Jokainen meistä uskoo johonkin, koska meillä jokaisella on oma käsityksemme maailmankaikkeudesta. En siis puhu nyt uskosta uskontona.
Joku voi sanoa että en usko Jumalaan, toinen sanoo että uskon raamattuun, yhtä lailla näitä molempia kuitenkin yhdistää tietoisuus itsestä ja ympäröivästä maailmasta. Aistit, ja niiden kautta saatu tieto prosessoidaan jokaisen aivoissa omanlaisekseen maailmankuvaksi, ja käsitykseksi olevaisuudesta.
Usko onkin mielestäni henkilökohtainen käsitys olevaisuudesta, ja jokaisella meistä sellainen on. Siksi jokaisessa meistä on uskoa, johonkin.
Joku voi sanoa että en usko Jumalaan, toinen sanoo että uskon raamattuun, yhtä lailla näitä molempia kuitenkin yhdistää tietoisuus itsestä ja ympäröivästä maailmasta. Aistit, ja niiden kautta saatu tieto prosessoidaan jokaisen aivoissa omanlaisekseen maailmankuvaksi, ja käsitykseksi olevaisuudesta.
Usko onkin mielestäni henkilökohtainen käsitys olevaisuudesta, ja jokaisella meistä sellainen on. Siksi jokaisessa meistä on uskoa, johonkin.
Vastaukset 37
Vanhimmat
mutta silloin usko kohdistuu olemattomiin, siihen liittyy palvontariittejä tms. tuo usko onkin vääristynyt, siitä on tullut uskonto.
>>silloin usko kohdistuu olemattomiin
on uskiksen harhainen mieli. Tuon mielen ulkopuolelle ei Jumala yletä.
Ne tiedot olevaisuudesta, joita meillä ei ole, ovat sitä uskoa. Tavallaan usko paikkaa aukot tiedossa, ja tästä kokonaisuudesta muodostuu sitten käsitys olevaisuudesta, sen synnystä ja luonteesta.
Mielenkiintoista on se että jokaisella on oma henkilökohtainen käsityksensä olevasta, ja uskon ja tiedon rajaa on siten hankala määrittää yleisesti hyväksyttävillä kriteereillä.
Esimerkiksi: Kun näemme punaista, niin onko jokaiselle punainen oma kokemuksensa? Jos näkisin punaisen jonkun toisen silmin ja käsittelisin punaisen käsitteen ja havainnon uudessa mielessäni, näkisinkö jotain uutta?
tuo punainen olisi jokaiselle erilainen kokemus.
Kuvailihan eräs naisystäväni saamaansa orgasmia valkoisen isona levynä.
Mutta uskoon verrattuna asia eroaa sikäli että "punainen" tai "orgasmi" ovat olemassaolevia asioita. Ainoastaan tulkinta ja kokemukset vaihtelevat.
Toisaalta jos ajattelen että saan huomenna uusia kokemuksia punaisesta väristä tai orgasmista, se on uskon asia.
uskalias uskovainen on ervokas, koska jonkun pitää kertoa ihmisille totuus, eikä se jää kenenkään ihmisen mieleen, vaan toiset ulottuvuudet löytyy kyllä kunhan ihminen kuolee.
ellei ole sellaista uskaliasta uskovaista ei kuule totuuttakaan kovin helpolla koska eihän sitä ateistit ymmärrä.
Jo oli miten hurjoo oli niin totuus se ei pala tulessakaan!
eikä se miten te lensitte sieltä ateistien paikasta huumorin sävyttäminä ulos tee Nassestakaan kovin etevää uskosta kertojaa tässä paikassa!
Mihinkäs sinä sitten uskot?
Onko Nassen ja Katto Kassinen kin veljiä?
http://www.hkt.fi/ohjelmisto/luearvostelu.mhtml?KEY=katt-2023146477
http://www.menolippu.fi/showevent.asp?id=587
Uskominen on tavallinen psykedeeli arkipäivän ilmiö: uskot esim. muistojasi, oppimaasi ja luotat todennäköisyyksiin (ettei Suomessa purkaudu tulivuoria).
Uskonto on oppirakennelma, sisältäen mahd. moraalikoodeksin, pyhän jumaltaruston tai useita, käsityksen maailman järjestyksestä ja ihmisen osasta siitä. Lisäksi ns. valtauskontoihin sisältyy myös yhteisöllinen rahankäyttö tarve/velvoite, eli se maksaa.
Puhuin uskosta, en uskonnosta. Usko voi tosin pohjautua uskontoon, mutta se osoittaa mielestäni vain kykenemättömyyttä muodostaa omaa maailmankuvaa.
