Koska otsikko "Uusi uskonto" sai kaikki aivan sekaisin ja puolustuskannalle niin vaihdetaan otsikkoa. Kysymys ei ole uudesta tai ainoasta oikeasta uskonnosta vaan yhdistävästä tekijästä.
Mikä yhdistää kaikkia uskontoja? Mistä uskonkappaleesta voimme olla kaikki yhtä mieltä? Ei tarvitse olla täsmälleen samaa mieltä aivan kaikista asioista. Vain yhdestä. Edes yhdestä...
Uskontoja tuntuu löytyvän yhtä paljon kuin on ihmisiä maailmassa.
Mikä yhdistää kaikkia uskontoja? Mistä uskonkappaleesta voimme olla kaikki yhtä mieltä? Ei tarvitse olla täsmälleen samaa mieltä aivan kaikista asioista. Vain yhdestä. Edes yhdestä...
Uskontoja tuntuu löytyvän yhtä paljon kuin on ihmisiä maailmassa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mikäli ei lasketa pois vakavasti mieleltään sairaita (myös ne, jotka kyseenalaistavat aivan kaiken, jota voi pitää jo hieman kieroutuneena) ja hallusinogeenien vallassa olevia, niin me kaikki olemme varmasti muutamista asioista samaa mieltä. Esimerkiksi siitä, että taivaalla loistaa öisin kuu, eikä patterikäyttöinen taskulamppu. Pihalla kasvaa puu, eikä kansanvelka. Kun lyömme päämme seinään alkaa nenästä valua verta, eikä polttoöljyä. Ja ehkä, jos oikein pinnistämme, saatamme päästä jonkinlaiseen yksimielisyyteen myös siitä, että ihmiset ovat ihmisiä, eikä heitä pitäisi kohdella aivan miten sattuu. Ehkä jopa siitä, ettemme koskaan pääse yksimielisyyteen ainoasta, oikeasta Jumalasta tai onko minkäänkaltaista jumalaa ylipäätään...
Voisimme olla samaa mieltä siitä että elämä on pyhä, kuten alempana väitin, joskin ivasin sitä että siitä ajatuksesta on tehty irvikuva.
Täällä on ihan turha esitättää yhtään ainoaa hyvää ajatusta, sillä sanoi mitä tahansa "kaikki" asettuvat puolustuskannalle.
Mielestäni kyllä yhteinen uskonto joka voisi ottaa siipiensä suojaan kaikki kuppikunnat olisi hyvä ajatus. Mutta koska se on MINUN mielestäni hyvä ajatus, tähän tulee vastaamaan useita joiden mielestä se on tyhmä ajatus. Pahoitteluni siitä jo etukäteen.
Sinulla ei ole uskottavuutta.
Miksi pitäisi olla jokin uskonto, joka kelpaa kaikille.
Mielestäni pitäisi kysyä, MIKÄ USKONTO PELASTAA? Löytyykö jokin sellainen uskonto, jonka sisällössä on pelastava voima?
Mihin sellaista uskontoa tarvitaan, joka ei pelasta ihmistä ja anna todellista mahdollisuutta iankaikkiseen elämään? Mikä tällaisen uskonnon tarkoitus olisi?
Miksi ei kysytä, mikä uskonto tarjoaa todellisen yhetyden elävään Jumalaan. Mitä sinä teet uskonnolla, jossa palvotaan patsaita tai ihmisiä tai kiviä ja kaatuneita puita?
Ainoa mahdollisuus löytää Jumala, on toimia niin kuin Jumala kehottaa toimimaan. Mitä ne ihmisen keksimät keinot saada yhteys Jumalaan auttaa, ei Jumala vastaa puhelimeen, eikä hän ilmesty sinulle puupölkkyä kumartamalla. Ei Jumala sinulle ilmesty vaikka mietiskelisit koko ikäsi tai tutkisit okkultiikkaa. Jumala on itse ilmoittanut, että ne hän ottaa yhteyteensä, jotka uskovat Jeesuksen Kristuksen. Ilman Jeesusta kaikki uskonnollisuus on pelkkää roskaa, ilman Jeesusta uskonnollisuudesta on enemmän haittaa kuin hyötyä, koska ilman Jeesusta se ei ole todellista.
Olen jo etukäteen pahoillani vastineestani, mutta niin metsä vastaa kun sille huutaa...
Mustavalkoinen kristillinen fundamentalismi on länsimaisen imperialistisen ajattelumaailman naurettavin asia! Kristinusko, vastaus kaikkeen! Hah!
Kyse ei edelleenkään ole minkään uskonnon yksinvaltiudesta, vaikka kuinka haluaisit oman uskontosi valloittavan maailman. Kun edes joku uskonto hyväksyisi muut uskonnot sellaisena kuin ne ovat. Silloin olisi otettu jo iso askel eteenpäin.
