Itse olen käynyt siviilipalveluksen monestakin syystä, mutta...
Olen sitä mieltä, että palvelusikää pitää nostaa. Olisin todennäköisesti (= 90%) mennyt armeijaan vasta valmistumisen jälkeen, jolloin olisin automaattisesti ajautunut minua kiinnostavalle uralle.
En olisi myöskään sulkenut pois mahdollisuutta pitää armeijaa työpaikkana, mutta nyt näin - menettivät korkeakouluopiskelijan ja uskoisin, että armeijassakin on kysyntää koulutetulle väestölle varsinkin tutkimuspuolella.
Ja ihan vain siitä syystä, että harvapa meistä vielä lukiossakaan vielä tietää, mikä isona tulee. Tuleeko sopankeittäjä vai atomi-insinööri.
Sinänsä harmittaa, että menin siviilipalvelukseen, kun sitä saa aina ja aina selitellä kaikille, mutta siinä mielessä ihan oikea valinta, etten mennyt opiskelemaan väärää alaa. Työkokemus ja ammattilaisten seuraaminen ko. alasta antoi oikeamman kuvan kuin mitä lukion ammatinvalintaohjauksessa kuulee tai esitteistä lukee. Siinä mielessä en ole turhaan sitten opiskellut kuutta vuotta ja todennut sen jälkeen, että ohoh tulipas opiskeltua ihan väärää alaa. Positiivista tässä mielessä.
Mutta armeija työpaikkana kyllä kiinnostaisi, mutta valitettavasti siihen ei enää ole mahdollisuutta, koska olen suorittanut siviilipalveluksen. Jälkeenpäin ajateltuna, minun olisi vain kannattanut lykätä ja lykätä palvelukseen astumista sen sijaan, että kävin siviilipalveluksen, joka silloin parhaiten sopi elämääni. Niin, jotkut 18 vuotiaat elävät jo omassa asunnossa eikä enää vanhempien luona! Joten ei siitä niin vaan lähdetä armeijaan puoleksi vuodeksi! Kuten minun tapauksessani. Ihan vain tällainen yksinkertainen asia: Mihin olisin esimerkiksi koirani laittanut siksi aikaa? Entä kuka olisi hoitanut velanmaksuni sillä välin? Jollain euron päivärahallako olisin niitä lyhentänyt? Että ei se vain kaikille ole yhtä suoraviivaista, pedataan peti istutaan ruokapöytään ja äiti laittaa aamiaisen. Pakataan laukku ja noustaan bussiin..
Tässä mielessä voisi ihmiset vähän miettiä myös sitä, miksi jotkut valitsevat armeijan sijasta siviilipalveluksen. Vanhempien luona asuville AIKUISILLE tuo mitään ongelmaa tuota lähteä vaikka 3 vuodeksi maailmankiertueelle, mutta yritäpäs samaa yksin asuvana, ja silloin kun on velvollisuuksia hoidettavana.
Ensinnäkin tässä mielessä olisi paljon parempi, että henkilöt, jotka tietävät, etteivät jää kortistoon peruskoulun jälkeen vaan aikovat jatkaa opiskeluita pitempään, niin palvelukseen astumisikää pitäisi nostaa. Ainahan lykkäystä voi pyytää, mutta miettikääpä sitä asetelmaa missä on koulutettu 26-28-vuotias mies 18-vuotiaiden joukossa. Ei ihan ole toimiva yhtälö.
Koulutetuille, vanhemmille miehille pitäisi olla ihan oma linjansa palveluksessa, jossa käyvät nämä perusasiat keskenänsä, jottei ikähaarukka ole siellä teinien päässä. Peruskoulutuksen jälkeen ajautuvat sitten kukin omalle pääpainoalueelleen tai tekevät mitä sitten tykkäväät, jos eivät ole ajatelleet sen koommin armeijauraa tai asemaa armeijassa.
Vai onko tässäkin jälleen kerran taka-ajatuksena se, että mahdollisimman nuoria, jotka eivät osaa vielä päättää itse omasta elämästään ja tekevät niin kuin kaveritkin? Siltä se vähän tuntuu, että armeija pelkää sitä, että jos ikähaarukkaa nostetaan, seuraa siitä kieltäytyminen armeijasta. Ehkä näin, osaavathan jo monet silloin käyttää omaa päätänsä. Helppohan se on 17-18-vuotiaille syöttää pajunköyttä.
