http://www.mormoni.net/artikkelit/art_kysymykset.htm
Miksi meitä vastustetaan?
Mihin ryhmään kuulut vastustajista?
Millainen olet jäsenenä suhteessa vastustajiin?
Tulisiko vastata kaikkeen vastustukseen?
Mikä on todistuksesi lähde?
Mistä saat oikaisuja vastustajien väitteisiin?
Mikä on uskonnossamme olennaista?
Miten tulee suhtautua kirkon alkuaikoina pidetyihin puheisiin?
Ym.
Artikkeli on varsin pitkä ja perusteellinen.
Miksi meitä vastustetaan?
Mihin ryhmään kuulut vastustajista?
Millainen olet jäsenenä suhteessa vastustajiin?
Tulisiko vastata kaikkeen vastustukseen?
Mikä on todistuksesi lähde?
Mistä saat oikaisuja vastustajien väitteisiin?
Mikä on uskonnossamme olennaista?
Miten tulee suhtautua kirkon alkuaikoina pidetyihin puheisiin?
Ym.
Artikkeli on varsin pitkä ja perusteellinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
ilmaisu "opin vastustaminen väärässä valossa" pasahti silmääni antamaasi linkkiä lukiessani.
jos mormonismia tarkastelee, kuten minä(kin) sitä tarkastelen, raamatun valossa, onko se silloin väärässä valossa tarkastelevaa arvostelua? minuakin kun sinä nääs pidät vastustajanasi eli väärässä valossa tarkastelijana.
on se valo, jossa tarkastelet kirkkoamme. Kun olet vedonnut Raamattuun, olet sillloin tällöin lisännyt omiasi etkä siis pysynyt siinä, mitä Raamatussa on sanottu. Jos tarkastelee kirkkoamme Raamatun valossa, niin se täyttää kaiken, mitä kirkolta voi odottaakin kuten apostolisen johdon ja profeetan, jolle Herra puhuu.
Aluperäinen evankeliumi kaikkine periaatteineen ja toimituksineen on palautettu. Muu kristillinen maailma vetoaa kirkolliskokousten muokkaamiin uskontunnustuksiin, jotka ovat muuta kuin Raamatun tekstiä.
http://www.catholic.fi/
katolisten johdonmukaisuutta kirkkokysymyksessä, mutta olen vakuuttunut, että alkukirkosta luovuttiin samalla, kun luovuttiin apotolisesta johdosta. Se tapahtui viimeistään silloin, kun alettiin hyväksyä keisarin nimittämiä piispoja.
Olen samaa mieltä katolisten kanssa siinä, että kaikki muut ovat eronneet heistä ja muiden tulisi palata heidän helmaansa. Tämä on johdonmukainen ajatus JOS alkukirkko on säilynyt, mutta se EI ole säilynyt. Luopumuksesta on selvät tuntomerkit, joista apostolisen johdon puuttuminen ei ole ainoa.
on, että kaikki se, mitä olen tässä vuosien varrella tuonut raamatusta esille, on minun vääränlaista ja omalle opille rakentunutta asennettani.
kuitenkin jo minunkinlaisella maalaisjärjellä luettuna ja ymmärrettynä raamatun oppi eroaa täysin mormoniopista.
mitäpä minä asenteelleni mahdan, sehän on raamatun asenne mormonismiin?
että lopussa on kysymysmerkki, sillä sinun asenteesi ei todellakaan ;-)ole Raamatun asenne.
tarkastelepa ns. kysymyslausettani uudelleen.
"Toiset voivat hyökätä kirkkoa vastaan ylpeyden takia, koska he ovat ylpeitä heidän oletetusta älykkyydestään; he eivät enää tarvitse uskonnon ”kainalosauvoja”. Toiset voivat huomata, että he tietävät enemmän varhaisesta MAP historiasta, kuin mitä yleisesti opetetaan pyhäkoulussa, seminaarissa tai instituutissa, ja siksi he uskottelevat tietävänsä myöskin hengellisistä asioista enemmän kuin profeetat. Tällaiset ihmiset usein olettavat, että heillä on sisäpiirin ”tieto” todellisesta MAP uskosta ja että vain naiivit tai tietämättömät voivat uskoa kirkossa kerrottuja kertomuksia. Kun ylpeys korvaa nöyryyden, on usein seurauksena toisten – etenkin johtajien – kritisoiminen.
