Tällä palstalla mitä ilmeisimmin liikkuu aika monta sananikkaria. Mitä runous on tiedän mielestänne? Onko se kirjallisuuden muoto vai vapaata sananvuodatusta? Mitkä ovet hyvän runon kriteerit? Mitä on terapeuttinen runo, runoutta vai purkamista? Mikä on runoilijan vastuu? Rehellisyys? Miten ja mistä runo syntyy?
Mielipiteitä kansalaiset, ... ja Kris!
Mielipiteitä kansalaiset, ... ja Kris!
Vastaukset 19
Vanhimmat
oikeastaan on turha erottaa runoutta irti elämästä, sillä
oikeastaan meidän pitäisi yrittää elää
niin että elämä muistuttaisi runoa ja että
sama välittömyys kuin runossa kohtaa meidät
jokapäiväisessä elämässä
sillä runohan on metafora ja elämäkin on
sama arvoitus
jos haluat tutustua lyyriseen filosofiaan niin
siitä on kiinalaiset tehneet aika monta hyvää
teosta ja sanataide siellä itämailla on
aina ollut huipussaan
mutta silloin runous on minusta huipussaan kun se
koskettaa
tiivistää
tunnelmoi
avaa jotain uutta
lohduttaa...
eli hyvä runo on kuin hyvä ystävä
siitä et luovu
siinä on
yksinkertaiset sanat
isoille asioille,
tunnemyrskyille
järki ja sydän käsikädessä,
herättää ajatuksia, tunteita
muuttaa mailmaa piirun verran
tiivistää, on synteesi
antaa uuden näkökulman, metafora
avaa portin lukijan tunnemaailmaan, yleistää
Itse olen parhaat ystäväni löytänyt Risto Rasan tuotannosta.
oli kaunista ja noin on
mutta minä pidän
Eino Leinosta, Katri Valasta, iso TT tietysti,
ja Märta Tikkasesta
Leinon runoista rupesin pitämään vasta
ihan äsken (puoli vuotta), ikä kai siinä
tekee tehtävänsä :)
mutta kyllä runous lähtee jostain sisimmästä
ihmisen tarpeesta, ja on vaikea kuvitella
maailmaa, jossa ei olisi taiteita ihmisiä
auttamassa
ei aavistustakaan. Kertoisiko joku?
Tabermann
varmaan :)
Onko minun mielipiteelläni sinulle mitään merkitystä? Ja vaikka olisikin, niin olen aivan väärä ihminen vastaamaan sinun kysymyksiisi. En edes osaisi vastata. Osaan kyllä heittää sinulle muutamia vastakysymyksiä:
Kuka määrittelee, ja miten määrittelee mikä on runo ja mikä ei ole? Kuka ne määrittelyn kriteerit on antanut, mistä ne on saatu? Kuka yleensä on vastuussa ja kenestä vstuussa missäkin asiassa?
Nyt sitten menen pois. Sallinet sen.
mun piti mennä jo tunti sitten
mutta näin kiinnostava keskustelu...
Kris älä lannistu
vaan jää
mutta loppuviikkoa ja kaikkea
lukijalle anteeksipyyntö kun olen varastanut
nickiä ja ollu ilkee...
hyvä aihe ja voisin jatkaa tästä
tuntikausia...
Mieléstäni runon pitää olla rehellinen ja aito. Lukijaa mielistelevä runo on myötätunnon kalastelua. Eino Leinon runot ovat sekä raadollisia että kauniita ja juuri siksi ne koskettavatkin. Esimerkiksi Saarikoski oli puolestaan niin ihastunut omaan sanalliseen näppäryyteensä, että lukija kokee olevansa aivan ylimääräinen.
Onkohan se niin että hyvä runoilija antaa jotakin omasta itsestään ja pukee sen sellaiseen muotoon, että se toimii peilinä lukijalle.
En tiedä, ehkä pelkkiä ukkospäivän ajatuksia?
minä taas olen vuosikymmenet ollut ihastunut saarikosken runouteen ja näppäryyteen (!)kuten asian ilmaisit. häntä parempaa en ole löytänyt, monia hyviä kyllä. tutustu myös pellisen, kejosen ja aronpuron tuotantoihin. loistavia myös. runous
on kirjallisuuden kaunein, korkein aste. ei sitä selitellä kovin tarvitse. nauti.
Ehkä Saarikosken runoja pitää lukea sellaisina, unohtaen kaiken sen, minkä hänen elämästään tietää. Varmaan taas yritän jossakin vaiheessa.
