kovinkin hiljaista meininkiä - etenkin näin myöhään yöllä, kun olen itse saanut hommani suurinpiirtein tehtyä...
Mitäs sinulle muuten kuuluu? Tiedätkö... Näen sinut mielessäni... Tällä hetkellä olet nukkumassa, ehkä sikeässäkin unessa, mutta aamulla sinulla on jälleen rankka työpäivä edessäsi... Joudutkohan joskus heräämään keskellä yötäkin...? Sanot, ettei se rankkaa ole, ja juuri sitä piirrettä arvostan sinussa valtavasti. Ymmärrystä ja hyvyyttä sinulla on jo entuudestaankin, joten kaivapa sieltä laatikosta vain lisää sitä jaksamista sinäkin, jos siltä tuntuu...! Niin yritän kaivaa minäkin.
Oletteko muuten huomanneet, että tänne Montun reunalle on tietyille paikoille alkanut muodostua polkuja - jos ei peräti teitä - viemään meitä itse kutakin tietystä paikasta toiseen paikkaan? Jos Itse Monttuunkin, niin myös joihinkin kauppoihinkin polut ainakin ovat jo tallaantuneet, ja polku kakkukauppaankin löytyi helposti...
Olisin niin mielelläni ostanut teille kaikille ystävällisille ihmisille vielä herkullisen kakunkin laatikon päälle asetettavaksi, mutta kaupassa oli enää vain kakkureseptejä myytävänä. Kas, tässä jokaiselle leivottavaksi oma kakkunsa:
--- RESEPTI KAIKILLE ---
Ole oma itsesi.
Kuori itsekkyytesi ja itsesäälisi.
Poista epäystävällisten ajatusten ja onnettomien tunteiden siemenet.
Karsi kaikki ennakkoluulot ja murheet; lisää tähän vankka usko, että elämä on elämisen arvoista.
Sekoita joukkoon hyvin ajatus siitä, että olet joku.
Mausta huumorilla ja optimismilla ja makeuta rakkaudella.
Lisää lopuksi luja päätös elää täysillä päivän jokainen tunti, tulkoon mitä tahansa.
Anna paistua 365 päivää, koristele hymyllä ja ystävällisillä sanoilla.
Tarjoile hyväntahtoisuuden ja rohkeuden kera.
Pane merkille vaikutus.
Mielestäni tälläinen 'lahjojen antaminen' muistuttaa sitä kysymystä, joka kerran esitettiin jollain palstalla, eli kenet ottaisin mieluiten seurakseni autiolle saarelle, tai vaihtoehtoisesti, kenen kanssa en millään tahtoisi joutua kyseiseen paikkaan.
kuin siili, myötäsukaan silittäissä en pistä..:)
Josku joudun tekemään kolme vuoroa, mutta harvoin..nyt on asukkaissa räkätautia ja sen takia hieman levotonta yölläkin..no nukun hauvvassa sitten jos piruilta suan rauhan...:)
Mitä tarkoitat tuolla levottomuudella ja mahdollisen kotiseudullesi muuton yhteydessä?
Täällä on liiankin rauhallista toisinaan.., ensiviikolla käyn Helsingissä, sitten on sitä taas osaa iloita tästä rauhasta....
Lahjaksi annan sinulle taikalasit, niillä näet vain ystäväsi..ole hyvä :)
ps. kai me emme voikaan olla kaikkien mieleen, eikä tarvihe ollakkaa!
ovat sitten söpöjä otuksia...! Jos ajattelisin itseäni siilinä, minua kai saisi sukia aika lailla mihin suuntaan tahansa... Joskus joku minuakin on saattanut sukia 'vääräänkin' suuntaan, ja pidemmän aikaa sitä tehtyään on saanut piikkini nousemaan pystyyn - valmiiksi pistämään. Harvinaista sellainen kylläkin on ollut; piikkini ovat pitkät ja pistävät, mutta pinnani on pitkä myös.
Jokos räkätauti talossa alkaa helpottaa? Toivottavasti. Kolmen vuoron tekeminen yhtä soittoa ei herkkua ole ainakaan pidemmän päälle - joskin sinulta sekin saattaa onnistua... Itse sain juuri vähän aikaa sitten tämän päivän urakkani tehtyä, ja nyt yritän joutua tuonne punkan pohjalle minäkin... Töitä tietenkin olisi aina, mutta minä luovutan ainakin joskus kesken kaikenkin - ainakin, jos ei aivan pakkoa ole aamuun asti valvoa. Joskus nimittäin käy niinkin, että organisoinnistakaan ei kysymys ole... Tulee siis sellaisia 'yllätysnakkeja' joskus...