Uskominen on tyystin toisenlaatuinen ilmiö kuin
uskonnollisen vakaumuksen mukainen maailman katsomus kuului siihen jumaluuksia eli ei. Ota huomioon, että viimekädessä jokainen muodostaa ja soveltaa ihan itse omassa elämässään ja omassa milessään sitä kulttuurista kamaa, jota myös osin uskonnoksikin voi nimittää.
Uskominen on, kuten voit helposti omaltakin kohdaltasi todeta, tavanomaista luottamusta omien kokemustesi autenttisuuteen sekä yleisten elämänilmiöiden todennäköiseen tapahtumiseen. Voisi myös väittää, että jumaluskoisuus eroaa tästä uskomisesta oppimaansa, kokemustensa aitouteen (siis muistoihinsa), tulevaisuuden todennäköisyyksiin,
sillä
se ei näytä pohjautuvan usein edes mystisiin, uskonnollisiin kokemuksiin, vaan pelkästään sinnikkääseen propagandaan. Vrt. "usko tulee kuulemisesta" -hokema.
Voihan tosin olla, että olen käsittänyt uskomisen määritelmäsi väärin. Korjannet.
Olet aivan oikeassa. Jokaisen meistä on loppujen lopuksi uskottava selviytyäksemme arkipäivän elämästä meille välitettyyn tietoon. Ja kantapään kautta koettuna tieto saattaa osoittautua täysin epäkelvoksi tai paikkansapitäväksi.
Ja tämän tiedon siivilöintiin riittää terve maalaisjärki.
Eli puhutaan aistien välittämästä tiedosta, jonka kokoojana aivomme toimivat.
Mitä uskontojen välittämään tietoon tulee meillä on täydet valmiudet vastaanottaa sekkunttimurto-osatietoa myös intuition avulla.
Tieteentekijämmehän pähkäilevät, että tietoisuuden tutkinta, eli mitä se on, on tämän päivän tieteen haastavin ongelma (Antti Revonsuo).
Tarvitseeko tietoisuus ollenkaan aivoja? Vai onko se olemassa ilman aivojakin?
"Tarvitseeko tietoisuus ollenkaan aivoja? Vai onko se olemassa ilman aivojakin?"
Niinnettä: missä sielu asuu?
Tajunnantutkija Antti Revonsuo (YLE Teema) oli sitä mieltä, että tajunnan synnyttäjänä toimii aivot.
Eli kun kuolemme myös tajuntamme katoaa ja meitä ei senjälkeen ole enää olemassa missään maailmankaikkeuden eri tasoissa.
Tutkittujen ruummiistapoistumiskokemusten mukaan meillä on seuraavakin kerros.
Näitä kokemuksia on selitetty jos jollakin tavalla.
Muistan erään kertomuksen jossa kuolleesta heränyt kertoi kaiken sen mitä hänelle oli elvytyksen aikana tehty ja kertoi myös leijailleensa sairaalan katon tasolla ja huomanneensa sen räystäälle heitetyn kengän. Siellähän se oli.
Näyttelijä Shirley McLine kertoi tv:ssä pystyvänsä omalla tahdollaan samaan.
Hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa tämänkaltaista kykyä pidetään aivan luonnollisena ilmiönä.
Kysymyksen, niinettä missä sielu asuu, sijaan voisi oikeastaan kysyä missä maailmankaikkeuden energiatasoissa haluamme viettää aikaamme.
"Kysymyksen, niinettä missä sielu asuu, sijaan voisi oikeastaan kysyä missä maailmankaikkeuden energiatasoissa haluamme viettää aikaamme."
Niin, kristinuskon elämäkielteisyyshän on nimenomaan siinä, ettei eletä tätä elmää tässä ja nyt, vaan haahuillaan johonkin tulevaisuuteen, ja mahdollisesti pyhempään, ylempään energiatasoon. Sama minua närästää myös näissä mainitsemissasi itäisissä ruumiinkieltämiskulttuureissa.
Eli, vastauksessasi taustalla on taitavasti verhoiltu arvostelu sinällään maallista ja sinällään ruumiillista kohtaan.
Mitä pahaa maallisessa, maassa, luonnossa, kasvussa on? Mitä peruspahaa on ihmisen ruumiissa, sillä ajattelu, mielikuvitus, mielikuvat, puhe kaikki sekin on ruumiillista, solullista toimintaa. Ihminen ei ole olemassa millään jumalisella tai sen kummemmin jumalattomallakaan energiatasolla ilman ruumistaan (mikä tosin lahotessaan jatkaa materiaansa keräämänsä energian luovuttamista.)
Viimekädessä arvosteleva kommenttisi paljastaa hyvin dualistinen maailmankuvan: henki vs. materia. Vastineeksi voisin kysyä, että millä tavalla ne elollisessa ilmenevät, että missä raja menee? Sama ongelma on käsittää, että aika ja avaruus voitaisiin jotenkin irrottaa toisistaan, vaikka ne ovatkin samaa ilmiötä, aina. Mittaamalla ja määrittelemällä ei päästä eroon siitä, että dualistinen kausaliteetti on vain yksinkertainen ihmisen ajattelun malli, ei siis edes mikään relevantti kartta todellisuudesta. (Ja muuten, mittaamista ja määrittelemistä varten nämä yksinkertaistukset on alunalkaen kehitettykin.)