Toiset turvautuvat hyökkäämään kirkkoa vastaan peittääkseen omat syntinsä. McConkie ja Millet huomauttavat, että ”niiden, jotka lähtevät kirkosta puettuina pimeyden tekoihin,” on aivan liian usein ...”huomattu yrittävän paljastaa kirkko tai halventavaa sen oppeja, mitkä ovat heidän huonon omatuntonsa vaatimia toimia, sillä he ymmärtävät, että jos kirkko on totta, he ovat pimeyden palvelijoita ja heidän täytyy tehdä parannus”.8
Joitakin heistä voi ajaa eteenpäin vastustajan henki; ja jotkut ovat vilpittömiä ihmisiä, jotka uskovat tekevänsä ihmiskunnalle (tai Jumalalle) palveluksen paljastaessaan mormonismin oletetun valheellisuuden."
Nappasin vain tuon, mutta se jo kertoo (ainakin osan) mormonien asenteellisuudesta. Jos tiedemaailmassa vallitsisi samanlainen asenne erilaista teoriaa kannattavia kohtaan, eipä kyseistä tutkijaa kukaan ottaisi vakavasti.
Tietysti "antimormonien" taholtakin tulee ylilyöntejä, mutta kaiken asiallisenkin kritiikin niputtaminen katkeruudeksi, kostonhaluksi ym.ksi tekee syyllistäjän naurettavaksi.
Jos joku ei pidä uskottavana sitä, että joku Smith tai Kimball on saanut ilmoituksia itseltään Jumalalta, ei se ole yhtään sen asenteellisempaa tai katkerampaa kuin se, että ei usko jonkun Rutherfordin, Whiten, Goreshin, Foxin, Muhammedin tai jonkun muun saaneen ilmoituksia itseltään Jumalalta.
"ja jotkut ovat vilpittömiä ihmisiä, jotka uskovat tekevänsä ihmiskunnalle (tai Jumalalle) palveluksen paljastaessaan mormonismin oletetun valheellisuuden."
Kas vain, bongaukseesi osui artikkelin objetiivisuutta osoittava kohta. Tuossahan osoitetaan ymmärrystä niitä kohtaan, jotka luulevat olevansa oikeassa kirkkoa vastustaessaan. Mihin ryhmään kuulut: niihin jotka vastustavat, vaikka tuntevat kirkon syvimmillään todeksi tai niihin, jotka luulevat olevansa oikeassa?
Missä näet asenteellisuutta artikkelissa? Kyllä se kuvaa sitä, mitä tapahtuu. Eikö ole luonnollista, että artikkelin kirjoittaja puolustaa sitä, minkä itse tuntee oikeaksi? Tieteellisesti suhtautuvallakin on oikeus puolustaa näkemystään. Tässä ei nyt ole kuitenkaan kysymys tieteestä vaan uskotofilosofiasta, jossa kannanotot kuuluvat asiaan.
>Mihin ryhmään kuulut: niihin jotka vastustavat, vaikka tuntevat kirkon syvimmillään todeksi tai niihin, jotka luulevat olevansa oikeassa?
Sinun mielestäsi on olemassa vain nuo kaksi vaihtoehtoa?
No, se kertoo asenteellisuudestasi.
>Missä näet asenteellisuutta artikkelissa?
Ainoa kohta, jossa edes hiukan annetaan tunnustusta niille, jotka eivät pidä mormonismia ainoana oikeana totuutena on siteeraamasi kohta: "jotkut ovat vilpittömiä ihmisiä, jotka uskovat tekevänsä ihmiskunnalle (tai Jumalalle) palveluksen paljastaessaan mormonismin oletetun valheellisuuden."
Ai että joku ihminen voi olla jopa vilpitön, vaikka ei uskoisi mormonismiin? Ennen olet sanonut kaikkia mormonismia tutkineita vilpillisiksi, jos he eivät päädy pitämään mormonismia ainoana oikeana totuutena.
Kirjoittaja on siten hivenen verran enemmän asenteellisuudesta vapaa kuin sinä?
>Tässä ei nyt ole kuitenkaan kysymys tieteestä vaan uskotofilosofiasta, jossa kannanotot kuuluvat asiaan.
Ja juuri siksi ihmiset joilla on uskonnollinen vakaumus eivät kovinkaan helposti ole asenteellisuudesta vapaita.
voisin esittää sinulle kysymyksen:
Mihin ryhmään kuulut: niihin jotka kannattavat mormonismia, vaikka tuntevat kirkon syvimmillään läpimädäksi ja valheelliseksi tai niihin, jotka luulevat olevansa oikeassa?