No, ei sentään olla samassa tilanteessa kuin USA, jossa värvätään kaduilta väkeä täysin valehdellen armeijasta. Mutta eipä tämä nykyinenkään käytäntö palvele nuoria miehiä yhtään sen enempää.
Taloudellisesti varmasti kannattavaa värvätä suoraan koulusta, mutta entä pitkällä tähtäimellä? Kuinka monen aikeet koulutuksesta ovat jäänneet sen siliän tien? Kuinka moni opiskelua ajatellut on armeijan jälkeen päätynyt työelämään sen sijaan, että olisi hankkinut sen koulutuksen? Tiedän moniakin koulukavereitani, joilla oli haaveita, mutta edelleen toteutumatta, koska armeija iski pahaan väliin. Siellä laiskostui eikä opiskelu sen jälkeen enää maittanutkaan. Lukion papereilla kun ei paljon tee mitään.. Enemmin tai myöhemmin nykyaikana joutuu työkkärin kanssa tekemisiin ja hankala löytää työpaikkaa, kun ei ole mitään koulutusta - yksin työkokemuskaan ei aina riitä.
Tässä mielessä pitäisi miettiä jotain uutta värväystoimintatapaa:
a) perus- / ammattikoululaiset -> armeijaan suoraan koulusta, kun ovat oikean ikäisiä
b) lukiossa opiskelevat ja valmistuvat -> palvelukseen astumisikä suoraan pari vuotta korkeampi, jotta ehtii jatkamaan jatkokoulutukseen. Sen jälkeen mahdollinen lykkäys valmistumiseen saakka tai henkilö käy kesken opiskelujen suorittamassa armeijan.
Olisikin kiva nähdä jotain tilastoja siitä, kuinka moni lukiolainen mies/poika on armeijan jälkeen jättänyt opiskelut ja, kuinka moni on edelleen opiskellut. Kuinka moni päätynyt keskiasteen ammattikouluun sen sijaan, että hankkisi korkeamman tutkinnon. JA kuinka moni lukiosta valmistunut, armeijaa lykännyt, on hankkinut korkeamman tutkinnut kuin keskiaste. Ts. miten armeija korreloi ylempien tutkintojen määrään - vaikuttaako mitenkään vai vähentääkö nuorten opiskeluinnostusta.
Toisaalta joudutaan miettimään sitäkin, mikä vaikutus koulutuksella on siihen, missä määrin ollaan kiinnostottu armeijasta vai onko jo sen verran kypsä, että näkee asiat eritavoin kuin nuorimies. Toisaalta myös armeija opiskelun jälkeen voi olla rentouttavaa, kun ei tarvitse suoraan alkaa etsimään työpaikkaa vaan voi viettää ns. sapattivuoden tehden täysin muuta kuin päntätä kaavoja tai mitä kukin sitten tekeekään. Lisäksi omaa koulussa oppimaansa voi jopa päästä käytännössä kokeilemaan armeijassa, jos vain koulutus vastaa armeijassa sopivaa linjaa. Voi myös helpottaa työnhaussa, kun on vajaan vuoden - vuoden päivät käytännössä työskennellyt omaa alaansa.
Tässäkin mielessä harmittaa, etten lykännyt armeijaan menoa, mutta turha sitä on miettiä. Mennyt on mennyttä ja nenä vain eteenpäin :D
Sitähän ei tiedä, vaikka päätyisi poliisiin töihin - sinnekään kun ei enää nykyään automaattisesti vaadita armeijaa. Tosin en "rivipoliisiksi" vaan tutkimuspuolelle. Eihän sitä koskaan tiedä ;)
Mutta joo.. Asian ydin oli siinä, moni henkilö voisi ajatella välistä niinkin päin, ettei siviilipalvelusmies tarkoita automaattisesti "laiskaa lorvijaa, jota ei kiinnosta mikään". En edes tiedä, mistä tuollainen kuva on muodostunut, koska eivät kaikki siviilipalvelusmiehet kärsi masennuksesta ym. psyykkisistä ongelmista, jonka takia ovat siviilipalvelukseen joutuneet armeijan sijaan. Kyllähän näitäkin tapasi, mutta varsin moni kaveri, oli kyllä ihan tavallinen mies siinä missä muutkin. Joten ei anneta näiden muutaman aatteellisen kukkaislapsen kuitenkaan vaikuttaa koko asenteeseen siviilipalveluksesta.