"Tajunnantutkija Antti Revonsuo (YLE Teema) oli sitä mieltä, että tajunnan synnyttäjänä toimii aivot.
Eli kun kuolemme myös tajuntamme katoaa ja meitä ei senjälkeen ole enää olemassa missään maailmankaikkeuden eri tasoissa."
Olen samaa mieltä (vaikka aivojen tilalle sijoittaisin sanan hermosto, yhdessä lihaksiston, luuston ja verenkierron kanssa)(nääs mitkään aivot eivät toimi yksikseen, ilman kokonaista ruumista), mutta tämä kirjoittamasi on ristiriidassa edellisen lainauksen kanssa. Lisäksi se on hyvin epäkristillinen ajatus, mikäli se on omasi ja/tai jaat sen. Yllättävää, jos uskot raamattuun ja kuitenkin ajattelet näin.
Toisaalta: tajunta ei ole täysin sama asia kuin olemassaolo. Se on käsitys meidän omasta olemassaolostamme.
"Tajunnantutkija Antti Revonsuo (YLE Teema) oli sitä mieltä, että tajunnan synnyttäjänä toimii aivot.
Eli kun kuolemme myös tajuntamme katoaa ja meitä ei senjälkeen ole enää olemassa missään maailmankaikkeuden eri tasoissa."
Tarkottikohan hän kenties että kun kuolemme,niin aivomme ei enää ota ärsykkeitä vastaan,jossa muokkautuu tajuntamme?Eli tajunta ei mihinkää katoa...se lakkaa olemasta,koska aivot eivät saa ärsykkeitä sitä muokatakseen.??
Mitä ihmiselämään tulee sehän on täynnä tavoitteita ja odotuksia niihin sisältyvine ponnisteluineen TÄLLÄ PLANEETTAjärjestelmäTASOLLA. Yltääksemme parhaisiin suorituksiimme tarvitsemme siihen opetusta kuin myös meitä rakastavia ja hyväksyviä lähimmäisiämme.
Syytit minua taitavasti verhoillusta arvostelusta maallisuutta ja ruummiillisuutta kohtaan.
Mitä tämänkaltaiseen arvosteluun tulee, tästä arvostelustahan lähimmäisemme pitävät huolta aina kansallisia organisaatioitamme myöten vauvasta vaariin. Sen kun kuuntelemme ja otamme opiksemme.
Kymmenen pinnaa synnyttyämme ja kasvu-painokäyrä keskiasrvossa, sanavaraston keskiarvokehittyminen jne.
Luokittelit minut myös dualistisen maailmankuvan omaavaksi, eli descartesilaiseksi antamani maailmankuvan perusteella. Millä perusteella?
Vastineeni perusteella luokittelit minut myös epäkristilliseksi.
Kristillinen olen siinä mielessä, että Jeesuksen opetus ei ole ristiriidassa sen opetuksen suhteen mitä tulee ns. hyvän elämän perusrakenneopetukseen jo ennen Jeesusta ja mitä tulee maallisen ruumiin jättämisen jälkiseurauksiin.
ja mitä muutenkin tulee Jeesuksen opetuksien soveltamiseen arkipäivääni, tieto peuhaa joka tasolla.
Ja niiden sanojan sijaan, joita tuhlaamme mielessämme lähimmäistemme arvosteluun ja luokitteluun, voimme toiminnallamme olla mukana vahvistamassa lähimmäisemme parhaita puolia ja tukemassa häntä hänen kohtaamassaan arkipäivässä.
Kun toiiminta perustuu vastavuoroisuuteen siinä on todellista elämänvoimaa.
Yksi asia on fakta. Lähimmäisarvostelun hallitsee jokainen.
Viestillään Antti Revonsuo tarkoitti, että hänen mielestään tajuntamme synnyttäjänä tomivat aivomme, eli tietoisuus itsestämme, ympäristöstämme, olemassaolostamme ja maailmankaikkeudesta päättyy ruumiimme kuolemaan.
Sain vain ristiriitaisen käsityksen aiemmasta viestistäsi kun sanoit että tajunta "katoaa"...
Mitäs mieltä muuten oot anan "ajatuksesta"?
"Luokittelit minut myös dualistisen maailmankuvan omaavaksi, eli descartesilaiseksi antamani maailmankuvan perusteella. Millä perusteella?"