Itse olen viime aikoina yrittänyt ymmärtää islamia lukemalla sen mystikkojen, sufien runoja. Toistaiseksi en ole ymmärtänyt juuri mitään - paitsi ehkä sen että Viini ihmeesti kirkasti muslimin elämää 800-luvulla, poiketen nykyisten fundamentalistien ankeasta elämästä.
onks sulla jotai hampaankolossa krisiä vastaan?
vai miks sä sitä mollaat tollai?
Varmaan Kris on ihan mukava tyttö, hänen käyttäytymistään näillä palstoilla olen arvostellut. Ja yrittänyt antaa palautetta hänen runoistaan. Palautteen toivossa ihmiset yleensä runonsa muilla luetuttavat ja keskustelun takia tänne kirjoittavat! Vetäköön jokainen omat johtopäätöksensä Krisin käyttäytymisestä ja runoista. Kai minullakin on siihen oikeus?
onks se susta palautteen antamista kun sanot toiselle että ei tarvii tänne kirjottaa?
Mielestäni on, pyysin häntä ainoastaan siirtymään runojensa kanssa palstalle joka paremmin sopii sen kaltaisille tuotoksille.
mitä ihmeen kritiikkiä toi sun haukkumisesi
muka on ?
oikeessa kritiikissä ollaan hiukan
objektiivisempia joten vaikka olisit
kuinka olevinasi runouden asiantuntija,
ei sulla taida olla kritisoinnista
mitään hajua...
mietin vielä ja minusta tuntuu, että hyvä
runo on sellainen, joka antaa lukijalleen
jonkun elämyksen tai aidon tunteen...
tai jotain ajateltavaa, joskus se voi olla
arvoitus, että pitää pohtia pitkään, että se avautuu
tai voi olla ettei edes avaudu...:)
ja eri elämänvaiheessa maistuu eri runot,
nuorena erilaiset ja iän karttuessa erilaiset
mieliala vaikuttaa myös, mitä kannattaa kulloinkin
lukea, tilanne myös
runot on tehty runoilijan sisäisestä tarpeesta,
joillakin luovuus puhkeaa runojen muotoon, toisilla taas
vaikkapa hyvin korjattuun autoon...:) ja kaikki luovuus
on tietysti vaan kannatettavaa, vaikka ei niin suurta
saisikaan aikaan
minä kyllä pidin Krisin runoja hyvinä ja
aitoina, myös kauniina...
Olen kanssasi samaa mieltä; kaikki luovuus on kannatettavaa. Pidin itsekin Krisin teksteistä. Aika kummaa, jos sellaiset voivat ärsyttää jotakuta.
Lisää vettä myllyyn, että riittää valittajilla valitettavaa ja paheksujilla paheksuttavaa... Oma tunnelmapalani koleana jussin aattona:
Kolea tuuli viuhuu nurkissa.
Voi, kuinka hyvältä tuntuisikaan sulkea se mielestään
ja piiloutua peiton alle
painautuen vasten toista lämmintä ihmistä.
Kuiskailla helliä sanoja,
näykkiä korvannipukasta,
etsiä herkkää kohtaa ja paeta kutituksia.
Ei kiirettä mihinkään,
vain läheisyys,
lämpö
ja halusta hehkuva katse.
...oli pirun kaunista...
sulla varmaan katse hehkuu
*hymyilee*
Ensimmäisellä tasolla jokainen on yhtä pätevä sanomaan onko runo hyvä tai huono. Jos lukija pitää lukemastaan tai kirjoittaja saa tyydytystä kirjoittamastaan se on silloin hyvää.
Toisaalta runoutta on mahdollista tutkia myös syvemmin esimerkiksi peilaamalla sitä aiemmin kirjoitettuun, pohtimalla ovatko esitetyt kuvat tuoreita ja onko tekstin rytmiikka tasapainossa. Onko kieli vahvaa ja tyyli omaperäistä?
Jokainen ei voi olla runoilija kuten jokainen ei voi olla kirjailijakaan. Runoutta ja kirjallisuutta voi silti harrastaa kuka tahansa niin lukien kuin kirjoittaenkin.
Lyriikan harrastajille voisin tarjota yhden parhaista kuulemistani kirjoittamistaan hioville tarkoitetuista neuvoista: Kill your darling.
Eli: Kun olet kirjoittanut uuden runon poista siitä mielestäsi paras rivi. Toimiiko se edelleen?