FIAT 132

En muista nähneeni 132:sta liikenteessä vähään aikaan. Viime kesänä bongasin pari 131:sta, joka oli aikanaan Suomessa hyvin yleinen Fiat-malli.

kolme olen aikanan sulattamoon toimittanu ja se viimenenki varmaan heikossa hapessa jossain. kaks oli käytössä ja kaks varaosiks. -75 1,8 gls,-74 1,6s varaosiks (lukkoperä),-78-81 ei muista 2,0 autom. kattoluukul ja kylmäkoneella. sekä joku uudempi 1,6ehkä -79 varaosiks.. valkonen 75 oli ahdettu (turbo) vuodesta 1991 asti. ja oli ruma ku saatana, mut nopia.

Kokemuksia on kolmesta autosta:

1. Fiat 132 1800 Special automaatti, ensimmäinen versio -73?

2.Fiat 132 1600 GL -76, toinen versio.

3.Fiat 132 2000i automaatti -80?, kolmas versio.

1. Auto oli raakile. Muotoilu oli raskas ja vanhahtava. Tyyli oli sinällään diskreetin arvokas. Materiaalit ja viimeistely silloisen tason mukaan ihan kohtuullisia. Suuntavakavuus oli hyvä ja tilat neljälle hyvät. Jousitus oli epäonnistunut; suoralla ja tasaisella Ok, mutta löysän heijaava heitoissa. Mutkissa kallistelu ja nyökkiminen olivat kohtuuttomia. Pahin ongelma oli kuitenkin tehostamaton tosi raskas ja tunnoton ohjaus. Ohjauspyöräkin oli jotenkin hankalassa asennossa. Moottori oli helmi, kierrosherkkä ja tehokas. Kolmiportainen automaatti ei ollut aivan parhaimmillaan kierroskoneen kanssa. Voimaa joko puuttui tai sitten piti ajaa kaasu pohjassa. Moottoritiellä liikaa kierroksia ja melua (120 km/h = 4000 rpm). Hillitön ruostumaan. Kaikesta huolimatta omalla tavallaan charmikas auto.

2. Parannettu versio. Kuin eri auto! Kevennetty joskin yhä tunnoton ohjaus, jäykistetty alusta ja 70-sarjan matalaprofiilirenkaat, kallistuksenvaimennin edessä ja kevennetty muotoilu isommin ikkunapinnoin ja mataloittavin vyötärölistoin. Auto käyttäytyi vakaasti ja kallistelematta. Valitettavasti automme oli tällä kertaa perusmalli. GLS-versiossa olisi ollut säädettävä ratti ja viides vaihde, molemmat tarpeellisia varusteita. Niillä ajoasento olisi ollut parempi ja moottoritiemelu alhaisempi. Äänieristys oli kuitenkin kehittynyt ja perusmallimme oli hiljaisempi kuin edellä kertomani kallein malli.

3. Fiat oli lopettanut oikean edustusmallinsa Fiat 130:n valmistuksen ja yritti korvata sen nostamalla 132:n edustusluokkaan. Yritys oli säälittävä ja muotoilukin oli sekasikiö vanhaa peltiä ja uutta muovia. Ja ihan hirveän rumat vanteet! Tyyliseikat jos unohdetaan, tulos oli paras 132:nen. Autossa oli moderni (ja koriin nähden ristiriitainen) sisustus, laadukkaat materiaalit, upeat etuistuimet (jotka olivat niin paksut, että takana ei ollut enää puhettakaan edustusluokan tiloista), hyvä äänieristys, isompi moottori ja pidemmät välitykset (automaattina 120 kmh = 3500 rpm). Jousituskin oli hyvä kompromissi kahden edellisen version välillä: pehmeähkö, mutta kaasuiskunvaimentimilla hyvin vaimennettu. Nyökkimistä oli hieman tullut takaisin.

Kokonaisuutena malli oli osoitus päämäärättömyydestä ja huonosta johtamisesta. Ei tiedetty halutaanko tehdä urheilullinen vai järkevä auto; perheauto vai edustusauto. Yhtäkaikki, muistettava malli ja toivottavasti joku säästyy jälkipolvillekin!

PS. Ihannemalli olsi ollut:

Kakkossarjan GLS kolmossarjan maskilla ja tekniikalla.

Ei ole itellä, eikä koskaan ollutkaan, mutta kilvissä ARR-428 sellainen lienee vielä liikkeellä.

Ohjaustehostin, tilttiratti, /70-renkaat, mahtavat plyyshit, 5-v, sähköikkunat, ääni ku Jaakopin ääni ku vähä marautti. Kyllä oli 20v sitten kavereilla ihmettelemistä. Ja kyllä lähti! Niin ja jarruremppa vuosittain, pallot ja nivelet sekä huonosti kestävä kansi. Mut kyllä oli ihana ajaa. Ikinä en oo ajanu niin lesosti suhteessa muuhun autokantaan. Ruostu käsiin 90-luvun alussa. 132 2000TC vm.1978. PS. Viime talvena myytiin Mobilessa vastaavaa 17000km ajettuna jopa alkuperäisillä renkailla 2000€ hintaan suoraan ukin autotallista.

olisi joskus upeaa omistaa fiat 124. 125. 126. 127. 128. 130. 131. 132. 133. 850. 127. 850. 600. 131. 132. 850. 128. 131. 132. 850. 130. 600 ja nelja 132 mallia:-( 1. 132-74. 2. 132-75. 3. 132-76 4. 132-77

Tuli hankittua justa sellainen ja ensi kesänä varmaan kehtaa jo näyttääkin - ulkoa ruma kuin *******, mutta tekniikka pelaa loistavasti ja yllätyin itsekin vaikka sellainen kerran aiemmin jo 80-luvulla oli itellä, että kuinka mukava alusta siinä on - no, kyllähän se mutkatiellä hieman kallistelee, mutta nykyisillä paskapäällysteillä menee paremmin kuin suurin osa nykyautoista ja pysyy uskomattomasti menossa mukana, kun tehot on vielä yli 200 tkm:n jälkeen tallella.