Kommenttisi perusteella. Olemme taas kauha ja lusikka -ilmiön liepeillä: yritin jatkaa lausumastasi johdatella siitä tulkintaa ja esittää lyhyehkösti hieman perusteita. Haluatko, että siteeraan itseäni? Eli, se mitä kirjoitat on se mitä kirjoitat. Voit itse henkilönä olla vaikka neljän lukioikäisen tyttären tertsetti: en väitä sinusta mitään (tai jos kömmähdänkin, yritän parantaa tapani.) Toisaalta, minua nyt eivät nämä varsinaisesti nämä tekniset kohteliaisuudet jaksa kovin kauaa kiinnostaa, että jollei ole jauhettavaa, menen karkkikauppaan. ("Väität minusta sitä ja tätä" "Väitteesi päläpälä loukkaa pili palia" jutut asian vierestä. Varsinainen asiahan on edelleenkin sinulta vastaamatta, eli se ruumis vs. henki arvottaminen).
Descartes'sta en maininnut mitään. Hilpeähkösti laitamyötäilevä tulkintasi on todella ikiomasi. Dualismi on kyllä ihan kristinuskonkin dogmatiikan perusajatus.
"Vastineeni perusteella luokittelit minut myös epäkristilliseksi."
Tarkistetaanpas. Kirjoitin, että **mutta tämä kirjoittamasi on ristiriidassa edellisen lainauksen kanssa. Lisäksi se on hyvin epäkristillinen ajatus, mikäli se on omasi ja/tai jaat sen. Yllättävää, jos uskot raamattuun ja kuitenkin ajattelet näin.** Jos olet toista mieltä tulkinnastani, voisitko kertoa, mitä mieltä olet, etkä arvostella olemattomia tulkintoja. (Eli puhe oli tietoisuudesta, joka sammuu ihmisen kuollessa.)
"Yksi asia on fakta. Lähimmäisarvostelun hallitsee jokainen."
;D
Tiedätkös, varsinainen vitsi on, että olen todellakin yrittänyt vilpittömästi vain ja ainoastaan keskustella asiasta. Kerjäätkö verta nenästäsi (metaforisesti) ja miksi sinun pakko yrittää näin aktiivisesti olla pysymättä asiassa?
Yritän muistaa jatkossa olla vastaamatta nimimerkin Elohiiri kirjoitelmiin, jos provosoidut ihan provosoitumisen takia.
Kysyit mitäs mieltä olen anan "ajatuksesta"?
Koska käyttämiesi sanojen merkitys on minulle tuntematon en pysty vastaamaan kysymykseesi.
Mitä tulee tajunnan katoamiseen kun ihminen kuolee, se on Antti Revonsuon käsitys, ei minun.
mitä itse luulet tajunnalle käyvän kun ihmisen ruumis kuolee?
>>Missäkö sielu asuu?>Eli kun kuolemme myös tajuntamme katoaa ja meitä ei senjälkeen ole enää olemassa missään maailmankaikkeuden eri tasoissa.>Tutkittujen ruummiistapoistumiskokemusten mukaan meillä on seuraavakin kerros. >Näyttelijä Shirley McLine kertoi tv:ssä pystyvänsä omalla tahdollaan samaan.>Hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa tämänkaltaista kykyä pidetään aivan luonnollisena ilmiönä.>Kysymyksen, niinettä missä sielu asuu, sijaan voisi oikeastaan kysyä missä maailmankaikkeuden energiatasoissa haluamme viettää aikaamme.
>>Kristillinen olen siinä mielessä, että Jeesuksen opetus ei ole ristiriidassa sen opetuksen suhteen mitä tulee ns. hyvän elämän perusrakenneopetukseen jo ennen Jeesusta ja mitä tulee maallisen ruumiin jättämisen jälkiseurauksiin.
>>Mitä tulee tajunnan katoamiseen kun ihminen kuolee, se on Antti Revonsuon käsitys, ei minun.
>>Aistit, ja niiden kautta saatu tieto prosessoidaan jokaisen aivoissa omanlaisekseen maailmankuvaksi, ja käsitykseksi olevaisuudesta>Menee toki, se ilmiö on vain aivojen sähkökemiaallinen ilmiö, ei ilmiö jumalista.
on itsekin vetänyt asiasta johtopäätökset, eipä sillä nicillä ole täällä ketään näkynyt.
>>on itsekin vetänyt asiasta johtopäätökset, eipä sillä nicillä ole täällä ketään näkynyt.
Sinä osasit viimeinkin herättää sitä huumorintajua tänne tylsyyteen.
Ihmiset voivat kirjoitella tänne vaikka minkäkaisella nimimerkillä, jos se niitä huvittaa.
kerro se linkki jossa hän väitti sellaista että tuohon vitsiin voi uskoa yhtään!
Eerolaiselta kun tapaat, älä yritäkään onkia "sisäpiirin" tietoa minulta, tai ainahan voit tehdä "nettitutkimusta" asiasta.