Olen sitä mieltä, että palvelusikää pitää nostaa. Olisin todennäköisesti (= 90%) mennyt armeijaan vasta valmistumisen jälkeen, jolloin olisin automaattisesti ajautunut minua kiinnostavalle uralle.
En olisi myöskään sulkenut pois mahdollisuutta pitää armeijaa työpaikkana, mutta nyt näin - menettivät korkeakouluopiskelijan ja uskoisin, että armeijassakin on kysyntää koulutetulle väestölle varsinkin tutkimuspuolella.
Ja ihan vain siitä syystä, että harvapa meistä vielä lukiossakaan vielä tietää, mikä isona tulee. Tuleeko sopankeittäjä vai atomi-insinööri.
Sinänsä harmittaa, että menin siviilipalvelukseen, kun sitä saa aina ja aina selitellä kaikille, mutta siinä mielessä ihan oikea valinta, etten mennyt opiskelemaan väärää alaa. Työkokemus ja ammattilaisten seuraaminen ko. alasta antoi oikeamman kuvan kuin mitä lukion ammatinvalintaohjauksessa kuulee tai esitteistä lukee. Siinä mielessä en ole turhaan sitten opiskellut kuutta vuotta ja todennut sen jälkeen, että ohoh tulipas opiskeltua ihan väärää alaa. Positiivista tässä mielessä.
Mutta armeija työpaikkana kyllä kiinnostaisi, mutta valitettavasti siihen ei enää ole mahdollisuutta, koska olen suorittanut siviilipalveluksen. Jälkeenpäin ajateltuna, minun olisi vain kannattanut lykätä ja lykätä palvelukseen astumista sen sijaan, että kävin siviilipalveluksen, joka silloin parhaiten sopi elämääni. Niin, jotkut 18 vuotiaat elävät jo omassa asunnossa eikä enää vanhempien luona! Joten ei siitä niin vaan lähdetä armeijaan puoleksi vuodeksi! Kuten minun tapauksessani. Ihan vain tällainen yksinkertainen asia: Mihin olisin esimerkiksi koirani laittanut siksi aikaa? Entä kuka olisi hoitanut velanmaksuni sillä välin? Jollain euron päivärahallako olisin niitä lyhentänyt? Että ei se vain kaikille ole yhtä suoraviivaista, pedataan peti istutaan ruokapöytään ja äiti laittaa aamiaisen. Pakataan laukku ja noustaan bussiin..
Tässä mielessä voisi ihmiset vähän miettiä myös sitä, miksi jotkut valitsevat armeijan sijasta siviilipalveluksen. Vanhempien luona asuville AIKUISILLE tuo mitään ongelmaa tuota lähteä vaikka 3 vuodeksi maailmankiertueelle, mutta yritäpäs samaa yksin asuvana, ja silloin kun on velvollisuuksia hoidettavana.
Ensinnäkin tässä mielessä olisi paljon parempi, että henkilöt, jotka tietävät, etteivät jää kortistoon peruskoulun jälkeen vaan aikovat jatkaa opiskeluita pitempään, niin palvelukseen astumisikää pitäisi nostaa. Ainahan lykkäystä voi pyytää, mutta miettikääpä sitä asetelmaa missä on koulutettu 26-28-vuotias mies 18-vuotiaiden joukossa. Ei ihan ole toimiva yhtälö.
Koulutetuille, vanhemmille miehille pitäisi olla ihan oma linjansa palveluksessa, jossa käyvät nämä perusasiat keskenänsä, jottei ikähaarukka ole siellä teinien päässä. Peruskoulutuksen jälkeen ajautuvat sitten kukin omalle pääpainoalueelleen tai tekevät mitä sitten tykkäväät, jos eivät ole ajatelleet sen koommin armeijauraa tai asemaa armeijassa.
