Minulla on paha olla. Olen kärsinyt unettomuudesta joka alkaa jo ahdistamaan. Nytkin itkettää koko ajan, poikakaveri on aika neuvoton ja äiti huolehtii hirveästi. Olen jo 21 vuotias mutta silti en pärjää yksin ja se on kova asia myöntää :(. Käyn terapiassa ja olen ollutkin paljon parempi 2,5v. mutta nyt tuli takapakki, jota en pysty ymmärtämään. Luottamus terapiaan ja Jumalaan on kateissa. Miksi minulle kävi näin??? Olen ollut koulusta viikon pois, syyllisyys painaa vaikka koulussa tiedetäänkin. Inhottavaa alkaa luokkakavereille selitteleen :(, koulu ahdistaa, tutut kasvot ahdistaa.
Tuntui äsken siltä etten ansaitse laittaa tätä viestiä, joku sanoo päässäni että ei Jumala sinua enää nosta suosta, sillä viime viikolla tunsin Jumalan armon ja ahdistus loppui vähäksi aikaa ja kävin koulussakin, mutta sitten alkoi unettomuus. Tuntuu niin raskaalta nousta toistamiseen suosta, tarvitsen Jumalan apua! Mutta miksi minusta tuntuu että olen jo osani saanut enkä enää ansaitse, tai että nyt pitäisi jo yksin jaksaa. En tiedä, en vain jaksa. Välillä tuntuu kyllä vähän paremmalta mutta sitten tulee epätoivo.
Tunnetiloja on hankala selittää. Olen joskus nuorena lopettanut lukion ahdistus/paniikkioireideni vuoksi kesken. Nyt pelottaa että käy samallailla :(.
Tuntui äsken siltä etten ansaitse laittaa tätä viestiä, joku sanoo päässäni että ei Jumala sinua enää nosta suosta, sillä viime viikolla tunsin Jumalan armon ja ahdistus loppui vähäksi aikaa ja kävin koulussakin, mutta sitten alkoi unettomuus. Tuntuu niin raskaalta nousta toistamiseen suosta, tarvitsen Jumalan apua! Mutta miksi minusta tuntuu että olen jo osani saanut enkä enää ansaitse, tai että nyt pitäisi jo yksin jaksaa. En tiedä, en vain jaksa. Välillä tuntuu kyllä vähän paremmalta mutta sitten tulee epätoivo.
Tunnetiloja on hankala selittää. Olen joskus nuorena lopettanut lukion ahdistus/paniikkioireideni vuoksi kesken. Nyt pelottaa että käy samallailla :(.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei Jeesus ole sinua hylännyt - ei nyt eikä milloinkaan. Jumalan rakkaus pysyy kanssasi nyt ja ikuisesti vaikka hän salaakin olemuksensa. Jumala tuntee jokaisen vaivasi ja vaikeutesi ja on läsnä joka hetki, vaikka paholainen muuta kuiskuttelee.
Jeesus sanoo: minä olen hiljainen ja nöyrä, ja valmis pilkattavaksi ja lävistettäväksi ja uskollinen Isälle aina kuolemaan saakka. Tämä tapahtui jotta sinun syntisi voidaan pyyhkiä Jeesuksen verellä pois.
Etsi jostain käsiisi virsikirja, siitä olen saanut toivoa ja lohtua omissa ahdistuksissani. Siunausta sinulle tielläsi taivaan kotiin!
1.
Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan
olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,
yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
2.
Jos ahdistuksen tie on edessämme,
myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme.
Hän itse meille rauhan valmistaa.
3.
Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa,
tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.
Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!
4.
Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.
5.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.
(Virsi 600)
kun se Jumalaan luottaminen olisikin niin helppoa :(, jotenkin tuntuu että en saa nyt itsestäni irti sitä voimaa mitä haluaisin en vain nyt jotenkin jaksa yksin tämän asian kanssa. Välillä on tosiaan helpompaa mutta en unohda kuitenkaan tätä puristuksen tunnetta kaulassa... Tuntuu että ei Jumala enää jaksa minua auttaa, aivan kuin hän sanoisi "enkö äsken jo auttanut?, koita nyt pärjätä, rohkaistuppa nyt".