Jos tuollaisen kysymyksen esittäminen edustaa mielestäsi asenteellisuutta, tasoissa ollaan.
Tosin minä esitin kysymyksen vain leikilläni, sinä tosissasi.
eli laatu ja määrä ovat ratkaisevia siinä, onko kysymys vilpillisyydestä, jos ei tunnusta MAP-kirkkoa todeksi. Mitähän olen ihan tarkasti ottaen sanonut? Ei tunnu omalta muielipiteeltäni.
Eikä nuo vaihtohdot olleet tarkoitettu ainoiksi.
>Tutkimisen taso eli laatu ja määrä ovat ratkaisevia siinä, onko kysymys vilpillisyydestä, jos ei tunnusta MAP-kirkkoa todeksi.
Ja tuosta jäi pois se vaihtoehto, että MAP-kirkko ei ensinkään ole tosi.
Jos esittämäni ei tunnu mielipiteeltäsi, et siis sittenkään ole sitä sitä mieltä, että jokainen joka lukee vilpittömästi Mormonin kirjaa, vakuuttuu sen olevan totta.
Muistan vain sinun väittäneen sellaista, mutta sehän on vain hyvä jos et olekaan niin ehdoton, vaan myönnät että muutkin kuin mormonismista vakuuttuneet voivat olla oikeassa ja vilpittömiä.
tutkimisen taso määrää paljon. Jos lukee vilpittömästi, mutta ei rukoile eikä kuuntele saamaansa vastausta, niin ei tuota vastausta saa. Joku on niin oman sisäisen melunsa kuurouttama, ettei kuule vastausta, ja joku taas ei pääse olettamuksestaan, millainen tuon todistuksen tulisi olla.
Nämä ovat psykologisia esteitä, jotka vakavasti totuutta etsivä voi voittaa, mutta tuo prosessi voi viedä aikaa. Monet onnistuvat siinä vasta ollessaan henkimaailmassa.
Ja kun on uskonnollisesta tutkimisesta kysymys, aivan liian helposti tulee sellainen psykologinen ongelma, että lyö kantansa lukkoon liian löyhin perustein ja kaikki sen jälkeen tapahtuva tutkiminen on tavallaan hyödytöntä, koska silloin hyväksyy helposti kaiken siihen oppirakennelmaan kuuluvan, oli se sitten miten ristiriitaista ja järjenvastaista hyvänsä.
Samalla sulkee pois avoimen mielen tutkia kaikkia muita suuntauksia ennakkoluulottomasti.
Erityisen suuri vaara on silloin, jos on jo lapsesta asti ollut mukana jossain uskossa, jolloin sen helposti asettaa etuasemaan eikä huomaa puolueellisuuttaan, vaikka lukisikin muutakin kirjallisuutta.
Kuitenkin myös käännynnäiset sortuvat helposti samaan. Käännynnäisten kohdalla on kuitenkin huomattavasti todennäköisempää, että valittu uskonsuuntaus vastaa heidän psyykkistä tilaansa ja tarvettaan. Autoritaariset ihmiset valitsevat sellaisen uskon, jossa voivat toteuttaa autoritaarisia tarpeitaan jne.
Kun uskonto tuntuu "natsaavan" hyvin henkilön psyykkisen tilan kanssa, tuo oikeassaolemisen tunne voi hämätä sekoittamaan totuudentunnun ja totuuden.
olet noissa kommenteissasi oikeassa, mutta ne eivät merkitse, ettei totuutta voisi löytää.
on paras tapa tutkia. Kaikki epäoleellinen, vanhat ajatustottumukset, omaksutut oppirakennelmat, toisten ihmisten mielipiteet ym. voidaan siirtää syrjään tyhjentämällä mieli ja hiljentymällä meditaatioon.
Suosittelen lämpimästi
Luin tekstin näin minäkin kirjoittaisin jos olisin mormoni. Teksti on taitavaa mielenhallintaa. Peruslähtökohta on, että uskot ja siten pidät Joseph Smithin tarinoita totuutena. Jos et pidä sinulla on väärät vaikuttimet, olet vastustaja.
Me ihmiset eroamme siinä, että jotkut meistä pyrkivät älyllä ratkaisemaan elämäntarkoitusta toiset taas kuuntelevat sydämen ääntä ja saavuttavat tasapainoiselta näyttävän tunnetilan. Kummassakin tapauksessa kysymyksessä on pyrkimys elämänhallintaan.