Kiitokseni sinulle taikalaseista! Pakko minun kyllä on myöntää sekin, että yleensä olenkin nähnyt vain ystäviä ympärilläni. Ehkäpä antamistasi taikalaseista on hyötyä juuri täällä käydessäni... Ja siitä taas tuli mieleeni tuo mahdollinen entiselle kotiseudulleni muutto... Tarkoitin tätä virtuaalia... Ymmärrät varmaan...? Nooo, kaikkihan on mahdollista... Jotta katsotaan nyt...
ole aina niinkään ymmärtäväinen, mutta tällaisten ketjujen suhteen oikea sana kuvaamaan minua olisi kai ARKA...
Ajattelen niin, että vaikka paperille laittaisin ylös kaikki mahdolliset tietämäni vakkarikirjoittajat ja mahdolliset lahjat heille, joku jäisi joka tapauksessa vahingossa listaltani pois, ja juuri tämä joku voisi olla sellainen joka pahoittaisi unohtamisestani mieleni... Ymmärrät varmaan, mitä tarkoitan... Eihän täällä nytkään ole mainittu kuin muutamia harvoja ja valittuja nimiä...
Muistan tuon ketjun mistä puhuit. En ottanut kantaa siihenkään jutteluun, vaikka mieleni olisi tehnytkin. Ja syy siis aivan sama kuin nyt. Monia ihmisiä kannanotoillaan voi tällaisissa ketjuissa loukata. Ainakin monen mielen niillä voi pahoittaa... Hauskaa on kiva pitää, mutta miltä tuntuu jäädä kaikesta tällaisesta ulkopuolelle...? Olen sen kokenut, ja kas; siinä se pointti.
onkin lähtöisin omakohtaisesta kokemuksesta ja siksi kokonan eri sarjasta kuin ulkopuolisen arviointi.
Olen lukenut monta kertaa palstalta jonkun, tai joidenkin surevan sitä kun joutuu kokemaan itsensä ulkopuoliseksi.
Jos voisin, niin vetäisin kaikki tasapuolisesti mukaan, mutta kun en ole itsekään vakkari ja vain kerran riehaannuin joidenkin mukavien ikäisteni kanssa pistämään hulinaksi täällä ,ja aiheena oli ....no jääköön sanomatta, mutta minulla oli silloin parisuhdekriisi ja tekstikin sen mukaista.
Raja-aitojen poistoon ja karsinoiden hävitykseen. Väliovet joutaisi samoilla työkaluilla päreiksi, olis vähän niinkun avaramman oloista eikä tarttis koputella oville.
Viikonloppua kaikille. Ryhdyn tässä jarrusukat jalassa valmistamaan rosmariinipataa, johon raaka-aineet kävin noutamassa sieltä hullun myyjättären kiskalta. Tosi hullu likka, sehän käsitteli lihaa kun....Dee dee.
Juu, jaetaan täältäkin.
Masse sedälle rullaluistimet linnunradan luistelemista varten, onkai sitä eikaa edes joskus?
Rudille tähtikartta, samalla kun haaveilee voi myös opiskella taivaankappaleiden nimiä?
Taikis tarvitsee koirapeitton sekä suuret koiratossut, menköön vielä koirahattukin samaan pinoon.
Tähtitoimittajalle lahjoitetaan poreallas sekä magnumpullo shamppanjaa. Ja siihen ikävään hetkeen, kun poreet ovat laskeneet, vielä paketti pikkuhousuja sekä yhdet punaiset rintaliivit.
Redmerlelle lahjoittaisin yöpymisen eräässä pohjoisen lomakeskuksen majassa, jossa katto on valmistettu läpinäkyväksi. Ja tietysti kirkkaalla ilmalla täydenkuun aikaan.
Jermulle antaiisin haulikon, jolla posautella liiterin seinään.
Tukkusutijalle metri teippiä.
...saatoit tietää, että ajattelin eilen illalla aivan samaa?!!
Istuin portailla salmonellaa nautiskellen ja katselin tähtitaivasta joka pilvien välistä aina välillä räjähti näkyville.