Tämä laulu auttoi vielä viime viikon alussa. Sunnuntaina ajoin siskon luota kotiin ja olo oli toivoton ja tämä tuli radiosta:
http://www.healingeagle.net/Fin/Quotes/DayByDay.html
mutta miksi sitä pitää olla uskossa niin heikko ? :(
Kirjoitit "en saa nyt itsestäni irti sitä voimaa" - ja juuri näinhän se on. Omassa voimassaan ihminen ei ole mitään. Mutta meillä on suuri Jumala, joka on luonut taivaan ja maan ja Hänelle mikään ei ole mahdotonta.
Voit huutaa Herran puoleen kuin eräs mies Raamatussa "auta minua epäuskossani!" ja Jeesus Kristus itse rukoilee puolestasi joka hetki.
Herra ei sinua hylkää, ei nyt eikä milloinkaan. Häneltä tulee kaikki apu ja hän tietää jo milloin ja miten hän auttaa sinua jotta saat riemuita ja ylistää Hänen hyvyyttään.
Siunausta sinulle!
Annan yhden hyvän neuvon joka itseäni auttoi tosi paljon.Tee tänään päätös että lopetat kaiken negatiivisen puhumisen itsestäsi olosuhteistasi terveydestäsi ynnä muusta.Sano sen sijaan toisinpäin joka aamu kun heräät: KIITOS JEESUS TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ TULEE ELÄMÄNI PARAS PÄIVÄ.KIITOS JEESUS ETTÄ PARANNAT MINUT PELOISTANI KIITOS ETTÄ POISTAT KAIKEN TUSKAN JA MURHEEN ELÄMÄSTÄNI.KIITOS ETTÄ ANNAT UUDEN VOIMAN ELÄMÄÄNI.Puhu tätä aina silloin tällöin ja muista että et puhu kielteistä(en tarkoita että kiellät todellisuuden mutta uskon ja luottamuksen puhuminen aktivoi uskoa ja parantaa mielialaasi.Jumala tahtoo antaa sinulle ylistyksen vaipan masentuneen hengen sijaan.Itse koin edellä neuvomallani tavalla suuren läpimurron. Raamattu sanoo että kurjalle on pahoja kaikki päivät mutta iloinen mieli on kuin ainaiset pidot.Iloinen mieli on sama kuin positiivinen uskon asenne että Jumala tuo voiton Siunausta sinulle eteenpäin.
Muistetaan asiaa :)
Rakas Jeesus, Sinä tunnet Jonnan ja hänen koko elämänsä, menneet päivät ja tulevat. Anna hänen elämäänsä ilonaiheita, jotka voisivat tuota pahaa oloa lievittää. Anna hänelle luottamus ja usko Sinun sanaasi ja hoida Häntä Sanasi kautta.
Kiitos terapiasta jossa hän saa käydä. Anna terapeutille viisautta ja Jonnalle luottamusta tähän terapeuttiin, että kaikki mahdollinen apu tätä kautta saataisiin.
Auta myös tässä unettomuusasiassa. Anna hänen pystyä nukkumaan kaikki väsymyksensä pois, anna hyvät yöunet. Anna hänelle hyvä mieli kun hän aamulla herää, muistuta Sinun Sanasi lupauksista.
Siunaa tämä opiskelu joka hänellä on meneillään, anna Jonnalle viisautta kaikkeen siihen liittyvään ja yleensäkin elämän valintatilanteisiin.
Minullakin oli sinun ikäisenäsi ihan samanlaista.
Elin ns. "tunteiden helvetissä" monta vuotta.
Vähitellen kuitenkin sitten paranin.
Ensinnäkin, opettele rakastamaan itseäsi sellaisena
kuin olet. Jos koulu ei nyt onnistu, ota vuosi vapaata ja mene sitten takaisin kun olet vahvempi.
Elämä ei karkaa minnekään sillä aikaa.
Älä vaadi itseltäsi liikoja, vaan ota huomioon
omat rajasi (psyykesi kertoo niistä). Kenenkään
ei tarvitse olla täydellinen.
Älä mieti sitä, mitä muut ajattelevat, vaan
välitä nyt itsestäsi. Koska näet, että osa sinusta
on heikko, anna itsellesi lupa olla heikko.