Ongelma on se,että jotkut meistä pitävät Mormonin kirjaa hölynpölynä sillä se ei kestä alkeellisintakaan arviointia yleisesti tunnustettujen tieteellisten kriiteerein.
eikä tiede uskontoa, vaikka tiedeuskovaisiakin näyttää olevan. Tieteellä on omat rajansa. Uskonnon ei ole tarkoituskaan perustua tieteeseen. Silloin se ei olisikaan uskontoa. Uskonto perustuu "sydämen ääneen" ja aito uskonto lisäksi Pyhän Hengen todistukseen siitä, että se, mihin uskotaan, on totta.
Tietenkin on niin, että MAP-kirkon jäsenen peruslähtökohta sen jälkeen, kun hän on saanut vakaumuksen eli todituksen sen totuudesta, on tuo, minkä sanot: "Peruslähtökohta on, että uskot ja siten pidät Joseph Smithin tarinoita totuutena. Jos et pidä sinulla on väärät vaikuttimet, olet vastustaja." Väärin on tuossa lauseessa sana "tarinoita" ja se, että ilman muuta olisit vastustaja, jos et ole samaa mieltä. Ne ovat osoitus sinun peruslähtökohdastasi. Voisit tarkistaa sitä ja ottaa selvää, ettei ole kysymys tarinoista.
Elämänhallinta on ihan hyvä pyrkimys, mutta se on vain osa uskontoamme ja esiintyy mm. viisauden sanan pitämisenä ja pyhäpäivän pyhittämisenä. Uskontomme on tosiaan myös elämäntapa ja elämän hallintaa.
Minusta tuntuu siltä että alkaisin pikku hiljaa käsittämään mitä tarkoitat. Rehellisyys itselleen on minusta kaiken lähtökohta.
Mormonikirkko on luopunut oikeasta ohjauksesta
(Pyhän Hengen eli Gabrielin) kun se on ilmoittanut
että persoonallisella Pyhällä Hengellä ei voi olla
luuta eikä lihaa olevaa ruumista (tuota ei muuten
sanota missään kohdassa Mormonin kirjaa tai Opin
ja Liittojen kirjaa,että persoonallisella Pyhällä
Hengellä EI VOI OLLA lihaa ja luuta olevaa ruu-
mista)ja ettei se voi saada ilmoituksia lihaa ja luuta olevalta Persoonallislta Pyhältä Hengeltä. Tosin Mormonikirkko samaten kuin muut kirkotkin sekoittavat kahden Pyhän Hengen (persoonallisen ja Jumalan voiman) toiminnan usein keskenään.
OL 130:22-23 kohdassa sanotaan: "Isällä on liha- ja luuruumis, yhtä käsin kosketeltava kuin ihmisen; Pojalla myös; mutta Pyhällä Hengellä ei ole liha- ja luuruumista, vaan hän on henkipersoona. Ellei näin olisi, Pyhä Henki ei voisi asua meissä. Ihminen voi saada Pyhän Hengen,ja se voi laskeutua hänen päällensä jäämättä häneen."
sitten taas noin Jumalan olemuksesta. Jumala on henki, kirkkaus, joka ikäänkuin kävi olemassa hetken ihmisenä "sovittaakseen maailman itsensä kanssa".
"ihminen voi saada Pyhän Hengen, ja se voi laskeutua hänen päällensä jäämättä häneen."
mitä ihmettä tuo meinaa? :-))
ainakin annetaan selvästi ymmärtää, että sellainen kuin Poika, sellainen on Isä: "Joka on nähnyt minut,on nähnyt Isän." Stefanus näki Isän ja Pojan, kun hänet kivitettiin.
Jos persoonallinen Pyhä Henki asuisi meissä,hän o-
lisi muuttuunut demoniksi,demonithan ja riivaajat
voivat "tulla" ihmiseen ja asua ihmisessä.Tuon Opin ja Liittojen kirjan 130 luvun 22-23 jakeiden ilmoituksenhan Joseph Smith sai niinkin myöhään kuin 1843 jKr ja silti hän sekoittaa siinä persoonallisen Pyhän Hengen ja Jumalan Voiman Py-
hän Hengen toiminnan keskenään.Eikä tuossa ilmoituksessa sanota missään että Persoonallisel-la Pyhällä Hengellä EI VOI OLLA lihaa ja luuta o-
levaa ruumista.
apostolien teoissa kerrotaan, että stefanuksen näyssä (huom! näyssä) oli Jumala kirkkautena ja Jeesus, ihmisen Pojan muodossa, nimenomaan siis Pelastajanaan ja Vapahtajanaan.
mielenkiintoinen on kyseisen luvun 59. lause "..Herra Jeesus, ota minun henkeni!".
miksi nimenomaan Jeesus, ei Jumala?