Vai onko tässäkin jälleen kerran taka-ajatuksena se, että mahdollisimman nuoria, jotka eivät osaa vielä päättää itse omasta elämästään ja tekevät niin kuin kaveritkin? Siltä se vähän tuntuu, että armeija pelkää sitä, että jos ikähaarukkaa nostetaan, seuraa siitä kieltäytyminen armeijasta. Ehkä näin, osaavathan jo monet silloin käyttää omaa päätänsä. Helppohan se on 17-18-vuotiaille syöttää pajunköyttä.
No, ei sentään olla samassa tilanteessa kuin USA, jossa värvätään kaduilta väkeä täysin valehdellen armeijasta. Mutta eipä tämä nykyinenkään käytäntö palvele nuoria miehiä yhtään sen enempää.
Taloudellisesti varmasti kannattavaa värvätä suoraan koulusta, mutta entä pitkällä tähtäimellä? Kuinka monen aikeet koulutuksesta ovat jäänneet sen siliän tien? Kuinka moni opiskelua ajatellut on armeijan jälkeen päätynyt työelämään sen sijaan, että olisi hankkinut sen koulutuksen? Tiedän moniakin koulukavereitani, joilla oli haaveita, mutta edelleen toteutumatta, koska armeija iski pahaan väliin. Siellä laiskostui eikä opiskelu sen jälkeen enää maittanutkaan. Lukion papereilla kun ei paljon tee mitään.. Enemmin tai myöhemmin nykyaikana joutuu työkkärin kanssa tekemisiin ja hankala löytää työpaikkaa, kun ei ole mitään koulutusta - yksin työkokemuskaan ei aina riitä.
Tässä mielessä pitäisi miettiä jotain uutta värväystoimintatapaa:
a) perus- / ammattikoululaiset -> armeijaan suoraan koulusta, kun ovat oikean ikäisiä
b) lukiossa opiskelevat ja valmistuvat -> palvelukseen astumisikä suoraan pari vuotta korkeampi, jotta ehtii jatkamaan jatkokoulutukseen. Sen jälkeen mahdollinen lykkäys valmistumiseen saakka tai henkilö käy kesken opiskelujen suorittamassa armeijan.
Olisikin kiva nähdä jotain tilastoja siitä, kuinka moni lukiolainen mies/poika on armeijan jälkeen jättänyt opiskelut ja, kuinka moni on edelleen opiskellut. Kuinka moni päätynyt keskiasteen ammattikouluun sen sijaan, että hankkisi korkeamman tutkinnon. JA kuinka moni lukiosta valmistunut, armeijaa lykännyt, on hankkinut korkeamman tutkinnut kuin keskiaste. Ts. miten armeija korreloi ylempien tutkintojen määrään - vaikuttaako mitenkään vai vähentääkö nuorten opiskeluinnostusta.
Toisaalta joudutaan miettimään sitäkin, mikä vaikutus koulutuksella on siihen, missä määrin ollaan kiinnostottu armeijasta vai onko jo sen verran kypsä, että näkee asiat eritavoin kuin nuorimies. Toisaalta myös armeija opiskelun jälkeen voi olla rentouttavaa, kun ei tarvitse suoraan alkaa etsimään työpaikkaa vaan voi viettää ns. sapattivuoden tehden täysin muuta kuin päntätä kaavoja tai mitä kukin sitten tekeekään. Lisäksi omaa koulussa oppimaansa voi jopa päästä käytännössä kokeilemaan armeijassa, jos vain koulutus vastaa armeijassa sopivaa linjaa. Voi myös helpottaa työnhaussa, kun on vajaan vuoden - vuoden päivät käytännössä työskennellyt omaa alaansa.
