On kauheaa huomata, miten on kasvanut erilleen kaverista, jonka kanssa tuli oltua parhaat kaverit kymmenen ekaa nuoruusvuotta. Kaikki meni vallan hyvin, kunnes hän traumaattisen kokemuksen seurauksena hurahti uskontoon aivan täysin, nykyisellään ei suostu puhumaan muusta kuin Jeesuksesta, lukemaan mitään muuta kuin hengellistä kirjallisuutta, kuuntelee vain hengellistä musiikkia... On masentunut, haikailee menneitä ja puhuu paljon kuolemasta. Itse en ole tarpeeksi syvästi uskova hänen mielestään, uskon Jumalaan, mutten siinä muodossa kuin kirkko hänestä puhuu. Nykyään hän muistaa minua silloin tällöin käännytystekstiviesteillä, tuntuu väkisinkin siltä, että juuri uskonto on toiminut erotteena välillämme.
Tuntuu kurjalta....
miukunen
4174
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kerroit, että hän tuli traumaattisen kokemuksen seurauksena uskoon.
Hän ei ole vielä siitä traumaattisesta kokemuksestaan selvinnyt. Hän on hakenut jotain ja uskonto on osunut kohdalle. Taatusti turvallinen vaihtoehto, mutta sielu ei ole vielä eheytynyt. Vikapäätä on turha etsiä se on ollutta ja mennyttä, tärkeintä on nyt tuleva. Saatat joutua vielä tukemaan häntä.
Jätä ne käännytystekstit omaan arvoonsa ja elä omaa elämääsi, kääntämättä täysin kuitenkaan selkääsi ystävällesi. Useinkin ihmisen elämässä on kun tuska on suurin ovat lähi-ihmisetkin kauimpana. Se johtuu juuri siitä sisäisestä kivusta. Ei kyetä edes ottamaan vastaan toisen ystävyyttä.
Henkinen tila ei ole kohdallaan jos puheena useinkin on kuoleminen. Voi olla että joudutte hetkeksi etäämmäksi toisistanne tosin syynä on jokin suuri murhe elämässä tai uskonnollisuus, ei Jeesus.
Jeesus tuli että meillä olisi rauha ja elämä. Tässä vaiheessa minun ei taida olla nokkelaa kertoa sinulle, että Jeesus haluaa sinunkin pelastuvan, vaikka näin asia on. Sinua hirvittää kun yhdistät ystäväsi uskon ja tuskan yhteenkuuluviin ominaisuuksiin.
Usko Jeesukseen on enemmän kuin mielipiteet maan, se on enemmän kuin kykenemme kuvittelemaan. Se on rakkaudella ojennettu käsi Jumalan, jonka turvassa me elää jaksetaan...
Rukoilen sinulle voimaa miukunen (hali)
vastannut samaan tapaan.
Siunausta miukuselle ja kaikille toisillekin.
Ehkä uskonnosta on tosiaan tullut hänelle ihmissuhteiden korvike.
Tässä hirvittää myös se, että käännytysviestit saavat minut kammoaman kaikkea uskontoon liittyvää, ennen pidin kirkkoa hyvänä, ihmisiä auttavana, uskoin Jeesukseen, vaikkei uskonto kovin suurta osaa elämässäni näytellytkään. Nyt kaikki uskontoon viittaava saa karvat pystyyn, käännytysviestit ovatkin toimineet toisella tapaa.
Aika sen näyttää, miten ystävyytemme käy, enkä tietenkään hylkää kaveriani. Tosin yhteydenpito on alkanut olla vaikeaa, hän kun vastaa puhelimeen tai viesteihini harvoin. Ehkä hänellä ei ole voimia vastata, tai sitten kanssani tuntuu vaikealta, koska en usko. No, aika näyttää.
... minäkään usko Jumalan olevan sellainen sadisti kuten meidän on annettu ymmärtää.