Ap.t. 7:59 "Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni" on aivan oikea ilmaisu Stefanukselta, sillä Herran Jeesuksen Kristuksen kautta Stefanos voi lähestyä Isää. Kristus taas antoi henkensä Isän haltuun.
Jumalan henki, Kristuksen henki eli omatunto ja Pyhä henki. Sinä taidat kutsua Jumalan henkeä toiseksi Pyhäksi Hengeksi.
tarkennapa hieman tuota "Jumalan henkeä".
on se, joka tekee hänet eläväksi ja kuolemattomaksi. Voinemme ymmärtää sen parhaiten Kristuksen hengen kautta. Kristuksen henkeä sanotaan myös omaksitunnoksi, joka ilmoittaa oikean ja väärän. Jumalan hengen yksi piirre on oikeudenmukaisuus, sillä ilman sitä hän lakkaisi olemasta Jumala. Oikeudenmukaisuus vaatii sovituksen kaikesta väärästä. Usein ei tehdä eroa Jumalan hengen ja Pyhän Hengen välillä, mutta kysymys on silti eri persoonista. Jumalan henki asuu hänen luu- ja liharuumiissaan, mutta Pyhällä Hengellä on henkiruumis.
"Stefanus näki Isän ja Pojan, kun hänet kivitettiin."
Palasiko hän kuolleista kertomaan näystään?
Tässä kuten monissa muissakin kohdin Raamatun selostukset ovat vajavaisia. Jos uskomme Raamattuun, niin kaikkea ei voi pitää perättömänä. Voimme ainakin ajatella, että paikalla olleet kuulivat Stefanoksen sanovan, että hän näki Isän ja Pojan.
Ihan inhimillistä.
löytämään selityksiä. Kaipa selität kaiken muunkin Raamatussa olevan psykogisesti! Psykologisointi on eräs puolustusmekenismi uskontoa vastaan. Olen sitä käyttänyt itsekín aikoinani enkä juuri erehtynytkään, koska puolustauduin sellaista uskontoa vastaan, joka ei täyttänyt uskonnolliselle totuudelle asetettavia kriteerejä.
Kun raamatussa ei jotain lue, niin sinä keksit siihen täydennyksen, joka sopii etukäteen uskomaasi juttuun.
Puhu nyt siinä sitten vielä psykologiasta.
Raamattuun, vaan koetin ymmärtää, miten muut tiesivät, että Stefanos näki Isän ja Pojan. Sitähän sinä ihmettelit.
Omakeksimän voi tietysti nimittää otsikolla "yritin ymmärtää" mutta ei se tässä tapauksessa kyllä yhtikäs auta.
"Jumalan henki asuu hänen luu- ja liharuumiissaan"
Tässä taas väite, joka erottaa mormonismin kristinuskosta. Raamatun mukaan Jumala on Henki.
kuten me kaikki.
>Olen sitä käyttänyt itsekin aikoinani enkä juuri erehtynytkään, koska puolustauduin sellaista uskontoa vastaan, joka ei täyttänyt uskonnolliselle totuudelle asetettavia kriteerejä.
No miksi ihmeessä et käytä samaa myös MAP-kirkkoa vastaan? Sehän ei täytä alkuunkaan uskonnolliselle totuudella asetettavia kriteerejä. Jäätyään kiinni housut nilkoissa vehdattuaan piikojensa ja ystäviensä vaimojen kanssa kirkon perustaja ystävänsä kehotuksesta tehtaili "Jumalan ilmoituksen", että hän ja muut mormoniprofeetat saavat ottaa monta vaimoa LISÄÄNTYMISTARKOITUKSESSA.
Yksikään kirkon "profeettojen" varteenotettava ennustus ei ole käynyt toteen.
ei ole vastaus hengellisiin asioihin, sillä ne on tutkittava hengellisesti. Psykologisointi on ihmisviisautta, jolla moni pettää itseään ja muita, kun tullaan hengen alueelle.
MAP-kirkko täyttää uskonnolliselle totuudelle astettavat kriteerit täysin. Esitä edes muutama! Osaatko esittää ne kriteerit, joihin viittaat? Lulenpa ettet onnistu, sillä noista kriteereistä ollaan hämmästyttävän hiljaa. - Olen esittänyt omasta puolestani noita kriteerejä. Niistä on kirjakin, jota esitellään sivuilla http://www.mormoni.net
Mutta juurihan edellä psykologisoit suhtautumisessasi muihin uskontoihin.