Itselläni myös aikoinaan Fiat 132 2000A -80 kaikilla herkuilla. Auto oli varsinkin automaattina leppoisa ajettava, mutta oman yksilöni taru päättyi kuten siihen aikaan useimpien Fiattien, auto ruostui käsiin. Malli korvattiin sitten Argentalla, joka oli aivan järkyttävä kirveellä veistetty "laatikko".

Minulla on ollut 132 2.0 TC
mukavat , paksut (etu)penkit
tehokas TC kone
mukava ajaa
häikäisysuojat oli ovelasti piilotettu katon sisään

ja sitten
- ruostui käsiin
- sähköongelmia (autossahan oli mm. sähköikkunat...)
- janoinen tapaus ja tiheät vaihteet

Minulla oli syksystä 1998 - joulukuuhun 1999 punainen Fiat 132 2000 automatic -77. Oli varmaankin ensimmäisiä uudistuneita 3 srj malleja. Alkuperäinen väri luultavasti harmaa, koska ovenkarmit sisäpuolelta sen väriset. Hieno oli sisusta, siniset plyyshipenkit ja samoin kattoverhoilu. Sähkölasit edessä, ohj.tehostin, kärjetön sytytys, takana keskikyynärnoja ja erikoiset kattoverhoilun välistä (edestä ja sivuilta) tulevat häikäisysuojat, jotka olivat paksua tummaa läpinäkyvää muovia. Nopeusmittari ei toiminut, mutta muuten auto pelasi tosi hyvin. Ei paljoa remontteja minun aikaan, jakohihna apulaitehihna, latauksen korjaus, kerran katsastukseen pieni hitsaus, samoin pakoputken korjaus sekä käytetyn syylärin vaihto. Oli mulla harraste -kakkosautona (silloinen ykkösautoni oli 132:n seuraajamalli Croma -87). Jousitus oli tod mukava sorateillä ja ei minkäänlaisia kitinöitä kuulunut. Erikoisin ajomuistoni oli kun menin sillä kesällä -99 Norjaan töihin halki pohjoisruotsin Vesterålenin lääniin kuuluvaan Myreen. Mukava oli ajella kesäyönä vuoristoteillä ja mukavat twincam -koneen murinat kaikui muutamassa tunnelissa, joita matkan varrella oli. Takaisintulo joululomalla oli hieman jännittävämpi, kun renkaatkaan eivät olleet aivan parhaat (nastat nypitty). Onneksi oli alkumatkalla pakkaskeli ja Jällivarassa hotelliyöpymisen jälkeen seuraavana päivänä pikkupakkanen ja normi talvikeli. Meni noin 1200 km suuntaansa matka hyvin ja ongelmitta ja koko syksyn -99 toimi 132 hyvin Norjassa.

mulla oli fiat 132 s -80 luvulla , nopeimpia 1.6l autoja twingamin kone tupla nokilla

On se kumma kun viat pitää kirjoitta f:llä.

DIGGAAN,..SAMOIN 131 ABARTH ON SYDÄNTÄ LÄHELLÄ

Saman auton sai edullisempana ja laadukkaampana polski-fiatin nimellä.

eikös 125 ollu se polski-fiat... ei 132

Juu, kyllä minulla on tällainen 132s 1973 vuosimallia. 1600 twin cam koneella. Tosin on seissyt viimeiset 30 vuotta. Olisitko kiinnostunut ostamaan?
T. Juhani
0400 867802

omistin aikoinaan 70-luvun lopun mirafiorin ja mieleeni on jäänyt erikoinen piirre autossa.
auto oli hyvä ja nöyra käynnistymään kovillakin pakkasilla ja vaikka oli -25c, niin HETI käynnistyksen jälkeen alkoi tulla lämmintä ilmaa kajuuttaanen
en tiedä miten moottorilohkoissa oli saatu jäähdytyskanavat niin toimivaksi mutta piirre oli erikoinen.

EIKÖ VIIMEISET FIAT 132 MALLIT TEHTY TYYLIIN 1981 JA ARGENTAA NIINKIN PITKÄLLE KUIN 1985

MUISTELISIN TÄLLÄSTÄ
132 1972-1981
ARGENTA 1973-1985

Meillä oli 1979 Fiat 132 TC 2000.

Auto oli mukava ja hiljainen perheauto. Sitten vähän vikalistaa:
Lunta oli tuiskuttanut jakopäähän, ja startatessa tuli kallis koneremontti.
Sitten ehkä ruosteongelmankin aiheuttamia seurauksia:
Ohjaussimpukka irtosi kesken ajon.
Toisella kertaa vaihdelaatikko irtosi kiinnityksistään kesken ajon.
Auto oli muuten hyvä, mutta joutui paaliin ruostumisen takia jo vuonna 1991.
Ei ole ihme, että nykyäänkin vielä suomalaiset kammoavat Fiateja.