Kun pääset tasapainoon vähitellen, sitten myös
huomaat, että edes tasapaino ei tarkoita sitä,
että ihminen on täysin vahva. Tasapainossakin
on otettava huomioon omat rajansa.
Masennus ja paniikki on oire siitä, että sinun
on korjattava elämässäsi jotain. Yritä korjata
se ja etsi turvallisuutta ja tasapainoa elämääsi.
Siunausta.
Usko ei ole kiinni meidän omista tunteistamme tai mielialastamme. Kun kerran olet antanut elämäsi Jeesuksen käsiin, hän ei sinua hylkää, ei vaikka olosi olisi kuinka p---a tahansa...
Itse olen kärsinyt raskauden aikaisesta ja synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ensimmäisen ja toisen lastemme syntyessä. Kyseessä ei siis ollut Baby Blues:ksi kutsuttu luonnollinen psyykkeen reaktio synnytyksen jälkeen, vaan ihan "oikea" syvä ja musta masennus. Oli kuin olisin ollut kuilun pohjalla. Mutta muista, että Jeesus on siellä kuilun pohjallakin sinun kanssasi. Niin kuin oli Joosefin kanssakin. Ei hän sinua hylkää. Et ole ainut tai yksin. Minua on aina lohduttanut se ajatus, että meitä on muitakin. Ja jos sinua ahdistaa, niin yritä ajatella: ok, nyt minua ahdistaa, mutta antaa ahdistaa vaan. Ei se kumminkaan loppuelämää kestä !
Terapiaan kuuluu ne aallonpohjat ja harjat ! se on normaalia. Niinhän se on "normaalissa" elämässäkin, että välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Joten se on ihan normaalia. Se ei tarkoita, että sinun terapiasi ei toimi tai että sinussa olisi jotain vikaa. Vaan se kuuluu myös terapian luonteeseen.
Onko sinulla todettu yleinen ahdistuneisuushäiriö ? masennus ? käytätkö lääkkeitä ?
Jos käytät lääkkeitä, niin muista, että lääkkeet eivät päästä sinua kumminkaan täysin romahtamispisteeseen tai siihen tilaan mikä sinulla on ollut pahimmillaan.. Oletko keskustellut annostuksen nostamisesta terapeutin kanssa tilapäisesti pahimman ajaksi ? tai lääkkeen vaihtamista toiseen ?
Sinä kerkeät opiskelemaan koko loppuelämäsi jos haluta. Sinulla on koko elämä vielä edessä, eivätkä koulut karkaa mihinkään.. Tiedän, että selittely on inhottavaa, mutta muista sinulla ei ole mitään hävettävää. Et ole itse voinut valita sairastumistasi ! Niin kuin kukaan ei voi valita sairastuuko fyysisesti. Sinulla on ihana poikakaveri joka huolehtii sinusta. Itseni aviomies ei ymmärtänyt yhtään ja häntä hävetti tilanteeni.. hän ei osannut tulla yhtään vastaan, eikä tinkinyt esim.harrastuksistaan yhtään, vaikka en millään olisi jaksanut..
OLET HENKISESTI VAHVEMPI TÄMÄN ASIAN TAKIA JA OSAAT AUTTAA JA YMMÄRRÄT MUITA KUN OMA TILANTEESI ANTAA SEN VERRAN MYÖTÄ... muista myös sinun masennuksellasikin on joku tarkoitus vaikka siltä ei ehkä nyt tuntuisikaan..
Lääkkeitä en syö, ne piti lopettaa kun aloitin terapian. Eilen alkoi ahdistaa hirveästi, mite siitä pääsisin eroon? :( Nukun nukahtamislääkkeillä, yksi yö yritin olla ilman ja valvoin sen mutta en jaksanut enää valvoa seuraavaa.
Jos vain rukoukset auttaisivat.
vain ajan kanssa pääsee ahdistuksestakin eroon.. ja saattaa olla, että se ei mene ikinä täysin ohikaan, vaan on parempia päiviä ja huonoimpia päiviä. Mutta älä nyt niin kumminkaan ajattele, vaan yritä pitää ajatus ajatuksessa: minä selviän tästä... Mutta olet nuori, luulen, että se helpottaa iän myötä, niin kuin aika monella !