Usko nyt, että MAP-kirkko on yksi suuntaus muiden jouikossa ja sitä täytyy tarkastella samoin kriteerein.
Puhut uskonnollisesta totuudesta vaikka kirkkosi perustaja valehteli esim. tuossa moniavioisuusilmoituksessa.
Montako lasta hän sai kymmenien vaimojensa kanssa, kun Jumala oli käskenyt hänen ottaa monta LISÄÄNTYMISTARKOITUKSESSA?
Ja kun puhut uskonnollisesta totuudesta, millä selität edes itsellesi, että moniavioisuusilmoitus oli totta? Tai mustien pappeusilmoitus.
Ja huomaa: Nyt ei riitä epämääräinen viittaus Vanhan Testamentin profeettoihin. Nyt on kysymys Smithistä ja muista mormoneista. Eikä mustien pappeuskysymykseen riitä perusteluksi, että Jumala vain päätti noin. Kysyin nimittäin sitä, että miten sinä totuudesta toitottavana todistat nuo todeksi?
Jos viittaat johonkin totuudentuntuun, jonka jokainen vilpittömästi Mormonin kirjaa lukeva saa, et ole todistuksessasi edes lähtökuoppia pidemmällä.
yhtään uskonnollisen totuuden kriteeriä et esittänyt!
Miksi minun pitäisi esittää? Minähän kysyn sinulta SINUN USKONTOSI totuudellisuuden todistamisesta. Yhtään todistetta kysymistäni asioista et esittänyt!
Jätit vastaamatta selviin kysymyksiin koskien kirkkosi totuudellisuutta.
Voin minä mieliksesi yhden kriteerin esittää. Sellainen kirkko ei voi olla tosi, jonka perustaja on valehdellut saaneensa Jumalalta ilmoituksen harjoittaa moniavioisuutta. Yhtään todellista toteutunutta profetiaa hän ei ole esittänyt, vaan kaikki ovat menneet pieleen.
ja väitteitä etkä perusteluja. Et voi tietää, että Joseph Smith valehteli moniavioisuusilmoituksesta. Hän ihmetteli, miksi VT:n moniavioisuutta harjoittaneet patriakat ja muut olivat vanhurskaita. Se oli aivan johdonmukainen ja aiheellinen kysymys, johon hänelle vastattiin.
Kirkkoni totuudesta olen antanut monesti todisteita. Tärkein niistä on Mormonin kirja, jonka aitoudesta on miltei lukemattomia todisteita. Kaipaatko taas linkitystä niihin todisteisiin? Myös toteutuneista profetioista olen antanut linkin kuten myös niistä, joita on väitetty toteutumattomiksi. - Näyttää kuitenkin olevan turhaa perustella, koska mikään ei tunnu kelpaavaa, vaan aina uudestaan väitetään samaa.
Paras todiste on tosiaan Mormonin kirja. Jokainen vakavasti ja vilpittömästi tutkiva saa siitä varmuuden. Sen voi tilata ilmaiseksi kohdasta
http://www.mormonit.fi/index.php?itemid=22
Juuri tuota samaa potaskaa olet jauhanut täällä jo vuosikausia.
Sinunhan piti todistaa, mutta et todellakaan ole lähtökuoppia pitemmällä.
Kumpikohan mahtaa olla todennäköisempää; sekö että Smith jo todistetusti harjoitettuaan haureutta ja tuntiessaan himoa ei keksinyt muuta keinoa yrittää saada vaimoaan hyväksymään haureuden kuin ystävänsä kehotuksesta tehtailemaan moniavioisuusilmoituksen vaiko se, että hän ihan tosissaan olisi saanut peräti KÄSKYN Jumalalta?
Vaimo ei tosin hyväksynyt, mutta olihan jotain mihin vedota.
Toteutuneista profetioista en kaipaa todisteeksi niitä naurettavia aina linkittämiäsi Jeffin "todisteita", joissa profetiat olisivat toteutuneet täydellisesti, ellei Jumala olisi muuttanut mieltään ja aikataulujaan...
Joku voi uskoa Mormonin kirjaan luettuaan sen, joku toinen voi olla uskomatta. Siinä mielessä Mormonin kirja ei poikkea muusta uskonnollisesta kirjallisuudesta.
OK. En vaadi sinua enää todistamaan omin sanoin, koska et siihen pysty.
