Katolinen kirkko ei tunnista avioeroa - vain avioliiton mitätöimisen, painavin perustein(?)
Kuitenkin esimerkiksi Espanjan tulevalla kuningattarella on takanaan jo yksi eroon päättynyt avioliitto.
Kohtasin itse äskettäin maahanmuuttaneen katolilaisen, joka oli ollut naimisissa, mutta sittemmin eronnut, ja pitää itseään vielä "kunnon katolisena".
Joten onko asia niin, että jos on solminut ns. siviililiiton, niin kirkko ei noteeraa sitä mitenkään ja näin ollen mahdollinen seuraava, ns. siunattu liitto, on vain pätevä uskonnolliselta kannalta?
Kuitenkin esimerkiksi Espanjan tulevalla kuningattarella on takanaan jo yksi eroon päättynyt avioliitto.
Kohtasin itse äskettäin maahanmuuttaneen katolilaisen, joka oli ollut naimisissa, mutta sittemmin eronnut, ja pitää itseään vielä "kunnon katolisena".
Joten onko asia niin, että jos on solminut ns. siviililiiton, niin kirkko ei noteeraa sitä mitenkään ja näin ollen mahdollinen seuraava, ns. siunattu liitto, on vain pätevä uskonnolliselta kannalta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suunnilleen näin:
Katolinen kirkko pitää avioliittoa pätevänä, kun
1. se on solmittu kirkkolain mukaisessa seremoniassa,
2. osapuolet ovat vapaat solmimaan avioliiton toistensa kanssa,
3. kumpikin osapuoli avioliiton alussa haluaa hyväksyä sen mitä kirkko avioliitosta opettaa ja pitää avioliittoa Jumalan asettamana, ja
4. kumpikin osapuoli on fyysisesti ja psyykkisesti kykenevä aviolliseen yhdyselämään.
Jos jokin näistä ehdoista ei täyty, hiippakunnan tribunaali voi hakemuksesta julistaa avioliiton pätemättömäksi, kun siviiliavioero on tullut voimaan. Siviiliavioliitonkin kirkko kyllä tunnustaa siinä mielessä, että jos se julistetaan pätemättömäksi, siitä syntyneitä lapsia pidetään silti avioliitossa syntyneinä.
Nullifikaation syitä voivat mm. olla:
-avioliitto on solmittu painostuksen takia, esimerkiksi raskauden alettua,
-sekalaiset psyykkiset syyt, huumeriippuvuus,
-avioliittoa solmittaessa sen salaaminen, että tietää olevansa kykenemätön saamaan lapsia,
-avioliittoa solmittaessa tietämättömyys siitä, että se solmitaan eliniäksi ja että siihen kuuluu uskollisuus puolisoa kohtaan,
-avioliiton solmimisseremonia ei täyttänyt kanonisen lain säädöksiä.
Eli ilmeisesti jos avioliitto on purkautuakseen, sen pätemättömäksi julistamiselle on aina löydettävissä perusteet.
Kyllä avioero on mahdollinen pätevästäkin liitosta, uusi avioliitto ei vain ole enää mahdollinen toisen puolison eläessä mikäli pätevä avioliitto on purkautunut.
Jottei asia vaikuttaisi liian yksinkertaisilta, meillä katolilaisilla on tässäkin asiassa poikkeuksia.
Vain sakramentaalinen (eli kahden kristityn välinen) avioliitto on purkamaton. Muut voidaan purkaa ns. paavalinoikeudella. Sakramentaalisenkin avioliiton voi purkaa, jos sitä ei ole vielä täydellistetty aviovuoteessa. Tällöin puhutaan ns. pietarinoikeudesta.
Olen vierestä seurannut useita srk-laisia, joista osa on hyviä ystäviäni, ja heidän avioliiton nullifikaatiotaan. Eräskin lapsuudenystäväni, jonka häissä olen ollut ja lasten kastajaisissa, sai lopulta nullifiaation. Me kaikki tiedämme, ettei oikeita perusteluita ollut!
Pakko siis myöntää, että nullifikaation saa, jos haluaa ja on valmis näkemään vähän vaivaa sen eteen. Tietenkin voidaan kysyä, että kuka huijaa ja ketä, mutta aika lepsusti papitkin tähän suhtautuvat. Avioero, sellaisenaan kuin sen maallinen lainsäädäntö tuntee, pitäisi mahdollistaa katolisessakin kirkossa, koska nullifikaation kanssa pelaaminen on mennyt ihan pelleilyksi. Samaa kerrotaan maailmalta: Latinalaisen Amerikan maissa jopa lehdissä mainostetaan helppoa ja halpaa nullifikaatiota!