Ihmettelen vähän miksi sinun piti lopettaa lääkitys jos olet terapiassa ? en kyseenalaista terapeuttisi päätöstä, mutta ihmettelen ! Koska kaikki tapaukset jotka tiedän ja olen ollut mukana niin, on sillä tavalla rakennettu, että lääkehoito tukee terapiaa.
Hyvä, että sinulla on nukahtamislääkkeet, ei unilääkkeet.. sillä nukahtamislääkkeet auttavat nukahtamaan, mutta eivät ylläpidä sitä unta, kun taas unilääkkeet vaivuttavat uneen ja myös ylläpitävät sitä unta.. Unilääkkeisiin on helpompi jäädä koukkuun, ja siihen oravanpyörään, että nukkumiseen tarvitaan lääkkeitä, mutta sitten päiväksi tarvitaan piristävää ja taas yöksi...
Rukoukset kyllä kuullaan. Älä ole liian ankara itsellesi vaan anna aikaa itsellesi. ei nämä asiat tai sairaudet parannu hetkessä, vaan niihin menee rutkasti aikaa ja taas aikaa. Entäs jos pyydät tiheempiä tapaamisaikoja ja sanot terapeutille, että et enää yksinkertaisesti jaksa ! Jos saisit sieltä lisää vielä apua. Muistan sinua edelleenkin rukouksin. Olet Jeesuksen käsissä.
onko sinulla ikinä otettu kilpirauhaskokeita ! Kilpirauhasen toimintahäiriöt voivat aiheuttaa sekä masennusta, ahdistuneisuutta ja unettomuutta.. Voisit varmaan varmuuden vuoksi pyytää lähetettä labraan, niin olisi ne ainakin poissuljettu vaihtoehto.. Vaikka ihan TK lääkäriltä tms.
Ei ole otettu kilpirauhasarvoja, tai joskus monta vuotta sitten on otettukin, en usko että niistä mitään löytyy.
Terapia tuntuu etenevän mutta sen ulkopuolella ahdistaa :(. Terapian avulla olen ajanut ajokortin yms. ja nyt aloitin koulunkin. Että 2,5v. siitä on ollut paljon apua, mutta nyt tuli vain joku ihme ahdistus&unettomuus :(. Viime yönä nukuin 7,5 tuntia äitini kotona, hän oli rukoillut koko illan uneni puolesta. Kun heräsin oli hyvä olo, mutta sitten kun yritin vielä unta ja jäin pyöriskeleen sängyssä niin alkoi ahdistamaan... Olisi pitänyt heti nousta.
Miksi olo tuntuu välillä niin toivottamalta? :( Missä ne Jumalan enkelit on silloin kun niitä tarvitaan? :(
siltä meistä aina tuntuu ja itsellänikin tällä hetkellä on sellainen olo. Mutta kyllä ne siellä ovat vaikka meistä tuntuisi miltä...
Miksi Jumala ei nyt kuule minua? Tai miksi minusta siltä tuntuu? Ahdistus on niin raskas tunne. Ja tuntuu kuin olisin pettänyt terapeuttinikin kun enää jaksa. Miksi elämän pitää olla välillä tämmöistä?
Rukoilin vielä n. kuukausi sitten hirveästi Jumalalta johdatusta elämälleni ja että "hän jollain tavalla näyttäisi että on siellä". Jos tämä nyt on se tapa niin en tällaista toivonut. Pitikö minut näin pysäyttää että näkisin oman tilanteeni? Juoksin baareissa ja keskityin vain omaan elämääni, haaveilin villistä sinkkuelämästäkin. Tämä ei tainnut olla Jumalan tahdon mukaista elämään. Nyt sen ymmärrän mutta olisin varmaan ymmärtänyt muutenkin, nyt tuntuu että Jumala on kokonaan hyljännyt minut :(
"Silloin astuu esiin Mikael,
suuri enkeliruhtinas,
joka seisoo kansasi suojana.
Ja tulee ahdistuksen aika,
jonka kaltaista ei ole ollut
siitä alkaen, kun kansoja on ollut,
aina tuohon aikaan saakka.
Mutta sinun kansasi pelastuu,
pelastuu jokainen, jonka nimi on
kirjoitettu kirjaan.