Jos minä väitän Heikki Höppösen saaneen Jumalalta käskyn harjoittaa moniavioisuutta, kumman pitää todistaa väitteensä todeksi; minunko vaiko sen joka väittää minun puhuvan potaskaa?
Jos väitän Heikki Höppösen kirjoittaman kirjan vakuuttavan kaikki lukijat sen totuudellisuudesta ja syytän vakuuttumattomia vilpillisyydestä, olenko todistuksessani lähtökuoppia pidemmällä?
myös ihan vilpittömiä keskustelijoita, jotka eivät mormoneja vastusta.
Eikö mistään voi keskustella? Ainako se on vastustamista?
Tämäkin ihmetyttää: toisaalta voivotetaan siitä, kun aina vastustetaan ja ollaan niin pahoja, toisaalta sanotaan, että se on merkki lopun ajoista ja merkki siitä, että map on ainoa tosi kirkko, koska sitä vastustetaan, eli toisin sanoen toivotaan vastustusta (koska muutoin ei olisi tätäkään merkkiä) Ei tätä tavallinen ihminen ymmärrä.
Voitteko ymmärtää, että ihminen voi olla hirveän vilpitön ja rehellinen ja etsiä tosissaan ja tulla siihen tulokseen, että MK tai m-kirkko ei ole totta.
Tuo artikkeli oli juuri sitä jäsenistön hallintaa. Saat kaikki vastaukset kirkosta ja sitten on hyvä mieli. Enempää ei tarvitse ajatella.
Mitä ihminen voi enempää tehdä, kuin etsiä vilpittömästi? Jos hän tulee siihen tulokseen, että m.kirkko ei ole totta, niin siitäkö Jumala häntä rankaisee? Mitä hän voi tehdä?
tutkia perusteitaan eli perusolettamuksiensa pätevyyttä ja pyrkiä olemaan johdonmukainen. Meidän on varsin vaikea olla sisäisesti rehellisiä, jos esim. ympäristömme odottaa meiltä tiettyjä ratkaisuja tai pelkäämme leimautumista ja erottautumista yleisistä mielipiteistä.
Juuri näin käy helposti niille, jotka vauvasta saakka kasvatetaan mormoneiksi ja 8-vuotiaina lapsina kastetaan sen jäseniksi. Kirjoittamasi koskee myös aikuisena mormoneihin liittyneitä, jotka eivät uskalla ottaa kirkon taustoista selvää peläten kirkon johtavien auktoriteettien paheksuntaa. He joutuvat toteamaan kohdallaan tuon, minkä kirjoitit:
"Meidän on varsin vaikea olla sisäisesti rehellisiä, jos esim. ympäristömme odottaa meiltä tiettyjä ratkaisuja tai pelkäämme leimautumista ja erottautumista yleisistä mielipiteistä."
sillä tavalla aika hirveää, että ihmisen pitäisi tutkia ja tutkia ja ainoa oikea lopputulos on map-kirkko. Samalla tavalla, jos jehovan todistajat alkavat käydä kotonasi, on tutkittava kunnes olet varma, että jt on oikea oppi ja liityt siihen. Aivan samoin adventistit toimivat: heillä on kirjeellinen raamattuopisto, jossa opiskellaan monta kurssia ja sen päätyttyä on tehtävä ratkaisu: pyhität lauantain sapattina ja liityt adventisteihin...ellet liity, aletaan ihmetellä, mikä on vikana, kun nämä asiat eivät selviä!
Näitä esimerkkejä on loputtomiin. Jos katselemme koko tätä uskontojen maailmaa aivan ulkopuolelta ja neutraalein silmin, niin eihän tässä ole mitään järkeä. Jos on esim. aktiivimormoni, sisällä siinä jutussa, niin ei pysty katselemaan ulkopuolisen silmin. Mutta jos ajattelee tätä kaikkea, niin se tuntuu ihan hullulta.
Ketä Jumala varjelee ja auttaa ja kenelle vastauksia tulee ja kuka on oikeassa? Kaikki väittävät kiven kovana olevansa ainoa oikea kirkko.
Ihmiset luovivat tässä uskontojen viidakossa. Kuitenkin useimmat ovat hyvin vilpittömiä. Miten me voimme arvioida ihmisten tutkimisen laatua, kuten kirjoitit, Tapani? Miten me voimme tietää sydämen? Aivan naurettava on väite, että ihminen ei olisi kunnolla tutkinut, ellei hän ole vakuuttunut mormonismista. Miten sinä näin voit ajatella?