Pelastus ei taida olla yhteinen nimittäjä sanan varsinaisessa merkityksessä. Iankaikkinen elämä? Me ELÄMME iankaikkista elämää juuri parhaillaan eikä ihmisten tarvitse odottaa pelastusta elääkseen.
Kristinusko ei ole sen parempi kuin luonnonuskonnot, jotka palvovat esi-isiä tai patsaita. Kristitty palvoo "Jumalan sanaa" omahyväisesti muita kuulematta ja muita suvaitsematta. Kyllä! Omahyväisyyttä! Juuri niin ilmoitat sanomasi. "Ilman Jeesusta kaikki uskonnollisuus on pelkkää roskaa"! Valtaosa maailman ihmisistä elää ilman, että Jeesus on kaiken keskipiste ja sinä sanot heidän uskonsa olevan pelkkää roskaa!! Mene itseesi ja mieti sanojasi! Oletko todella tätä mieltä?!
"Ainoa mahdollisuus löytää Jumala, on toimia niin kuin Jumala kehottaa toimimaan." Kenen Jumala? Kenellä on yksinoikeus Jumalaan?!
Ihmiset! Te pystytte parempaan, jos vain yritätte pinnistellä enemmän.
Voi reppanaa.
Olen samaa mieltä.
Kysymykseni siis oli, mitä teet sillä uskonnolla, jota vaikkapa Leo viereisessä keskustelussa edustaa. Senhän sinä olet näemmä hyväksynyt ja pitänyt hyvänä.
Kuitenkin se on vain yksi filosofia muiden joukossa ja sekin sulkee monet ulkopuolelle. Ei se ole niin suvaitsevainen, että se hyväksyisi esim. kristinuskon.
En jaksa alkaa keskustelemaan tuosta universaalista uskonnollisfilosofisesta näkemyksestänne joka näyttäisi olevan Krishnamurtin perintöä höystettynä vähän sillä sun tällä ja tuloksena tyypillinen NewAge ajattelu. Mutta sen verran kommentoin, että tuon esiin pari seikkaa, jotka ovat tämän "kotoisan" NewAge ajattelumme heikkoja kohtia ja joita kannattaa vähän funtsia.
1. Se pyrkii hyväksymään kaiken, vaikka ei sitä käytännössä tee.
2. Se ei perustu mihinkään olemassa olevaan, eikä edes mihinkään kuviteltuun, siis se ei perustu mihinkään.
3. Sen pyrkimyksenä ei ole mitään selkeää tavoitetta, sillä myöskään ei ole mitään epäselvää pyrkimystä, eikä sillä ole muutakaan pyrkimystä.
4. Sen merkitys ei ole ihmiselle käytännöllinen, eikä edes teoreettinen, siis sillä ei ole mitään merkitystä.
5. Se ei palvo mitään tiettyä, mutta ei myöskään jätä mitään palvomatta.
6. Siitä on kirjoitettu valtavat määrät kirjoja, sen opista ja olemuksesta, mutta sillä ei ole mitään olemusta eikä oppia.
Ainoa hyvä puoli on, että se ei oikeastaan ole aivan huuhaata, koska se ei oikeastaan ole yhtään mitään.
Toistan kysymyksen, Mihin tällaista uskontoa tarvitaan?
Etkö halua olla kenenkään kanssa samaa mieltä? Edes yhdestä asiasta? Etkö ole koskaan tuntenut sitä voimaa, jonka yhteinen asia saa aikaan? Miksi on niin vaikeaa ajatella ihmiskuntaa kokonaisuutena? Miksi jakaa ihmiset oikeisiin ja vääriin?
Olen surullinen puolestasi. Kristinuskon piti julistaa rakkautta lähimmäistä kohtaan ja Jumalan rakkautta kaikkia ihmisiä kohtaan. Noinko pitkälle kristinusko on sinussakin kasvanut? Mikä ei mahdu maailmaasi, sitä ei ole? Luulin, että kristinuskoon ei kuulu pessimismi ja kaiken kattava kielteisyys...
Mihin uskontoa tarvitaan...? Siitä voisit avata ihan oman keskustelun.
Onko väärin esittää kysymys siitä, mikä uskonto perustuu johonkin todelliseen? Onko väärin lähteä etsimään Jumalaa sieltä, missä Jumala itse ilmaisee itsensä?
Miksi ihmisen itse pitäisi saada määritellä jokin ”sopiva” uskonto ja kaikki saisivat olla yksimielisiä, siis kaikki, jotka hyväksyvät tuon ”yhteisen” uskonnon määritelmät.
