olkko kirkko mikä tahtos, ni tommone iha tavaline henkilökohtane usko Jeesukse suaja, lähimäist, ete hän näe nälkkä eikä, jouru väkivalla kohteks. Uures testamentis puhuta tommosest rakkaure sanomast. Jos me sitä vähäkä nourateta, nii kukka ei kual nälkkä.
Kattokas oikkia usko o semmone, et sitä seurava oikkia teo.
Mää luule et semmone usko o ainua oikkia usko.
Turust
Kattokas oikkia usko o semmone, et sitä seurava oikkia teo.
Mää luule et semmone usko o ainua oikkia usko.
Turust
Vastaukset 6
Vanhimmat
on rakkauden käsky. Siihen perustuu kaikki, mutta se ei yksin ole kaikki. Kristus perusti kirkon työnsä edistämiseksi, mihin kuului myös ihmisten opettaminen tuntemaan tie taivaallisen Isämme luo. Evankeliumin mukainen elämä kaikkine toimituksineen on se tie.
Viitaten tuohon turkkusen kirjoitukseen, oikein voi tehdä kahdella tavalla:
- joko sydämestään tai
- laskelmoiden (koska tietää, että pitää tehdä oikein)
Onko näillä mitään eroa? Kumpikin johtaa lähimmäisen auttamiseen, mutta minun mielestäni antajan kannalta tuo ensimmäinen on ainoa oikea.
Minun mielestäni esim sellainen mormoni, joka maksaa kymmenykset pakosta ja joka kerta harmittaa, tekee kaikki kirkon tehtävät pitkin hampain (mutta tekee kumminkin), ei saisi saada temppelisuositusta.
Minua on monta kertaa harmittanut kun muijan puolen suku ramppaa meillä alvariinsa ja sen heinäsirkkaparven syöttämiseen (ja varsinkin juottamiseen) menee aika lailla rahaa. Kun kaupassa on oltu ja minua on vähän mietityttänyt tuo rahan meno, niin sydämeen on tullut lämpimä tunne siitä, että enhän minä syötä mitään vieraita vaan palvelen Herraa ja maksan kymmenyksiä; näin on joka kerta vitutus laskenut ja on tuntunut suorastaa hyvältä tuo rahanmeno. Olenko siis laskelmoiva roisto vaiko jotain muuta?
kyetäksemme erottamaan totuuden itsekeskeisyydestämme. Lopulta opimme vastaamaan itsellemme ja Jumalalle vain itsestämme, millään tavoin arvioimatta muita tai heidän tekojaan.
Kyllähän lopulta näillä kirjoituksilla pyrin saamaan itseni kantamaan vastuuni.
Turust
Sillä "henkilökohtaisella pelastumisella" tai johonkin korotukseen pääsyllä ei ole mitään itseisarvoa, korkeintaan se on itsekkyyden motiivoimaa henkilökohtaista ahneutta.
Vain rakkauden käskyllä on merkitystä.
Kirjoita hyvä turkulainen kunnon suomea niin me
maalaisetkin sinua ymmärrämme.
siksi kirjoitin samasta aiheesta tuohon ylle aivan suomeksi. Tuo suomenkielinen avaus on kuitenkin kadonnut. Lieneekö syynä, että asia koskettaa hivenen omaatuntoamme, eikä suinkaan vähiten minua itseäni?
Keskustelut palstalla ovat tavallisesti hyvin pinnallisia, sisältäen usein henkilöön kohdentuvaa solvausta. Syvällisempi asioiden käsittely ei näytä olevan mahdollista.
Lähimmäisen rakkauteen liittyvät kysymykset näyttävät olevan sellaisia joissa, joku tai jotkut näkevät itsensä, jolloin eräs tapa sivuuttaa koko asia on poistaa se silmistä.
Valitettavan usein, ainakin minä uskon, että kaikki mitä ei silmä näe eikä korva kuule on hyväksyttävää, jolloin voimme kokea itsemme autuaiksi.
Sellaisia me ihmiset olemme suunnattomassa hyvyydessämme, joka on monille pakkomielteen omainen. Siis olen ja olemme hyviä, - teimme lopulta mitä tahansa.
Turust