Uskonnot ovat tunneasioita, useimmille. Kun saa tukea ja lohdutusta jostakin ryhmästä, niin se on ihan hyvä asia.
Ihminen voi tutkia perusteitaan eli perusolettamuksiensa pätevyyttä ja pyrkiä olemaan johdonmukainen, kirjoitit. Miten on, pitääkö ihmisen tutkia itseään vai kirkkoa?
Muistanet, että yritin viritellä keskustelua sellaisita asioista, jotka eivät ole mielestäni kristillisiä, esim. Aadamin käynti Missourissa, taivaallisen isän isä tai vaikkapa temppelirituaalit. Ei näihin oikein selvää vastausta saa. Mormoneilla on nykyään sellainen tapa, että hiukan ikävät ja sekavat historian asiat unohdetaan.
Mormonikirkossa on toki paljon hyvää ja kaunistakin ja varsin tehokas organisaatio. Joseph F. Smith sanoikin, että jos joku organisaation osa poistetaan, kirkko sortuu. Onko niin, että mormonikirkon tehokas organisaatio pitää sen kasassa, ei suinkaan Jumalan varjelus?
Jos menee vielä vannomaan salaiset temppelivalat niin senjälkeen ympäristö odottaa meiltä tiettyjä ratkaisuja ja mahdollisesti muuttuvat mielipiteet pitää pitää visusti omana tietonaan leimautumisen pelosta.
ei ole niin ilmeistä todisteita kuin Mormonin kirja. Se estää joutumisen loputtomaan suhteellisten "totuuksien" suohon.
vaan sitoudumme evankeliumin mukaiseen elämään. Kaikki temppelissä tapahtuva liittyy siihen.
tapahtuu valalla.
siihen sitoutuen omassa elämässäsi, kun olet vaihtanut vaimoa kuin sukkia? Mitä se sanookaan se pyhä kirjasi aiheesta?
Kannattaisiko ensin poistaa roskat omasta sopastasi ennenkuin julistat sitoutumista ja ainoaa oikeaa elämäntapaa muille. Lähtökohtasi olla jäsenenä toisten tekemisiä kyttäävässä uskonlahkossa ovat aika huonot, jos et itsekään noudata annettuja ohjeita.
Kiitos, Tapani, tuosta linkistä, jonka olit laittanut tänne. Oli kyllä lukemisen arvoinen. Opin monta uutta asiaa, kun luin sitä ajatuksen kanssa. Mukava, kun täältä MAP-kirkon palstalta voi löytää jotain opittavaakin. Olisi niin kiva, jos täällä voisi käydä ihan oikeita keskusteluja ilman kiistelyjä. Jos kaikilla olisi oikea henki. Eikö vaan?
Mutta jos tuo tapanin antaman linkin artikkeli oli sinusta hyvä ja "opit uutta" siitä, niin täytyy surkutella tilaasi ihmisenä, jolle on annettu aivot ja niiden myötä äly.
Nekin surkastuu kun ne jättää käyttämättä tuolla lailla kuin sinä olet tehnyt. Sitten uskotaan vaikka hammaskeijuihin. Eikä osata keskustella mistään erimielisten kanssa.
>>Sitten uskotaan vaikka hammaskeijuihin.
Hammaskeiju on aivan yhtä validi kuin muut vastaavat olennot. Jumalaan verrattaessa Hammaskeiju ei häviä edes vastapoolin puutteeseen. Kaikki hyvä tulee Hammaskeijulta ja kaikki paha Hammaspeikolta.
Olen kuullut puhuttavan Hammaskeijusta, mutta en usko häneen. Sen sijaan uskon Hiiri Hipsuvarpaaseen. Kun meiltä lapsena lähti maitohammas, äiti pani hampaan yöksi veteen vesilasiin. Sitten me lapset loitsusimme:
Kuules, Hiiri Hipsuvarvas
tuos' on sulle maitohammas.
Tuo sä mulle, Hipsuvarvas
kaunis uusi rautahammas.
Aamulla vesilasiin oli ilmestynyt kolikko!
Maitohampaan Hiiri Hipsuvarvas oli ottanut mukaansa ja jättänyt kolikon tilalle.
Ihan pian näiden merkillisten tapahtumien jälkeen alkoi lapsen ikenistä puskea esiin rautahampaan sahalaitainen terä.
Luottamus Hiiri Hipsuvarpaaseen kasvoi hammas hampaalta. Todisteena Hipsuvarpaan kyvyistä rautahampaat ovat suussani vielä tänäkin päivänä.