Tässäkin mielessä harmittaa, etten lykännyt armeijaan menoa, mutta turha sitä on miettiä. Mennyt on mennyttä ja nenä vain eteenpäin :D
Sitähän ei tiedä, vaikka päätyisi poliisiin töihin - sinnekään kun ei enää nykyään automaattisesti vaadita armeijaa. Tosin en "rivipoliisiksi" vaan tutkimuspuolelle. Eihän sitä koskaan tiedä ;)
Mutta joo.. Asian ydin oli siinä, moni henkilö voisi ajatella välistä niinkin päin, ettei siviilipalvelusmies tarkoita automaattisesti "laiskaa lorvijaa, jota ei kiinnosta mikään". En edes tiedä, mistä tuollainen kuva on muodostunut, koska eivät kaikki siviilipalvelusmiehet kärsi masennuksesta ym. psyykkisistä ongelmista, jonka takia ovat siviilipalvelukseen joutuneet armeijan sijaan. Kyllähän näitäkin tapasi, mutta varsin moni kaveri, oli kyllä ihan tavallinen mies siinä missä muutkin. Joten ei anneta näiden muutaman aatteellisen kukkaislapsen kuitenkaan vaikuttaa koko asenteeseen siviilipalveluksesta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse olin armeijassa vasta 26-vuotiaana. Takana akateeminen loppututkinto ja neljä vuotta alan työkokemusta. Oikeastaan mitään ongelmia ei ollut siinä että oli 18-20 -vuotiaiden keskuudessa. Lähinnä vain helpotti elämää kun muut tietyllä tavalla kunnioittivat vanhempaa kaveria.
Niin ja onhan 26-vuotias oikeasti aivan samalla tavalla nuori kuin nämä paljon parjatut 18-vuotiaat (ja sitä paitsi kun itse suoritin asevelvollisuutta, niin suurin osa meistä oli about 20-vuotiaita, ainakin armeijan loputtua). Muistaakseni alokkaista jotkut oli noin 25 vuoden iässä ja aivan yhtä lapsellisilta ne kyllä tuntuivat.
Mielenkiintoinen kirjoitus, ja asiallinen, josta iso plussa! :)
Mielestäni palvelusikä on se mikä on, sen takia koska se aina ollut niin. Samoin koko armeija. Se on pakollinen koska se on aina ollut. Ja kaikki jotka armeijasta kieltäytyvät, haukutaan maanpettureiksi, koska niin on aina haukuttu. Näin se vain on, niin naurettavalta kuin se tuntuukin.
Jos palvelusikää nostettaisi, niin moni olisi jo armeija iässä vakituisessa työssä tai opiskelemassa, joka taas vaikeuttaa tilannetta entisestään. Tuskin kovinkaan moni jäisi odottelemaan niin kauan kunnes tulee inttiin lähtö. Ratkaisuna olisi edelleen lykkäys, eli hyötyä ei juurikaan olisi.
Ja mitä sivariin tulee, ei sitä tarvitse selitellä tai puolustella yhtään kenellekkään. Jokainen tekee omat valintansa. Oli sitten laiska lorvija tai kunnon kansalainen, jokaisella on oikeus omaan valintaan.
Myös varsin yleinen harhaluulo on se, etteivät sivarit muka ole suorittaneet kansalaisvelvollisuuttaan ja ovat mukamas maanpettureita koska eivät menneet armeijaan.
-Väärä vastaus, 0 pistettä, ei voittoa!
Ovatko kaikki sivarit siis laiskoja? Ei, eivät tosiaankaan ole. Ihmisen luonnetta ei voida määritellä sen perusteella miten palveluksensa suorittaa. Mutta ennakkoluulot eivät tule häviämään mihinkään.
Olen käsittänyt, että tällä hetkellä yliopiston käyvät, käyvät armeijan suunnilleen samassa suhteessa kún muutkin.
Tuollainen diskriminisointi olisi puhdasta mielivaltaa ja mahdotonta toteuttaa. Eihän edes merkittävä määrä yliopistoon menevistä koskaan valmistu sieltä jne. ... Ja jatketaanhan lukiosta myös amk:uun ja tavalliseen amikseen: kuinka he olisivat paremmassa asemassa peruskoulusta amikseen menneisiin nähden (jotka esim. jatkavat yleisesti tuonne amk:uun) jne. jne. ... ?
Tässä asiassa kaikki paitsi selkeys on mielivaltaa ja mahdonta toteuttaa. Ja selkeyden sekä melko hyvän poikkileikkauksen ikäluokasta paremmin mahdollistavaa järjestelmää ei ole.
Tyydytään siis tähän vähiten huonoon. Vaikka sivareita oltaisiinkin ;)