Onko oikein uskoa totuuteen, vai onko uskottava valheeseen, että saisi olla samaa mieltä jonkun toisen kanssa, siis niiden kanssa, jotka mielestään ovat ainoita oikeassa olevia ”yhteisen” uskontonsa vuoksi?
Miksi ei elämäänsä voisi perustaa totuuteen, mihin tätä valheellisuutta tarvitaan? Miksi ei elämä saisi olla perustettuna sille, mille Jumala on sen tarkoittanut perustettavan, Jeesukselle Kristukselle. Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen ja hänen ylösnousemukseensa. Jeesuksen suorittamaan sovitukseen ja siitä saatavaan vapautukseen.
Rakkaudestako pitäisi hyväksyä valhe? Mitä rakkautta on ”rakkaus” josta puuttuu totuus? Se on valheellista rakkautta ja rakkautta valheeseen.
On väärin esittää kysymys siitä, mikä uskonto perustuu johonkin todelliseen, koska kaikki uskonnot perustuvat kannattajansa näkökulmasta johonkin todelliseen. Varsinkin, kun kyse ei ole siitä.
Toisille valhe, toisille totuus. Sinä uskot jompaan kumpaan. Kumpaan uskot, se on sinun asiasi. Mutta olen sitä mieltä, ettei valhe voi olla yhdistävä tekijä. Mikä on se totuus, joka olisi kaikille totuus? Se on kysymys, johon haetaan vastausta. Ei se, kuulutko oikeaan seurakuntaan vai et.
Minulle on sama mihin seurakuntaan kuulut tai et, ei näkyvän maallisen seurakunnan jäsenyydellä ole väliä, vaan sillä mikä on totuus?
Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi.
Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu: "Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi". Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus. Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.
Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on TOTUUS.
Yhä kauemmas elämästäsi etäännyt, kunnes et enää muista miksi elät ja kuka olet.
Toisille vihan Jumala, toisille rakkauden Jumala. Sinä uskot toiseen. Kumpaan uskot, se on sinun ja vain sinun asiasi.
uuden ja ihmisiä yhdistävän oivaltamisen tiellä on nähdäkseni se, että lähdettäisiin sanojen, termien ja dogmien tuijottamisen sijasta tutkimaan sitä todellisuutta, joka on näiden sanojen, termien ja dogmien taustalla.
Esim. Jumalan nimi.
Mailmankaikkeudessa on vain yksi Jumala, elämän antaja kaikille elollisille, joka on ilmaissut syvimpiä totuuksiaan ja viisauksiaan intuitiivisina oivalluksina lukemattomille ihmisille kaikkialla maailmassa. Jo paljon ennen ensimmäistäkään raamatun tekstiä tai muita pyhiä kirjoituksia. Nyt kukin kulttuuri on nimennyt tämän Korkeimman mitä moninaisimmilla nimikkeillä, Brahman, Allah, Jahve, Isä Taivas, kuten Amerikan intiaanit ovat nimittäneet, tai sitten vaikkapa "Ylätuvan Isäntä", kuten napurini aikanaan Luojaa nimitti. Nyt, vaika nämä eri nimikeet kuvaavat yhtä ja samaa Jumalaa, on kristyile suoranainen kauhistus ja epäjumalan palvelusta mikäli Jumalasta käytetään muuta nimitystä kuin mitä Raamattu ilmoittaa.
Eli näin pimeetä ja rajoittunutta on jo kotoisen kristillisyytemme ajattelutapa ja yritäppä tässä sitten jotain uskontoja yhdistävää löytää. Itseasiassa uutta ja universaalista ajattelua voi esiintyä vain siellä, missä uskonnot eivät hallitse ihmisten mailmankuvaa ja ajatustottumuksia.
Hyvä Leo! Juuri tätä tarkoitin.
Useimmista uskonnoista löytyy yhteinen ajatus siitä, että Jumala on kaikkivaltias ja kaikkivoipa. Miksi Jumala siis rajoittaisi itseään vain yhdeksi nimeksi, yhdeksi hahmoksi tai yhdeksi määritelmäksi. Kaikkivaltias pystyy olemaan kaikki maailman Jumalat yhtä aikaa. Kutsummehan me rakkaitammekin eri nimillä; rakas, kulta, kultsu, hunajapupu jne.
Olkoon Jumala Yksi, olipa nimi mikä tahansa.
Emme puutu siihen, että jotkut ihmiset julistavat Jumalansa olevan vain oman uskontonsa mukainen. Sehän on vain paradoksi. Jumala on kaikkivaltias eikä ihminen voi rajoittaa Jumalan toimintaa tai olemusta.