Monet maan tomussa nukkuvista
heräävät,
toiset ikuiseen elämään,
toiset häpeään ja ikuiseen
kauhuun.
Oikeat opettajat loistavat
niin kuin säteilevä taivaankansi,
ja ne, jotka ovat opastaneet monia
vanhurskauteen,
loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti."
Dan.12:1-3
Tämä aukesi raamatusta, kun pyysin sulle lohtua.
Sinä et voi pettää terapeuttiasi. Ensiksi se on hänen työtään. Ja toiseksi sinä olet hänen potilaansa, joten et voi mitenkään tuottaa hänelle pettymystä. Terapeutin luona sinä saat ja voit keskutella siitä pettämisen tunteestakin. Siitä älä itseäsi syytä, koska siihen ei ole aihetta.
>> Miksi Jumala ei nyt kuule minua? >>
Kyllä Jumala kuulee meidät aina. Ei se ole meidän tunteistamme kiinni.. Joskus Jumala joutuu ottamaan ja ravistelemaan meitä oikein tosissaan, murtamaan meidät takaisin sinne maan tomuun. Olen joutunut itse tämän kokemaan, eikä se ole helppoa, ei todellakaan.
>> Juoksin baareissa ja keskityin vain omaan elämääni, haaveilin villistä sinkkuelämästäkin. Tämä ei tainnut olla Jumalan tahdon mukaista elämään. Nyt sen ymmärrän >>
Luulen, että sinulle on kirkastumassa sen kaiken tarkoitus , ainakin osittain.
>> Jumala on kokonaan hyljännyt minut :( >> Jumala ei koskaan, ei koskaan hylkää omiaan. Hän antaa asioitten tapahtua, pahojenkin asioitten, mutta hän ei ikinä hylkää sinua, hän pitää sinusta kiinni.. Niillä kaikilla asioilla on aina tarkoituksensa.
OLET TÄHÄNKIN ASTI KESTÄNYT, JOTEN KESTÄT KYLLÄ SEURAAVAN PÄIVÄN JA TAAS SEURAAVAN JNE. Et sinä enää murru. Ja vaikka menisit miten alaspäin tahansa, niin sieltä on suunta aina vaan ylöspäin.
Muista: päivä vain ja hetki kerrallansa. Älä turhaan mieti ja murehdi tulevaa, yritä elää tässä hetkessä vaikka puolituntia kerrallaan.
>>Ahdistus on niin raskas tunne.>> Olet siinä oikeassa, se on maanpäällinen helvetti. Mutta kirjoitin aikaisemminkin, että älä taistele sitä ahdistusta vastaan, vaan anna sen olla. Ajattele, että ok, minua nyt ahdistaa, mutta antaa ahdistaa vain.Anna sen ahdistuksen tunteen olla. Ei se sinun loppuelämääsi kumminkaan kestä.
EDELLEEN rukoilen puolestasi.
Kiitos Kopuli, tuntui ihanalta lukea vastauksesi.
Samaa kuuluu minulle. Ahdistus on jonnekin nyt hävinnyt, vähäksi aikaa mutta pelon se jätti. En pysty/halua mennä kouluun. Tiesin että tässä käy näin. Nyt tuntuu että en pääse enää koskaan mihinkään. Minusta ei tule työkykyistä ihmistä. Se tuntuu hirveältä :(. Itkettää edelleen paljon.
Jumala pitää kyllä minusta kiinni,mutta tuntuu ettei hän ohjaa elämääni. Mitä minä nyt teen? Ei kukaan neuvo.
Olen pari yötä nukkunut nyt jo paremmin. Läheiset odottavat että nyt kun saan uniongelmat kuntoon niin menen sinne kouluun ja kaikki on taas ennallaan. Mikään ei ole ennallaan. En vain pysty siihen. Olen toivoton. Avopuolisokaan ei varmaan kauaa jaksa... Taidan jäädä omaan sänkyyn ikiajoiksi...
Olen kuitenkin koittanut tehdä kaikenlaista.
Kirjoitan päiväkirjaa nettiin, haluaisitko Kopuli lukea sitä? Aloitin vasta, sekavia mietteitä, en tiedä onko siitä edes hyötyä, ehkä vähän kirjoittaminen helpottaa pikkuisen oloa.
Kopuli, huhuu?