Ajattelin, että olispa asiallista tunnistaa noista kuvioista muutkin kuin perinteiset otavat...
Onko sulla selvännäkijän taitoja? Hitto, pakko olla :)
... vastalahja, sorry. Saat tarot-kortit ja ilmaisen 0700numeron
Minä ajattelin eilen, että olisi mukavaa, jos tietäisi enemmän erilaisia tähdistöjä, tähdistöt on nimitääin nimetty niin erikoisin perustein, historiallisina ja uskonnollisin. Ja siksi annoin sinulle sellaisen lahjan, ajattelin, että sinäkin taidat katsella joskus tähtiä?
Minä en kiitosta vaan haluaisi missään tapauksessa Tarot-kortteja, puhumattakaan 0700-alkuisesta linjasta :D. Ei se ennustaminen nyt niin mukavaa ole, tai asioiden "tietäminen" ennakolta. Hyviä arvauksia vaan, luulisin.
Älä pahastu kun en ota lahjaasi vastaan, mutta minä kammoksun oikeasti Tarot-kortteja ja 0700-alkuisia numeroita.
sedällä aiemmin rullaluistimia. Ja nämä on vielä aika erikoisetkin. Kiitoksia paljon!
Ettei vaan ollut liian kalliit...
Kiirettä on vähän ollut, ensin oli kaikenlaisia pisneksiä. Sitten onneksi pääsi hieman lomailemaankiin.
Mutta kyllä nuo luistimet varmaan pääsee pian testaamaan.
Maxellelle on aika vaikea löytää sopivaa lahjaa, mutta yritetään. Kun Maxellekin tuntuu tuolla avaruudessa silloin tällöin piipahtavan, niin olisikohan tuollainen avaruusmeikkilaukku aika sopiva juttu.
Ihanan väristä huulipunaa tässä laukussa.
*mmmmmmmmm*
onko nyt hyvät huulet?
Älähän nyt kaikkia sitten ainakaan heti käytä, että riittää niille avaruusmatkoillekin.
Kyllähän ne hyvin kiiltelee.
Imasin vahingossa koko putkilon, ohhoh.
Tuleekohan tästä nyt happovaivoja?
...kaikille palstalaisille rakkaudella ja ystävyydellä valmistetun unisiepparin.
Tuottakoon se teille onnea, suodattakoon hyvät unet talteen ja poistakoon pahat unet.
Olkaa hyvät :)
Päivän kirkkaus ja yön turvallinen syli.
Illan rauhallinen hämärä.
Tähtitaivas ja kuun valkoinen hohde.
Mielenrauha, joka kantaa murheiden yli.
Sivellin, joka häivyttää surun mustat reunat hopeoiduiksi helmiksi.
Rakkaan ihmisen hymy ja hiljainen kosketus.
Olen tuossa raparperinvartta väritellessäni miettinyt, että millaisen kollektiivisen lahjan haluaisin tälle palstalle antaa.
Minusta yhteisen lahjan keksiminen on vaikeaa, koska kaikilla meillä on niin erilaiset tarpeet, kaipuut, mieltymykset jne...
...ja niin montaa yleisinhimillistä hyvää on jo annettu ja toivotettu.
Pitkällisen harkinnan jälkeen, päädyin siihen, että koska virtuaalilahjat ovat enemmän sellaisia toivotuksia... niin toivon teille kaikille lahjaksi, tulevana viikonloppuna, elämänne toisiksi upeimman eroottisen aktin...
... on mukavampaa se, että se upein ja mahtavin on vielä jossain tulevaisuudessa...;))
...lahjasta...ja minä toivon ensi viikolla novelleissa olevan paljon, paljon eroottisia kertomuksia viikonlopun akteista.:D
Tietysti minun ei enää tarvitse osallistua.:D
aaikaa siihen, mitä haluaisitte oikeasti tehdä-
Eikös teillä oikeastaan jo ole sitä?
Oikeasti menen katsomaan Idolsia.
ajatelkaapa sitä. Miten paljon meillä kaikilla on lahjoja joita jätämme käyttämättä.
Lahjaton ei meistä ole kukaan.
Yksi rakkaimmista omista lahjoistani on innoituksen kokemisen kyky.
Mistä omasta lahjastasi Sinä pidät ?
ehdottomasti on ikuinen optimismini..ja iloitsemisen kyvy pienistäkin asioista.