Siis mitä tarkoitit, tai tarkoititte? Ymmärrän toki vertauksen "pallo on pyöreä - englannissa sitä kutsutaan sanalla ball" Mutta mitä meinaat "Olkoon Jumala Yksi". Entäs polyteistiset uskonnot? Kuka Kaikkivaltias, hän joka pitää valtakuntaansa taivaankannella vai hän joka loi universumin, kenties myös Mara? Henkinen vai fyysinen olento?
Monijumalaisissa uskonnoissakin jumalilla on ylijumalansa, pomojen pomo, Capo di tutti capi.
Kenties Jumalan osoite on Taivaankansi 1. Kenties hän loi universumin tai on kaikessa mahtavuudessaan koko universumi. Kenties häntä kutsutaan myös nimellä Mara. Henkinen ja fyysinen olento tai ilmentymä. Miksei. Voimmeko me kieltää kaiken tuon ilon Jumalalta?
Itse en koe mitään tarvetta uskotella että meillä "täytyisi" olla jokin ylijumala tai luoja. Pakostakin tulee tämä paradoksaali vastaan kuka olisi silloin luojan synnyttänyt? Tai siis miksi moinen kaikkivaltias olisi yleensäkään tarpeellinen? Niin tai näin - se ei anna meille vastausta elämän tarkoituksesta tai sen luonteesta, vielä vähemmän siitä löydettäisiin yhteistä oppia ihmiskunnalle - mistä threadissä oli alkujaan kyse.
Kerron nyt vielä lyhyesti buddhalaisen näkemyksen jos se vaikka selkeyttäisi ajatuksiamme. Buddhistisessa kosmologiassa universumi jakaantuu 31 tasoon, me synnymme elämme ja kuolemme näissä maailmoissa meidän karmallisten tekojen seurauksesta. Näillä kaikilla "asuinsijoilla" on omat tietyt ominaisuudet - osa on hyvin maapallon kaltaisia fyysisiä planeettoja kun taas muutamat näistä tasoista ovat pelkkää tietoisuutta ja totuutta, äärettömyyttä. Näiden kaikkien asukkaat, olennot ja oliot voivat olla siis yhteydessä keskenään (mutta emme voi kuitenkaan sanoa että ne kaikki olisivat yksi) Nykykristillinen kirkkohan opettaa että olisi vain yksi ikuinen taivas, yksi ikuinen helvetti - me oltais sitten tänne materiaan synnytty saamaan pelastus tai ei - riippuen täysin geologisesta sijainnista tai kulttuurista? Tämä hieman ahdas, mustavalkoinen ajattelutapa ei kuitenkaan ratkaise mitään lopullista. Painotan nyt kuitenkin että itse uskon ja kunnioitan Jeesusta Kristusta. Hän todellakin toimii Pelastajana - turvautumalla Kristukseen välttää helvetin kärsimykset ja kunkin omien tekojensa seurauksesta määräytyy uudestisyntyminen taivaassa (mahabrahmas) tai muissa maailmoissa. Tämä ei kuitenkaan ole mikään lopullinen tai ikuinen päämäärä - vaan myös taivaista on uudestisynnyttävä (Samsara ja elämänjano)
Pelkästään tämän lyhyen selitysyritykseni johdosta on kuitenkaan turha lähteä hahmottamaan maailmankaikkeutta, tai tehdä mitään sen syvempiä tulkintoja buddhalaisuudesta. Tarkoitukseni oli ainoastaan tuoda esiin jonkinlainen perustelu miksi käsite "Jumala on Yksi" / "God is One" ei kerro meille mitään. Tätä hakemaasi ykseyttä voidaan lähestyä ajattelemalla miten kaikki asiat liittyvät ja ovat yhteydessä keskenään - mutta mielestäni sen nimeäminen jumalaksi on vääristävä. Paljon hyödyllisempää on ensin pyrkiä oivaltamaan oman itsen olemus.
Eli Jumala tai mikään ylempi voima ei voi olla yhdistävä tekijä.
"Me pyrimme onnellisuuteen - välttämään kärsimystä"
Olisiko tässä yhdistävä tekijä jokaiselle ihmisille tai oikeastaan kaikille tunteville olennoille?
Sitten on erillaisia uskontoja, uskomuksia ja näkemyksiä mistä tuo pysyvä onnellisuus ja rauha löytyisi?
On hyvä muistaa että onnellisuus on suhteellista ja sen kokeminen on olosuhteista riippuvaista. Se mikä ilahduttaa yhtä, saattaa tuottaa kärsimystä jollekin toiselle.
...se,että kaikki uskonnot olisivat ihmisten kehittelemiä...voisiko olla,ei kait sentään ?!?
Kyllähän kait se jumal-olento on nuo toiset uskonnot sallinut,että vain ME pääsisimme sinne luvattuun paratiisiin...DUH !?!
Järki hoi...missä lienet ?!?
(saas nähä pistääks joku kommentin tuoho?)